Vancouver Canucks (2.) – Calgary Flames (3.), Pacific 1. kierros

[Uniquewn]

Pelipäivät:
Game 1: CGY @ VAN, 16.4. klo 05.00
Game 2: CGY @ VAN, 18.4. klo 05.00
Game 3: VAN @ CGY, 20.4. klo 05.00
Game 4: VAN @ CGY, 22.4. klo 05.00
Game 5: CGY @ VAN, 24.4. klo XX.XX (tarvittaessa)
Game 6: VAN @ CGY, 26.4. klo XX.XX (tarvittaessa)
Game 7: CGY @ VAN, 28.4. klo XX.XX (tarvittaessa)

Kauden aikaisemmat keskinäiset:
9.10. VAN @ CGY 4-2 (voittomaali: Radim Vrbata)
21.12. CGY @ VAN 2-3 JA (voittomaali: Chris Tanev)
11.1. CGY @ VAN 1-0 (voittomaali: Mikael Backlund)
15.2. VAN @ CGY 2-3 (voittomaali: Lance Bouma)

Kanadalaisjoukkueet. Siinäpä se kevään sensaation aihe. Kukapa olisi ennen kauden alkua uskonut, että Canucks, Flames, Senators ja Jets menevät playoffeihin? Itse ehkä kuvittelin, että tuosta porukasta korkeintaan yksi jengi saattaa sinne päästä, mutta koko nelikko sinne painoi. Ja mikä parasta, Pacificin jengit kohtaavat ensimmäisellä kierroksella!

Canucks ja Flames ovat olleet toistensa pahimmat viholliset jo pidemmän aikaa, ja esimerkiksi viime kaudella, jolloin kumpikaan ei playoffeihin päässyt, jäi joukkueiden keskinäisistä mieleen ainakin matsi, jossa peli aloitettiin joukkotappelulla. Siitä on kuljettu pitkä matka tähän päivään, kun Flamesin myllytysosasto on vaihtunut pitkälti porukkaan, joka osaa pelata myös jääkiekkoa, ja Canucks on saanut penkkinsä taakse ihka oikean valmentajan Tortorellan tilalle.

Viimeksi nämä joukkueet kohtasivat playoffeissa vuonna 2004, jolloin mentiin aina game seveniin asti. Tuolloin Flames meni jatkoon Martin Gelinasin jatkoaikamaalin turvin, vaikka ennakkoasetelmissa Canucks oli myös tuolloin suosikkina. Tuosta pelistä ei draamaa puuttunut, sillä Matt Cooke tasoitti game sevenin vain kuusi sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Lopulta Flamesin ja Kipperin matka jatkui aina finaaleihin asti, jotka Lightning vei voitoin 4-3. Alla vielä näkyy kaikki joukkueiden väliset playoff-sarjat.

1982 Division Semifinals – Calgary 0, Vancouver 3
1983 Division Semifinals – Calgary 3, Vancouver 1
1984 Division Semifinals – Calgary 3, Vancouver 1

1989 Division Semifinals – Calgary 4, Vancouver 3
1994 Conference Quarterfinals – Calgary 3, Vancouver 4
2004 Conference Quarterfinals – Calgary 4, Vancouver 3

Sarjat Calgarylle 4-2.

Kun palataan taas nykyhetkeen, ja aletaan etsiä syitä siihen, miksi joukkueet ovat playoffeissa, niin ainakin Vancouverin leirissä voidaan kiitellä sitä, ettei heikkoa lenkkiä ole juurikaan löytynyt. Kauteen kakkosmaalivahtina lähtenyt Eddie Läck pelasi hienosti Millerin loukkaantumisen ajan, ja ketjujakoja kun katsoo, niin voisi sanoa, ettei Canucksilla ole yhtään nelosketjua, vaan pikemminkin pari kolmosketjua, kun nelosessa viilettää Horvatin ja Hansenin tasoisia ukkoja. Sedinit pystyivät parantamaan selkeästi viime kaudesta, ja Radim Vrbata osoittautui loistavaksi hankinnaksi TOP6:een. Ehkäpä silti isoimman peukun nostan pakkiparille Edler - Tanev, joka on kaikessa hiljaisuudessa noussut yhdeksi NHL:n parhaimmista oman pään pakkipareista pimentämään vastustajan kärkiketjuja. Etenkin ruotsalaisen Edlerin petraus viime kaudesta on jäätävä: Mies oli plusmiinuksen häntäpäätä luvulla -39 viime kaudella, mutta täyskäännöksen myötä kyseinen tilasto on 52 pykälää viime kautta parempi.

Canucksin pistepörssin TOP10:

1. Daniel Sedin 82gp, 20+56=76, +5
2. Henrik Sedin 82gp, 18+55=73, +11
3. Radim Vrbata 79gp, 31+32=63, +6
4. Nick Bonino 75gp, 15+24=39, +7
5. Chris Higgins 77gp, 12+24=36, +8
6. Alexandre Burrows 70gp, 18+15=33, 0
7. Jannik Hansen 81gp, 16+17=33, -6
8. Alexander Edler 74gp, 8+23=31, +13
9. Shawn Matthias 78gp, 18+9=27, -3
10. Bo Horvat 68gp, 13+12=25, -8

Jos Canucks oli ennen kauden alkua rankattuna läntisen konferenssin sijoille 7-10, niin Flamesiä pidettiin poikkeuksetta koko konferenssin heikoimpana lenkkinä. Kohtuullinen viime kevät loi kuitenkin jo training campeille lähdettäessä uskoa siihen, että jopa playoffeihin asti voidaan mennä, vaikkei siihen siis kukaan toimittaja jaksanut mitenkään uskoa (paitsi Aaron Ward). Hartley otti joukkueelleen käyttöön "seitsemän pelin segmentit", jossa runkosarjan otteluohjelma oli jaoteltu seitsemän pelin playoff-sarjoihin. Näitä Flames lähti pala kerrallaan voittamaan, ja loppujen lopuksi yhtä lukuunottamatta kaikki "playoff-sarjat" voitettiin, ja täten myös mentiin sensaatiomaisesti playoffeihin asti. Viimeistään parisen kuukautta sitten tapahtuneen Giordanon hauislihasvamman piti olla viimeinen kuolinisku Flamesille, mutta joukkue lisäsi vaan hönkää, ja veti loppukauden vielä suhteessa alkukautta paremmin.

Kun hakee erillisiä syitä Flamesin menestykselle, on eittämättä alkajaisiksi nostettava esille Flamesin ykkösketju Gaudreau - Monahan - Hudler. Gaudreau jakoi tulokaspistepörssin voiton Stonen kanssa, ja osoitti niiiin monet epäilykset vääriksi siitä, että mies olisi liian pieni ja köykäinen NHL-kiekkoon. Monahan hakkasi niin ikään huikean kauden, tehden päälle 30 maalia sekä syöttöä (saavutus, johon todella harva saman ikäinen pelaaja on NHL-historiassa pystynyt). Ketjun mentori, Hudler, sen sijaan oli ketjun "viini", eli paranee vanhetessaan. Uran yhden kauden piste-ennätys vei miehen koko NHL:n pistepörssin kärkikymppiin ja aikamoisena kruununa oli tuo Kings-peli, jossa Hudler takoi tehot 2+1 ja siivitti Flamesin playoffeihin. Pakiston kärkinimiäkään ei voi liikaa kehua. Giordano oli tietenkin ihan päällikkö ennen loukkaantumistaan, ja menossa Norris Trophyn voittoon. Loukkaantumisen jälkeen eniten esille puski Russell, joka voitti ylivoimaisesti NHL:n blokkitilaston, sekä oli joukkueen taistelun ilmentymä ja osa henkistä selkärankaa. Wideman takoi myös vanhoilla päivillään piste-ennätyksensä ja Brodie oli luonnollisesti myös tärkeä peliajan ahmija. Myös Engelland pystyi nostamaan tasoaan, kun häneltä vaadittiin Giordanon poistumisen kautta isompia peliminuutteja.

Flamesin pistepörssin TOP10:

Jiri Hudler 78gp, 31+45=76, +17
Johnny Gaudreau 80gp, 24+40=64, +11
Sean Monahan 81gp, 31+31=62, +8
Dennis Wideman 80gp 15+41=56, +6
Mark Giordano 61gp, 11+37=48, +13
TJ Brodie 81gp, 11+30=41, +15
Lance Bouma 78gp, 16+18=34, +10
Kris Russell 79gp, 4+30=34, +18
David Jones 67gp, 14+16=30, -3
Joe Colborne 64gp, 8+20=28, +7

Kun vertailee joukkueiden pistepörssejä, saa siitä jo suuntaa antavan kuvan sen suhteen, millaisia pelitapoja joukkueet käyttävät. Flamesillä on pistepörssin TOP10:ssa neljä pakkia, kun taas Canucksilla on vain yksi. Flames pelaakin kiekkoa, jossa pakki lähtee ahneesti mukaan nostamaan hyökkäyksiin, ja myös ylivoimissa kuviot pelataan useimmiten viivojen kautta. Flamesin ykkösen jälkeen hyökkääjien pisteet laskevat runsaasti, mutta huomion arvoinen asia on se, että Flamesin tämän kauden jengissä peräti 11 pelaajaa rikkoi kymmenen maalin rajapyykin.

Jos nyt yhtään koittaa ennakoida sitä, miten pelit tulevat etenemään, niin eiköhän Canucks pyri mahdollisimman hyvin pimentämään Flamesin ykkösen peluuttamalla pakkipari Edler-Tanevia ja Horvatin ketjua sitä vastaan. Flamesin vastaava tehtävä on sitten tehdä Sedinien homma mahdollisimman vaikeaksi. Tärkeää olisi saada Bouma rouhimaan Jonesin pariksi, sillä mies on 4. tehokkain Flames-hyökkääjä, sekä koko NHL:n mittapuulla TOP10-taklaaja ja -blokkija.

