Vancouver Canucks (1) - Nashville Predators (5), Playoff 2011, Western 2nd round

[Ralph]

No niin, en sitten tiedä miksi minä tämän avaan mutta avaan kuitenkin. Ehkä siksi, että olen lännessä Vancouverin gloryhunter.

Vancouver pääsi kun pääsikin kahdeksan joukkoon kaadettuaan vihdoin Chicagon. Sarja oli mennä jo Vancouverilla pienissä ottelumäärissä mutta Chicago sai uuden vaihteen päälle, tai Vancouverin puolustus hyytyi, ja sarja venyi seitsemänteen. Chicago teki voitto-otteluissaan Vancouverille paljon maaleja ja Canucksin luukulla kävivätkin niin Roberto Luongo kuin myös Cory Schneider. Ratkaisevan seitsemännen ottelun Vancouver voitti 2-1 jatkoajalla ja sen ottelun ratkaisi Alexandre Burrows.

Vancouverin top-5 pistemiehet:
1. Daniel Sedin, 5+2 = 7
2. Alexandre Burrows, 3+3 = 6
3. Henrik Sedin, 0+5 = 5
4. Chistian Ehrhoff, 1+3 = 4
5. Ryan Kesler, 0+4 = 4

Nämä pelaajat eivät yllätä ketään, mutta pistemäärät kenties. Tutkapari veljekset Sedin ei toiminut viimeisissä otteluissa kuin olisi toivottu.

Nashville teki historiaa ja eteni ensimmäistä kertaa toiselle kierrokselle. He pudottivat suomalaisseura Anaheimin kuudessa ottelussa. Joukkue pelasi kohtuu ailahtelevasti minun silmiini, kun välillä Pekka Rinne oli kuin muuri ja Anaheim ei saanut millään maalia. Välillä taas upposi enemmänkin. Joukkueen Martin Erat loukkaantui sarjan aikana mutta hän saattaa palata tälle toiselle kierrokselle.

Nashvillen top-5 pistemiehet:
1. Mike Fisher, 3+3 = 6
2. Shea Weber, 3+2 = 5
3. Joel Ward, 3+2 = 5
4. Jordin Tootoo, 1+4 = 5
5. Nick Spaling, 2+2 = 4

Nashvillellä on hieman yllättävämpiä nimiä, mutta se kertoo vain tasaisesta rintamasta mikä Nashvillellä on. Mike Fisher oli ensimmäisissä peleissä erinomainen, mutta pisteiden valoissa hyytyi hieman. Aivan top-5 takana tulee mm. David Legwand jolla on myös tehot 2+2.

Joukkueet kohtasivat neljästi runkosarjassa:
Canucks - Predators 2-1
Predators - Canucks 3-1
Canucks - Predators 0-3
Predators - Canucks 1-3

Mitään maalijuhlia ei nähty, enkä usko niitä tulevan vieläkään. Veikkaampi että Vancouver palaa odotetulöe tasolleen pudotettuaan vaikeahkon Chicagon. Sarja menee 4-1 tai 4-2 Vancouverille, näin veikkaan.

Joukkueiden kannattajat jatkakoon, tiedätte enemmän kuin minä.

 

[thego]

Nashville teki historiaa ja eteni ensimmäistä kertaa toiselle kierrokselle. He pudottivat suomalaisseura Anaheimin kuudessa ottelussa. Joukkue pelasi kohtuu ailahtelevasti minun silmiini, kun välillä Pekka Rinne oli kuin muuri ja Anaheim ei saanut millään maalia. Välillä taas upposi enemmänkin.

En välttämättä sanois Nashvillen pelanneen ailahtelevasti ekalla kierroksella. Enemmänki siellä näkyi ekan kierroksen paineet ja usean pelaajan kokemattomuus kovista peleistä. Toisaalta taas Duckseilla on niin huikea ykkösketju ja Teukka joka välistä teki mitä halusi, niin siinä olisi ollut useammallaki joukkueella täysi työ pitää nuo kurissa. Rinne nyt ei ihan omalla tasollaan pelannut erästä toiseen, mutta sitä parasta Rinnettä kyllä aina välistä nähtiin. Vancouveria vastaan pitää ehdottomasti joka jätkän palata tasolleen jos tästä halutaan jatkoon mennä.

Nashvillellä on hieman yllättävämpiä nimiä, mutta se kertoo vain tasaisesta rintamasta mikä Nashvillellä on. Mike Fisher oli ensimmäisissä peleissä erinomainen, mutta pisteiden valoissa hyytyi hieman. Aivan top-5 takana tulee mm. David Legwand jolla on myös tehot 2+2.

Periaatteessahan meillä on koko joukkue täynnä secondary scoringiä. Kuten mainitsit niin Fisher oli alkuun kovassa vedossa pisteiden valossa, mutta ei sarjan loppua kohden missään nimessä hiipunut tasostaan. Jos yksittäistä pelaajaa halutaan nostaa jalustalle tämän sarjan suhteen niin se yllättävää kyllä on Jordin Tootoo. Viidennessä ottelussa alusti Smithsonin voittomaalin ja kuudennessa pelissä järkkäsi molemmat Spalingin häkeistä. Tuli jo Ducks-Preds ketjussa mainittua, mutta sanottakoon se vielä täälläkin: Tootoo pelaa elämänsä kevättä. En tiedä tekikö se NHL:n päihdeohjelma niin ihmeitä, mutta nyt on saatu nauttia parasta Tootoota mitä on ikinä nähty.

Näiden lisäksi on syytä mainita Kostitsyn jolla olisi ketjukaverien paremmalla viimeistelyllä paljon enemmän kuin neljä syöttöpistettä. Ehkäpä ainoa ns. "taiteilija" Nashvillen joukkueesta joka välissä tanssii vastustajien keskellä ihan miten haluaa. Mielenkiinnolla odotan joko Sullivanin rooli kasvaa tähän sarjaan mentäessä, Duckseja vastaan pelasi nelosketjussa reilulla kahdeksan minuutin peliajalla ja tuo ketju sai kuitenkin kolme maalia järkättyä tasakentällisin kuuteen peliin. Sullyllahan siis on yllättäen taas loukkantumishuolia takana ja Trotzi on puhellut, että tällä kertaa tuodaan miestä ihan rauhassa takaisin. Klesa-Sullylla ei tehdä mitään ja mieluummin miestä katselenki nelosketjussa kuin katsomossa.

