Vancouver Canucks (1) - Los Angeles Kings (8), Western Playoff 1st round 2012

[Ralph]

Avaampa jälleen muidenkin kun suosikkijoukkueiden ketjuja, kun suosikkijoukkue ei toisena vuotena putkeen päässyt pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella suurin mielenkiintoni kohdistuu Vancouver Canucksin ja Los Angeles Kingsin ottelupariin, joka onkin ainoa jonka ketjua ei ole vielä avattu. Onhan Vancouverilla useampi kova kirjoittaja kuten nuck ja Los Angelesilla heikkik.

Maalivahtipeli:

Vancouver lähtee puolustamaan läntisen konferenssin voittoa samasta lähtötilanteesta kuin viimeksi. Ykkösmaalivahtina epävarmana pidetty Roberto Luongo ja takana jo valmis ykkösmaalivahti, Cory Schneider. Vancouver on sinäänsä hyvässä asemassa jos toinen maalivahti floppaa, sillä takana on tosiaan toinekin hyvä veskari. Luongo oli runkosarjassa minun silmiini poikkeuksellinen tasainen ja hyvä, vaikkei ollutkaan ihan top-10:ssa eri tilastoissa. Schneider oli, pelattuaan loistavan kauden pienemmällä peliajalla. Kuitenkin Luongo lähtee kaiken järjen mukaan ykkösmaalivahtina pudotuspeleihin, mutta enää ensi kaudella ei ole tuota paria Vancouverin maalivahtikaksikkona.

Roberto Luongo
Cory Schneider

Los Angelesilla on hieman samanlainen tilanne. Löytyy ykkösmaalivahti sekä nuori, tulevaisuuden ykkösmaalivahti. Erona Vancouveriin on, että Jonathan Quickia ei pidetä epävarmana, vaikka toki on kokematon pudotuspeleistä, ja kaima Jonathan Bernier ei ole vielä valmis ykkösmaalivahdiksi. Lähtökohta on päivän selvä, Quick pelaa ja Bernier pääsee ehkä kentälle jos Quick on täysin seula. Quick oli runkosarjan top-3 maalivahti ja potentiaalinen voittaja jopa Vezina Trophylle. Oli joka tilastossa korkealla ja pelasi tasaisen, uransa lopullisen läpimurtokauden.

Jonathan Quick
Jonathan Bernier

Puolustus:

Vancouverilla on puolustuksen top-6 täynnä tuttuja nimiä viime kaudelta ja se on todella vahva. Ykköstykkinä minun mielestäni toimii Alexander Edler, jonka väitin olevan Norris Trophy -ehdokas, mutta se tyrmättiin. Edler teki komeat tehopisteet ja sen lisäksi oli korkealla myös taklaus- sekä blokkaustilastoissa. Hänen takaansa löytyy tasainen yleispuolustaja Dan Hamhuis, joka teki myös yllättävän kovat tehopisteet ja oli tehotilastossa todella korkealla. Vancouverin top-4:stä löytyy myös rightin puolustajat, Sami Salo ja Kevin Bieksa. Salo on suomalaisten suurimmassa seurannassa oleva loukkaantumisherkkä puolustaja, joka tälläkin kaudella kärki pikkuvammoista. Tekaisi kuitenkin lähes 10 maalia ja on kovalla laukauksellaan yllättävän tärkeä nimi Vancouverissa. Bieksa on poikkeuksellinen puolustaja, sillä häntä voisi pitää rottanakin. On erinomainen hyökkäyssuuntaan, mutta tappelee tarvittaessa ja rouhii muutenkin. Muistetaan Vancouverin finaalin lähettäjänä viime keväältä, kun yllätti Antti Niemen tuurimaalilla. Tuon selvän nelikon takaa löytyy kolme nimeä, jotka voivat hyvinkin vuorotella paikasta kokoonpanossa. Aaron Rome on kookas puolustava puolustaja, joka tällä kaudella kunnostautui myös hyökkäyspäässä. Kesken kauden tuli kuitenkin paha vamma joka piti Romen pitkään sivussa. Chris Tanev on myös melko kookas, rightin puolustaja, joka on Romen tavoin tärkeä pelaaja alivoimapelissä. Lisäksi seitsemäntenä on Marc-Andre Gragnani, joka on hepposempi, mutta selvästi hyökkäävämpi puolustaja. Viime keväänä iski piste per peli tahdilla pisteitä pudotuspeleissä ja voi nytkin yllättää kunhan pääsee näyttämään.

Alexander Edler - Sami Salo
Dan Hamhuis - Kevin Bieksa
Aaron Rome - Chris Tanev
Marc-Andre Gragnani

Los Angelesilla on nyt selvä ykköspuolustaja, Drew Doughty. Väänsi pitkään sopimuksesta kesällä ja se näkyi alkukaudesta. Kuitenkin syttynyt tämän vuoden puolella ja on Los Angelesin puolustuksen oikeastaan ainoa tähti, kun Jack Johnson lähetettiin muualle surffailemaan. Doughtyn lisäksi hyökkääviä puolustajia kokoonpanosta ovat Slava Voynov ja Alec Martinez. Voynov pelasi hyvän tulokaskauden ja on Doughtyn tavoin right. Martinez väläytteli jo viime kaudella, mutta tällä kaudella ei pelannut kuin reippaan puolet peleistä, ilmeisesti vammaa ollut sielläkin suunnalla. Los Angelesin puolustus on selvästi roolitettu, kun joka parista löytyy puolustava - sekä hyökkäävä puolustaja. Lisäksi Los Angelesilla on, Vancouverin tavoin, yhtä monta rightia kuin leftiä. Puolustavampien pelaajien ykkösnimi on Willie Mitchell joka teki kovaa jälkeä myös hyökkäyssuuntaan. Mitchellin tavoin kova taklaamaan ja blokkaamaan on myös yhtä lailla kokenut Matt Greene, joka tunnetaan selvänä oman pään varjelijana jonka aikana on maalinedustalla vain makuupaikkoja tarjolla. Kuitenkin hänenkin lämäri lähtee kovaa, taklausten tavoin. Lisäksi top-6:n täydentää kaikista kokenein, Rob Scuderi. Puolustava puolustaja blokkaa paljon pelissä laukauksia ja katselee sivummalta kun pakkipari hyökkää korkealla. Seiskapakkina voisi pitää Davis Drewiskea, joka ei juuri kentällä käynyt runkosarjan aikana.

