Vancouver Canucks 2004-05

[NHL]

Onko nuckhead tehnyt sukupuo..eikun nimen vaihdoksen?

 

[nuck]

Viestin lähetti NHL
Onko nuckhead tehnyt sukupuo..eikun nimen vaihdoksen?

En ole tehnyt sukupuolen muutosta. Erään nimimerkin ikävän, halveksuttavan, törkeän ja henkilökohtaisuuksiin menemisen johdosta (vääntelemällä "hienoa" nimimerkkiäni) minun oli vain pakko karsia oksia pois...;)

Ketjun aiheesta sen verran, että Cloutier meni Klagenfurtiin ottamaan koppeja loppukaudeksi.

Linkki; http://www.tsn.ca/nhl/news_story.asp?id=111965

 

[secord]

Viestin lähetti nuck
En ole tehnyt sukupuolen muutosta. Erään nimimerkin ikävän, halveksuttavan, törkeän ja henkilökohtaisuuksiin menemisen johdosta (vääntelemällä "hienoa" nimimerkkiäni) minun oli vain pakko karsia oksia pois...;)

Ketjun aiheesta sen verran, että Cloutier meni Klagenfurtiin ottamaan koppeja loppukaudeksi.

Linkki; http://www.tsn.ca/nhl/news_story.asp?id=111965

Joo, toi on aina ikävää.

Mitäs olet muuten nuck mieltä siitä, että nucks-fanit eivät antaneet yhtä ääntä enempää HF-boardsin äänestyksessä Cloutierille, kun sai mainita kolme tärkeintä pelaajaa joukkueessa? Bertuzzi, Öhlund, Näslund ja Jovanovski keräsivät ylivoimaisesti eniten ääniä. Tärkeimmällä pelipaikalla ei ainakaan Canucks-fanien mukaan koppaile joukkueelle tärkeä heppu.

 

[nuck]

Viestin lähetti secord
Joo, toi on aina ikävää.

Mitäs olet muuten nuck mieltä siitä, että nucks-fanit eivät antaneet yhtä ääntä enempää HF-boardsin äänestyksessä Cloutierille, kun sai mainita kolme tärkeintä pelaajaa joukkueessa? Bertuzzi, Öhlund, Näslund ja Jovanovski keräsivät ylivoimaisesti eniten ääniä. Tärkeimmällä pelipaikalla ei ainakaan Canucks-fanien mukaan koppaile joukkueelle tärkeä heppu.

Niin on. Erittäin ikävää. Sniif.

Ai mitä mieltä? Olen samaa mieltä monen muun kanssa. Minäkin pidän Öhlundia, Jovanovskia, Näslundia ja Bertuzzia tärkeämpinä joukkueelle kuin Cloutieria. Alex Auld pystyy todennäköisesti paikkaamaan Cloutierin ainakin osittain, mutta mistä löytää uuden Öhlundin, Jovanovskin, Näslundin tai Bertuzzin...?

Erittäin arvostettu Vancouver Sunin kiekkotoimittaja Elliot Pap, joka kirjoittaa mm. The Hockey Newssiin piti viime kaudella kuitenkin Cloutieria joukkueen kolmen arvokkaimman pelaajan joukossa. Kuka oli arvokkain? Pistepörssin nelonen Näslund? Ei, vaan puolustaja Öhlund. Olen samaa mieltä. Olen myös samaa mieltä siitä, että joukkueelle päälle 30 voittoa kolmen viime kauden aikana (joka kausi) torjunut maalivahti on arvokas ja tärkeä. Ei ehkä yhtä arvokas kuin Öhlund, Jovanovski tai Näslund, mutta arvokas kuitenkin.

Tiedän, että Canucks fanit dissaavat Cloutieria. Joukkue ei ole voittanut mestaruutta ja tämähän on maalivahdin syytä. Kaikki pelaajat ovat olleet loistavia, mutta maalivahti on pettänyt. Tässä tulee esiin joukkueen synkkä taivas. Managerit ja Tambellini ovat sokeita kun eivät ole hankkineet joukkueelle Stanley Cupin voittavaa maalivahtia, vaikka niitä olisi saanut torilta alehintaan.

 

[nuck]

Näyttää siltä, että Canucks onnistui kaappaamaan viime kesän Draftissa erittäin vahvan sleeper pickin kun haaviin tarttui numerolla 189 QMJHL maalivahti Julien Ellis-Plante. Ellis-Plante on ollut koko kauden vahva ja nyt tuli kauden toinen valinta Quebecin junnuliigan viikon parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi. Tällä hetkellä Ellis-Plante onkin vahvimmin kiinni "lähes kaimansa" Jacques Plante Trophyssa. Canucksin onneksi Ellis-Planten viime kauden CHL:n All-Stars peli meni heikosti ja mies tippui tämän jälkeen kakkoskierroksen kaavailuista viidennen kierroksen paikkeille. Tässä linkki Ellis-Plantea ja QMJHL:n viikon hyökkäävää pelaajaa koskevaa Crosbya koskevaan juttuun (olihan Crosbykin suhteellisen terävänä...);

http://www.lhjmq.qc.ca/lang_en/index.php?page=232&id_nouvelle=635

 

[secord]

Viestin lähetti nuck
Tällä hetkellä Ellis-Plante onkin vahvimmin kiinni "lähes kaimansa" Jacques Plante Trophyssa.

Tai sitten hiuksen hienosti. Nimittäin perässä vaanii Chicagon vuoden 2003 varaus Corey Crawford. Montcon Wildcatsin maalivahti on saanut kunniaa arvostetulta The Hockey Newsiltä, joka valitsi Coreyn Q:n MVP:ksi kauden tässä vaiheessa!! Aika yllättynyt oli kaveri itsekin valinnasta, kun Crosbykin jäi taakse. No mistään sleeper pickistä ei tosin voida puhua tässä tapauksessa, olihan Corey Hawksien toisen kierroksen varaus.
Uskoisin, että Corey tulee tuon pokaalin kuitenkin pokkaamaan.. ; )

 

[nuck]

Viestin lähetti secord
Tai sitten hiuksen hienosti. Nimittäin perässä vaanii Chicagon vuoden 2003 varaus Corey Crawford. Montcon Wildcatsin maalivahti on saanut kunniaa arvostetulta The Hockey Newsiltä, joka valitsi Coreyn Q:n MVP:ksi kauden tässä vaiheessa!! Aika yllättynyt oli kaveri itsekin valinnasta, kun Crosbykin jäi taakse. No mistään sleeper pickistä ei tosin voida puhua tässä tapauksessa, olihan Corey Hawksien toisen kierroksen varaus.
Uskoisin, että Corey tulee tuon pokaalin kuitenkin pokkaamaan.. ; )

Älä sinä Chicagon mies tule meidän Plantelta tätä MVP titteliä viemään. Hockey News ei tiedä mitään ja Chicagon varaukset ovat ennenkin pettäneet, toisin kuin meidän...

Ei vaan, Crawford (loistava nimi muuten..) on tosiaan pelannut hyvin ja mies jatkaa viime kaudelta tutuksi tullutta peliään Monctonissa. Hän ja Ellis-Plante kisaavat tästä Plante Awardista vielä kovan kisan tällä kaudella. Crawfordia moni veikkasikin tähän kisaan jo kauden alussa, mutta Ellis-Plante on ollut kyllä totaalinen yllätyskortti. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, Canucksin tämän hetkinen maalivahtitilanne nuorten maalivahtien osalta on lupaavampi kuin koskaan. Auld on pelannut erinomaisesti Moosessa, Schneider loistanut junnujen MM-kisojen jälkeen Bostonissa, Ellis-Plante taistelee Q:n kolmen parhaimman molarin joukossa ja näiden takaa tulevat vielä Mensator ja McVisar, jotka ovat yllättäneet monet joukkuetta seuraavat.

Tämän hetken tilanne on todella yllättävä, joskin onhan Canucks satsannutkin varauksissaan viime vuosina juuri tähän alueeseen aikaisempaa enemmän. Joka tapauksessa uskomatonta mutta totta, että meillä on maalivahtiosastolla lupaavia prospecteja. Eihän tämä näin voi olla. Toisaalta vaikka tällä hetkellä näyttääkin hyvältä, nuorten miesten otteet eivät faneja mahdollisessa NHL scenaariossa tule tyydyttämään. Kylmä fakta on nimittäin se, että jokainen maalivahti (pelasipa tämä miten tahansa) tulee olemaan joukkueen heikoin pelaaja tulevaisuudessa. Vancouverissa jopa Patrick Roy oltaisiin äänestetty kaupungista pihalle.

 

[nuck]

Kevin Bieksa AHL:n tulokastähdistöön

Nostetaan nyt tätäkin ketjua ylemmäs kun siihen tarjoutuu näin hieno aihe. Eli Canucks prospecti Kevin Bieksan hieno kausi AHL:ssa sai arvoisensa tunnustuksen kun hänet äänestettiin AHL:n tulokastähdistöön. Tähdistökentälliseen valitut kokonaisuudessaan olivat:

Maalivahti: Cam Ward

Puolustaja: Kevin Bieksa
Puolustaja: Chris Campoli

Hyökkääjä: Brandon Bochenski
Hyökkääjä: Rene Bourque
Hyökkääjä: Tomas Vanek

http://www.theahl.com/AHL/News/2005/04/05/983323.html

Edit: Bieksan pelaajakortti:

http://www.moosehockey.com/theteam/kevin_bieksa.php

 

[nuck]

Viestin lähetti nuck
Tällä hetkellä Ellis-Plante onkin vahvimmin kiinni "lähes kaimansa" Jacques Plante Trophyssa. Canucksin onneksi Ellis-Planten viime kauden CHL:n All-Stars peli meni heikosti ja mies tippui tämän jälkeen kakkoskierroksen kaavailuista viidennen kierroksen paikkeille.