 

[Uniquewn]

Kun mietitään joukkueiden erikoistilanteita, niin Canucksin ylivoima on parantunut runsaasti kevään lähestyessä. Canucksin YV% runkosarjassa oli 19,3 (sija 9.) ja Flamesilla 18,8 (13.). Alivoimien osalta Canucks-av oli sarjan ehdotonta eliittiä - ainoastaan Wild oli heidän edellään tilastojen valossa (Canucksin AV% 85,7). Flamesin AV% oli huomattavasti huonompi, 80,6 (20.). Tilastollisesti Canucks on siis parempi erikoistilannejoukkue, mutta huomioon kannattaa ottaa myös joukkueiden jäähymäärät. Flames pääsi ylivoimalle 255 kertaa, Canucks 238 kertaa. Tuossa ei nyt vielä mitään isoa eroa ole, mutta alivomakertoja kun katsoo, niin selviää taas yksi osasyy sille, miksi Flames pystyi pudotuspeleihin asti taistelemaan. Canucks oli alivoimalla 266 kertaa ja Flames vähiten koko NHL:ssä - 186 kertaa. Joukkue on siis äärimmäisen kurinalainen, ja esimerkiksi nyt loppukaudella Flames pelasi kriittiset kolme peliä (Oilers-, Coyotes- ja Kings-pelit) kokonaan ilman jäähyjä. Playoffit ovat luonnollisesti oma maailmansa, mutta todella mielenkiintoista on nähdä, pystyykö Flames vähän kuin jatkamaan tätä tilastoa niin, että se pääsee tässä sarjassa pelaamaan Canucksia enemmän ylivoimaa.

Terveystilanne on kieltämättä kotiedun haltijalla parempi, kun Flamesilta on kapteeni Giordano loppukauden sivussa, ja pari muutakin vammaa. Giordanon ohella tällä hetkellä loukkaantumislistalta löytyy Smid (loppukausi), Byron (day-to-day), Rämö (day-to-day) sekä Bouma (day-to-day). Canucksilla vastaava lista näyttää seuraavaa: Kassian (day-to-day), Richardson (day-to-day). Oman lisämausteensa sarjaan mahdollisesti antavat pari nuorta nimeä. Sven Bärtschi kaupattiin Calgarystä Vancouveriin siirtotakarajalla, ja Bärtschi saattaa päästä pelaamaan jopa playoffeissa asti. Vastaavasti Flamesin puolella viime vuoden draftin nelosvaraus Sam Bennett pääsi debytoimaan eilen Jetsiä vastaan, eikä tarvinnut kuin puolisen minuuttia uran ensimmäisen pisteen saalistamiseen.

Mahdolliset avauskokoonpanot keskiviikon avauspeliin:

Canucks:

Sedin - Sedin - Burrows
Higgins - Bonino - Vrbata
Matthias - Richardson - Dorsett
Kenins - Horvat - Hansen

Edler - Tanev
Hamhuis - Weber
Sbisa - Bieksa

Miller
Läck

Flames:

Gaudreau - Monahan - Hudler
Raymond - Backlund - Colborne
Ferland - Granlund - Jooris
Bollig - Stajan - Jones

Russell - Wideman
Brodie - Engelland
Diaz - Schlemko

Hiller
Ortio

Itse luonnollisesti uskon Flamesin venyvän tästäkin eteenpäin, vaikka kysymysmerkkejä on nyt etenkin parin loukkaantumisen myötä ilmassa. Jos Diaz on vielä hajalla, ja joudutaan Potteria peluuttamaan, ei hyvä heilu. Kurinalaisuus ja duuni, siinä ne yksinkertaiset asiat, jolla Flames toivottavasti pystyy Canucksin kaatamaan.

 

[Lico]

Tässä on yksi kolmesta sarjasta, jotka keräävät oman mielenkiintoni. Huikea taistelu tulee olemaan, erityisseurannassa Sean Monahan sekä tietysti Johhny Hockey, joiden toivon siirtävän runkosarjan pisteet myös post-seasonille. Kova sarja tulossa, Calgaryn bandwagonissa täällä.

Sarjan ratkaisu piilee omasta mielestäni maalivahtipelissä sekä siinä miten Sedinit saadaan kuuriin Calgaryn toimesta. Huikeaa myös nähdä nuorempi Granlund pelaamassa pudotuspelejä.

Loistava avaus kyllä kertakaikkiaan.

 

[Mr. Smith]

Edler - Tanev
Hamhuis - Weber
Sbisa - Bieksa

Miller
Läck

Russell - Wideman
Brodie - Engelland
Diaz - Schlemko

Hiller
Ortio

Jos Diaz on vielä hajalla, ja joudutaan Potteria peluuttamaan, ei hyvä heilu.

Kiitokset hyvästä avauksesta. Ainoastaan Läckin uskoisin olevan ykkösenä ja Miller tulee kentälle vain jos Läck epäonnistuu.

Itse kiinnittäisin huomion tässä parissa pakistoihin. Kummallakin on hyvin vahva TOP3-pakisto, mutta playoff-joukkueiden vertailussa jokseenkin huono BOTTOM3-pakisto. Vancouverin osalta paljon riippuu siitä miten tuo kolmospakkipari onnistuu ja sen osalta pitää toivoa että malttavat olla ihan "peruspakkeja" ilman mitään suurempia hienouksia. Bieksa saa toki välillä niitä nousuja tehdä, mutta turhat höntyilyt pitää jättää pois.

Niminä ei vakuuta myöskään Engelland, Diaz (Potter) ja Schlemko. Jos Calgaryllä olisi heittää Giordano kehiin niin olisihan tuo pakisto ihan erilainen. Nyt pitää Vancouverin antaa osaltaan reilusti painetta noille pakeilla, kun niitä virheitä varmasti tulee paineen alla.

Hyökkäys kummallakin on hyvä ja laaja. Mikäli Vancouver saa noita loukkaantuneita kehiin niin ehkäpä alemmat ketjut ovat vähän enemmän kiekollisia, vaikka ei niissä toki suuria eroja ole. Calgaryn ykkönen on kova, mutta jos se saadaan nollattua mahdollisimman hyvin, niin uskoisin muiden Vancouverin ketjujen kääntävän sarjan meille.

 

[Pontus Toikka]

Kiitokset hyvästä avauksesta. Ainoastaan Läckin uskoisin olevan ykkösenä ja Miller tulee kentälle vain jos Läck epäonnistuu.

Itse kiinnittäisin huomion tässä parissa pakistoihin. Kummallakin on hyvin vahva TOP3-pakisto, mutta playoff-joukkueiden vertailussa jokseenkin huono BOTTOM3-pakisto. Vancouverin osalta paljon riippuu siitä miten tuo kolmospakkipari onnistuu ja sen osalta pitää toivoa että malttavat olla ihan "peruspakkeja" ilman mitään suurempia hienouksia. Bieksa saa toki välillä niitä nousuja tehdä, mutta turhat höntyilyt pitää jättää pois.

Niminä ei vakuuta myöskään Engelland, Diaz (Potter) ja Schlemko. Jos Calgaryllä olisi heittää Giordano kehiin niin olisihan tuo pakisto ihan erilainen. Nyt pitää Vancouverin antaa osaltaan reilusti painetta noille pakeilla, kun niitä virheitä varmasti tulee paineen alla.

Hyökkäys kummallakin on hyvä ja laaja. Mikäli Vancouver saa noita loukkaantuneita kehiin niin ehkäpä alemmat ketjut ovat vähän enemmän kiekollisia, vaikka ei niissä toki suuria eroja ole. Calgaryn ykkönen on kova, mutta jos se saadaan nollattua mahdollisimman hyvin, niin uskoisin muiden Vancouverin ketjujen kääntävän sarjan meille.

Kiitokset erittäin hienosta avausviestistä, Kyllä Flames leirissä osataan.

Itselle tulee kyllä paljon muistoja, 11 vuoden takaa kun Flames - Nucks kohtasivat edellisen kerran. Odotettavissa on hieno ottelupari jossa riittää kyllä parran pärinaa taas pitkäksi aikaa.

Viimeisessä Kings pelissä Flames pelasi neljällä ja puolella pakilla. Potterin peliaika oli 2.26minuuttia ja Schlemko pelasi noin 7.30minuuttia, se miksi flames sai peitettyä Giordanon loukkaantumisen niin hyvin, oli se että schlemko-diaz pari pelasi niin hyvin yhteen. Heidän Corsinsa on tuolta ajalta yli 51%, kun se Smid-Engelland parilla oli noin 42%. Kings pelissä Brodie pelasi yli 29 minuuttia ja Engellandkin 22 minuttia.

Jos/kun ei Hartley luota yhtään Potteriin, ja peliaika pyörii jossain muutamassa minuutissa joutuvat nämä muuta pelaajat liian koville. Tästä syystä Diazin paluu pelikelpoiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta näyttää siltä että niin ei tässä sarjassa tapahdu. Varsinkaan kun vieraissa ei Potteria edes pystytä sillä lailla peluutuksella peittämään. Voihan olla että Flames peluuttaa Tyler Wotherspoonia, mutta en siihen oikein jaksa uskoa. Joten minusta Potter (tai kuka onkaan se Flamesin kuudes puolustaja) tulee olemaan yksi ottelusarjan tärkeimmistä pelaajista.