Vancouverin joukkuetta en niin tarkasti tunne joten sieltä olisi mielenkiintoista saada vähän tietoa, että mitä tulee Sedinien jälkeen? Oletettavasti Trotz lähtee kyseistä parivaljakkoa pitämään kiinni parhailla miehillä ja jos siinä epäonnistutaan niin ei meillä mitään mahdollisuuksia tule olemaan. Thegon prinsiipit tähän ottelusarjaan:

- Sedinit/Burrows-Kesler vs Weber-Suter/Nashvillen pelitapa
- Rinne vs Luongo
- Secondary scoring

E: Unohtu ihan tuo Burrows-Kesler akseli joka ilmeisesti Sedinien jälkeen on se pahin pideltävä?

E2: Runkosarjan keskinäiset tosiaan meni 2-2 ja melko hyvin molempien maalivahdit pelasivat näissä:

Rinne 1.26GAA ja .962
Luongo 1.77GAA ja .929

 

[Mr. Smith]

Vancouverin joukkuetta en niin tarkasti tunne joten sieltä olisi mielenkiintoista saada vähän tietoa, että mitä tulee Sedinien jälkeen? Oletettavasti Trotz lähtee kyseistä parivaljakkoa pitämään kiinni parhailla miehillä ja jos siinä epäonnistutaan niin ei meillä mitään mahdollisuuksia tule olemaan.

Sedinien jälkeen tulee kahteen viimeiseen otteluun koottu Kesler - Burrows kaksikko, joka olikin varsin tehokas noissa viimeisissä otteluissa. Toews tosin pimensi Keslerin hyvin, mutta vastaavasti Kesler pimensi Toewsin sitten hienosti. Toisessa laidassa sitten varmaan Chris Higgins yrittää pysytellä mukana. Kolmosessa tehoja voisi odottaa Raymond - Hansen kaksikolta, tosin Chicago sarja meni aika vaisusti kaksikolta vaikka Hansen 2 maalia tekikin. Nelosesta ei sitten juuri maaleja kannata odottaa.

Itsellä odotukset kohdistuvat tässä sarjassa nimenomaan Vancouverin kakkosvitjaan, varsinkin mikäli Nashville lähtee ottamaan kiinni tuota Sedinien ketjua. Tämä saattaa antaa Keslerin ketjulle mahdollisuuden esittää Chicago sarjaa enemmän kiekollista peliä. Ja Burrows nyt ainakin on liekeissä tehtyään kahdessa viime matsissa yhteensä viisi pistettä.

 

[secord]

Canucks sai pahimman mörön karkoittamisesta varmasti sellaisen boostin jatkoon, että Predatorsin mahdollisuudet lepäävät lähinnä Rinteen panssareissa. Älkää käsittäkö väärin, en vähättele Nashvilleä millään tavalla, mutta Canucks on jalkeilla niin vahvalla nipulla ja parhaimmillaan V:n taktiikkaa orjallisesti noudattaen helvetin vaikea vastustustaja. Sedinien johtama ykkönen ei ollut parhaassa terässä Hawkseja vastaan ja mikäli peliin löytyy jatkossa tuttua irtonaisuutta muiden kenttien jatkaessa tasollaan, niin en näe Nashvillellä mahdollisuuksia tässä sarjassa.

Mutta mikäli Vancouver tulee sarjaan vatsa täynnä ja löysällä asenteella, niin Predators on vahvoilla. Toivotaan hyvää ja tasaista sarjaa, jonka veikkaan kääntyvän kuitenkin lopulta Canuckseille voitoin 4-1.

 

[TweetyLeaf]

Vancouver jos lähtee kävelemään ylimielisellä "Sedin" asenteella sarjaan niin ottavat turpaansa 3-4.
Jos ylimielisyys ei pääse ottamaan valtaa vaan Canucks tajusi vihdoin että ketään ja mitään ei voi aliarvioida playoffeissa menee Vancouver helpohkosti
4-1 jatkoon.

 

[Mängimies]

Millä aikataululla tätä ottelusarjaa pelataan? Vai lyödäänkö pelipäivät lukkoon vasta kun kaikki otteluparit ovat selvillä?

 

[thego]

Itsellä odotukset kohdistuvat tässä sarjassa nimenomaan Vancouverin kakkosvitjaan, varsinkin mikäli Nashville lähtee ottamaan kiinni tuota Sedinien ketjua. Tämä saattaa antaa Keslerin ketjulle mahdollisuuden esittää Chicago sarjaa enemmän kiekollista peliä. Ja Burrows nyt ainakin on liekeissä tehtyään kahdessa viime matsissa yhteensä viisi pistettä.

En nyt tarkasti seurannut peluutusta Ducks- sarjassa, mutta ilmeisesti Legwand katseli pääasiassa Getzlafin ketjua ja olikohan nyt Tootoo sit joka piti huolta Selänteestä. Ennen kuin tulee joku huutelemaan Teukan kuudesta maalista niin mainitaan heti, että ainoastaan kaksi tuli tasakentällisin. Nashvillen vahvuus on tässäkin sarjassa tasapainoisessa paketissa ja jokaiselta neljältä ketjulta voi odottaa vahvaa puolustuspelaamista, mutta myös maaleja. Eli periaatteessa meidän ei tarvikaan lähteä pitämään vaan Sedinejä kun voidaan ihan hyvin pitää kaksi kärkiketjua tai kärkiparia sieltä kiinni. Se on sitten eri asia miten hyvin tässä onnistutaan.

Vaikea tästä sarjasta varmasti tulee ja ilman 3-4 ketjujen apua tai Rinteen hyvää peliä meillä ei paljon sanottavaa tule olemaan. Parit Spaling-Tootoo ja Sullivan-Geoffrion kannattee painaa mieleen. Helvetin vahvaa pelaamista Ducks- sarjassa ja ilman näitä mainittuja ei oltais toiselle kierrokselle päästykään. Itellä on nyt tuon voitetun sarjan jälkeen takki aika lailla tyhjänä enkä kauden alkaessa paljon parempaa tulosta olisi voinut toivoa. Toivottavasti pelaajilla on hieman eri fiilikset ja siellä tosissaan halutaan ottaa vielä seuraavat neljä voittoa.

Mutta mikäli Vancouver tulee sarjaan vatsa täynnä ja löysällä asenteella, niin Predators on vahvoilla. Toivotaan hyvää ja tasaista sarjaa, jonka veikkaan kääntyvän kuitenkin lopulta Canuckseille voitoin 4-1.

Näinhän se vähän aina menee oli Predsien vastustaja kuka tahansa. Jos joukkue X pelaa kunnon asenteella niin Nashville voittaa korkeintaan yhden ottelun sarjassa ja senkin Rinteen epäinhimillisen loistavilla suorituksilla. Duckseja vastaan Rinne ei ollut parhaimmillaan eikä koko joukkueen puolustuspeli toiminut niin kuin sen olisi pitänyt. Siitä huolimatta tässä vielä ollaan. Toki Vancouver on nimenomaan joukkueena pariaki pykälää kovempi mitä Ducks, mutta toisaalta uskon joka jätkän parantavan otteitaan nyt kun on tuo ensimmäisen kierroksen peikko karistettu selästä. Realistisesti odotan kylläkin sarjan menevän tyyliin 4-2 Vancouverille, mutta katsotaan nyt peli kerrallaan.