Kerrankin on aihetta nostaa häntää näissä veikkailuissa. Julien Ellis-Plante valittiin nimittäin tämän kauden QMJHL:n ykkös All-Starsiin ja lisäksi mies poika pokkasi tämän Plante Trophyn. Kukapa olisi ennen kautta uskonut tähän kun kaveri varattiin vasta numerolla 189 Entry Draftissa?

Linkki:

http://www.lhjmq.qc.ca/lang_en/index.php?page=232&id_nouvelle=712

Seuraava veikkaus: Kun seuraavien nuorten MM-kisojen finaali Kanada-USA pelataan, pelissä nähdään molemmilla maaleilla Canucksin maalivahtiprospectit...

 

[nuck]

Manitoba Moose palkitsee...

Hirvenpäiden valmennus- ja manageritaho äänestivät perinteiden mukaan joukkueestaan palkittavia ja jakoivat pystit lauantaina seuraavasti:

True North Sports & Entertainment; Arvokkain pelaaja – Ryan Kesler

TFI Services Leading; Pistepörssin voittaja – Peter Sarno

Dundee Wealth Management: Paras puolustaja – Nolan Baumgartner

Continental Travel Julian Klymkiw Community Service Award – Lee Goren

AHL Man of the Year; Toiminnasta kaukalon ulkopuolella – Lee Goren

Blue Cross Unsung Hero Award – Joe DiPenta

Sylvan Learning Centre; Joukkueen eniten töitä tehneelle pelaajalle – Alexandre Burrows

Auto Trader Three Star Champion – Alex Auld

Aerus Electrolux Most Popular Player – Ryan Kesler

 

[Mr. Smith]

Pleijarit alkoivat

Manitoban osalta playoffit käynnistyivät kohtaamalla St. John's Maple Leafs vieraskentällä. Oikeastaan vieraskenttä olikin Manitoballa melkoinen lottovoitto, kun runkosarjassa Manitoba ja St. John olivat tasapisteissä ja Manitoba oli sarjan toiseksi paras vierasjoukkue. Joukkue itseasiassa hävisi vähemmän vieraissa kuin kotikaukalossa. Aika harvinainen tilanne.

Pelissä Manitoba siirtyi toisessa erässä jo 3-1 johtoon Bieksan, Gorenin ja Keslerin maaleille. Kolmannessa erässä St. John tuli jo tasoihin, mutta Goren teki ylivoimalla voittomaalin, jonka jälkeen Green varmisti voiton tyhjään maaliin. Manitoban ylivoima toimi viime hetkellä, kun aiemmin oli tuhlattu 6 ylivoimaa.

Ylihuomenna pelit jatkuvat vieraskaukalossa ja toiveena olisi toinen vierasvoitto niin kotikaukalon paineet eivät kasvaisi liian suuriksi. Jos (ja kun) Jason King ei palaa kaukaloon enää tällä kaudella niin olisi tärkeää, että maalintekovastuuta ottaisi myös muut kuin Keslerin ketju (Heerema-Kesler-Goren). Varsinkin Sarnon ketjussa (Green-Sarno-Schultz) on potentiaalia, mutta joku toinen kaveri voisi olla parempi Schultzin tilalla. Jimmy Roy tai Alex Burrows voisi olla passelimpi siinä ketjussa.

 

[nuck]

Leafs - Moose game 2

Nämä pelit näyttävät menevän runkosarjasta tutulla konseptilla; ensin voittaa Moose, sitten on Leafsin vuoro. Silloin kun on Leafsin vuoro voittaa, he voittavat selvästi. Maalit 6-1 eivät jätä selittelyille sijaa. Leafs oli aktiivisempi, liikkuvampi ja vastasi Moosen fyysisyyteen. Pitää ihmetellä Moose puolustajien halukkuutta siirtyä jo tässä vaiheessa surffailemaan. Ensimmäisessä pelissä kurinalaisesti pelannut Hirvipuolustus jätti toisessa pelissä oman maalinsa edustaa jatkuvasti tyhjäksi ja puolustajat seikkailivat pelin ulkopuolella. Flahertya käy sääliksi.

Puolitoista ottelua mentiin kenttätapahtumien osalta tasaisesti, mutta Leafs johti 3-1. Tämän jälkeen jäähyiltiin ja tapeltiin - pelissä kirjattiin kunnioitettavat 148 jäähyminuuttia. Moose halusi näitä 85 minuutin verran. Jimmy Roy otti kahdesti pataansa, mutta ei haitanne. Seuraavassa pelissä entistä kovempi yritys. Kevin Bieksan ja Ben Ondrusin tappelu oli hyvä. Ondrusilla on kova pää. Playoffeissa ei tapella. Loppunumerot olivat tylyt, mutta Leafs halusi antaa positiiviset jäähyväiset St. John'sin yleisölle. Viimeinen peli siellä, seuraavat kolme Winnipegissa ja mikäli on tarvetta kaksi seuraavaa Torontossa.

Moosella on kaksi AHL:n keskitasoa parempaa kakkosketjun sentteriä, joista toinen on erinomainen puolustava sentteri ja toinen oli tänään vitosketjun sentterin tasolla, mutta ei yhtään todellista ykkössentteriä. Leafseilla on Wellwood. Hänet pitäisi saada kiinni, mutta tänäänkin miehen mailasta lähti voittomaali. Kotona Kesler auttanee tässä paljon. Tänään Keslerin ketju pelasi paljon Leeb - Wilm - MacDonald ketjua vastaan. Kris Newbury otti edellisen pelin ykköstähden Lee Gorenin 15 minuutiksi sivuun tappelulla - Gorenin hermokontrolli ei ollut tilanteessa parasta luokkaa.

Toisen pelin parhaaksi valittiin kahden maalin Matt Stajan, kakkostähti oli kolme syöttöä ja seitsemän laukausta saalistanut puolustaja Joel Kwiatkowski ja kolmostähti entinen Moosepeluri Brad Leeb.

 

[nuck]

Sarja jatkuu mielenkiintoisena. Moose kuittasi edellisen pelinsä murskatappion (6-1) Leafsille kotivoitolla maalein 5-2. Hirvet aloittivat sarjan kolmannen pelin edellisestä pelistä sisuuntuneina ja 13 minuutin kohdalla taululla olivat jo lukemat 4-0. Ryan Kesler teki ensin 1-0, Jeff Heerema iski Keslerin syötöstä 2-0, Jimmy Roy sai palkkion työstään 3-0 maalissa ja Josh Green teki 4-0. Tämä riitti epävarmalle Tellqvistille ja maalille tuli Jean-Sebastien Aubin. Leafs sai erän loppuun vielä kavennusmaalin ex-Moose Brad Leebin toimesta.

Toisen erän alkuun Nathan Smith vei hienolla maalillaan Moosen jo 5-1 johtoon ja tämä sinetöi pelin loppukulun. Moose karvasi hyvin ja pelasi muuten huolellisesti, pitämällä Leafsin pelin ulkopuolella. Vaikka Jason MacDonald tekikin toisen erän loppuun kavennusmaalin ylivoimalla, tämän lähemmäksi Leafs ei päässyt. Ottelun alku ratkaisi pelin ja ennen kaikkea Moosen voiton avaimet lepäsivät edellisestä pelistä muuttunuussa asenteessa fyysiseen peliin vastaamisessa. Kun edellisessä ottelussa Leafsin kova fyysinen peli kostettiin typerästi, nyt hermot pysyivät kurissa ja tehtiin edelliseen peliin verrattuna enemmän aloitteita tällä alueella.

Moosen maalivahtivalinta oli tänäänkin kokenut ja viime vuoden playoffien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Wade Flaherty. Moni odotti varmaan maalille Auldia Flahertyn päästettyä edellisessä kohtaamisessa kuusi maalia, mutta Carlyle näyttää luottavan playoffeissa kokemukseen. Lisäksi pitää muistaa se, että toisen ottelun maaleille Flaherty ei voinut oikein mitään. Puolustus oli siinä ottelussa pahasti sekaisin ja Leafs pääsi tekemään maalinsa läheltä. Tänään puolustus petrasi, mutta Flahertylla oli edelleen liikaa töitä. Mies pelasi kuitenkin hienosti ja valittiin ansaitusti ottelun ykköstähdeksi.

Ottelun kakkostähti oli nuori ja moneen kertaan kauden aikana mainostettu Ryan Kesler. Kesler pimitti Leafsin tähtikaksikon Wellwood - Ling (kaksikko teki muuten runkosarjassa Moosea vastaan kahdeksessa ottelussa 33 pistettä), iski päälle tehot 1+1 ja loisti jälleen aloituksissa. Tällä hetkellä Kesler johtaa sarjan pistepörssiä kun kolmessa ottelussa tilille on kirjattuna tehot 2+3. Tehoista huolimatta miehen paras osa-alue on kuitenkin edelleen puolustuspeli, jonka johdosta Kesler valittiin kauden aikana niin AHL:n All-Stars otteluun kuin kauden jälkeen Moosen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Moni osasi odottaa kauden alla Keslerin panoksen huomattavaa kasvua viime kauteen verrattuna, mutta Moosen loppukauden yllättäjistä puhuttaessa esiin nousee ennen kaikkea yksi nimi, Rick Rypien. Rypien tuli loppukaudella WHL joukkue Regina Patsista Mooseen try-out sopimuksella ja vakiinnutti paikkansa loppuun saakka taistelevalla tyylillään. WHL:ssa Rypien oli joukkueensa kapteeni ja valittiin kauden jälkeen joukkueensa arvokkaimpana pelaajana. WHL:n runkosarjassa Rypien kirjasi tällä kaudella uransa parhaat tehot kun 63 pelissä tilastoitiin 22 maalia, 29 syöttöä ja 148 jäähyminuuttia. Kolmen kauden aikana nuori sentteri kirjasi Patsille 179 ottelussa yhteensä 114 pistettä ja otti 493 jäähyminuuttia.