 

[Kumielvis]

Tässä on nyt mulle henkilökohtaisesti kohtaamassa liigan sympaattisin ja epäsympaattisin joukkue (jolla kuitenkin on aivan äärimmäisen mainiot jatkiskirjoittajat nuckin ja mr.smithin johdolla, isoa peukkua teille). Ei hirveästi tarvitse miettiä kumpaa kannustaa, toivottavasti ehtii muutamana aamua katsomaan näitäkin pelejä. Itse toivon että Calgary menisi jatkoon 4-0 mutta valitettavasti uskon että Canucks vie kokemuksella tämän. Toisaalta Johnny Hockey voi tulla ja tehdä itsestään Calgarylegendan jo ekalla kaudellaan. Sehän vaan sopisi mulle :)

 

[Jatzerman]

Canucksien kiinnostus lopahti finaalitappion myötä muutama aika sitten, joten joukkue on omalla kohdalla täysin skouttaamaton. Calgary vie tasaisen sarjan, vaikka isompien roolipelajien poissaolo ei pidemmälle viekään.

 

[Kiekko-Kolli]

Yksi ensimmäisen kierroksen upeimmista pareista. Veikkaan, että vedetään 6-7 matsia hirveellä tunteella ja voittajaksi selviytyy..... no enpäs sanokkaan, jätetään se toistaiseksi arvoitukseksi. Tässähän on myös siitä erikoinen sarja, että periaatteessa molemmilla on vain voitettavaa, joten kummallakaan ei pitäisi mitään ylisuuria paineita niskassa olla. Nyt pelataan vaan tunteella. Näin haluaisin ainakin itse tämän sarjan nähdä, jos asia on toisin, niin älkää suotta rikkoko minun illuusiotani.

 

[Uniquewn]

Flames-ketjuun tuli jo jotain tähänkin ketjuun liittyvää kirjoitettua. Eli Bouma, Byron & Rämö Steinbergin mukaan edelleen "day-to-day", mutta Diazista ei ollut mitään mainintaa, mutta oli kuitenkin poissa reeneistä. Harjoituksissa Monahan oli ollut myös sivussa, ja Shore oli sitten siinä paikalla stunttaillut, mutta Monahan on terveenä joka tapauksessa. Mielenkiintoista oli, että Raymond oli reeneissä se "ylimääräinen hyökkääjä", kun Bennett viiletti Backlundin ja Colbornen kanssa. Toivottavasti sama pätee myös playoffien avauskierroksella.

GM Treliving oli antanut myös ison haastattelun. Alla pääpointteja kyseisestä haastiksesta:

- Pitää Canucksia kovana haasteena.
- Mielenkiinnolla odottaa, mitä piten pelaajat reagoi kierrosten noustessa playoffien saapuessa.
- Perusjargonia siitä, miten playoff-peleihin ei voi puhumalla valmistautua, ne pitää kokea.
- Bennettin 9 ottelun takarajaan sanoi, että sopimustekniset asiat jää nyt joka tilanteessa sen taakse, keitä Hartley haluaa peluuttaa. Bennettiä lähestytään tässä asiassa samoilta lähtökohdilta kuin ketä tahansa muitakin pelaajia.
- Adirondackista voi nostaa ties ketä, kun kausi siellä kohta ohi. Sinne ei myöskään ole mitään palveluksia NHL:stä Flamesin osalta herunut, koska NHL on tietenkin se pääpointti, kun Adirondackissa ykkösprioriteettinä pidetään kehittymistä.
- Giordanosta: Ei saa mennä asioiden edelle, terveys ykkösprioriteetti. Kuntoutuksessa painettu hyvin duunia ja Gio kävi jo luistelemassakin. Ollut läsnä koko ajan joukkueen kanssa myös loukkaantumisensa jälkeen, joukkueen sielu.
- Muut loukkaantuneet ovat "day-to-day", muttei siitä sen tarkemmin.
- Hathawayn sopparista: Paljon samaa kuin Boumassa, kova taistelija jne. jne.

 

[Uniquewn]

Tuli tuossa kuunneltua myös NHL-iltaa YLE Puheelta. Siellä 4/4 asiantuntijaa liputtivat Canucksia jatkoon, joten taas yksi väärä ennakkoluulo lisää muutettavaksi. :) Mielestäni Flamesin tulee iskeä liikkeellä Canucksiin, koska pidän Flamesiä nopeampana jenginä. Keskinäiset pelit aikaisemmin tällä kaudella olivat aika tasaisia, joten yllätyn kyllä, mikäli menee neljässä tai viidessä pelissä jommallekummalle.

 

[nuck]

Hyvä ketjun avaus Uniquewnilta, joten noihin tilastoihin en sen enempää lähde puuttumaan kun ne on jo käsitelty. Pistetään kuitenkin oma Canucks-lusikkakin myös tähän soppaan mukaan.

Kuten nimimerkki Kiekko-Kolli kirjoitti, tästä parista ei jännitettä puutu. Kaksi kanadalaista joukkuetta, joiden fanit suhtautuvat kiekkoon usein enemmän kuin intohimolla ja joilla on pitkä vihanpito - tai ainakin viha-rakkaus -suhde - toisiaan kohtaan. Kumpikin joukkue tietyllä tavalla ylitti ennakko-odotuksia, molemmat pelasivat läpi kauden vauhdikasta ja taistelevaa peliä ja kumpikin joukkue kävi läpi pahojen loukkaantumisten kierteen (Calgarylla se on vaan osaltaan menossa vieläkin), mutta selvisivät hengissä playoffeihin ja saivat ehkä noista loukkaantumisista vain lisää yhtenäisyyttä joukkueisiin.

Runkosarjan osalta joukkueiden voitot keskinäisistä peleistä menivät tasan, joten pari on ennakkoon runkosarjan osalta vaikeasti arvioitavissa. Vancouverilla on tässä parissa kotietu, mistä Canucks voi saada playoffeissa pienen edun jos tuota pystytään hyödyntämään oikein. Tosin Canucks keräsi pisteen enemmän runkosarjassa vieraissa kuin kotonaan, joten Vancouverin osalta ei voida puhua mistään Tampa Bayn kaltaisesta kotijoukkueesta.

Käyn tässä ensimmäisessä viestissä läpi vähän joukkueiden eri osa-alueita runkosarjaan peilaten ja katsellaan muita sarjan tekijöitä ja pelejä sitten myöhemmin.

Hyökkäys: Vancouver

Kaksoset ovat takaisin huipulla, mikä on Vancouverille sen hyökkäyksen paras uutinen. Toinen iso positiivinen uutinen on se, että Vrbata on pystynyt ylittämään Keslerin jättämän aukon hyökkäystehojen osalta, tuomaan joukkueelle myös tehokkaan kakkosketjun ja parantamaan etenkin Vancouverin ylivoimaa. Canucks teki ylivoimiinsa muutoksia kevätkaudella ja tuo on selvästi nostanut Vancouverin ylivoimatehokkuutta.

Tuon Sedineiden ja Vrbatan muodostaman kärkikolmikon jälkeen tulee kuitenkin pudotus tehojen osalta. Tosin Kaksosten kanssa pelaava kokenut Alex Burrows on ollut usein playoffeissa parhaimmillaan ja voi olla nytkin arvokas likaisten maalien tekijä. Kakkosketjussa pelaavat muut top-6 hyökkääjät Nick Bonino ja Chris Higgins ovat vain kohtalaisia kakkosketjun hyökkääjiä hyökkäyspäähän, mutta Vancouverin kakkosketjun kunniaksi on sanottava se, että tuo kokenut kolmikko on hoitanut puolustustehtävänsä kunnialla ja Bonino-Higgis -kaksikko on ollut toimiva alivoimilla.

Syvyyshyökkääjissä paras uutinen on se, että vain puolet kaudesta pelannut Brad Richardson oli mukana joukkueen harjoituksissa ja saattaa pelata. Richardson olisi kovana työntekijänä ja hyvänä kahden suunnan pelaajana arvokas hyökkääjä kolmosketjun keskustaan, jossa hän saisi viereensä epätasaisesti pelanneen isokokoisen Shawn Matthiaksen sekä kovan taklaajan Derek Dorsettin. Mikäli Richardson pystyy pelaamaan, Horvatin ketju (laidoilla kovaa taklaava Ronalds Kenins sekä nopea Jannik Hansen) jakaisi luultavasti puolustavat minuutit Richardsonin ketjun kanssa. Mikäli taas Richardsonin paikalla "joudutaan" peluuttamaan Linden Vey'ta, Horvatin hyvin toimiva kahden tulokkaan ketju tullee olemaan selvemmin kolmosketjuna.

Brandon McMillan aloittaa 13. hyökkääjänä katsomossa. Zack Kassian, joka pelasi tehokkaasti Sedinien ketjussa ennen loukkaantumistaan, on ennakkotietojen mukaan edelleen sivussa.

Hyökkäys: Calgary

Calgaryn hyökkäys ylitti ainakin minun odotukseni runkosarjassa selvästi. Minikokoinen Hobey Baker -voittaja Johnny Gaudreau oli yksi kauden hienoimpia tarinoita koko NHL:ssä, Jiri Hudler rikkoi piste-ennätyksensä 57 pistettä nyt 31-vuotiaana selvästi ja päätyi aina 76 pisteeseen saakka. Hieno toisen kauden pelaaja Sean Monahan näki ihan muuta kuin toisen kauden kirousta. Hän erikoistui tärkeiden maalien tekijänä tehden kahdeksan voittomaalia yhteensä 31 maalistaan. Flamesilla onkin ennakkoon kilpailukykyinen ykkösketju vastaamaan Sedinien ketjulle.