Millä aikataululla tätä ottelusarjaa pelataan? Vai lyödäänkö pelipäivät lukkoon vasta kun kaikki otteluparit ovat selvillä?

Ei oo tiedossa vielä. Epävirallisten tietojen mukaan tänään julkaisevat tuon ohjelman.

 

[secord]

En thego missään nimessä aliarvioi Nashvilleä, vaan pidän Canucksin joukkuetta niin kovana, että moni muukin on purjeessa heidän kanssaan. Ihan samoin otteluvoitoin arvioin Vancouverin peittoavan Chicagon. Siinäkin asiassa olin kyllä väärässä.

 

[tinkezione]

Millä aikataululla tätä ottelusarjaa pelataan? Vai lyödäänkö pelipäivät lukkoon vasta kun kaikki otteluparit ovat selvillä?

Tämä ottelusarja alkaa huomenna (torstaina) 6:00 pm sikäläistä aikaa eli ei tänä mutta ensi yönä. (Lähde: Bob McKenzie)

 

[Ferris]

Nashville nostanut Laakson ja Pickardin farmista.

 

[thego]

En thego missään nimessä aliarvioi Nashvilleä, vaan pidän Canucksin joukkuetta niin kovana, että moni muukin on purjeessa heidän kanssaan. Ihan samoin otteluvoitoin arvioin Vancouverin peittoavan Chicagon. Siinäkin asiassa olin kyllä väärässä.

Toki näinhän se menee ja NHL.com:n sarjaennakossa tuo onkin hyvin kiteytetty: If both teams play to their talent level, the Canucks have the edge because they have more talent. Toisaalta jos se olis näin yksinkertaista niin aikamoiset rahat saisin nostaa Veikkaukselta joka kevät.

Nashville nostanut Laakson ja Pickardin farmista.

Iski kylmät väreet kun tajusin, että Teemu Laakso on meidän #7 puolustaja. Täytyy toivoa hyvää terveyttä TOP6:lle ettei tollasta miestä joudu pleijareissa kattelemaan.

 

[Andrew]

Itse en pitäisi Vancouveria niin suurena suosikkina. Chicago osoitti Canucksien heikkoudet ja Predatorseilla pitäisi olla kaikki mahdollisuudet mennä tästä sarjasta jatkoon.

Itseasiassa on pakko ihailla Nashvillen valmentajaa Barry Trotzia. Äijä tekee vaikealla markkina alueella uskomattoman hyvää työtä. Sitoutunut menestymään Nashvillessä mikä motivoi myöskin pelaajia. Varmasti työtarjouksia noilla näytöillä on tullut isommistakin organisaatioista mutta on pysynyt uskollisena Nashvillelle.

Itseäni kiehtoo nämä valmentajat a´la Mike Babcock ja Peter Laviolette, jotka laittavat vaikka Filippiiläisen katulätkäjengin pelaamaan huippujääkiekkoa. Barry Trotz on omasta mielestäni lunastanut jo paikkansa näiden nykypäivän ehdottomien huippuvalmentajien joukossa.

Itse uskon, että Nashville jatkaa omaa "Cinderella storya" ja menee tästä sarjasta jatkoon.

 

[Pihvi]

Tässä koko suunnitelma, kun siellä jo aloitusajankohtaa kyseltiin:

2011 WESTERN CONFERENCE SEMI-FINALS SERIES

#1 Vancouver vs. #5 Nashville

Thursday, April 28 at Vancouver, 6:00 p.m. CBC, VERSUS
Saturday, April 30 at Vancouver, 6:00 p.m. CBC, VERSUS
Tuesday, May 3 at Nashville, TBD CBC, VERSUS
Thursday, May 5 at Nashville, TBD CBC, VERSUS

*Saturday, May 7 at Vancouver, 5:00 p.m. CBC, VERSUS
*Monday, May 9 at Nashville, TBD CBC, VERSUS
*Wednesday, May 11 at Vancouver, TBD CBC, VERSUS

lähteenä:
http://canucks.nhl.com/club/news.htm?id=561277

 

[nuck]

Toinen kierros käynnistyy jo ensi yönä, joten eipä jäänyt Canucksille paljon huilitaukoa tuon seitsemään peliin venyneen rankan Chicago-sarjan jälkeen. Toisella kierroksella kohdataan siis Nashville, jonka kanssa on luvassa varmasti vähän erilainen sarja kuin Chicagoa vastaan. Sarjasta ei tule välttämättä yhtään helpompi, mutta nyt joukkueet eroavat toisistaan enemmän pelitavoiltaan kuin ensimmäisellä kierroksella.

Vancouverille toinen kierros on koitunut sitten kevään -94 kohtalon paikaksi. Viime vuosina Canucks on kaatunut kolme kertaa viimeisten neljän kauden aikana juuri toisella kierroksella: kahtena viime kautena tien on pysäyttänyt Chicago ja keväällä 2007 Anaheim. Kaksi kertaa noiden kolmen kauden aikana Vancouver on siis pysähtynyt tulevalle mestarille. Nashvillelle tämä toinen kierros on puolestaan seurahistorian ensimmäinen.

Miten tänne on tultu

Vancouver kaatoi ensimmäisellä kierroksella hallitsevan Stanley Cup -mestari Chicagon huikean väännön jälkeen voitoin 4-3. Sarja sisälsi kaikkea sitä, mitä hyvä playoff-sarja pitää sisällään. Tsn:n kokenut kiekkotoimittaja Bob McKenzie piti sitä jännittävimpänä sarjana, mitä hän on seurannut viimeisten 30 vuoden sisään ja samaan ylistysvirteen yhtyi entinen NHL-pelaaja ja valmentaja Craig MacTavish. Itse en pysty tekemään noin kattavaa vertailua, mutta tuo sarja muistetaan pitkään.

Vancouverilla oli sarjassa tiettyjä ongelmia ja joukkue sukelsi kertaalleen jo syvällekin, kun Chicago paukutti neljännessä ja viidennessä pelissä Vancouveria käkättimeen yhteisosumilla 12-2. Canucksin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se nousi sillasta, kukisti demoninsa ja otti lopulta ansaitun sarjavoiton. Itseluottamukselle sarja saattoi tehdä ainakin poikkeuksellisen hyvää.