Nyt Rypien on pelannut Moosen nelosessa Wade Brookbankin ja Justin Morrisonin kanssa ja ketju on onnistunut energiatehtävässään hyvin. Rypien on ajanut kaikki taklauksensa loppuun ja nuorukainen painaa täysillä vaihdosta toiseen. Rypien tappeli toisessa ottelussa Colin Murphyn kanssa ja kolmannessa pelissä Leafsin selvästi kookkaampi Jay Harrison sai huomata Rypienin luonteen kovuuden tällä osa-alueella kun Rypien antoi iskun iskusta. Lyhyellä urallaan Winnipegissa nuori Albertan kasvatti on saanut suuren joukon faneja pelityylistään johtuen. Jokainen osaa arvostaa pelaajaa, joka laittaa joka ilta kaikkensa peliin ja ottaa matseja selvästi isompia pelaajia vastaan.

 

[nuck]

Hirvet jatkoon!

Helpottunut tunne, Moose jatkaa. Hirvenpäät selvittivät Leafsin tieltään loppujen lopuksi yllättävänkin helposti, eivätkä antaneet vastustajalleen kuin yhden eräpallon. Viiteen otteluun kestänyt sarja oli kovaa fyysistä peliä kahden samankaltaisen joukkueen kesken ja kuten tyypillistä, sarja ratkesi pitkälle maalivahtipeliin. Leafsien Tellqvist ei ollut kokonaisuudessa mitenkään heikko, mutta jäi kuitenkin selvästi virkaveljensä Flahertyn taakse. Flats oli sarjassa vakuuttava ja kruunasi sarjansa viidennen ottelun nollapelillä.

Moosen voitto tuli pitkälle hyvän tasakenttä- ja alivoimapelaamisen ansiosta. Alivoimilla Hirvet joutuivat pelaamaan sarjassa yhteensä 33 kertaa ja Leafs teki näiden aikana vain neljä maalia. Ylivoimat olivat puolestaan tuskaa Winnipegilaisille; 34 yritystä, neljä maalia. Ennen sarjan viimeistä peliä Moose oli onnistunut vain kahdesti ylivoimissa, yrittäen 25 kertaa. Molemmat ylivoimamaalit tehnyttä voimahyökkääjää Lee Gorenia pidettiin Leafsien toimesta hyvin. Kuten tilastotkin kertovat, molemmat joukkueet onnistuivat muutenkin huipputärkeässä alivoimassa hienosti.

Toinen Moosen voiton kannalta tärkeä tekijä oli Ryan Keslerin ketjun onnistunut peli. Keslerin ketju (laidoilla Goren ja Jeff Heerema) sai tehtäväkseen pitää runkosarjassa 33 pistettä (kahdeksassa pelissä) Moosea vastaan ampuneen tehokaksikon Wellwood-Ling. Keslerin ketju pimitti Leafs tähdet täysin Winnipegissa kolmessa viimeisessä ottelussa ja piti nämä nollilla. Tämän lisäksi hyökkäyspäähän ketjun peli toimi hienosti. Koko sarjan viidessä pelissä trio keräsi pisteet 9+8, laukoi 53 kertaa ja jäi tehosaldossa plussalle +18 - tämä yhtä AHL:n kovinta kaksikkoa vastaan pelatessa ja pitää muistaa, että ketju teki lähes kaikki pisteensä tasakentin.

Keslerin ketjusta puhuttaessa, laituri Jeff Heerema näyttää löytäneen runkosarjassa hieman kadoksissa olleen pelihuumorinsa kauden tärkeimmällä hetkellä. Pari kautta sitten 70 pistettä runkosarjassa tehnyt Heerema jäi tällä kaudella 45 pisteeseen ja etenkin alkukausi oli välillä melkoista tuskaa miehen hakiessa peliään nelosesta. Nyt Heeremalla on viidestä pelistä kasassa kuusi pistettä ja hän pitää hallussaan Moosen ykkössijaa laukausten osalta. Nopea Heerema aiheutti Leafsia vastaan usein painetta laidaltaan.

Moose tarvitsee huippukuntoista Heeremaa jatkossa huippujoukkuetta Rochesteria vastaan. Toinen kullanarvoinen hyökkääjä olisi aivotärähdyksestä edelleen kärsivä Jason King, joka on jo kokeillut luisteluaan parissa harjoituksissa. Tällä hetkellä puhutaan, että King saattaisi pelata Rochesteria vastaan, mutta tämä on vain huhuasteella. Kingin paluu mahdollistaisi Mooselle toisen hyvän luokan ketjun Keslerin ketjun rinnalle ja 'amerikkalaisten' varjostustehtävät vaikeutuisivat huomattavasti.

Sarja alkaa 4. toukokuuta.

 

[nuck]

Moose-Amerks sarja lähestyy. Enää vuorokausi ja joukkueet ottavat yhteen. Ennakkoon ajatellen sarjasta saattaa tulla tasaisempi kuin moni ajattelee. Rochester on AHL:n runkosarjan parhaana joukkueena tietysti suosikki, mutta pari asiaa puhuu myös Moosen puolesta.

Ensinnäkin joukkueiden väliset ottelut menivät runkosarjassa tasaisissa merkeissä kun kumpikin otti kaksi voittoa ja hävisi kahdesti. Ensin Hirvet kaatoivat Rochesterin lokakuussa vieraissa maalein 2-7 ja heti perään 2-3. Maaliskuussa oli Amerksin vuoro voittaa Winnipegissa, ensin varsinaisella peliajalla maalein 4-5 ja sitten samoilla numeroilla jatkoajalla.

Joukkueiden väliset ottelut olivat runkosarjassa siis -ensimmäistä lukuun ottamatta- kovia ja tiukkoja pelejä. Rochesterilla näyttäisi olevan joukkueiden keskinäisten pelien perusteella puolellaan kuntoetu, mutta tämäkin puoli joukkueiden välillä on tarkemmin katsottuna hyvin tasainen.

Rochester hävisi runkosarjan 12 viimeisestä ottelustaan peräti yhdeksän, Moose seitsemän. Molemmat aloittivat vakuuttavasti playoffinsa. Rochester kaatoi Hamiltonin suoraan 4-0, Moose Leafsin 4-1. Keskinäisistä peleistä puhuttaessa tämä kauden ensimmäinen Amerksin voitto Moosesta tuli muuten pelissä, jossa Moose laukoi päälle 40 kertaa ja sillä oli monta hyvää maalipaikkaa.

Runkosarjassa joukkueiden keskinäisissä otteluissa tehtiin paljon maaleja. Moose iski neljässä pelissä 18 maalia, Amerks 14 maalia. Rochesterin paras pistemies Moosea vastaan oli pienikokoinen Jason Pominville (1+6), mutta Povinville ei ole pystynyt (eikä pysty) pelaamaan playoffeissa runkosarjan lopussa tulleen nilkkavamman vuoksi. Suuri menetys Rochesterille.

Chris Taylor, Derek Roy ja Tomas Vanek tulee olemaan Rochesterin ykkönen Moosea vastaan. Runkosarjassa kolmikko keräsi neljässä joukkueiden välisessä pelissä 6+8 pistettä. Hyvät tehot, mutta esimerkiksi edellisessä sarjassa kaadetut Leafsin Ling-Wellwood tekivät kaksistaankin pisteitä paremmalla pistekeskiarvolla Moose otteluissa.

Moosen paras pistemies runkosarjassa Rochesteria vastaan oli joukkueen pistepörssiykkönen Peter Sarno, joka teki kahdeksan pistettä neljässä pelissä. Avauskierroksella Leafsia vastaan Sarno oli vähän tehoton, joten nyt hänen pitää astua esiin. Jason Kingin paluu auttaisi tässä valtavasti, mutta runkosarjassa Rochesteria vastaan pisteet 4+2 tehoilleen Kingin pelikunto on edelleen kysymysmerkki aivotärähdyksen johdosta.

Ryan Keslerin johtama ketju, jossa laidoilla pelaavat voimahyökkääjä Lee Goren ja kahden suunnan hyökkääjä Jeff Heerema, oli avauskierroksella iskussa. Ketju onnistui Amerksia vastaan myös runkosarjassa; neljässä pelissä tehot 6+11. Nyt tältä koostumukselta odotetaan paitsi Leafs sarjan kaltaista erinomaista varjostustyötä Rochesterin ykköstä vastaan, myös hyökkäystehoja.

Joukkueiden puolustukset ovat mielestäni melko tasaisia. Rochesterilla on hyviä kiekollisia puolustajia kuten Nathan Paetsch, Jeff Jillson, Doug Janik ja David Cullen, varauksin myös Rory Fitzpatrick. Moosella on puolestaan ehkä enemmän vääntövoimaa Kevin Bieksan, Nolan Baumgartnerin, Joe DiPentan, Kent Huskinsin ja Johnathan Aitkenin johdolla. Danny Groulx ja Tomas Mojzis tuovat liikettä ja kiekollista taitoa täydentäen ryhmää.

Maalilla tullaan käymään mielenkiintoinen taistelu. Rochesterin Ryan Miller valittiin AHL:n parhaaksi maalivahdiksi runkosarjassa ja hän on erittäin suuressa roolissa tässäkin sarjassa. Moosella kokenut Wade Flaherty pyrkii vastaamaan Millerin haasteeseen. Flaherty pelasi runkosarjassa vähemmän kuin Alex Auld, mutta Moose valmentaja Randy Carlyle luottaa viime kevään Calder Cupien arvokkaimpaan pelaajaan.