Calgaryn toisen aallon kärjessä tulee entinen Vancouver Giantsin kapteeni Lance Bouma, joka teki 16 maalia ja oli yksi koko NHL:n ahkerimmista taklaajista, mutta on ilmeisesti sivussa. Bouman kanssa syvyyttä hyökkäyksen tehopuolelle tuovat David Jones (30 pistettä), isokokoinen Joe Colborne (28 pistettä) ja Vesteråsin kasvatti Mikael Backlund. Mielenkiintoinen hyökkääjä Flamesilla voi olla myös viime kesän ykköskierroksen varaus Sam Bennett. Suomalaisväriä Calgaryn tuo nuorempi Granlund.

Flamesin syvyyshyökkääjät eivät ole NHL:n kärkeä tehoissa, mutta puolustus tuo sen sijaan mieleen lähes Calgaryn 1980-luvun lopun tehokkuuden pakkien osalta. Kolme puolustajaa (Wideman, Giordano ja Brodie) iski tällä kaudella yli 40 pistettä ja neljäskin (Russell) teki 34 pistettä. Edellisen kerran kolme pakkia teki Flamesille yli 40 pistettä saman kauden aikana 1987-1988 kaudella (Suter, MacInnis ja McCrimmon), Giordanon kausi jäi 61 peliin runkosarjan osalta, mutta silti Calgarylla kolme tehokkainta puolustajaa olivat tehokkaampia kuin yksikään Canucksin puolustaja. Flames saa joukkueen kokonaistehoissa minun papereissa pienen edun ennen kaikkea tehokkaan puolustuksen ansiosta, mutta toisaalta Vancouverilla on enemmän kokemusta näistä peleistä sekä ehkä tehokkaampi syvyys.

Puolustus: Canucks

Vancouver kärsi helmikuussa pari viikkoa massiivisesta pakkien loukkaantumissumasta, kun samaan aikaan sivussa oli kolme top4 puolustajaa Edler, Tanev ja Bieksa. Tuo vaikea jakso kestettiin kuitenkin ilman isompaa pelillistä romahdusta ja tuon jälkeen Canucks sai puolustuksensa kokoon. Ykköspari Edler-Tanev palasi kentille, Luca Sbisa sovittui lopulta rooliinsa ja Yannick Weber otti paikan Stantonin, Clandeningin ja Corradon antamasta kilpailusta huolimatta pelaamalla hienon loppukauden.

Maaliskuun 14. päivästä lähtien Vancouverin puolustus pysyi oikeastaan muuttumattomana ja uudistettu puolustus toimi pääsääntöisesti joka parin osalta. Edler ja Tanev pelasi paljon vastustajien kärkiketjuja vastaan, Hamhuis-Weber onnistui yhdessä hyvin ja Bieksa-Sbisakin toimi hetkellisistä ongelmista huolimatta. Puolustuksesta vastaavalla valmentajalla Doug Lidsterilla on käsissään tasaisesti pelaava ryhmä ja Canucks luottaa jokaiseen pakkipariin, tuli vastaan mikä Flamesin ketju tahansa. Vancouverilla on puolustuksessa myös hyvä syvyys, kun Ryan Stanton on ylhäällä katsomossa ja farmin puolella sekä Adam Clendening, Frankie Corrado että Alex Biega ovat näyttäneet hyviä otteita NHL:ssä.

Puolustus: Calgary

Calgary menetti Ladislav Smidin loppukaudeksi tammikuussa ja loistavaa kautta pelaavan Mark Giordanon helmikuussa. Noiden kahden kokeneen puolustajan menetykset olivat iso isku joukkueen alakerran syvyyteen ja Wideman, Russell sekä Brodie joutuivat pelaamaan ajoittain ehkä isompia minuutteja kuin olisi ollut muuten järkevää. Pittsburghin viime kausien syvyyspuolustaja Deryk Engelland löysi itsensä top4-ryhmästä ja waiver-poiminta David Schlemkosta tuli yksi vakiminuutteja pelaavista puolustajista, vaikka tämän kauden aikana sekä Dallas että Arizona olivat pistäneet miehen jo waivereihin. Flames sai tuon puolustuksensa kuitenkin pelaamaan hyvin ja ylittämään ainakin minun odotukset selvästi.

Wideman ja Russell muodostavat Flamesin hyvin toimivan puolustuksen kärkiparin ja Brodie sekä Engelland toisen parin. Kolmosparissa pelaa Schlemko sekä mahdollisesti Vancouverissakin pelannut Raphael Diaz. Diaz tosin kärsi runkosarjan lopussa alavartalovammasta. Mikäli Diaz ei pysty pelaamaan, Tyler Wotherspoon tai Corey Potter saanevat vastuuta. Flamesin kolmospari jää etukäteiskaavailuissa sarjassa eniten jälkeen Vancouverin vastaavasta, mutta Calgaryn puolustus on kärjestä kuitenkin selvästi tehokkaampi. Puolustuspelissä pidän kuitenkin Canucksin alakertaa luotettavampana kokonaisuutena ja etenkin jos ja kun Giordano ja Smid puuttuvat Flamesilta.

Jatkuu,,,

 

[nuck]

Maalivahdit: Canucks

Vancouverin nimellinen ykkösvahti Ryan Miller palasi kentille runkosarjan viimeisessä ottelussa ja vaikka kokeneen maalivahdin ensimmäinen ottelu pitkän sairausloman jälkeen menikin heikosti ja viime kaudella Millerin pelit eivät onnistuneet uudessa joukkueessa St. Louisissa playoffeissa, Vancouverilla on Millerissa luotettava ja kokenut maalivahti. Vancouver taitaa kuitenkin lähteä playoffeihin viime kaudesta jälleen kehittyneen Eddie Läckin johdolla, jonka pelit Millerin loukkaantumisen jälkeen menivät kokonaisuutena vakuuttavasti. Läckin saldo Millerin loukkaantumisen jälkeen oli 12-6-2, vaikka hänellä jäi lepopelinä väliin maaliskuun 22. päivästä lähtien vain yksi ottelu ja hän pelasi peräkkäisinä iltoina pelejä kauden ratkaisuhetkillä. Läck ei ole kuitenkaan aikaisemmin playoffeissa pelannut, joten hänen tasonsa näissä karkeloissa on kysymysmerkki.

Maalivahdit: Calgary

Entinen Anaheimin maalivahti Jonas Hiller näyttää lähtevän Flamesin ykkösmaalivahtina sarjaan. Hillerin asema aloittavana maalivahtina parani etenkin sen jälkeen, kun Karri Rämö loukkaantui alle minuutin pelaamisen jälkeen Oilersia vastaan huhtikuun alussa. Hiller ei ole voittanut playoffeissa sarjaa vuoden 2009 jälkeen ja viime keväänä hänet otettiin kahdesti pois maalilta playoffeissa Ducksin valmentajan Bruce Boudreaun toimesta - tosin playoffeissa Dallas-sarja ei mennyt putkeen vieraspeleissä myöskään Andersenilta. Hiller on pelannut Calgaryssa kohtalaisen hyvää kautta, mutta Flamesin kohdalla kysymykseksi nousee se, mitä jos Hiller menettääkin sarjassa itseluottamuksensa? Vancouver voi pistää maalille entisen Vezina Trophy -voittajan, Olympiafinaalissa torjuneen ja urallaan 53 playoff-peliä pelanneen kokeneen Millerin. Calgary joutuu turvautumaan Ortioon, jolla on yhteensä NHL:ssä 15 runkosarjan ottelua. Luultavasti Läck ja Hiller aloittavat kuitenkin sarjan ja etenkin Flamesin osalta Hiller pelannee kuitenkin sarjan loppuun saakka, vaikka Canucks onnistuisikin horjuttamaan sveitsiläisen itseluottamusta.

Valmennus: Vancouver

Willie Desjardinsille NHL:n playoffit ovat uusi maailma. Urallaan Desjardins on kyllä valmentanut paljonkin playoffeissa ja viimeksi viime kaudella hän oli päävalmentajana valmentamassa Texas Starsin AHL:n mestariksi. Desjardinsilta löytyy uraltaan myös kaksi WHL:n mestaruutta ja vuonna 2007 hän oli viemässä Medicine Hatia Memorial Cupin mestaruuteen, kunnes Milan Lucicin ja kumppanaiden Vancouver Giants käänsi finaalin Canucksin entisessä kotihallissa Pacific Coliseumissa. Desjardinsin metiitit eri sarjoista playoffien osalta ovat kovat, mutta NHL on kuitenkin ihan eri sarja kuin mikään missä hän on aikaisemmin valmentanut. Kysymykseksi nousee esimerkiksi se, osaako Desjardins tehdä tarvittavia muutoksia oikein silloin kun on niiden tekemisen hetki. NHL:n playoffeissa pelataan paljon taistelupareittain ja peliin pitää pystyä reagoimaan oikealla tavalla paineen alla.

Runkosarjassa Desjardins sai Vancouverin pelaamaan hienoa ja vauhdikasta jääkiekkoa. Monet pelaajat nostivat selvästi tasoaan ja joukkueena Canucks vaikutti erittäin hyvähenkiseltä ja taistelevalta. Desjardins ei enää 58-vuotiaana ja lähes kaiken nähneenä todennäköisesti sorru hermoiluun ja viereltä löytyvä kahden Stanley Cupin voittaja Doug Lidster antaa tukea, mutta saa nähdä miten tulokasvalmentaja pärjää nyt ensimmäisissä playoff-peleissään. Tilanne varmasti hermostuttaa, mutta Desjardinsilla ei pitäisi olla isoja paineita, Hän on voittaja jo nyt ensimmäisen kauden osalta ja saanut pelaajat sitoutumaan yhdessä tekemiseen.