Nashville kohtasi puolestaan ensimmäisellä kierroksella Anaheim Ducksin. Molemmat joukkueet voittivat ja hävisivät neljän ensimmäisen pelin aikana kerran kotona ja kerran vieraissa. Sarjan kohtalon peliksi tuli lopulta sarjan viides ottelu, kuten useimmissa muissakin sarjoissa. Se peli oli jännittävä, mieleenpainuva ja kertoi Nashvillen joukkueen tiiviydestä ja venymiskyvystä kaiken olennaisen.

Peli pelattiin Anaheimissa. Kahden ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli 1-1. Kolmannen alkuun Ducks iski johtomaalin, mutta Nashville tasoitti erän puolivälissä. Ducks meni Jason Blaken osumalla 3-2 johtoon, kun peliä oli jäljellä enää noin viisi minuuttia. Ducks alkoi jäädyttää peliä, minuutit kuluivat ja harva varmaan uskoi enää siinä vaiheessa Nashvilleen, jota ei ole siunattu liioilla maalintekijöillä.

Peliä oli 40 sekuntia jäljellä, kun Anaheim yritti viimeistellä ratkaisevan niitin tyhjään Predators-maaliin. Kiekko meni kuitenkin ohi, tuli pitkä kiekko ja aloitus Anaheimin päähän. Nashvillen Mike Fisher voitti hyökkäyspään kriittisen aloituksen Saku Koivua vastaan 100-0, kiekko tuli Cody Fransonille, joka syötti vapaaseen tilaan Preds-kapteeni Shea Weberille. Norris-finalistin kova lämäri painui ohi Ray Emeryn kolmannen kerran sarjassa ja toi Nashvillen pelin lopussa tasoihin.

Jatkoajalla johtonsa menettänyt Anaheim näytti olevan ongelmissa jo alkuun. Loistava duunaripelaaja Jerred Smithson taklasi keskialueella Anaheimin vaihtopenkin edessä Ducksin tulokaspakkia Brandon McMillania ja tämä menetti kiekon elämänsä parasta kiekkovaihdetta pelaavalle Jordin Tootoolle. Tootoo luisteli vasenta laitaa pitkin Emeryn maalin taakse, syötti maalin eteen taklauksensa jälkeen tulleelle Smithsonille ja tämä niittasi Predatorsin huipputärkeään viidennen pelin taisteluvoittoon.

Kuudennen ja ratkaisevan pelin Nashville hoiti kotonaan maalein 4-2 ja kun on kerran kyse Predatorseista, niin kuinkas muutenkaan kuin kolmannen erän taistelullaan. Nick Spaling teki ensin 3-2 johtomaalin ja lopullisen niitin viimeisteli tyhjiin Predatorsin ensimmäinen varaus David Legwand. Nuo kaksi viimeistä Ducks-sarjan peliä kertovat olennaisen Nashvillen voimasta ja syvyydestä. Nashvillea ei ole viritetty liioilla tähdillä, mutta se on todellinen yhteen hiileen puhaltava duunarijoukkue, joka ei tuumaakaan periksi missään vaiheessa.

Runkosarjavertailua

Runkosarjassa joukkueet tasasivat voitot ja vieläpä siten, että kummatkin voittivat kerran vieraissa. Erikoistilanteissa joukkueet eivät keskinäisissä peleissä juhlineet, sillä runkosarjassa NHL:n paras Canucksin ylivoima tyssäsi Nashvillea vastaan melkein täysin: yksi maali 16 yrittämään. Yhtään sen paremmin ei mennyt Nashvillella, joka ei saanut yhtään ylivoimamaalia Vancouveria vastaan 14 ylivoimayrittämällä.

Vancouver oli runkosarjassa NHL:n selvä ykkönen 117 pisteellään. Lisäksi joukkueen maaliero +77 oli 42 pykälää parempi kuin esimerkiksi Läntisen konferenssin kakkosen San Josen +35 maaliero. Nashville jäi Läntisessä konferenssissa viidenneksi 99 pisteellä. Joukkueen maaliero +25 oli Läntisen konferenssin neljänneksi paras (edellä Vancouver, San Jose ja Chicago).

Vancouver teki runkosarjassa NHL:n eniten maaleja (3.15 peliä kohden), Nashville 21. eniten (2.6). Päästetyissä maaleissa ero kuitenkin kaventuu huomattavasti. Canucks päästi NHL:n vähiten maaleja (2.2), mutta Nashville oli heti perässä NHL:n kolmantena (2.32). 5-5 -pelissä Canucks oli NHL:n kakkonen (1.32) ja Nashville kuudes (1.16).

Ylivoimilla Vancouver oli NHL:n paras (24.3%) joukkue. Nashvillen ongelmat löytyivät sen sijaan juuri täältä - NHL:n 26. (15.2%). Alivoimilla puntit tasoittuivat puolestaan merkittävästi: Vancouver oli NHL:n kolmas (85.6%), Nashville viides (84.9%). Aloituksissa Canucks oli ykkönen (54.9%), Nashville 18. (50.2%). Huomion arvoista tuossa on kuitenkin se, että Canucks menetti parhaan aloittajansa Manny Malhotran runkosarjan lopussa.

Vancouver menestyi siis kuitenkin joka saralla runkosarjassa ja se on joukkueen vahvuus. Nashvillen hyökkäyspään lukemat eivät olleet kovin erikoisia, mutta joukkue oli erinomainen puolustavissa tilastoissa. Nyt vastakkain ovatkin runkosarjassa Läntisen konferenssin kaksi parasta puolustavaa joukkuetta.

Vezina-tason maalivahteja

Sarjassa kohtaavat kaksi maalivahtia, jotka ovat ehdolla Vezina Trophyyn NHL:n parhaiksi maalivahdeiksi. Roberto Luongo selätti Chicagoa vastaan demoninsa ja pelasi hyvät neljä peliä. Pekka Rinne oli puolestaan hänkin Nashvillen kaikissa voitoissa maalilla. Kumpikaan maalivahdeista ei voi olla kuitenkaan täysin tyytyväinen ensimmäisen kierroksen sarjoihinsa.

Luongo otettiin maalilta kahdessa pelissä ja Vancouverin maalilla nähtiin kerrankin sellainen harvinaisuus, että joukkue aloitti yhden playoff-pelinsä kakkosvahdilla. Luongo päästi taakseen 17 maalia pelaamissaan seitsemässä pelissä ja merkkautti sarjasta vain keskinkertaisen 90.3% torjuntaprosentin. Tärkeintä Luongon kannalta oli kuitenkin se, että hän oli hyvä seitsemännessä pelissä ja selätti lopulta valtavat paineet ja demoninsa.