Viime vuonna Flats voitti mestaruuden. Nyt on paljon tiukempaa. Seuraavaksi pitäisi selvitä Rochesterista. Ei ole helppo tehtävä kun vastustaja keräsi runkosarjassa 110 pistettä liigan parhaan maalivahdin johdolla. Mahdollisuuksia kuitenkin on. Tai ainakin allekirjoittanut uskoo Mooseen.

Loppuun Carlylen perinteiset playoff lausunnot:

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/AHL/2005/05/03/1023560.html

 

[nuck]

Rochesterin ja Manitoban välinen sarja käynnistyi viime yönä. Moose tuli peliin kovalla intensiteetillä ja hallitsi avauserää. Kun pelikello oli ehtinyt mennä seitsemän minuutin kohdalle, kakkosen laituri Jeff Heerema kaivoi kiekon kulmasta, nousi maalille ja teki sarjan avausmaalin. Heereman maaliin ei syöttäjiä merkitty. Maalin jälkeen Moosen vahva painostus jatkui ja erän lopulla vieraat olivat mennä jo 0-2 johtoon hyvän ylivoimapelaamisen aikana. Peliä pyöritettiin päälle minuutti Rochesterin päädyssä, mutta AHL:n paras maalivahti Ryan Miller kesti. Laukaukset ensimmäisen erän jälkeen olivat Mooselle 11-5, maalipaikat vielä selvemmin, mutta tilanne vain 0-1.

Toinen erä alkoi siitä mihin ensimmäinen oli päättynyt. Erän alussa Peter Sarnon laukaus osui Millerin maalin tolppaan, mutta Millerin parhaat kaverit pelastivat. Erän puolessa välissä Moosen fyysinen peruspakki Joe DiPenta sai kakkosen kun mies koulutti Amerksin pienikokoista Derek Royta. Kesken ylivoiman Hirvien ykkösalivoimakaksikko Goren-Kesler karkasi kuitenkin hyvän karvauksen seurauksena 2-1 hyökkäykseen. Goren tarjosi keskialueella Keslerille, Kesler piti kiekkoa niin kauan että Miller meni alas ja laukoi vieraat 0-2 johtoon.

Maalin jälkeen pelin kontrolli pysyi samana ja Moose oli lähellä 0-3 maalia. Erän lopulla Moosen Josh Green paukutti Millerin maalin ylärimaan ja samassa vaihdossa Peter Sarnon hieno syöttö tavoitti takatolpalta Lee Gorenin. Miller teki kuitenkin "kirkmcleanit" ja piti joukkueensa pelissä mukana. Toisen erän jälkeen laukaukset vieraille 17-10, maalipaikat selvemmin ja numerot Millerin loistopelin ja hänen kavereiden auttamana vain 0-2.

Kolmas erä käänsi pelin kulun kokonaan. Kahdessa ensimmäisessä erässä peliä joka sektorilla vienyt Moose pelasi ehkä hieman passiivisemmin ja Amerks alkoi saamaan maalipaikkoja. Kun erää oli pelattu viisi minuuttia, Moose oli laukonut tasan kerran Rochesterin viittä vastaan. Viiden minuutin jälkeen Moose joutui alivoimalle. Rochester jauhoi tehokasta ylivoimaansa Moosen päässä päälle minuutin, ennen kuin Derek Roy löysi nousevan puolustajan David Cullenin - suoraan syötöstä ammuttu kova laukaus toi kotijoukkueen mukaan peliin.

Rochesterin avausmaalista ei ehtinyt kulua kuin 11 sekuntia ennen toista osumaa. Keskialueen aloitusvoiton jälkeen Jiri Novotny antoi Dan Paillelle pystyyn ja Paille ampui kovan lyöntilaukauksen ohi Moosen maalia tänäänkin vartioineen Wade Flahertyn. Ottelu oli hetkessä tasan ja kaksi erää peliä vienyt Moose henkisesti heikossa asemassa. Rochester oli tullut takaa ja sillä oli kova draivi pelissään. Kolmannen erän puolessa välissä Amerks oli laukonut yhdeksän kertaa, Moose vain kaksi.

Moosen tilanne paheni kolmannen erän puolen välin jälkeen selvästi entisestään kun Josh Green otti kakkosen poikittaisesta mailasta ja päästi Rochesterin tänään iskussa olevan ylivoiman jauhamaan. Amerks jauhoi peliään jälleen hienosti ja Derek Roy iski kotijoukkueen johtoon Jeff Jillsonin ja Chris Taylorin syötöistä. Kun Ryan Kesler otti erän loppuun vielä turhan kakkosen estämisestä, kotijoukkue pääsi kaunistelemaan tyhjään Moose maaliin numeroita 4-2 lukuihin.

Peli jätti ilmaan pahan maun ja muutamia kysymyksiä, mutta myös muutaman positiivisen seikan. Moose oli kaksi erää kentällä parempi joukkue tasaviisikoin. Se pelasi oman pään hyvin ja hyökkäsi tehokkaasti nopeilla hyökkäyksillään. Joukkue voitti kaksinkamppailuja hyvällä prosentilla ja viisikkopeli toimi. Keslerin ketju pelasi jälleen hyvin tehden molemmat Hirvien maalit ja jäi tehotilastossa plussalle +2 verran. Ykkönen oli puolestaan hieman vaisu ja se kaipaa kipeästi Jason Kingia. Justin Morrison on hyvä kolmosketjun pelaaja, mutta Sarnon pelinäkemys menee hieman hukkaan tämän grinderin kanssa pelatessa.

Kolmannen erän Moosen pieni passivoituminen päästi kotijoukkueen mukaan peliin ja heidän murhaavan tehokas ylivoimapelaaminen (3/4 - 75%) ratkaisi ottelun. Ryan Miller pelasi hienon pelin kahdessa ensimmäisessä erässä ja piti joukkueensa pelissä mukana. Moose maalilla Flaherty ei voinut Rochesterin kolmelle ylivoimamaalille mitään. Taitava Derek Roy oli ylivoimissa erinomainen. Myös Daniel Paille pelasi hyvän ottelun. Ryan Kesler palkittiin Moosen parhaimpana. Lee Goren oli pelin ahkerin laukoja ja Moosen puolustava energiaketju Roy - Smith - Burrows erottui edukseen.

Seuraava peli perjantaina.

 

[nuck]

Game 2

Moosen ja Rochesterin välinen ottelu numero kaksi käytiin pitkälle maalivahtien välillä ja Moose onnistui saamaan vierasvoiton Wade Flahertyn nollapelin ansiosta. Kokenut Flaherty, viime kauden playoffien arvokkain pelaaja, torjui 31 laukausta ja pelasi tämän kauden toisen nollansa. Mies näyttää nousevan jälleen playoffeissa hyvin suureen arvoon ja hänen avullaan Hirvillä on mahdollisuus tehdä vielä yllätys. Toisaalta Flatsin virkaveli toisella puolella, AHL:n runkosarjan paras maalivahti Ryan Miller, on hänkin erinomainen maalivahti. Tänään Miller otti kiinni 24 laukausta päästäen yhden maalin.

Ottelu alkoi Hirvien kannalta samalla tavalla kuin edellinenkin peli ja ainoastaan 26 sekunnin jälkeen Moosen ykkösen keskushyökkääjä Peter Sarno onnistui maalinteossa. Syötöt ketjukavereille Josh Greenille ja Justin Morrisonille. Keslerin ketjulle tuli hyvän karvauksen ansiosta hieno paikka pari minuuttia myöhemmin, mutta Miller otti komean kopin Jeff Heereman laukaukseen. Rochesterin ensimmäisen erän paras paikka tuli erän puolenvälin jälkeen kun Paul Gaustad ja Chris Taylor sahasivat Moosen puolustusta auki ristikkäissyötöillään. Gaustad suti vapaasta paikasta lumia kiekosta. Erän lopussa Moose sai vielä kunnon mylläkän Millerin eteen, mutta Heereman laukaus tuli suoraan maskissa olleen Amerks maalivahdin syliin. Ensimmäisen erän jälkeen laukaukset olivat tasan 9-9.

Toinen erä oli kotijoukkue Rochesterin. Heti erän alkuun Milan Bartovicilla oli loistava paikka kun mies pääsi nousemaan yksin Flahertya vastaan. Rystynosto osui tolppaan. Amerks laukoi erän viisi ensimmäistä laukausta, mutta tämän jälkeen Moose oli tehdä maalin ensimmäisestä paikastaan. Kolmosen Smith - Burrows pääsivät 2-1 hyökkäykseen ja Smtih päätti laukoa itse. Miller torjui kiekon eteensä, Burrows sai reboundin, mutta Miller otti tämänkin. Moose laukoi toisessa vain kuusi kertaa, Rochester kokeili Flatsia tuloksetta 13 kertaa. Kolmanteen erään mentiin -kuten viimeksikin- Moosen johdossa.

Viime ottelussa Moose alkoi pelaamaan liian passiivisesti ja tämä passiivisuus tarttui puolustajiin virheiden pelkona, jota seurasi neljä kolmannen erän maalia. Nyt valmennusjohto sai viestinsä perille selvästi paremmin ja Moose olikin erässä enemmän maalipaikkoja luonut joukkue. Parhaat paikat tulivat kakkosen Gorenille ja erinomaisia playoffeja pelaavalle Heeremalle, mutta Miller kesti miesten yritykset. Kolmannen erän laukaukset menivät Mooselle 10-9. Rochester painoi kyllä lopussa vahvasti peliä Flahertyn eteen laukoi viimeisten viiden minuutin aikana varmaan viisi kertaa. Flats otti kaikki ja toi joukkueensa sarjassa mukaan.