Valmennus: Calgary

Bob Hartley on voittanut mestaruudet neljällä eri tasolla sen jälkeen kun hänestä tuli päävalmentaja Q:n Lavalissa. Mestaruudet löytyvät niin junioreissa, AHL:ssä, NHL:ssä kuin Sveitsissäkin kolme vuotta sitten (joukkueessa, jossa pelasi muun muassa Vancouverin Ronalds Kenins). Hartleyn kokemus päävalmentaja ja nimen omaan voittavana valmentajana on siis mittava ja kun hän on valmentamassa jo 12 kauttaan, kokemusetu näistä peleistä on vahvasti tulokasvalmentajaa Desjardinsia suurempi. Tällä kaudella Hartley teki hienoa työtä Calgaryssa, mistä osoituksina muun muassa Johnny Gaudreaun upea tulokaskausi, Sean Monahanin hieno toinen kausi tai Mark Giordanon Norris-tason pelaaminen loukkaantumiseen saakka. Hartley sai Flamesin uskomaan omiin kykyihinsä, mistä kertoo muun muassa se, että Calgary voitti 10 peliä, joissa se oli tappiolla vielä toisen erän jälkeen. Valmennuksessa annan Calgarylle edun, sillä Desjardins on katsomaton kortti näissä peleissä.

Ennakkoarvio kokonaisuutena

Omissa Canucks-papereissa Vancouver lähtee sarjaan hienoisena ennakkosuosikkina. Hyökkäys ja maalivahdit menevät minun papereissa melko tasan (Vancouverilla on tosin kokemusetu hyökkäyksessä), valmennuksessa annan pienen edun Flamesille (tosin tuo johtuu vain Desjardinsin asemasta "katsomattomana korttina"), mutta puolustuksen osalta Calgary joutuu näillä näkymin pelaamaan hieman liian kapealla osastolla. Flamesilla on kyllä puolustuksessa hienosti tulivoimaa, mutta Vancouverin kokeneempi ja syvempi osasto kääntää minun papereissa asetelmaa. Kentällä pelit voivat olla kuitenkin ihan erilaisia kuin paperilla ja monet asiat vaikuttavat näissä otteluissa onnistumisiin, joten katsotaan miten joukkueet peleistä suoriutuvat. Siitä olen ainakin lähes varma, että tunteita ja tilanteita tästä kahden vauhdikkaan joukkueen sarjasta ei puutu. Kauden mielenkiintoisimpia aikoja eletään ja edellinen Vancouverin ja Calgaryn sarja kummittelee vieläkin joskus muistoissa kirvelevänä. Nyt olisi revanssin paikka.

 

[Uniquewn]

Upea yhteenveto runkosarjasta, sekä ennakointia nuckilta! Kiitokset tästä. Koko tekstin kun olin lukenut, niin oikeastaan joka kohdasta on helppo olla samaa mieltä. Saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta mielestäni yksi tärkeä asia on Flamesin kannalta se, että Diaz saadaan ajoissa kuntoon. Potteriin ei ole yhtään luottoa meikällä, eikä Hartleylläkään, kun mies sai alle 3min vastuuta elintärkeässä Kings-pelissä. Wotherspooniakaan tuskin mies kehiin heittää, joten Diazin paluu olisi enemmän kuin suotavaa, etenkin siksi, että pelasi yllättävän hyvää peliä Schlemkon parina siihen nähden, millaisina niminä pelaajat NHL:ssä tunnetaan.

Smidin menetystä kun miettii, niin pelaajana ei todellakaan tämän kauden tasolla iso menetys, mutta määrällisesti Diazinkin ollessa sivussa Flamesilla on nyt mielestäni yksi loukkaantuminen liikaa, joka sikäli siis myös osaltaan satuttaa tuota Flames-alakertaa.

Itse uskon, että sarjassa paljon ratkeaa siinä, millä tasolla Flamesin ykkösketju tulee pelaamaan. Gaudreau osaltaan pelasi ainakin runkosarjan "isoissa peleissä" Monahanin kanssa mielestäni vielä paremmin, joka luo uskoa siihen, että he pystyisivät roihahtaman koviin liekkeihin nyt playoffeissa. Toki se toinenkin puoli, eli taantuminen on mahdollista.

Jatkoajaltakin tipahti tähän sarjaan ennakko. Pari epäkohtaa tuossa mielestäni oli:

- Glencrossin kauppaamisen ei missään nimessä uskottu tarkoittavan sitä, että playoff-juna hyytyy. Miehen vastuu oli Flamesissa loppua kohti aika pientä, kun samanlaista tahtotasoa ja halua ei löytynyt kuin näiltä nuoremmilta jannuilta. Giordanon loukkaantuminen oli se ainoa selkeä kolaus, jonka uskottiin vaikuttavan Flamesin playoff-haaveisiin.
- Canucksin avainpuolustajat-kohdassa mainitaan esimerkiksi Bieksa, muttei Tanevia, joka oli ainakin omasta mielestäni selvästi Bieksaa parempi runkosarjassa.
- En näe myöskään mitään syytä sille, miksi Canucks lähtisi ylimielisesti peleihin (okei, oli tuossa tekstissäkin jossittelua, mutta mielestäni aika väkisin väännetty). Molemmat joukkueet ovat lähtökohtaisesti runkosarjassa yllättäjiä, joten miksi kumpikaan joukkue suhtautuisi tilanteeseen ylimielisesti, etenkin kun runkosarjassakin keskinäiset olivat niin tasaisia?
- Myös tuo kohta kuulosti erikoiselta, että Flamesin ei kannata ajatella tätä ottelusarjana, vaan yksittäisinä peleinä. Calgaryhän veti koko runkosarjan läpi sillä periaatteella, että runkosarjaan kuviteltiin 7 pelin "pudotuspelisarjasegmenti", joita lähdettiin aina voittamaan.
- Joorisia tituleerataan sentterinä, vaikka pelaa varmasti laiturina tässä sarjassa. No joo, vähän näsäviisas tarttuminen, koska Jooris on pelannut myös keskellä, mutta laiturina tosiaan ollut jo pidemmän aikaa.

 

[Mr. Smith]

Upea yhteenveto runkosarjasta, sekä ennakointia nuckilta!

Jatkoajaltakin tipahti tähän sarjaan ennakko. Pari epäkohtaa tuossa mielestäni oli:

- Canucksin avainpuolustajat-kohdassa mainitaan esimerkiksi Bieksa, muttei Tanevia, joka oli ainakin omasta mielestäni selvästi Bieksaa parempi runkosarjassa.
- En näe myöskään mitään syytä sille, miksi Canucks lähtisi ylimielisesti peleihin (okei, oli tuossa tekstissäkin jossittelua, mutta mielestäni aika väkisin väännetty). Molemmat joukkueet ovat lähtökohtaisesti runkosarjassa yllättäjiä, joten miksi kumpikaan joukkue suhtautuisi tilanteeseen ylimielisesti, etenkin kun runkosarjassakin keskinäiset olivat niin tasaisia?

Kiitokset täältäkin nuckille, hienoa tekstiä taas kerran. Tuossa on vaan se ikävä puoli, että tuon jälkeen luettuna tuo Jatkoajan ennakko ei ihan yltänytkään samalle tasolle. Samoja huomioita tuli tehtyä kuin Uniquewn.

Tanev tosiaan oli Vancouverin paras pakki. Jos tosiaan Bieksa nimetään avainpuolustajaksi niin silloin kyllä puhutaan jo kaikista kuudesta puolustajasta avainpuolustajana. Toki Bieksa siinä mielessä on avainpuolustaja, että häneltä odotetaan eniten tasonnostoa runkosarjaan verrattuna ja sitä että onnistuu tuossa kolmospakkiparissa pelaamaan edes kohtuullisella tasolla.

Vielä erikoisempi oli Zack Kassianin nostaminen esiin avainpelaajaksi. Hyvinkin mahdollista, että Kassian ei tässä sarjassa pelaa ja jos pelaa niin en kyllä häntä nostaisi edes noista kokemattomista pelaajista avainpelaajaksi. Eiköhän Bo Horvat olisi ansainnut tuon maininnan. Horvat on kuitenkin ollut tulokaskaudellaan Vancouverin paras aloittaja, pelannut vastustajan parhaita vastaan ja tehnyt siinä ohessa mukavat pinnatkin.

Jatkoajan ennakossa oli vähän epäjohdonmukaisuuksia. Ensin "Jos Canucksin ykköskentällinen pitää tasonsa, Flames joutuu ongelmiin, eikä Canucksilla ole hätiä mitiä." sitten lopussa sama kaveri arvioi "Potentiaalia on nähdä seitsemän ottelua, jotka kaikki päättyvät maalin tai kahden erolla. Veikkaan, että Canucks etenee tästä parista jatkoon seitsemän kuuman ottelun jälkeen." Ilmeisesti tuo pitäisi tulkita siten, että Canucksien ykköskentällinen ei pidä tasoaan.

Toinen Jatkoajan arvioija taas heittää loppuun "Canucksissa on näkynyt pitkin kautta kurittomuuden merkkejä ja se on ratkaiseva tekijä tässä ottelusarjassa." Tämäkin on kyllä hämäävää luokkaa, kun omasta mielestä tällä kaudella joukkue on pelannut nimenomaan joukkueena ja tästä syystä trade deadlinellakin painotettiin, että tämä porukka haluttiin pitää yhdessä ja uskottiin heihin. Viime kaudella tiimi oli valmentajansa näköinen ja pelasi todella kurittomasti. Nyt taas pakka on ollut tiivis ja kaikki ovat puhaltaneet yhteen hiileen.