Luongo on ollut urallaan NHL:n playoffeissa erinomainen kaikkia muita joukkueita vastaan, paitsi ei Blackhawksia. Nyt kun tuo hänen pahin peikko on viimein kaadettu, uskon paineiden helpottavan ja pelin sitä myöten parantuvan. Parhaimmillaan Luongo on Vancouverin tärkein pelaaja ja hän pystyy kääntämään avaintorjunnoillaan sarjoja, kuten viime kaudella nähtiin ensimmäisellä kierroksella Los Angelesia vastaan, kun Canucksin kone yskähteli.

Rinne päästi puolestaan ensimmäisellä kierroksella 19 maalia kuuteen peliin Anaheimia vastaan ja merkkautti ruman 87.6% torjuntaprosentin. Hänet otettiin myös kertaalleen maalilta pois. Toisaalta Rinteen kunniaksi on sanottava sama kuin Luongon, että hän oli sarjan avainhetkillä joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän pelasi sarjan parhaan pelinsä ratkaisevassa kuudennessa pelissä, päästi taakseen kaksi maalia ja hänet valittiin pelin tähdistöön.

Rinne on Luongoa kokemattomampi maalivahti, mutta hän pystyy myös kääntämään pelejä jos joukkue antaa siihen edes pienen mahdollisuuden. Molemmat joukkueet turvaavat ykkösvahteihinsa voimakkaasti ja menevät näillä mitä todennäköisemmin loppuun saakka. Rinne on Vezina-tason maalivahti siinä kuin Luongokin, joten etukäteen on vaikea sanoa kumpi hyötyy maalivahdistaan enemmän. Annan pienen edun kuitenkin Luongolle kokemuksen vuoksi.

Maalivahdit: Vancouver 53-47%

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä...

Puolustuksissa tulivoimaa

Kummankin joukkueen puolustuksen ovat varsin tulivoimaisia. Runkosarjassa Nashvillen pakit ampuivat 37 maalia ja Canucksin puolustus puolestaan 42 kaappia. Nashvillen kippari Shea Weber oli kaikista NHL-pakeista viidenneksi paras maalintekijä ja Vancouverin Christian Ehrhoff puolestaan kuudenneksi paras. Playoffeissa Weber on ollut toistaiseksi NHL:n toiseksi eniten maaleja tehnyt pakki kolmella osumalla (Chicagon Keithilla on neljä).

Nashville tulee nojaamaan sarjassa paljon huippuluokan kärkipariinsa Weber - Ryan Suter. Molemmat kantoivat jo ensimmäisellä kierroksella noin 26-27 minuutin peliaikoja Ducksia vastaan ja sama peluutus tulee jatkumaan. Vancouver tulee puolestaan pyörittämään palettiaan paljon laajemmin ja hyvin taklaava kolmospari Keith Ballard - Andrew Alberts tulee saamaan sekin kohtalaisia peliaikoja.

Nashvillella on sarjassa ehkä kaksi parasta puolustajaa (Weber ja Suter), mutta Vancouverin puolustuksen syvyys kääntää sarjaa Canucksin suuntaan ihan kuin ensimmäisellä kierroksella kärkipakeista tunnettua Chicagoa vastaan. Vancouverin puolustus on kokonaisuutena kiekollisesti taitavampi, liikkuvampi ja fyysisempikin, vaikka Nashvillen Weber, Klein ja O'Brien ovatkin ahkeria taklaajia.

Mielenkiintoinen kaksikko puolustuksissa on välillä Dan Hamhuis - Shane O'Brien. Molemmat herroista pelasivat viime kaudella nykyisten vastustajien riveissä. Hamhuis palasi kotiseudulleen (toivottavasti Weber seuraa perässä tulevaisuudessa) oltuaan sitä ennen pitkään Predatorsin luottopakkeja. Vancouverissa O'Brien kiukutteli puolestaan viime kaudella medialle saakka epäreilusta kohtelustaan peliajan suhteen.

Tällä kaudella hänen tasoinen puolustaja olisi ollut auttamatta jossakin kasipakin paikkeilla täyden kokoonpanon aikana. Nyt SOB tullee olemaan sarjassa uskoakseni aika näkyvä ja hänen tavaramerkkinsä vihellysten jälkeiset tökkimiset tulevat lisääntymään tuttuja pelaajia vastaan pelatessa. Miehen hermokontrollin ja lähtönopeuden tietävät kaikki, joten tuossa ärsytyspuolessa olisi Burrowsilla ja Keslerilla mahdollisesti paikkansa (vaikka eivät olekaan tuota harrastaneet tällä kaudella).

Nashville vie joukkueiden puolustuksen kärjen ehkä NHL:n parhaan puolustajan Weberin avulla, mutta Vancouverin laajempi materiaali ja parempi liike korjaa minun nähdäkseni puolustusten vertailun kokonaisuuden Canucksin nimiin.

Puolustus: Vancouver 54-46%

Vancouverin pitää parantaa hyökkäystä

Nimimerkki thego tuolla jo kävi Predatorsin hyökkäystä hyvin läpi, joten tyydytään komppaamaan paremmin asiansa osaavaa kirjoittajaa ja vedetään Preds-hyökkäystä lyhyemmin nippuun. Yleisellä tasolla hyökkäyksestä voisi sanoa sen, että Nashvillen hyökkäyksestä ei kannata liikaa tähtiä hakea. Sen sijaan joukkueesta löytyy hyviä kakkostason hyökkääjiä ja haalariosaston pelaajia hyvin laajalti.

Hyökkäys on kokonaisuutena nopea ja äärimmäisen työteliäs, joten helppoja iltoja odottavat Canucks-fanit tulevat pettymään näiden miesten suhteen pahasti. Nashvillen hyökkääjistä peräti yhdeksän on tehnyt playoffeissa ensimmäisellä kierroksella päälle kolme pistettä. Luku kertoo paljon, kun sitä vertaa Vancouverin viiteen +3 pisteen hyökkääjään. Syvyys, työnteko ja liike ovat Nashvillen tavaramerkkejä.

Vancouverilla löytyi ensimmäisellä kierroksella hyvin taklausvoimaa ja sama ryskääminen tulee jatkumaan. Hyökkäyspäässä joukkueen kannattajat odottavat kuitenkin vielä, milloin esimerkiksi kapteeni Henrik Sedin alkaa pelata tutulla tasolla. Paljon on riittänyt puhetta Sedinin mahdollisesta loukkaantumisesta ja kieltämättä peli näytti siltä, että jumia on sekä päässä tai vartalossa. Kuolevat joutsenet ja vapaasta ykkössektorin vetopaikasta lähtevät tyhmät syötöt eivät ole kuuluneet hänen tavaramerkkeihinsä.

