Parempi joukkue voitti sarjan toisen pelin. Runkosarjassa Vancouverilta ei nähdä enää juuri koskaan näitä pahempia pakittelueriä johtoasemassa, mutta playoffeissa näitä on nähty parin viime vuoden sisään pari. Enkä muista näin äkkiseltään yhtään hyvin tällä tyylillä mennyttä erää. Nashvillen onnekas tasoitus pelin lopussa oli pelin kulkuun nähden täysin ansaittu.
Sarjasta näyttää tulevan vähämaalinen, pienten marginaalien ja maalivahtien sarja, mikä oli odotettavissakin kun samassa parissa ottavat mittaa kaksi Vezina-kisan maalivahtia. Vancouver pelasi tässä toisessa pelissä kaksi ensimmäistä erää puolustussuuntaan sen tärkeimmän melko hyvin ja vaikka Predators vaikutti usein liikkuvammalta ja energisemmältä, ykkössektorin laukauksia ei tullut kahteen erään kuitenkaan Luongolle kuin kuusi (Vancouverilla samat kuusi).
Tuo kahden ensimmäisen erän puolustus oli kaverin muutamasta paikasta ja hyvästä liikkeestä huolimatta tärkeimmän asian osalta hyvää puolustusta näissä peleissä, mutta koko kolmas erä ei sitä enää ollut. Predators sai keskialueen ilmaiseksi haltuunsa, Canucks päästi takaa-ajavan vierasjoukkueen laukomaan erässä kuusi ykkössektorin vetoa ja kokonaislaukauksetkin hävittiin kotona tylysti 5-15.
Kolmannen erän loppu Nashvillen maalin jälkeen toi kuitenkin heti ryhtiä Vancouveriin ja Canucks vei tasoitusmaalin jälkeen pelin lopussa ykkössektorin vedot 7-2 ja kokonaislaukauksetkin 19-10. Rinne ryösti Nashvillen maalilla avopari paikkaa hienoilla torjunnoilla ja etenkin
Kevin Bieksan ryöstö oli ottelun avaintorjunta.
Kokonaisuutena Nashville paransi otteitaan huomattavasti, voitti pelin työt ja näytti siltä joukkueelta, mitä odotin ensimmäiseenkin peliin. Joukkue pysyi jäähyltä pois (pelin jäähyt Vancouverin tappioksi 1/4) ja menestyi aloituksissa runkosarjan parasta aloitusjoukkuetta vastaan hienosti voittamalla ne 51-38. Toisaalta Predatorsin keskialueen peli ei ollut nyt kovin hyvää ja Vancouver sai liikaa ylivoimahyökkäyksiä (ansio tuosta tosin myös Vancouverille).
Vancouverilta nähtiin puolestaan kahdessa ensimmäisessä erässä ja jatkoerissä sen tärkeimmän alueen osalta hyvää puolustusta (kahdessa ensimmäisessä erässä ja jatkoerissä ykkössektorin vedot Canucksille 13-8), mutta joukkue floppasi aloituksissa ja niin pahasti kolmannessa erässä, että tulos teki jatkoerien Vancouverin paikoista huolimatta oikeutta pelille.
Nashville on kyllä erittäin hyvä joukkue. Vancouverilla oli ongelmia avata peliä omista Predatorsin hyvän karvauksen ansiosta. Lisäksi kun aloitukset hävittiin tänään pahasti, niin kiekonhallintaa ei saatu siten kuin toivottiin. Nuo kaksi asiaa tekivät pelistä hankalan, eikä sitä helpottanut sekään, että Predators taklasi ja blokkasi vetoja enemmän sekä Rinne pelasti joukkueen jatkoilla parikin kertaa.
Maalivahdit pelasivat kummatkin erittäin hyvät ottelut. Luongo piti Vancouverin pelissä varsinaisella peliajalla etenkin kolmannessa erässä mukana ja Rinne pelasi voittavaa peliä puolestaan enemmänkin jatkoajalla. Kun on katsonut noita maalivahteja, niin ei ole mikään ihme, että tässä sarjassa on tehty toistaiseksi varsinaisella peliajalla 120 minuuttiin vain kolme maalia.