Ottelu oli kuten edellinenkin, fyysinen ja hyvin nopeatempoinen. Kiekko liikkui hyvin ja miestä otettiin kovaa. Moosen puolustajista Huskins ja Bieksa erottuivat parhaiten vahvalla pelillään. Hyökkäyksessä Keslerin ketju oli tänäänkin vaarallisin, vaikka jäikin tehopisteittä. Amerikkalaisilta tähtihyökkääjä, runkosarjassa päälle 40 maalia iskenyt Tomas Vanek, kärsii loukkaantumisesta. Mooselta puuttuu niin ikään edelleen ykkösen laituri Jason King. Seuraavat kolme ottelun pelataan Winnipegissa. Seuraava maanantaina.

 

[nuck]

Moose - Amerks, Game 3

Manitoba Moosen ja Rochester Americansin välisessä playoff sarjassa pelattiin viime yönä sarjan kolmas ottelu. Kuten aiemmat joukkueiden väliset pelit, myös tämä oli erittäin fyysinen, vauhdikas ja värikäs ottelu. Peli heitteli paljon ja molemmilla joukkueilla oli omat vahvat momentuminsa. Rochesterin Thomas Vanek - runkosarjassa 42 maalia tehnyt Itävaltalaishyökkääjä - oli palannut peliin ja aloitti ensimmäisen Moose sarjan ottelunsa. Vanekin paluu oli Amerikkalaisille tärkeä asia, sillä nuorukainen oli tehnyt edellisessä sarjassa Hamiltonia vastaan kaksi voittomaalia.

Rochester aloitti ottelun terävästi ja saikin luotua ensimmäisen 10 minuutin aikana huomattavasti enemmän paikkoja. Ensimmäinen maali nähtiin reilun 10 minuutin pelin jälkeen kun Amerksin Paul Gaustad teki maalin edestä Daniel Paillen esityön jälkeen 0-1. Tämän jälkeen Moose lisäsi vauhtia ja Rochester joutui ottamaan jäähyjä. Vieraat ottivat kolme peräkkäistä jäähyä neljän minuutin sisään ja Hirvet saivat kolmannella ylivoimalla avausmaalinsa. Peter Sarnon hieno poikkikentän syöttö tavoitti Lee Gorenin, joka kiskaisi suoraan syötöstä tasoituksen. Ensimmäiselle erätaulle mentiin 1-1 lukemissa. Laukaukset menivät alun vahvan painostuksen johdosta vieraille 14-7.

Toisen erän alussa vieraat veivät selvästi peliä ja pääsivät jo 1-3 johtoon Derek Royn ja Nathan Paetschin maaleilla. Moosen maalilla tänäänkin pelannut Wade Flaherty oli suuresti työllistetty kun erän ensimmäisen 10 minuuttisen aikana peliä käytiin oikeastaan pelkästään yhteen päähän. Erän lopussa Mooosekin sai pelinsä kulkemaan ja vei puolestaan jälkimmäistä erän puoliskoa. Lee Goren onnistui tekemään illan toisensa ylivoimalla, syöttäjänä jälleen Sarno ja erän viimeisellä minuutilla Sarnon laukaus osui tolppaan. Toisen erän jälkeen tilanne vieraille 2-3 ja laukaukset yhteensä peräti 27-12.

Jotain ihmeellistä tapahtui toisella erätuolla, sillä kolmanteen erään Moose tuli hurjasti ja Rochester sai olla koko erän vastaantulijana. Heti erän ensimmäisellä minuutilla Nolan Baumgartner ja hyvät playoffit pelannut Nathan Smith pääsivät 2-1 hyökkäykseen, mutta Ryan Miller Rochesterin maalilla kesti. Tämän jälkeen Peter Sarno pääsi puolittain yksin läpi. Kesken vahvan Moose painostuksen Rochesterin Derek Roy onnistui ampumaan kiekon ruuhkan läpi ohi maskissa olleen Flahertyn. Vierailla oli jälleen kahden maalin johto ja peliä jäljellä enää alle 15 minuuttia.

Moose ei antanut kuitenkaan periksi. Ensin erän 10 minuutilla Ryan Keslerin rannelaukaus yllätti maskissa olleen Millerin ja tästä kahden minuutin kuluttua Josh Green ampui kovalla lyöntilaukauksella b-pisteeltä maalin kattoon tasoituksen. Moose pelasi hienosti ja sillä oli etu, mutta erän 15 minuutilla Alex Burrows otti viiden minuutin jäähyn korkeasta mailasta ja kotijoukkue joutui pelaamaan erän loppuun vajaalla. Rochester yritti käynnistää tehokasta ylivoimaansa, mutta Moosen hyvät alivoimapelaajat Keslerin, Gorenin, Greenin ja Heereman johdolla saivat pidettyä vierasjoukkueen keskialueella. Rochester ei saanut ylivoimallaan yhtään maalipaikkaa ja vain yhden laukauksen. Kolmas erä olikin vahvasti Moosen ja tästä kertoi myös laukaukset, Moose 11, Rochester 4. Hienossa pelissä mentiin jatkoerään.

Jatkoerässä Moose jatkoi vahvaa peliään ja järjesteli hyviä maalipaikkoja, mutta Miller kesti. Erän puolivälissä Ryan Keslerin tyypillinen vahva karvaus tuotti tulosta kun nuorukainen karvasi kiekon Rochesterin päädyssä kovalla työllä itselleen. Kesler kaadettiin kiekon riiston jälkeen, mutta hän onnistui syöttämään ketjukaverilleen Jeff Heeremalle, joka laukoi kotijoukkueen tärkeään jatkoaikavoittoon. Moose oli tullut kahden maalin takaa tasoihin ja lopussa ohi. Upea taisteluvoitto Winnipegiin.

 

[Mr. Smith]

Re: Moose - Amerks, Game 3

Viestin lähetti nuck
Kesler kaadettiin kiekon riiston jälkeen, mutta hän onnistui syöttämään ketjukaverilleen Jeff Heeremalle, joka laukoi kotijoukkueen tärkeään jatkoaikavoittoon. Moose oli tullut kahden maalin takaa tasoihin ja lopussa ohi. Upea taisteluvoitto Winnipegiin.

Kiitokset nuckille taas loistavasta raportista!

On kyllä ihmemies tuo Ryan Kesler, taas tehot 1+1 ja +2. Vastaavasti ykkösen sentteri Peter Sarno teki 0+3 ja -2. Ja vielä karunpaa on katsella koko playoffien tehoja; Kesler 8 gp 4+4 +10, Sarno 8 gp 1+6 -3. Lisäksi kun huomioidaan Keslerin peluutus vastustajan parasta kenttää vastaan niin on noi käsittämättömät tehot. Uskomaton suoritus 20 vuotiaalta kaverilta!

Nyt onneksi maalintekijöitä löytyy useampia, kun Goren, Heerema ja Green ovat päässeet maalivireeseen. Tästä on hyvä jatkaa.

 

[secord]

Ryan Kesler on kyllä Canucksien paras varaus sitten Mattias Öhlundin. Keslerin hyökkäyspään tehot ovat varmasti yllättäneet monet, mutta suurta ääntä tästä lupauksesta ei ole tasaisen vahvan AHL-kaudenkaan jälkeen pidetty. Sopisi hyvin Chicagoon, vaihdatteko Yakuboviin?

 

[nuck]

Re: Re: Moose - Amerks, Game 3

Viestin lähetti Mr. Smith
On kyllä ihmemies tuo Ryan Kesler, taas tehot 1+1 ja +2. Vastaavasti ykkösen sentteri Peter Sarno teki 0+3 ja -2. Ja vielä karunpaa on katsella koko playoffien tehoja; Kesler 8 gp 4+4 +10, Sarno 8 gp 1+6 -3. Lisäksi kun huomioidaan Keslerin peluutus vastustajan parasta kenttää vastaan niin on noi käsittämättömät tehot. Uskomaton suoritus 20 vuotiaalta kaverilta!

Kesler on ollut tosiaan huippuiskussa (myös) playoffeissa. Hänen johtamansa ketju pimitti ensin Leafsien vaarallisen Ling-Wellwood akselin täysin ja johti tämän lisäksi Moosen hyökkäystä. Nyt ketju on jatkanut samaa rataa näissä Rochester peleissä, vaikka harva olisi tähän varmaankin uskonut ennen sarjaa.

Hurjassa iskussa muuten koko ketju tämän vuoden playoffeissa. Kahdeksassa playoff ottelussa kolmikko Kesler, Goren ja Heerema on tehnyt yhteensä tähän mennessä:

Pisteitä: 15+12=27
Tehosaldo: +29
Laukauksia: 84 (=10.5 laukausta ottelua kohden)

Nämä tehot pääosin vastustajan ykköstä vastaan pelatessa.

 

[nuck]

Viestin lähetti secord
Ryan Kesler on kyllä Canucksien paras varaus sitten Mattias Öhlundin.

Unohdit Josh Holdenin ja Nathan Smithin.

Kesler on tosiaan joukkueen paras varaus sitten Öhlundin. Sedinit olivat varausvuonna tietysti suuria lahjakkuuksia, mutta eivät ole kehittyneet kuitenkaan aivan niin suuriksi pelaajiksi mitä odotettiin. Mielestäni Keslerin suoraviivainen ja sopivan fyysinen tyyli sopii hienosti NHL:ään. Varausvuonna häntä pidettiin pelkkänä tulevaisuuden puolustavana NHL pelaajana, mutta tämän kauden hyökkäyspään kehityksen jälkeen miehellä on hyvät mahdollisuudet NHL joukkueen kakkoseen. Kesler onkin mennyt vuodessa paljon hyökkäyssuuntaan eteenpäin. Meneekö vielä ja kuinka paljon? Mielenkiintoista seurata tätä puolta. Ehkä se tulevaisuuden Joel Otto ei ole kovin kaukana kuitenkaan..