Canucksin puolelta onni onnettomuudessa oli Chicagoa vastaan se, että valmennus siirsi Kesler-Burrows -kaksikon takaisin yhteen. Kesler sai Burrowsista tehoihin kykenevän laitahyökkääjän tehottomien Chris Higginsin ja Mikeal Samuelssonin tilalle ja Burrows pääsi puolestaan nauttimaan Keslerin kiekonriistojen jälkeen pedatuista vastahyökkäyksistä. Kaksikolla oli hyvin iso merkitys Vancouverin hyökkäykselle Hawks-sarjan kääntämisessä.

Ennakkoon oma mielenkiintoni kohdistuu hyökkäyksissä kolmosketjuihin. Nashvillen kolmosena pelaa ilmeisesti trio Nick Spaling - Jerred Smithson - Jordin Tootoo ja Canucksin kolmosena Chris Higgins - Maxim Lapierre - Jannik Hansen. Molemmat ovat kovia duunariketjuja ja onnistuivat ensimmäisellä kierroksella hienosti. Tuo Smithsonin ketju saa ehkä Nashvillen kotipeleissä Sedinin ketjun paimentamisen (uskon Trotzin matsaavan Kesleriin toisella fyysisellä sentterillä Fisherilla), mutta mitähän vastaan me laitetaan tuo meidän paljon ryskäävä kolmosketjumme?

Hyökkäysten vertailussa Vancouverilla on ehdottomasti nimekkäämpi ja vaarallisempi arsenaali, mutta mikään läpihuutojuttu tämä vertailu ei ole. Predatorsilta löytyy hieman ehkä nimettömästä joukkueesta syvyyttä ja liikettä vastaamaan Vancouverille ja jos Weber-Suter -kaksikko onnistuu paimentamaan Sedineita samaan tapaan kuin Chicago onnistui useimmissa peleissä, Keslerin ketjulta vaaditaan hyökkäystehojen jatkamista. Se tehtävä ei taas tule olemaan välttämättä helppo esimerkiksi tuota Fisherin ketjua (laidoilla ilmeisesti Kostitsyn ja Hörnqvist?) vastaan pelatessa.

Predatorsin hyökkäys on siinä mielessä haastava, että heitä vastaan kotiedusta ei ole välttämättä kovin isoa hyötyä. Esimerkiksi Chicagoa vastaan Kesleria yritettiin peluuttaa mahdollisimman paljon Toewsia vastaan, mutta ketä hän nyt paimentaisi? Tai edes ketä vastaan Sedinit laitettaisiin tekemään tehoja kun vastustajalta löytyy noita kahden suunnan hyökkääjiä joka paikasta? Selkeää peluutuskaavaa ei tässä sarjassa ainakaan näin etukäteen oikein ole.

Hyökkäysten etu menee joka tapauksessa minun värilaseilla enemmän käsiä omistavalle Vancouverille, sillä uskon Kaksosten saavan juonesta kiinni nyt paremmin kun tuo ensimmäinen kivi on viimein vieritetty tieltä. Mitenkään isoa etua en kuitenkaan lähde jakamaan runkosarjan pistepörssien perusteella, sillä Nashvillen hyökkäys paikkaa puutteitaan monella muulla tärkeällä asialla ja Canucksin hyökkäyksen pitää parantaa etenkin kärjen osalta.

Hyökkäys: Vancouver 52-48%

Erikoistilanteet:

Runkosarjassa Vancouver menestyi hienosti niin yli- kuin alivoimalla. Nashville oli puolestaan alivoimilla erittäin pätevä, mutta ei saanut ylivoimilla juuri mitään vaikutusta. Playoffien ensimmäisellä kierroksella asetelmat kääntyivät vastustajista johtuen enemmänkin Nashvillella vähän katolleen. Canucks jatkoi tuota vahvaa ylivoimaa Chicagoa vastaan (22.2%). Alivoima putosi Chicagon kovaa ylivoimaa vastaan puolestaan runkosarjasta hieman (79.3 - playoffien 7. paras). Nashvillella petti puolestaan hyökkäyksestä kovaa Ducksia vastaan tuo runkosarjasta tuttu kova alivoima (surkea 63.3%), mutta vastaavasti joukkue sai ylivoimalla niitä kaipaamiansa tehoja (Vancouverin kanssa identtinen yv 22.2%).

Etukäteen Vancouver vaikuttaa erikoistilanteissa paremmalta, koska joukkue on ollut sekä runkosarjassa, että playoffeissa Nashvillea parempi kummassakin alueessa.

Erikoistilanteet: Vancouver 60-40%

Ennakon yhteenveto:

Laitoin Vancouverin nyt jokaiseen kolmeen paikkaan ykköseksi, vaikka yritän välttää värilasien liikakäyttöä. Vancouverilla on sarjassa kotietu, mutta toisaalta Nashville on levänneempi, eikä tuo tekijä ole välttämättä mikään pieni kun puhutaan Nashvillea vastaan pelaamisesta, joka on ilmaan mitään väsymistekijöitäkin joka ilta rankkaa. Uskon (ja toivon), että sarjasta tulee kovaa vääntöä ja Nashville nappaa voiton tai kaksi, mutta Canucks menee enemmän kiekkoa hallitsevana joukkueena jatkoon.

Sarjaveikkaus: Vancouver 4-2

 

[Turboteippi]

Ensi yönä alkaa sitten tämä sarja. Nuckilta jälleen hieno pohjustus sarjaan, kiitos siitä!

Canucksille ei sitten jäänyt paljoa aikaa palautua edellisestä sarjasta. Nashville puolestaan on saanut levätä useamman päivän. Saa nähdä mikä vaikutus tällä on ensimmäiseen peliin. Tasaisia pelejä näistä varmasti jokainen tulee olemaan ja suuri rooli on molemmissa päissä maalivahdeilla. Mielenkiinnolla täällä odotellaan ensimmäistä peliä.

Joku Nashvillen asiat paremmin tietävä voisi tälläistä laiskaa miestä valaista, että vieläkö teillä on loukkaantuneena Goc, Bouillon ja Lombardi, ja milloin heidän on odotetaan palaavan kaukaloon?

 

[thego]

Ensinnäkin kiitokset nuck:lle loistavista analyyseistä tämän sarjan suhteen!

Tuo Smithsonin ketju saa ehkä Nashvillen kotipeleissä Sedinin ketjun paimentamisen (uskon Trotzin matsaavan Kesleriin toisella fyysisellä sentterillä Fisherilla), mutta mitähän vastaan me laitetaan tuo meidän paljon ryskäävä kolmosketjumme?