Vähän tuosta Jatkoajan ennakosta jäi maku, että jotain nyt pitää äkkiä raapustaa näistä ottelupareista ja kirjoitettiin sitten tosiaan jotain. Omasta mielestä on vähän turha tehdä analysointeja jos ei niitä pelejä tule katsottua. Silloin voisi riittää otteluennakoksi vaikka tilastokatsaus ottelupariin. Ei sinällään, mukava niitä muidenkin mietteitä on lukea, mutta tuosta nyt useammassa kohdassa paistoi se ettei matseja ole ilmeisesti tullut juurikaan nähtyä.

 

[Uniquewn]

Vähän tuosta Jatkoajan ennakosta jäi maku, että jotain nyt pitää äkkiä raapustaa näistä ottelupareista ja kirjoitettiin sitten tosiaan jotain. Omasta mielestä on vähän turha tehdä analysointeja jos ei niitä pelejä tule katsottua. Silloin voisi riittää otteluennakoksi vaikka tilastokatsaus ottelupariin. Ei sinällään, mukava niitä muidenkin mietteitä on lukea, mutta tuosta nyt useammassa kohdassa paistoi se ettei matseja ole ilmeisesti tullut juurikaan nähtyä.

Juurikin näin! Omastakin mielestäni paljon realistisemman kuvan lähtökohdista ja odotuksista saa tästä ketjusta kuin kyseisestä ennakosta. Nimenomaan sellainen tietynlainen hätäisyys ja varmastikin myös joukkueiden näkemisen puute tuosta paistoi. Ja vaikka niitä pelejä ei olisikaan tarpeeksi nähtynä, niin luulisi, että tiettyjen kanavien kautta löytyisi riittävästi luotettavia ja todenmukaisia raportteja yms. siihen, mitkä lähtökohdat tähän pariin oikeasti on.

 

[Pontus Toikka]

Iso syy miksi Nucks edes pudotuspeleissä pelaa, on NHL:n käsittämätön peliohjelma jossa vancouver pääsi yli 20 kertaa pelaamaan väsynyttä vastustajaa vastaan, nyt sitä etua ei ole käytössä. Flames oli joukkue joka pelasi eniten aikaa ylivoimalla suhteessa alivoimaan, toivottavasti tuomaritoiminta on ottelusarjassa objektiivista ja siskosken ja Burrowsin filmaamiset ja sukeltelut jätetään huomioimatta. Lisäksi toivottavasti Burrows pitänee hampaat suussaan, eikä rupea puremaan ketään tai repimään hiuksista. Siskokset eivät enää ole läheskään niin tehokkaita 5vs5 pelissä. Jos Flames ei vietä aikaansa jäähypenkillä, tullaan näkemään tiukkoja ja tasaisia otteluita, joista ei toivottavasti tunnetta puutu.


All-stars ottelun jälkeen, Flames on pelannut alivoimaa 86,3% ja Ylivoimaa 22.7% tehoilla. Vanvouverin vastaavat tehot ovat , 82.1% ja 20.2%.

Mielenkiintoinen peluuttamiseen liittyvä eroavaisuus joukkueilla on siinä, että Flames roolittaa selvästi enemmän pelaajiaan kuin Vancouver. Backlund ja Stajan on Flamesilta ne hyökkääjät jotka ottavat suurimman osan omanpään aloituksista. Flamesilla on useampikin hyökkääjä joka aloittaa vain alle 40% aloituksistaan hyökkäyspäässä (Backlund, Stajan, Jones, Bouma ja Bollig), kun Vancouverilla tällaisia pelaajia ei juurikaan ole. Flames on yksi NHL huonoimpia joukkueita kiekonhallinta pelissä ja osa erosta tulee siitäkin.

Yllättävää on minusta se että Vancouver on nykyään huonompi aloittamaan kuin Calgary, Henrik varsinkin on ollut tällä kaudella aikaisempiin vuosiin verrattuna heikko aloituksissa.

 

[Calgaryn Liekit]

Täällä onkin jo käyty niin kattavasti läpi sarjan ennakko-asetelmia, ettei niihin ole juurikaan lisättävää. Jos nyt Flamesin kannalta mietin jotain pointteja, niin yksi on se, että miten joukkueen nuoret pelaajat pystyvät pitämään tai ylittämään tasonsa näissä tosipeleissä. Toinen on Diazin tilanne. Potter/Wotherspoon on niin heikko lenkki, että 4-7 matsin sarjassa sen on pakko näkyä jotenkin. Kolmantena se, että pystyykö Hiller pelaamaan joka pelissä sillä tasolla, että joukkueella on mahdollisuus voittoon.

Kertasin tuossa aiemmin noita kolmea edellistä sarjaa, jotka kaikki siis ratkesivat 7. ottelun jatkoajalla. -89 Vernonin gamesaver 7. ottelun jatkoajalla ja -94 McLeanin vastaava. Silloin Flames johti jo voitoin 3-1, mutta Canucks otti sen jälkeen kolme JA-voittoa putkeen. 2004 vuoden 7. ottelun kolmannen erän viimeinen 30 sekuntia onkin sitten jo sellaista kamaa, jota ei edes voitaisi käsikirjoittaa paremmin. Flames johtaa 2-1 ja Canucksilla ylivoima, joka päättyy Jovanovskin turhaan jäähyyn. Aloitus Flamesin kenttäpuoliskolta ja 26 sekuntia peliaikaa. Kiekko pelataan aloituksen jälkeen Iginlalle, joka lähettää sen kohti tyhjää maalia. Epätoivoinen Canucks-fani yrittää heittää pelipaidan kiekon eteen, mutta epäonnistuu siinä. Kiekko kuitenkin menee hieman maalin ohi ja Canucks lähtee viimeiseen hyökkäykseen. Morrison lyö Iginlan mailan tämän käsistä, mutta ei jäähyä ja Iginla vielä kaatuu omaan mailaansa. Se antaa juuri sopivasti tilaa Näslundille nousta kiekon kanssa maalille ja Cooke pistää irtokiekon verkkoon, kun peliaikaa on jäljellä alle 6 sekuntia. Jatkoajalla Gelinas sitten ratkaisee ottelun Flamesille. Alkaa olla playoff-tunnelmat kohdallaan.

 

[KokkosEsa]

Yllättävää on minusta se että Vancouver on nykyään huonompi aloittamaan kuin Calgary, Henrik varsinkin on ollut tällä kaudella aikaisempiin vuosiin verrattuna heikko aloituksissa.

Yllättävää on myös se, että Henrik on onnistunut heikkona aloittajana saamaan vain yhden kerran neljästä tällä kaudella alle 50% aloituksista kun vastassa on ollut Calgary. Toivottavasti tämä trendi jatkuu myös isoissa peleissä!

Hienot avaukset ketjuun ja Nuckilta myös jälleen kerran loistavaa ennakointia tulevaan sarjaan! Itsellä on kova luotto Canucksiin tällä ensimmäisellä kierroksella.

 

[Uniquewn]

Flamesin puolelta muutama juttu:

- Hiller aloittaa maalilla. Rämö ottanut koppeja toisena veskarina ilmeisesti.
- Giordano luistellut joukkueen mukana aamujäillä. Hieno mies ja liideri.
- Bennett vetänyt yv-vaihtoja reeneissä, jonka luulisi tarkoittavan sitä, että Sam pelaa. Muuten ketjut ovat samat tutut, mutta Raymond/Bennett se ainoa epäselvä juttu vielä tässä vaiheessa.

 

[Mr. Smith]

Ensimmäiseen matsiin Vancouverin kannalta hyviä uutisia, kun Brad Richardson tekee paluun kaukaloon. Jos Pontus Toikan viestissä mainittiin, että Calgary oli ollut Vancouveria parempi aloituksissa niin nyt se tasoittui kun 42,8 % Vey siirtyy syrjään ja 47,8 % Richardson ottaa kolmosessa aloituksia.

Vancouverissa vähemmän yllättäen Eddie Läck maalilla. Läckillä on hyvin sujunut pelit Calgaryä vastaan (3-1-0, 1.49 GAA, 94,0 %), joten toivotaan että samanlaisella tasolla koppi tarttuu nytkin.

 

[Mr. Smith]

Yksi asia mikä vielä tuli mieleen oli tuo peluutus ja peliajat. Lähes koko runkosarjan Desjardins peluutti Vancouverin rosteria tasaisesti ja perusti pelinsä neljän ketjun tasaiseen peluutukseen. Myös pakistossa oli samat sävelet. Tarkoituksena tuossa oli säästää sitä virtaa playoffeihin, kun normaalisti playoffeissa on virta loppunut jossain vaiheessa kesken noilta kärkimiehiltä. Nyt ainakin Vancouverin osalta peluutus on ollut järkevää tähän asti. Näin luulisi jatkuvankin, mutta saas nähdä mitä paineet sitten tekevät tuolle peluutukselle.

Vancouver runkosarjassa

Pakisto:
Edler (24) - Tanev (21)
Hamhuis (22) - Weber (17)
Sbisa (19) - Bieksa (21)

Sedin (18) - Sedin (19) - Burrows (15)
Higgins (16) - Bonino (17) - Vrbata (17)
Matthias (13) - Richardson (14) - Dorsett (12)
Kenins (12) - Horvat (12) - Hansen (14)

Calgaryn osalta varsinkin pakiston minuutit, osittain pakonkin sanelemana, ovat huomattavasti korkeammat. Brodie ja Wideman 25 minuuttia ja Russell 24 minuuttia. Loput sitten varsin vähäisiä minuutteja; Engelland 14, Schlemko 13, Diaz 12, Potter 10.