Viestin lähetti secord
Keslerin hyökkäyspään tehot ovat varmasti yllättäneet monet, mutta suurta ääntä tästä lupauksesta ei ole tasaisen vahvan AHL-kaudenkaan jälkeen pidetty.

Aika vähälle huomiolle on tosiaan jäänyt siihen nähden miten nuorukainen on pelannut. Hockey News arvosti Kesleria Future Watch numerossaan toki korkealle, mutta muuten ei mitään meteliä ole kuulunut. Ehkä olisi voinut kuulua jos hän olisi pari kuukautta nuorempi ja olisi ollut mukana nuorten MM-kisoissa. Farmijoukkue Manitoba Moosen kauden arvokkain pelaaja olisi saattanut olla kovaa valuuttaa siellä. AHL on sen verran kova sarja, että Kesler ei nouse mitenkään häikäisevästi esiin. Toki hän oli joukkueensa paras pelaaja runkosarjassa ja All-Stars ottelu pelaaja, mutta ei kuitenkaan mikään liigan todellinen supertähti.

Toisaalta hänen pelityylinsä ei ole sellainen että se nostaisi häntä erityisen paljon esiin. Kesler ei ole mikään Kovalchukin kaltainen jääkiitäjä, ei mikään Datsyukin kaltainen huippukädet omaava pelaaja, eikä mikään Forsbergin tyylinen syöttökone tai Näslundin kaltainen maalintekijä. Hän on erittäin hyvä puolustava hyökkääjä, vahva aloittaja, hyvä luistelija, vahva karvaaja, hyvä laukomaan ja pelaa hyökkäyksensä suoraviivaisesti tekemällä maalin edestä suurimman osan maaleistaan. Keslerin maalit ovat olleet tällä kaudella Stan Smylin sanoin "perse maalivahdin naamalla" tehtyjä maaleja.

Yleisöön menevät kikkailut hän on jättänyt enimmäkseen muille, pelannut suoraviivaisesti ja siksikään hän ei nostata kokonaistaitojensa mukaista kiinnostusta ympäri liigaa. Moose fanit ymmärtävät nuorukaisen suuren merkityksen joukkueelle, mutta saadakseen hänen pelistään todellisen kuvan, pitää seurata ennen kaikkea hänen puolustuspeliään, kulmapeliään karvauspeliä ja maalineduspeliä. Näissä paikoissa Kesler on erittäin vahva ja voittaa joukkueelleen suuren määrän kiekkoja. Hän on joukkueelleen paljon hyödyllisempi pelaaja, mitä tilastoista voi lukea.

Itse seurasin Kesleria paljon suomessa pidetyissä nuorten MM-kisoissa ja nuorukainen teki tosiaan vaikutuksen peleillään. Esimerkiksi finaalissa Kanadaa vastaan Kesler teki ensin tasoitusmaalin ja pelasi sitten viimeisistä kahdesta minuutista puolitoista minuuttia kun USA puolusti johtoaan.

Viestin lähetti secord
Sopisi hyvin Chicagoon, vaihdatteko Yakuboviin?

Emme ole Smithnoveja. Lisäksi kartan Tallonia.

 

[nuck]

Moose - Amerks game 4

En päässyt eilen työkiireiden johdosta koneelle, joten laitetaan tästä kovasta playoff sarjasta sekavaa tekstiä näin juuri ennen seuraavaa ottelua.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä pelattu Moosen ja Amerksin välinen playoff ottelu oli jälleen kerran erittäin tasainen, vauhdikas ja fyysinen. Hienoa että olikin, sillä halli oli loppuunmyyty. Katsomossa tulevaisuuden pelaajiensa otteita oli seuraamassa myös Canucks valmentaja Marc Crawford. Kaksi edellistä ottelua voittanut Moose lähti peliin edellisen ottelun jatkoaikavoiton saattamana, Rochester tuli puolestaan harmittava tappio niskassaan. Ottelulla oli suuri merkitys koko sarjalle. Voitolla Moose saisi kolme eräpalloa ja ahdistaisi runkosarjan ykkösen Amerksin nurkkaan, tappiolla sarja alkaisi jälleen alusta ja tasatilanteesta 2-2.

Amerks valmentaja, peräti 16 NHL kauden kokemuksen omaava ja Winnipegissakin aikanaan pelannut Randy Cunneyworth piiskasi joukkueensa tärkeään otteluun jälleen kerran kovaan lentoon. Rochester olikin etenkin ottelun alussa selvästi terävämpi. Joukkue onnistui myös tekemään pelin avausmaalin kun hyvät playoffit pelannut, entinen Kanadan nuorten maajoukkuepelaaja ja Buffalon vuoden 2002 ykköskierroksen varaus, Daniel Paille siirsi Paul Gaustadin laukauksen maaliin Flahertyn torjunnan jälkeen.

Moosekin sai peliin paremmin otetta erän puolessa välissä. Hirvet saivat kovan työn kautta myös onnekkaan tasoituksen kun kokeneen Amerks puolustajan Brandon Smithin alivoimalla lähetetty huolimaton purkukiekko oman maalin takaa löysi ensimmäisenä liekeissä olevan Lee Gorenin mailan. Winnipegilaislähtöinen voimahyökkääjä Goren iski playoffien kahdeksannen maalinsa suoraan Smithin "syötöstä" Ryan Millerin olkapään yli ja johtaa Calder Cupin maalipörssiä ennen Philadelphian nuorta suurlupausta Jeff Carteria jolla on seitsemän osumaa. Loppuerä mentiin vauhdikkaasti ja molemmilla oli omat paikkansa, mutta maalivahdit pelasivat hyvin eikä lisämaaleja enää nähty. Ensimmäisen erän laukaukset niukasti Mooselle 8-7.

Toiseen erään kotijoukkue lisäsi vauhtia ja se pelasi vahvan erän. Erän alussa Gorenilla oli jälleen erinomainen maalipaikka, mutta Miller kesti. Muutaman minuutin kuluttua Justin Morrison pääsi kokeilemaan Millerin lähitorjuntakykyjä, mutta jälleen oli Millerin vuoro voittaa taistelu. Erän paras paikka tuli Moosen kokeneelle Josh Greenille, edellisen ottelun tasoitusmaalin tekijälle, mutta Greenin kova laukaus ylivoimalla osui Millerin hyvään ystävään, tolppaan. Toinen erä oli lopulta maaliton, vaikka etenkin Moosella riitti paikkoja pariinkin maaliin. Erän laukaukset menivät Mooselle 10-8.

Kolmas erä alkoi Rochesterin vahvalla hallinnalla ja Flahertylla riitti töitä. Justin Morrisonin toisen erän lopussa ottama kakkonen oli vähällä kostautua kun ensin Derek Roylla oli loistava paikka ja heti tämän jälkeen Chris Taylor sai paikan maalin edessä. Flaherty näytti kuitenkin sen, miksi hän oli viime kaudella Calder Cupin MVP ja venyi hienosti torjuntoihin pitäen Moosen tasoissa. Juuri ylivoiman päättyessä Ryan Kesler pääsi hienon pelisilmänsä ansiosta läpiajoon katkaisten Amerksin syötön, mutta Nathan Paetsch sai sen verran mailaansa Keslerin jalkoihin, että Kesler ei päässyt etenemään. Paetsch sai kakkosen ja Moose pääsi pyörittämään ylivoimaansa. Ylivoima pyöri hyvin ja Peter Sarnolla oli hyvä maalipaikka maalin edessä, mutta nyt oli vuorostaan Millerin vuoro venyä parhaimpaansa.

Paetschin jäähyn jälkeen Moose jatkoi vahvaa peliään ja niin Keslerilla kuin Gorenillakin oli omat paikkansa. Lähimmäksi pääsi Goren, joka suti ilmaan tyhjän maalin edessä pomppineeseen kiekkoon. Myös Rochester sai paikkoja ja paras näistä osui Amerksin ykkösalivoimapelaajalle Milan Bartovicille tämän noustua kulmasta maalin eteen. Flats kesti tämänkin. Kun erää oli pelaamatta enää reilu kolme minuuttia, Nathan Smithin erinomainen etukarvaus syvällä Amerksin päässä palkittiin. Smith ajoi miehensä laitaan päädyssä, kiekko tuli edellisessä ottelussa kriittisillä hetkillä viiden minuutin jäähyn ottaneelle Alex Burrowsille, Burr jatkoi maalin eteen Moosen ikonille Jimmy Roylle ja Roy teki Hirvien toisen maalin. Moose oli voitossa kiinni ja joukkue piti johtonsa loppuun saakka, vaikka Rochester painoikin peliä Flahertyn maalille.

Moosen parhaana palkittiin Flaherty, pelin kakkostähti meni Rochesterin maalivahdille Millerille ja kolmostähti oli voitto-osumaan syötön tarjonnut Alex Burrows. Ottelun voittomaalin tehnyt Jimmy Roy, yhdeksän vuotta Moosessa kiekkoilut energiaosaston hyökkääjä, teki tämän vuoden playoffien toisen maalinsa elintärkeään paikkaan. Roylla on joukkueensa eniten playoff otteluita AHL:ssa, 51 ottelua. Voitolla Hirvet jatkoivat vahvaa menoaan tämän vuoden playoffeissa. Joukkue on voittanut nyt kaikki viisi playoff peliään tänä vuonna avatussa uudessa hallissaan MTS Centressa.