Nyt kun aikaa on ja panokset kasvaa niin piti ihan vasiten tarkistaa nuita Ducks- sarjan peluutuksia. Legwand hoiteli pääasiassa Getzlafin ketjun (laidoilla Ward ja Halischuk) kun taas Smithson (Tootoo+Spaling) ja Fisher (Hörnqvist+Kostitsyn) vuorottelivat pappa-ketjun kanssa. Eli kuten vähän aiemmin jo kirjoittelin niin periaatteessa meillä on kolme ketjua joilla pitää Canucksin 1-2 ketjut kurissa ja tämän jälkeen vikkelä Geoffrion-Sully kaksikko joilta voi odottaa vähäisellä peliajalla tehoja myös tässä sarjassa.

Leqwand nyt on omissa kirjoituksissa se kestovitsin aihe ja niin taitaa olla rapakon toisella puolellakin, mutta kyllä tässä vaiheessa pitää nostaa hattua sille duunille mitä tuo jätkä painaa illasta toiseen. Ei ihan Selke-tasoa, mutta helvetin hyvä 2-suunnan hyökkääjä ja NHL:n kärkimiehiä takakarvausta ajatellen.

Jos Vancouver lähtee jotaki ketjua meiltä paimentamaan niin suosittelen ehdottomasti Fisherin ketjua. Siinä on kuitenkin selkeästi eniten hyökkäyspään taitoa vaikka nyt Ducks- sarjassa muiltakin ketjuilta tuli kiitettävästi onnistumisia. Loppuun voisin vielä heittää omat veikkaukset tän yön ketjuista:

Hörnqvist - Fisher - Kostitsyn
Halischuk - Legwand - Ward
Spaling - Smithson - Tootoo
Dumont - Geoffrion - Sullivan

Jos Erat on pelikunnossa niin todennäköisesti ottaa Halischukin paikan joka vuorostaan putoaa neloseen Dumontin paikalle. Meillä on muuten viime peleissä ollu n. 9miljoonan nelosketju, kuinka moni joukkue pystyy sanomaan samaa? :D

 

[Mr. Smith]

Ennakkoon oma mielenkiintoni kohdistuu hyökkäyksissä kolmosketjuihin. Nashvillen kolmosena pelaa ilmeisesti trio Nick Spaling - Jerred Smithson - Jordin Tootoo ja Canucksin kolmosena Chris Higgins - Maxim Lapierre - Jannik Hansen.

Ensiksi täältäkin kiitokset, jälleen kerran, nuckille upeasta ja kattavasti ennakosta.

Ja sitten kysymys. Onko Vancouverin kolmonen ollut tuossa kokoonpanossa vai onko tuo ennakoitu kokoonpano kolmosen osalta? Ja jos näin on niin meneekö Raymond kakkoseen ja kuka tällöin ottaa nelosen sentterin roolin? Hodgson? Jos Hodgson menee nelosen keskelle niin joku pihviosastolta jää katsomoon (Torres, Glass, Oreskovich). Itse pitäisin Lapierren nelosessa ja Glass ja Oreskovich siinä laidoilla. Kolmonen muotoon Torres - Raymond - Hansen ja Higgins sitten kakkoseen. Toki voisi kokeilla myös Higginsin ja Hansenin paikkojen vaihtamistakin.

 

[nuck]

Kiitokset palautteesta Jäkälälle, thegolle ja Mr. Smithille.

Ja sitten kysymys. Onko Vancouverin kolmonen ollut tuossa kokoonpanossa vai onko tuo ennakoitu kokoonpano kolmosen osalta?

Vancouverin kolmonen oli tuossa muodossa Chicago-sarjan 7. pelissä ja sitä ennenkin tuota on peluutettu vähän yhdessä. Ketjut tulevat olemaan luultavasti nytkin samat kuin tuossa viime pelissä, eli:

D. Sedin - H. Sedin - Samuelsson
Raymond - Kesler - Burrows
Higgins - Lapierre - Hansen
Oreskovich - Glass - Torres

Daniel Sedinilla on tuossa ykkösessä hirveä kivireki vedettävänään, jos ketjun kaksi muuta pelaajaa sukeltelee edelleen syvissä vesissä, joten tuon yhdistelmän toivotaan nyt parantavan selvästi. Kakkonen ja kolmonen toimivat varmasti ja nelonenkin toimi mielestäni ihan hyvin omassa roolissaan sen mitä pelasi (pelasi pelaajasta riippuen viime pelissä noin 3-5 minuuttia).

Ja pakit ovat luultavasti ne tutut:

Edler - Ehrhoff
Bieksa - Hammer
Alberts - Ballard

Tuossa on saksalaista lukuun ottamatta aika sopivasti tuota taklauspuolta. Liikettä riittää puolestaan Albertsia lukuun ottamatta hyvin. Ja kiekollista taitoakin on sopivasti. Hammer ja Ballard näyttivät Hawks-sarjassa lonkkataklauksiaan ja Edler taklasi noin muuten hyviä niittejä. Toivottavasti sama meno jatkuu nyt toista Keskisen divisioonan joukkuetta vastaan.

 

[Mr. Smith]

Vancouverin kolmonen oli tuossa muodossa Chicago-sarjan 7. pelissä ja sitä ennenkin tuota on peluutettu vähän yhdessä.

Sitä tuli näköjään aamulla oltua ihan täpinöissä, kun en edes huomannut Raymondin pelaavan kakkosessa. Toki siinä huomiokin kiinnittyi lähinnä Kesler - Burrows kaksikkoon. Vähän epäilyttää tuo nelonen nyt sitten täysin pihviporukkana, mutta riittää siinä ainakin taklausvoimaa. Ja Glass suoriutui sitten ihan hyvin sentterin roolista, kun ei hänkään mitenkään huonosti silmiin pistänyt viime pelissä.

 

[Bäcks]

Herätti kyllä hyvin mielenkiinnon tähän sarjaan ketjun laadukkaat analyysit, joten täytyypä pistää kello soimaan alkuperäisistä suunnitelmista poiketen.

Erityisesti mielenkiinto kohdistuu kummankin joukkueen maalinsuulle. Vezina-ehdokkaat Rinne ja Luongo eivät kumpikaan ehkä onnistuneet täysin ensimmäisellä kierroksella, mutta sillähän ei ole enää mitään merkitystä, kun joukkueet ovat jatkossa. Erityisesti Rinne osoitti inhimillisyytensä ajoittain, ottaen toki tarvittavat tärkeät kopit. Saa nähdä kumpi vetää pitemmän korren, veikkaamaan en uskalla lähteä kumpaankaan suuntaan. Myöskään taistelupari Sedins vs. Suter-Weber ei ole yhtään sen hassumpi seurattava.

Toivottavasti Erat olisi pelikunnossa jo tänä yönä. Jännittävää ja tasaista ottelua odotellessa.