Hyökkäyksessä erot eivät ole niin isoja. Monahan 20 minuuttia, Hudler, Backlund ja Gaudreau 19 minuuttia. Muuten peluutus on Calgaryssäkin tasaista, pl Bollig joka pelannut alle 9 minsaa.

Eihän tällä ensimmäisellä kierroksella pitäisi olla merkitystä, mutta toisella tai kolmannella voikin olla jos sarjat venyvät pitkiksi.

Edit. Vertailuna vielä viime vuoteen niin Sedinien peliaika tippui päälle 2 minsaa per peli, Higginsin ja Burrowsin kolmekin minuuttia. Pakistossa sama juttu, Hamhuis ja Bieksa -2 minsaa.

 

[nuck]

Iso syy miksi Nucks edes pudotuspeleissä pelaa, on NHL:n käsittämätön peliohjelma jossa vancouver pääsi yli 20 kertaa pelaamaan väsynyttä vastustajaa vastaan, nyt sitä etua ei ole käytössä.

Aika kova väite, sanoisin jopa burrowsmaiseksi :) Yhteensä tuollaisia pelejä oli 21, kun Vancouver joutui itse pelaamaan 12 peliä peräkkäisinä iltoina. Pitää nuokin pelit silti pystyä voittamaan eikä noissa peleissä pidemmän päälle kovin isoja eroja ole ollut ainakaan Vancouverin osalta. San Jose esimerkiksi kävi kahdesti viemässä pisteet Vancouverin kotihallista vaikka heillä oli ollut peli edellisenä iltana ja noissa peleissä hävittiin vielä aika selvin numeroin 1-5 ja 2-6. Loppukaudella noita "väsyneitä vastustajaa vastaan pelattuja pelejä" alkoi vasta tulla reilummin, kun Canucks pelasi maaliskuun alusta lähtien kahdeksan tuollaista peliä ja kuusi noista kotona. Saldo noista oli neljä voittoa (St.Louis, Toronto, Arizona ja Winnipeg) ja neljä tappiota (San Jose, Columbus, Colorado ja Dallas), joten ei mitenkään kovin hyvä kotisaldoksi kun ajatellaan vielä, että vastustajat olivat menettäneet toivonsa.

Alkukaudesta Vancouver pystyi kyllä raapimaan voittajakin tuollaisista peleistä, kun Canucks kaatoi Phildelphian, Arizonan, Calgaryn ja Buffalon näiden pelatessa toisena peräkkäisenä iltana, mutta olisi niitä pisteitä voinut tulla muutenkin.En lähde sen enempää ruotimaan noita kuin toteamalla, että eivät nuo mitään pisteautomaattipelejä ole ja sarjataulukko näyttää joukkueiden tämän kauden tason runkosarjan osalta. On siellä paljon matkustava ja pitkien lentojen joukkue kuten Canucks myös repinyt välillä hiuksia päästään otteluohjelman vuoksi.

Hieno juttu, että Richardson pystyy pelaamaan. Mies on yrittänyt kauden aikana kahdesti paluuta ja kummallakin kerralla on tullut takapakkia. Toivottavasti jalka kestää nyt pidempään. Pelikuume nousee koko ajan, saisi jo alkaa tämä sarja!

Ja loppuun kiitokset positiivisista sanoista Uniquelle, Mr. Smithille ja KokkosEsalle (hieno nähdä sinunkin tekevän paluuta nyt playoffeihin)!

 

[Uniquewn]

Olipa monipuolinen eka peli tässä sarjassa, ja meidän Flames-kannattajien iloksi lopputulos 1-2!

Canucks tuli peliin eittämättä paremmin. Ykkösketjuja peluutettiin paljon vastakkain, ja pääsääntöisesti paine oli ekassa erässä Flames-päädyssä. Huonot aloitusprosentit eivät ollenkaan auttaneet Flamesiä kiekonhallinnassa (Monahan 25%!, Granlund 40%, Backlund 43%), joten aika lailla roiskimista se alkuun oli useimmilla kentillä. Parhaiten ekassa erässä, kuten myös koko pelissä, esiintyi kakkosnyrkki Bennett-Backlund-Colborne, joka loi myös Flamesin erän parhaan maalipaikan, kun Bennett tuli vahvasti maalin takaa ja tarjosi edustalle Backlundille, mutta läpi pelin varmasti pelannut Läck otti kiekon kiinni. Canucksilla oli pari paikkaa enemmän, muttei nyt mitään supertonttia kuitenkaan. Asiaa ei auttanut Flamesin kannalta myöskään se, että runkosarjan vähimmillä jäähyminuuteilla selvittänyt albertalaisjoukkue otti jo ekaan erään kaksi jäähyä. Varsinkin tuo jälkimmäinen, Ferlandin jäähy oli tietynlainen alokasmainen moka kokemattomalle pudotuspelijoukkueelle, kun "Ferdaddy" heitti hanskansa Dorsettin taklauksen jälkeen, mutta Dorsett ei. Jäähy tuli toki poikkarista.

Kyseisen av:n kanssa sitten lähdettiin toiseen erään, jonka Flames selvitti ensimmäisen tavoin ongelmitta. Kolmaskin jäähy tuli Flamesille, kun Gaudreau oli huolimaton purkunsa kanssa ja painoi kiekon katsomoon. Flames-av oli kuitenkin tänään erittäin hyvää ja totutun uhrautuvaa, kun kroppaa laitettiin rutosti likoon. Lopulta Canucks sai kuparisen rikki vähän tuurillakin, kun Horvatin rystylaukaus meni Russellin kautta Widemanin luistimeen, josta Hillerin längeistä sisään. Flamesin ykkösketju oli erittäin kohmeinen myös tässä toisessa erässä, ja Monahanin surkea aloitusprosentti ihmetytti kyllä vahvasti. Mies ei hirveästi harjoituksissa ollut käynyt ennen tätä peliä, joten spekuloida voi, että onko siellä jotain vammaakin hieman taustalla, vai mistä johtui. Erä oli kuitenkin jo parempaa koko Flames-nipulta ja kakkosylivoimakin oli mielestäni pirteämpi kuin yleensä, kun Bennett siinä pelasi. Toki vain n. minuutin otanta heidän yv-koostumuksestaan jäi tästä pelistä käteen, mutta näytti ihan lupaavalta.

Kolmannen erän alussa Canucks-ykkönen sai pari hyvää tonttia, mm. D.Sedinin lämäri sekä vielä toinen yritys pari minuuttia myöhemmin velipoikansa passista lähietäisyydeltä. Niihin kuitenkin upea hanska- ja patjatorjunta Hilleriltä, ja maalin ero säilyi. Muutama minuutti mentiin tämän jälkeen vähän rauhallisemmin, kunnes Flamesin kolmonen sai käännettyä hyökkäyssinisellä Canucksin purkuyrityksen, ja läpi pelin koko ajan parantanut Ferland antoi maukkaan jättösyötön Jonesille, jonka ranne puhui vastustamattomasti. Läck oli maalillaan tähän asti erittäin loistava, eikä tuotakaan hänen piikkiinsä voi pahemmin laittaa, vaikka aika syvällä maaliviivan tuntumassa miehen perse oli, kun yritti estää maalinteon. Momentum kääntyi maalin jälkeen Flamesille, ja jotenkin vierasjoukkue näytti viimeisen kympin aikana Canucksia nopeammalta jengiltä. Myös Flamesin ykkönen sai parannettua peliään loppua kohti. Flames sai pari 2vs1-hyökkäystä, joista ensimmäinen kusi Backlundin heikohkoon syöttöön, josta Colborne ei voinut vetää suoraan. Jälkimmäisen, osittaisen ylivoimahyökkäyksen käynnisti Hudlerin oivallinen lyhyt syöttö keskialueella, mutta Läck veti Gaudreauta pidemmän korren. Gaudreaun yrityksen jälkeen Flames sai säilytettyä momentumin ja hallinnan. Colborne piti päädyssä kiekkoa melkein parisenkymmentä sekuntia ja voitti parit kaksinkamppailut mm. Horvatia vastaan. Colborne lähti vaihtoon, mutta kiekko pysyi edelleen syvällä ja Canucks-pakkipari Sbisa-Bieksa oli jo varsin väsynyt. Lopulta, 30 sek ennen loppua Russellin tykki puhui, kun kyseinen Nucks-pakkipari oli vielä vaihtonsa kruununa tekemässä hyvää maskia Läckille, Flamesin Bennettin ohella. Canucks ei päässyt viimeisen kolmenkymmenen sekunnin aikana maalipaikoille, ja Flames teki jo kauden 25. nousun takaa voittoon.