Kummankin joukkueen puolustukset pelasivat myös hyvin. Nashvillen kärkipari Weber-Suter pelasi yli 42 minuuttia ja Suter oli mukana kummassakin Nashvillen maalissa. Vancouverin alakerran paras pakki oli Bieksa, joka taklasi seitsemän kertaa ja tuki hyvin hyökkäystä. Ikävä kyllä hän ei saanut Sedineiden jatkoajalla petaamaa avopaikkaa maaliin saakka. Toinen Canucks-puolustuksen onnistuja oli mielestäni Christian Ehrhoff, joka pisti vaikeana iltana kiekkoa omien lapaaan kiitettävällä varmuudella ja pelasti pari tiukkaa paikkaa.
Edlerilta jäin kaipaamaan vetoja (ei yhtään laukausta), mutta hän niittasi taas painavia taklauksia kuusi kertaa ja blokkasi neljä kutia. Bieksalla on kärkipaikka playoffeissa kaikista NHL-pakeista taklauksissa ja Edler on samassa tilastossa kolmas. Edler on kunnostaunut lisäksi blokeissa - 20 blokkia ja pakkien tilaston 8. sija.
Hyökkäyksessä Nashvillelta erottui mielestäni Erat, kolmosketju Tootoo-Smithson-Spaling sekä Legwand, joka vei aloitukset peräti 18-5 (78.3%) ja huolehti isossa asemassa noilla aloitusvoitoillaan siitä, että Vancouver ei saanut peliä rullaamaan ensimmäisen pelin tavoin. Hän oli runkosarjassa 47.2%:n aloittaja, joten tämä toisen pelin luku on vähän ihmeellinen.
Vancouverin parhaat hyökkääjät olivat jälleen kerran Kesler-Burrows -kaksikko, kuten kaikissa niissä viimeisissä neljässä pelissä, joissa he ovat pelanneet playoffeissa yhdessä. Tuota kuumaa kaksikkoa ei saa missään nimessä rikkoa, vaikka Burrowsin siirto Kaksosten ketjuun voisikin auttaa Kaksosia. Burrows ei tehnyt juuri mitään Sedineiden ketjussa aikaisemmin playoffeissa, mutta on syttynyt todella pelaamaan saatuaan siirron Keslerin viereen.
Burrows teki siihen Chicago-sarjan 7. peliin kaksi maalia ja nyt tähän peliin tuli tuo Vancouverin ainoa maali. Kesler oli puolestaan läpi illan kentän paras hyökkääjä jälleen kerran: syöttö tuohon Burrowsin maaliin, erinomaista alivoimaa, kuusi vetoa, kolme taklausta, aloitukset kotiin voittopuolisesti ja peräti viisi riistoa. Ketjun tehopörssiluku ei tee oikeutta heidän pelilleen.
Sedinit olivat näkymättämiä varsinaisen peliajan ja heidän ketjussaan pyöritettiin Hansenia ja Higginsia Samuelssonin tilalla, mutta he syttyivät jatkoajoille ja petasivat siellä pari hyvää paikkaa joukkuekavereille (lisäksi kummallakin Kaksosista oli erinomaiset paikat jakoerissä). Varsinaisella peliajalla Legwand vei liikaa aloituksia Henrik Sedinia vastaan ja se söi Kaksosten ketjun mahdollisuutta saada kiekonhallintaa.
Nashville on tehnyt Chicagon tavoin Sedineistä tehottomia hyvällä ja järkevällä puolustuspelillä, mutta uskon edelleen heidän pääsevän tulostaululle jatkossa paremmin. He ovat pelanneet nyt kolme peliä peräkkäin ilman osumia, mutta toisaalta nuo ovat olleet kaikki vähämaalisia pelejä (2-1 ot, 1-0, 1-2 ot). Heidän kannaltaan positiivista on edes se, että paikkoja on kuitenkin ollut.
Daniel Sedin on esimerkiksi laukonut 23 kertaa viimeisissä neljässä pelissä, enkä usko, että hänen tasoinen maalintekijä pysyy noilla vetomäärillä kovin pitkään ilman osumia. Jatkossa on kuitenkin selvää, että Kaksosilta pitää saada niitä tehoja eikä vain paikkoja. Harva joukkue menestyy kuitenkaan pitkissä sarjoissa ilman ykkösketjunsa tehoja.
Nashville on vienyt nyt kotiedun tässä sarjassa, joten Vancouverilta vaaditaan vähintään toisen pelin viemistä vieraissa ottaakseen taas kotiedun sarjassa. Kovassa otteluruuhkassa olleelle Vancouverille tämä edessä oleva kahden päivän tauko tekee varmasti hyvää ja omissa toiveissa olisi, että tuota kolmannen erän kaltaista peruuttelua ei jatkossa noin voimakkaana enää nähdä.