 

[nuck]

Sitä tuli näköjään aamulla oltua ihan täpinöissä, kun en edes huomannut Raymondin pelaavan kakkosessa. Toki siinä huomiokin kiinnittyi lähinnä Kesler - Burrows kaksikkoon. Vähän epäilyttää tuo nelonen nyt sitten täysin pihviporukkana, mutta riittää siinä ainakin taklausvoimaa. Ja Glass suoriutui sitten ihan hyvin sentterin roolista, kun ei hänkään mitenkään huonosti silmiin pistänyt viime pelissä.

Näin on, kyllä tuo Kesler-Burrows varasti illan päähuomion. Saa nyt sitten nähdä josko Raymondin liike korostuisi Nashvillea vastaan. Voisi ainakin kuvitella O'Brienilla pitävän kiirettä hänen kanssaan.

Nelonen menee tuollaisena pihviporukkana sen mitä pitääkin. Itse olen pitänyt kovasti Oreskovichin pelistä playoffeissa ja Torres on neloseen hyvä pelaaja. Eikä tuo Glass mitenkään huonosti pelannut sitä vähää mitä pelasi (aloitukset kotiin niukasti voittopuolisesti 3/2 ja pari taklausta neljään minuuttiin).

Voisihan sitä tietysti kokeilla nelosessa esimerkiksi kaksikkoa Hodgson-Tambellini, mikäli olisi tarve lisätä ketjun taitopuolta (ja vähentää tuota taklausvoimaa), mutta uskon tuon taitopuolen riittävän hyökkäyksellä muutenkin.

 

[adetti]

Eihän tässä sarjassa toivo muuta kuin yllätystä, ja se yllätys kohdistuisi näin ollen Predatorseihin. Jonain yllätyksenä saattoi jo pitää tuota Ducksien sarjaa, vaikka osittain Predators oli aivan omaa luokkaansa. Predators ei siis ole näin pitkälle selviytynyt seuran historiassa, Canucks voitti jo aikaisemmin konferenssin tällä kaudella. On siis helppo sanoa näin ulkopuolisena, kumpaa joukkuetta kannattaisin, kun vielä Predatorsilla pelaa suomalainen maalivahti, joka taistelee palkinnoista. Hänen ansiostaan Predat ovat noinkin pitkällä aivan varmasti. Niin ei voi sanoa Luongon kohdalla, joka ei pitänyt tasoaan, vaan siellä vaihdeltiin pariin otteeseen maalivahtia.

Mielenkiintoinen pari tulossa. Ensimmäinen ottelu näyttää jo lähes sen, että onko sarjasta tulossa tasainen, vai viekö Canucks sarjaa mennen tullen. Nyt pitää vain Canucksienkin pelata paljon tarkemmin pelinsä kuin Hawkeja vastaan.

 

[thego]

Hänen ansiostaan Predat ovat noinkin pitkällä aivan varmasti. Niin ei voi sanoa Luongon kohdalla, joka ei pitänyt tasoaan, vaan siellä vaihdeltiin pariin otteeseen maalivahtia.

No runkosarjan osalta toki näin, mutta Ducks- sarjassa kaikkea muuta. Rinne oli tuossa sarjassa kaukana omasta tasostaan ja se onkin yksi mielenkiintoinen seurattava tässä sarjassa. Todennäköisesti tarvitaan ainaki neljä huippupeliä jos jatkoon mielitään.

 

[nuck]

Ei Luongo ollut yhtään sen huonompi ensimmäisellä kierroksella kuin Rinne. Joku voi pitää tosin Anaheimia Chicagoa parempana joukkueena ja tätä kautta ajatella, että Rinne kohtasi pahemman vastuksen (tulihan runkosarjassa eroa Ducksin hyväksi Chicagoon nähden kokonaista kaksi pistettä), mutta pitää muistaa noita kahta vertaillessa pari asiaa:

- Chicagolla oli huomattavasti parempi saldo Läntisen konferenssin playoff-joukkueita vastaan kuin Ducksilla (ja selvästi parempi kuin esimerkiksi Detroitilla, Los Angelesilla ja Phoenixilla), mikä varoittaa ainakin minua usein joukkueesta enemmän kuin pelkkä sarjataulukko.

- Chicago teki runkosarjassa koko NHL:n neljänneksi eniten maaleja (ja paljon enemmän kuin Anaheim), joten tulivoimaa riitti maalivahdin kannalta enemmän.

- Anaheimilla ja Blackhawksilla oli saman tasoiset ylivoimat, joten tuossa ei ollut maalivahtipelin kannalta merkitystä.

- Chicagolta löytyi tuoretta kokemusta voittamisesta, joukkue tunnettiin todellisena Vancouverin painajaisena ja kun Canucksin runkosarja oli vielä niinkin hieno, Canucksin painetila oli valtava.

En halua vähätellä Nashvillen ja Rinteen Pekan hienoa taisteluvoittoa Anaheimista enkä oikeastaan haluaisi verrata edes Chicagoa Anaheimiin (vaikka tuossa sitä juuri teinkin...), vaan haluan kertoa, että minun nähdäkseni Vancouverin voitto Chicagosta oli todella iso juttu - isompi kuin monissa paikoissa annetaan ymmärtää. Ennen sitä sarjaa pystyi jo odottamaan, että Luongo ei tulisi selviämään helpolla ja kakkosvahdin käyttö oli ihan mahdollista. Veikkasinkin Chicagon vaarallisuus arvatessani ennen sarjaa sen menevän seitsemään peliin.

Uskon, että Blackhawksin tasaisesti päälle vyöryvä hyökkäysarsenaali ja laadukas kiekollinen peli olisi aiheuttanut paksuja harmaita hiuksia monelle muullekin maalivahdille. Ei siinä, Rinne ja Luongo pettivät toki tiettyjä odotuksia kummatkin ja heitä kumpaakin vedettiin maalilta, mutta pitää muistaa myös se, että molemmat olivat silloin voittavia maalivahteja kun heidän todella piti sellaisia olla. Nyt tähän sarjaan lähdettäessä Luongo ei lähde yhtään sen enempää takamatkalta ensimmäinen kierros huomioiden kuin Rinne.

Ja mitä tulee noihin kovia joukkueita vastaan pelattuihin peleihin, niin Nashvillen saldo Läntisen konferenssin neljää parasta seuraa (Vancouver, San Jose, Detroit ja Anaheim) vastaan oli muuten runkosarjassa oikeastaan murhaavan kova 11-4-3. Detroitin joukkue hoiteli saldolla 4-1-1, San Josen saldolla 2-0-2, Anaheimin 3-1-0 ja Vancouveria vastaan voitot tasattiin lukemin 2-2-0. Vaarallisuus on tiedossa, pian se nähdään myös kentällä.