Moosen runkosarjan paras puolustaja Nolan Baumgartner on ollut yllättäen hieman vaisu tämän vuoden playoffeissa, eikä hänen vakiparinsa Danny Groulx ole myöskään onnistunut runkosarjan tavoin. Parasta playoff peliä onkin esittänyt joukkueen fyysinen peruspakki Joe DiPenta. DiPenta on ollut alakerrassa kerrassaan erinomainen kulmaväännöissä ja maalinedusväännöissä ja hän on saanut paljon peliaikaa etenkin alivoimilla. Tällä hetkellä miehen playoff tilastoissa komeilee luku +7.

Amerksin Chris Thorburn sai muuten toisessa erässä erittäin kovan Nathan Smithin taklauksen ja loukkaantui tilanteessa. Todennäköisesti Thorburn on sivussa ainakin koko Moose sarjan - mentiinpä tässä miten pitkälle tahansa. Thorburn oli sivussa loukkaantumisen johdosta runkosarjan lopussa kuudesta pelistä ja mies joutui huilaamaan samasta syystä myös ensimmäisen kierroksen sarjan Hamiltonia vastaan. Loukkaantumisesta sen verran muutenkin, että Mooselta on edelleen sivussa ykkösen laituri Jason King. Amerksilta puuttui puolestaan jälleen Thomas Vanek. Vanekin paluu kentille ei ollut pitkäkestoinen, sillä edellisessä ottelussa mies loukkaantui nivusloukkaantumisensa jälkiltä uudelleen. Tällä kerralla vuorossa on aivotärähdys, joka syntyi Kevin Bieksan keskialueen taklauksen seurauksena.

Sarjassa ollaan nyt tilanteessa 3-1, mutta tämäkään tilanne ei ole vielä mitenkään ratkaisevan selvä. Itse asiassa Rochester nousi juuri viime kauden playoffeissa samasta sillasta Syracusea vastaan. Syracuse johti tuolloin myös otteluvoitoin 3-1, mutta Amerks otti kolme peräkkäistä voittoa tällä hetkellä kakkosmaalivahtina pelaavan Tom Askeyn johdolla Pohjoisen Divisioonan semifinaaleissa ja marssi lopulta sarjan voittoon. Tuolloin seitsemännen ottelun voittomaalin iski jatkoajalla Norm Milley. Konferenssin finaalissa Amerks kohtasi sitten Hamiltonin.

Mikäli kaikkien aikojen playoffeja katsotaan tarkemmin, niin Rochester on noussut 39-vuotisen playoff historiansa aikana kolme kertaa tappioasemasta 3-1. Ensimmäisen kerran Amerks teki tämän vuonna 1960 Cleveland Baronsia vastaan ja tuolloin joukkue nousi itse asiassa tappioasemasta 3-0 sarjan voittoon. Seuraavan kerran Amerks teki nousut 32 vuotta myöhemmin vuonna 1992 kun joukkue nousi Binghamton Rangersia vastaan otteluvoitoin 4-2, 4-3 ja 4-2. Viime kauden nousu oli sitten tuo kolmas nousu. Harvinaista herkkua, mutta täysin mahdollista. Tosin uskon tietenkin edelleen vahavsti pelaavaan Mooseen.

Seuraava ja mahdollisesti ratkaiseva ottelu ensi yönä..

 

[jh1981]

Moose eteni Josh Greenin kypärätempulla läntisen konfrenssin finaaliin Chicago Wolvesia vastaan.

Koska nuck ei ole vielä otteluraporttiaan kirjoitellut ratkaisevasta ottelusta niin tässä on linkki manitoba moosen otteluraporttiin, mistä löytyy myös videokooste kyseisestä pelistä:

http://www.moosehockey.com/2004-05/050513/recap.php

 

[nuck]

Juhlat juhlittu, joten vaikkakin tämä tulee rankasti jälkikäteen, kirjoitetaan vielä lyhyesti tuosta viidennestä ja ratkaisevasta pelistä. Tilannehan oli ennakkoon selvä. Runkosarjan ykkösjoukkue Rochester oli selkä seinää vasten ja ainoastaan voitolla joukkue olisi saanut jatkaa huippukauttaan. Moose halusi puolestaan luonnollisesti katkaista sarjan kotonaan. Peliä rummutettiin ennakkoon paljon ja MTS Centre oli loppuunmyyty 15015 silmäparin huutaessa Mooselle.

Ottelu ei alkanut Moosen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla kun joukkue otti heti pelin alkuun kaksi kakkosta Ryan Keslerin ja Danny Groulxin toimesta. Groulxin jäähyn aikana nähtiin ensimmäinen maali kun vierasjoukkueen kovaa laukova puolustaja David Cullen pääsi laukomaan joukkueensa johtoon. Cullenin maali oli jo kolmas peräkkäinen Rochesterin tekemä pelin avausmaali tässä sarjassa.

Moose taisteli kuitenkin jälleen kerran itsensä mukaan. Ensin Rochesterin vaarallinen Derek Roy sai jäähyn erän viidennellä minuutilla ja juuri kun Royn jäähy päättyi, Jeff Heerema syötti Jesse Schultzille maalin eteen ja tämä iski playoffien toisen maalinsa. Rochester sai ensimmäisen erän lopulla painetta Moose maalille ja joukkue onnistui saamaan kovan työn kautta palkkion kun isokokoinen ikitaistelija Paul Gaustad pääsi iskemään rystyltä joukkueensa johtomaalin. Erän lopussa Ryan Keslerin kova työ palkittiin Amerksin maalintekijän Gaustadin koukkaamisjäähyllä, mutta lisämaaleja ei enää nähty ja Amerks johti tasaisen ensimmäisen erän jälkeen maalilla. Laukaukset vieraille 10-9.

Toinen erä oli kokeneen Hirvihyökkääjän Josh Greenin näytöstä. Moose aloitti toisen erän Gaustadin jäähyn johdosta ylivoimalla ja onnistui tekemään tärkeän tasoituksen heti erän alkuun kun Danny Groulx löysi hienolla pelinluvullaan Greenin Ryan Millerin vartioiman maalin edestä. Tasoitusmaalista ei ehtinyt kulua kuin 18 sekuntia ja jälleen Green oli asialla. Kent Huskins laukoi siniviivalta ja maalin eteen rynninyt Green pääsi tekemään Millerin edestä 3-2 kotijohdon. Greenin kahdella salamamaalilla Moose oli mennyt jo 3-2 johtoon ja tämä söi Amerks pelaajien taistelutahtoa.

Amerksin pelihuumori kärsi lisää erän viidennellä minuutilla kun Moosen alivoimapelaajat onnistuivat tappamaan 5-3 alivoimansa täydellisesti. Kotijoukkue ei antanut Amerksille yhtään maalipaikkaa ja itse asiassa Moosella oli erikoistilanteen paras maalipaikka kun keväällä herännyt Jeff Heerema pääsi nousemaan ja laukomaan oikealta b-pisteeltä hyvän rannelaukauksen. Greenin erän alkuun tekemät kaksi nopeaa maalia ja onnistunut alivoima sai MTS Centerin yleisön kannustamaan omiaan hurjasti ja Moose sai näin kuudennen kenttäpelaajan.

Toinen erä olikin Moosen erittäin vahvaa hallintaa joka osa-alueella ja joukkueen intensiivinen ote tylstytti täysin Amerksin taistelun. Erän puolessa välissä Green pääsi tekemään jo ratkaisevan tuntuisesti erän ja ottelun kolmannen maalinsa ja samalla miehen ensimmäinen ammattilaisuralla tehty hattutemppu oli valmis. Erän lopussa Ryan Kesler ja Heerema pääsivät vielä 2-1 hyökkäykseen, mutta Kesler ei saanut Heereman syöttöön kunnon osumaa kiekkoon. Toisen erän laukaukset kertovat erän kulusta hyvin. Vaikka Moose joutuikin pelaamaan neljä minuuttia Amerksia enemmän alivoimalla, se vei laukaukset nimiinsä 11-5. Tilanne oli sarjan ratkaisevassa ottelussa kahden erän jälkeen jo 4-2 ja sarjaa oli enää yksi erä jäljellä.

Moose oli oppinut läksynsä ensimmäisestä ottelusta. Silloinhan Hirvet johtivat kahden erän jälkeen 0-2, mutta joukkueen passiivinen peli toi Amerksin mukaan kolmannessa erässä ja lopulta Rochester vei sarjan avausväännön 4-2. Nyt Moose pelasi kaikkea muuta kuin passiivisesti ja joukkue karvasi erittäin aktiivisella otteella syvältä. Rochester ei saanut enää missään vaiheessa otetta peliin ja se joutuikin tyytymään kauden viimeisessä erässä vain kolmeen laukaukseen.

Moose vei erää täysin ja onnistui tekemään liekeissä olevan Winnipegilaislaiturin Lee Gorenin johdolla ottelun viidennen maalinsa erän seitsemännellä minuutilla. Goren nousi vahvasti kulmasta maalille ja laittoi kiekon Millerin alta verkkoon. Erän laukaukset menivät Mooselle 8-3 ja koko pelin laukaukset näin 28-18. Monen silmissä sarjaan ennakkosuosikkina lähtenyt Rochester oli kaadettu otteluvoitoin 4-1. Voitto oli jo Moosen kuudes peräkkäinen kotivoitto - tavallaan ihmeellistä, sillä Amerks oli AHL:n paras vierasjoukkue runkosarjassa.