Mietteitä puolin ja toisin:
- Canucks-leiristä parhaimmistoa omasta mielestäni olivat ykkönen sekä Horvatin ketju. Ykkönen loi useamman tekopaikan, mutta viimeistely ontui. Horvat oli ehkäpä näkyvin kenttäpelaaja Canucksilta, vaikka tuo miehen viimeinen vaihto tietenkin heikentää kokonaisarvosanaa.
- Läck oli myös todella varma ja kokonaisuudessaan maalivahtipeli viime yönä oli timanttista molemmissa päissä.
- Vrbata oli mielestäni aika vaisu. Tai ainakin vaisumpi kuin mitä odotin.
- Kuten sanoin, veskaripeli oli vahvaa molemmissa päissä. Hiller oli ihan pirun hyvä.
- Flamesilta luonnollisesti ykköspari Russell-Wideman oli elintärkeä, pelaten puoli tuntia mieheen. Russell oli meikäläisen man of the match Hillerin ohella. Perustyötä omissa (mm. 5 blokkausta) ja voittomaali on aina voittomaali, etenkin kun sen tinttaa tuollaisessa vaiheessa.
- Hyökkääjistä Bennett oli ehdottomasti koko kentän näkyvimpiä hyökkääjiä. Ei voi käsittää, miten poika on vasta 18-vuotias, kun katsoo, kuinka röyhkeästi jannu pelaa tuon kokoisena ja ikäisenä. Hartley on varmasti tyytyväinen, että valitsi Samin ennen Raymondia kehiin.
- Brodie oli myös pirun hyvä jälleen. Luistelee jäätävän hyvin, ja oli kaikin puolin todella varma kaikissa tilanteissa.
- Hyökkäysketjuista parhaat olivat Stajanin ja Backlundin vitjat.
- Ferland pelaa pelistä toiseen uransa parhaan pelin. Ekassa erässä mokasi jäähynsä kanssa, mutta ketjukaverit Stajan & Jones käskivät miehen jatkaa samalla tavalla, ja se kyllä kannatti. Erityisen paljon mieltäni lämmitti se, miten Ferland antoi pari mojovaa niittiä Burrowsille, joka Ferlandin sanojen mukaan kävi äijän hermoille siinä määrin, että piti vähän antaa runtua.
- Potter pelasi alle 4min (ei ole mikään Harry, jos tiedät mitä tarkoitan), joka alleviivaa entisestään sitä, että Diazille olisi kyllä käyttöä. Jos vertaa Flamesin peluutusta Canucksin vastaavaan, niin selvästi räikeämpi skaala oli peliajoissa (mahtaako vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa sarjaa?).
- Ykkönen oli selkeästi unisempi kuin runkosarjan loppupuolella. Loppupuolella oli jo heräämisen merkkejä etenkin Gaudreaulta, joten se luo uskoa peliin nro. 2.
- Granlundin vitja jäi loppupeleissä suht pienelle vastuulle, mutta hoitivat leiviskänsä hyvin.

Joukkueiden tähdistöt:
VAN ***: Läck
VAN **: Horvat
VAN *: Edler

CGY ***: Hiller
CGY **: Russell
CGY *: Bennett

 

[Mr. Smith]

Kolmannen erän alussa Canucks-ykkönen sai pari hyvää tonttia, mm. D.Sedinin lämäri sekä vielä toinen yritys pari minuuttia myöhemmin velipoikansa passista lähietäisyydeltä. Niihin kuitenkin upea hanska- ja patjatorjunta Hilleriltä, ja maalin ero säilyi. Muutama minuutti mentiin tämän jälkeen vähän rauhallisemmin, kunnes Flamesin kolmonen sai käännettyä hyökkäyssinisellä Canucksin purkuyrityksen, ja läpi pelin koko ajan parantanut Ferland antoi maukkaan jättösyötön Jonesille, jonka ranne puhui vastustamattomasti. Momentum kääntyi maalin jälkeen Flamesille, ja jotenkin vierasjoukkue näytti viimeisen kympin aikana Canucksia nopeammalta jengiltä.

- Canucks-leiristä parhaimmistoa omasta mielestäni olivat ykkönen sekä Horvatin ketju. Ykkönen loi useamman tekopaikan, mutta viimeistely ontui. Horvat oli ehkäpä näkyvin kenttäpelaaja Canucksilta, vaikka tuo miehen viimeinen vaihto tietenkin heikentää kokonaisarvosanaa.
- Kuten sanoin, veskaripeli oli vahvaa molemmissa päissä. Hiller oli ihan pirun hyvä.
- Potter pelasi alle 4min (ei ole mikään Harry, jos tiedät mitä tarkoitan), joka alleviivaa entisestään sitä, että Diazille olisi kyllä käyttöä. Jos vertaa Flamesin peluutusta Canucksin vastaavaan, niin selvästi räikeämpi skaala oli peliajoissa (mahtaako vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa sarjaa?).

Joukkueiden tähdistöt:
VAN ***: Läck
VAN **: Horvat
VAN *: Edler

CGY ***: Hiller
CGY **: Russell
CGY *: Bennett

Kattavan paketin oli jo Uniquewn kirjoitellut, joten ei lähdetä toistamaan samoja asioita, kun näköjään ihan samaa peliä katseltiin. Peli näytti olevan hyvin pitkälle Vancouverin näpeissä siihen asti, kun Weber tuon käsittämättömän aivopierun päästi ilmoille. Siitä sitten tasoitus ja loppu oli Flamesin hallintaa. Toki tuossa vähän ennemmin jo kylmäsi, kun Daniel Sedin jätti käyttämättä kummatkin loistopaikkansa kolmannen erän alkupuolella. Ja niinhän siinä kävi, että niistä olisi pitänyt häkki heilahtaa. Nyt kun ei paikoista tehty niin vastustaja teki (kun itse järjestettiin, tuo eka siis).

Maalivahdit olivat tosiaan loistavat, joskin Hiller veti mielestäni selvästi pidemmän korren. Hänen onnistui ottaa noita ratkaisukoppeja siinä kriittisillä hetkillä ja piti joukkuetta pelissä mukana. Eivät maalit sinällään Läckin piikkiin menneet, mutta eipä tullut niihin niitä vaadittavia game savereitäkään.

Itse nostaisin esiin vielä Alex Burrowsin, joka pelasi pirun hyvän pelin. Burrows järjesti paikkoja muille ja oli siellä maalinedessä ottamassa iskuja vastaan sekä odottamassa Sedinien tarjoiluita. Noista paikoista tuon ketjun olisi pitänyt kyllä se 2-3 maalia tehdä, mutta Hiller päätti tällä kertaa toisin. Lisäksi alivoimalla Burrows oli hyvä Richardsonin kanssa ja pääsivät vielä alivoimalla hyökkäämäänkin.

Vancouverin kakkosketju oli itselle suurin pettymys. Siitä ei oikein kukaan päässyt vauhtiin ja Bonino aloitti surkeasti (22%). Vrbata toki laukoi (6 kpl), mutta aika pienistä kulmista tai muuten vaarattomia olivat tänään kudit. Bottom3 pakeista otti tänään maalit vastaan ja siinä on sitä parantamisen varaa. Weber tosiaan roiskaisi kiekon suoraan vastustajalle, joka kiitti. Sbisa sitten oli kummankin maalin aikana kentällä.

Vancouverin peluutus jatkui tasaisena ja hyökkäyksessä peliajat olivat 13-17 minuuttia ja puolustuksessa 18-22 minuuttia. Calgary tosiaan peluutti TOP3-pakkeja varsin reilusti ja näillä peliajat olivatkin 26-30 minuuttia.

Seuraava matsi on sitten pakko voittaa, vaikka en etukäteen pitänytkään kotietua tässä sarjassa mitenkään merkittävänä. Voittoja pystytään kyllä ottamaan Calgaryssäkin, mutta 0-2 tilanteessa siirtyminen vieraskentille olisi jo todella haastava paikka.

 

[Pontus Toikka]

Tasainen ensimmäinen peli on ohi ja näin Flames fanina sehän meni niinkuin pitikin. Gadreau-Monahan-Hudler ketju, ei ollut parhaimmillaan ja Monahanista näkee että olkapäässä on vaivaa. Onneksi joukkue on niin syvä hyökkäyspäässä. Bennett-Backlund-Colborne ketju oli ottelun alussa paras osa Flamesia ja ei voi kuin ihmetellä Sam Bennettiä, ikää on 18 vuotta ja pelaakuin 10 vuotta vanhempi. Myöhemmin myös Stajanin ketju, jossa ovat Jones ja Ferland laitureina pelasi erittäin hyvin. Granlundilla oli paikoina vaikeuksia ja peliaika jäi runsaaseen seitsemään minuuttiin. Voi olla että Byron päästyä pelikuntoiseksi, ottaa Jooris sentterin roolin ja Byron tulee laituriksi.

Pelin alussa Vancouver hallitsi ja Flames otti pari typerää ja helppoa jäähyä. Toisessa erässä Flames vei peliä mutta Nucks teki onnekkaan maalin. Kolmennessa siskoilla oli pari paikkaa ratkaista peli, mutta Hiller otti ne tärkeät kopit mitkä pitääkin ja mitä pidemmälle kolmas erä eteni, sitä enemmän flames sai otetta.

Michael Ferland oli kyllä peto kentällä, taklasi kaikkea mikä liikkui ja näytti että on käsistään myös taitava. Vaikea nähdä ettei hän ensikaudella pelaisi koko kautta NHL:ssä. Weber varsinkin sai tuta Ferlandin taklaukset ja oli sen jälkeen kiekollisesti epävarma. Ferland on hyvä esimerkki kaverista joka alkaa vasta nyt tajuamaan mitä on ammattimainen treenaaminen ja syöminen, hän myös lopetti vuosi sitten alkoholin käytön. Hartley on tehnyt paljon työtä jotta saisi Ferlandin tajuamaan oman lahjakkuutensa ja pyysi mm. Gino Odjickia puhumaan Ferlandin kanssa.

Corey Potter pelasi 3.56minuuttia, Russell - Wideman pari 30minuttia ja Brodiekin pelasi 26 minuuttia. Selvää on että mitä pidemmälle ottelusarja etenee ja kun jossain vaiheessa mennään jatkoajalle, niin siinä vaiheessa Flamesin puolustuksen sietokykyä todella mitataan.