Pelin jälkeen Amerks valmentaja Randy Cunneyworthin sanat olivat tyhjentävät; "It's very disappointing. I feel for these guys. We put so much into the year, it shows everything has to fall into place to be succesful. It's way too short a run for sure. It's about sticking together and they've got that team mojo going and that's hard to combat."

Rochesterin joukkueelle tappio otti varmasti erittäin koville ja myös fanit ovat olleet turhautuneita. Runkosarjassa päälle 40 voittoa ensimmäisen kerran 40 vuoteen (Gerry Cheevers torjui 40 voittoa 40 vuotta sitten) torjunut Ryan Miller on monen silmissä joukkueen antisankari. Miller - AHL:n tämän kauden paras maalivahti ja ykkös All-Stars kenttään valittu maalivahti - olikin Moosea vastaan siinä mielessä pettymys, että hän ei saanut käännetty yhtään peliä kotiin. Moosen Flaherty palkittiin puolestaan kahdessa pelissä ottelun ykköstähtenä, joten maalivahtien kaksintaistelun vei nimiinsä Moose.

Toisaalta Moosen isokokoiset ja fyysiset puolustajat eivät päästäneet Amerks hyökkääjiä vapaasi Flahertyn maalin eteen. Amerksin puolustajilla oli puolestaan koko sarjan ajan ylitsekäymättömiä vaikeuksia esimerkiksi Lee Gorenin kanssa. Kukaan ei saanut voimahyökkääjää kiinni ja AHL:n playoffien maalipörssiä johtava hyökkääjä sai tanssia vapaasti Millerin nenän alla. Moosen puolelta etenkin Joe DiPentan ja Kent Huskinsin merkitys on kasvanut sitä mukaa mitä pidemmälle joukkue on mennyt. Amerksia vastaan kaksikko teki erittäin paljon työtä ja onnistui pitämään hyökkääjät kaukana omalta maalilta.

Sarjan käännekohta tapahtui lopulta kolmannessa ottelussa, jossa Moose tuli kahden maalin takaa tasoihin ja jatkoajalla ohi. Muutenkin Moose näytti jokaisella sektorilla voitontahtonsa. Joukkueen taistelusta kertoi mm. se, että se tuli kolme kertaa peräkkäin voittoon vaikka Amerks teki pelin avausmaalin. Kolmannessa pelissä Jeff Heerema teki voittomaalin jatkoajalla, neljännessä pelissä Jimmy Roy teki voittomaalin kolme minuuttia ennen pelin loppua ja viidennessä pelissä Josh Greenin kolme maalia toisessa erässä toivat Mooselle voiton.

Mooselta löytyikin ratkaisijoita jokaisesta ketjusta ja juuri tasaisuus oli se valttikortti, millä Amerks lopulta kaadettiin. Rochesterin parhaat olivat neljän maalin ja kuuden pisteen pienikokoinen Derek Roy sekä kahden maalin ja viiden pisteen taistelija Paul Gaustad. Sen sijaan joukkueen ykkösessä pelanneet Jiri Novotny ja entinen Brandon Wheat Kingsin hyökkääjä Milan Bartovic olivat todella yössä Kesler - Goren - Heerema ketjun pitäessä miehiä otteessaan.

Menestys playoffeissa on todella herättänyt vanhan kiekkokaupungin Winnipegin ja kun joukkue on lisäksi voittanut kaikki kuusi kotipeliään, yleisö on saanut rahoilleen vastinetta. Joukkueen kotipelejä playoffeissa on käynyt katsomassa keskimäärin 9796 katsojaa kun AHL:n playoff keskiarvo on 4682 katsojaa. Moosen kotiottelut ovat siis olleet keskimäärin yli kaksi suositumpia kuin kilpailijoiden. Hirvien kannalta positiivista on myös se, että Rochester sarjan viides ottelu keräsi päälle 15000 katsojaa ja nyt joukkueen mentyä jatkoon, voi vastaavaa yleisömenestystä odottaa jatkossakin.

Moosen joukkueesta on nyt helppo nostaa yksittäisiä pelaajia esiin. Maalilla Flaherty on ollut erittäin hyvä läpi playoffien ja kokeneella miehellä on myös kokemusta voittamisesta. Flatsilla on ennen kaikkea kolme suurempaa sulkaa hatussa pitkällä urallaan. Hän on ollut voittamassa niin Calder Cupia (AHL), Turner Cupia (IHL) ja Kelly Cupia (ECHL), eikä ikä näytä vieläkään painavan. Päälle 120 NHL ottelua pelannut BC lähtöinen maalivahti oli viime kaudella Milwaukeen arvokkain pelaaja ja johdatti joukkueensa Calder Cupin voittajaksi. Tällä kaudella ilman Flatsia pelannut Milwaukee putosi jatkosta heti ensimmäisellä kierroksella.

Moose on mennyt Flahertyn johdolla nyt AHL:n neljän parhaan joukkueen joukkoon. Toki joukkue on pelannut kokonaisuutena hyvin ja esimerkiksi Amerksia vastaan Flats ei joutunut lähellekään yhtä kovaan paineeseen kuin Miller Amerks maalilla. Tästä huolimatta Flaherty on ollut mies paikallaan otteluiden kriittisillä hetkillä. Hänelle ei mennyt Amerks sarjassa yhtään helppoa maalia, hän pelasi hyvin mailallaan ja otti varmoja, tärkeitä koppeja silloin kun niitä tarvittiin. Tuloksena tästä Flats on saanut edessään pelaavan joukkueen pelaamaan kovalla itseluottamuksella. Puolustajat eivät ole rynnineet sinne tänne peläten maalivahtinsa romahdusta ja he ovat saaneet keskittyä omaan peliinsä myös hyökkäysten tukemisen suhteen.

Puolustajat ovat pelanneet kärsivällisesti tietäen, että mikäli vastustaja pääsisi maalintekopaikkoihin, takana on vielä mies johon voi luottaa. Luottamus on ollut molemmin puolista ja toisaalta Moosen puolustajat ovat tehneet erinomaista työtä siivoten oman maalinsa edustaa ja mahdollistamalla Flahertylle esteettömän näkökentän vastustajan laukauksiin. Tästä molemmin puolisesta hyvästä yhteistyöstä koko joukkue on hitsautunut hienosti yhteen. Jokainen tukee toistaan ja joukkue on uskonut itseensä silloinkin kun on ollut kaikkein vaikeinta.

Flaherty kertoi Winnipeg Free Pressissa joukkueensa henkisestä puolesta seuraavasti; "I've always said throughout the year we have a tight team, a great bunch of guys, but you can just sense the team getting tighter and tighter as playoffs are going on. We're playing a smart hockey. We're getting pucks deep when we have the lead and we're able to attack, we're getting some fortunate breaks and that's what it is about playoff hockey. Probably the biggest thing is that you can just feel the tightness of the team, coming together."

Flahertyn lisäksi Moosen joukkueesta ovat erottuneet etenkin kakkonen Kesler - Goren - Heerema, joka on tällä hetkellä ehkä AHL:n kovin ketju. Kolmosketjussa Nathan Smithin, Alex Burrowsin ja Jimmy Royn muodostama kolmikko on ollut niin ikään erittäin hyvä roolissaan energiaketjuna ja myös ykkösessä Josh Greenin ja Peter Sarnon muodostama kaksikko on toiminut hyvin. Green on muuten tehnyt hienon paluun huippuiskuun ja Amerks sarjan viimeisen pelin kolme maalia olivat palkinto tästä.

Green, entinen ykköskierroksen varaus (Los Angeles) ja urallaan 232 NHL ottelua pelannut sentteri/laitahyökkääjä, on tehnyt playoffeissa kolmen hyökkääjän edestä töitä ja myös puolustanut hienosti. Valmentaja Randy Carlyle peluutti Greenia kauden aikana välillä keskellä, mutta siirsi veteraanin laidalle, jotta tämä saisi enemmän tehoja irti. Green oli jo runkosarjassa hyvä, tehden 21 maalia ja keräten 40 pistettä puolustavassa roolissa, mutta playoffeissa hän on noussut esiin oikein kunnolla ja tehnyt 10 pelissä seitsemän maalia. Tämä on toisaalta ihmeellistä, sillä vielä maaliskuussa Green kärsi mystisestä viruksesta ja joutui makaamaan sänkynsä pohjalla yhdeksän ottelun ajan. Miehen paino putosi lähes 10 kiloa ja omien sanojensa mukaan hän ei jaksanut kääntyä kunnolla edes makuullaan. Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin hän pelaa Moosen ykkösessä ja tekee valtavasti töitä joka suhteessa. Green onkin Moosen yksi taistelun ilmentymä.

Vielä sen verran Rochesterista, että varmasti katkerasta tappiosta huolimatta joukkueen hienon kauden voi vielä nostaa esiin. Joukkue keräsi runkosarjassa 112 pistettä, jolla se oli koko AHL:n paras joukkue ja voitti Macregor Kilpatrick Trophyn. Amerks teki samalla oman kaikkien aikojen piste-ennätyksensä ja pelasi jo 16 peräkkäisenä kautena playoffeja. Rochester oli huikeassa iskussa etenkin alkuvuoden ja se pelasi peräti 17 voitollista kotipeliä välillä 17.12 - 7.3. Maalivahtikaksikko Miller - Tom Askey oli sarjan paras maalivahtikaksikko pelaten yhdeksän nollapeliä (Miller pelasi näistä kahdeksan). Miller oli liigan paras maalivahti, valmentaja Randy Cunneyworth voitti vuoden valmentajapystin ja kapteeni Chris Taylor voitti Fred T. Hunt Awardin joukkueensa hyväksi tehdystä työstään. Lisäksi Thomas Vanek valittiin AHL:n tulokastähdistöön.