Rob Scuderi - Drew Doughty
Willie Mitchell - Slava Voynov
Alec Martinez - Matt Greene
Davis Drewiske

Hyökkäys:

Vancouverin hyökkäys on vaihdellut muotoaan loppukaudesta todella paljon, sillä ykköslaituri Daniel Sedin on aivotärähdyksen vuoksi sivussa eikä Henrik Sedinille ole löytynyt selvää tutkaparia. D.Sedin on selvä maalintekiätyyppi kun velipoika H.Sedin pelintekijä. Kakkossentterinä H.Sedinin takaa löytyy kovaotteinen jokapaikanhöylä Ryan Kesler, joka oli viime keväänä joukkueen ykköshyökkääjä. Rightin hyökkääjä edustaa Vancouverin taklaavaa hyökkäysosastoa. Kolmossentteriksi hankittiin siirtorajalla Samuel Påhlsson, joka on erinomainen aloittaja ja alivoimapelaaja sen lisäksi ettei ole ihan kädetön hyökkäämäänkään. Eli lähes täysin samanlainen pelaaja kuin nelossentteri Manny Malhotra. D.Sedinin paikalla ykkösketjussa pelasi runkosarjan lopussa pienikokoinen näprääjä, Andrew Ebbett, jolle en kuitenkaan usko kovin suurta roolia pudotuspeleihin. Kejtun kolmantena lenkkinä häärii rottien rotta, Alexandre Burrows, joka on tuttu nimi Sedinejen rinnalta. Osaa viimeistellä ja syöttelemään, mutta yleensä se ketjun kolmas lenkki joka tekee muille tilaa ja puolustelee heitä. Keslerin ketjussa hääri Maxim Lapierre, myös melko pienikokoinen kanadanranskalainen, joka myös ärsyttää vastustajia ja voittikin joukkueen taklaustilaston, sekä Floridasta alkukaudesta saapunut potentiaalinen maalitykki, David Booth. Booth niin ikään tekee likaista työtä ja voi olla yllättävän tärkeä palanen Vancouverin pudotuspelijoukkueessa. Kolmosketjussa lähes kaikki yllättänyt Chris Higgins tekee kovasti tehoja ja vääntää myös mukavasti. Koko GaDan suosikki, Jannik Hansen, täydentää tuon vitjan enkä hänestä ala kehuja kertomaan enempää. Nelosketjun laidoilla on ehdolla kaikenlaista kokoa ja voimaa, kuten Dale Weise ja Byron Bitz, jotka hämmentävät aina kentälle tullessaan ja aiheuttavat torikokouksia ja lopulta tappeluita. Myös Zack Kassian on vähän tuollainen, mutta häneltä löytyy selvästi käsiä ja on nuorempaa ikäpolvea, tulevaisuuden top-6 höylääjä. Hänkin kuitenkin loukkaantuneena.

Andrew Ebbett - Henrik Sedin - Alexandre Burrows
David Booth - Ryan Kesler - Maxim Lapierre
Chris Higgins - Samuel Påhlsson - Jannik Hansen
Dale Weise - Manny Malhotra - Byron Bitz
Daniel Sedin & Zack Kassian

Vastustajaltakin löytyy todella kova sentterikaksikko kärjestä, kun Los Angelesin miehistöä johtaa slovenialainen Anze Kopitar. Kookas, hyvä pelintekijä ja maalintekijä, jolta voidaan nyt odottaa jälleen hyvää työtä. Toisena lähes täydellinen kakkossentteri, Ryan Keslerin tavoin, Mike Richards. Ei mikään iäkäs kaveri, mutta kokenut ja erinomainen pudotuspelipelaaja. Avauskausi Kaliforniassa ei ollut runkosarjan osalta mitenkään kummoinen, mutta odotan häneltä suurta tasonnostoa pudotuspeleihin. Kolmantena Jarret Stoll joka on myös hyvä molempiin suuntiin. Myös Colin Fraser on erinomainen roolissaan, eli alivoimalla ja vääntäjänä. Ykkösketjussa Kopitarin rinnalla on heilunut runkosarjan lopussa Brad Richardson sekä Dustin Brown. Brownin kaikki tuntevat, sillä kyseessä melkeinpä tähtihyökkääjä joka taklaa todella paljon ja tekee tärkeitä maaleja, joukkueen kapteeni. Richardson on hieman yllättävämpi nimi kärkiketjussa, mutta ilmeisesti vain loukkaantumisten vuoksi. Ihan hyvä puolustussuuntaan ja kelpo kädet hyökkäämään. Kakkosketjussa yllättäen kokoonpanoon noussut, joukkuen nimikkopelaaja, Dwight King. Pelasi kaikki yllättäen päästyään ylös ja on Richardsonia selvempi top-6 hyökkääjä. Toisessa laidassa liukas, kokenut, rightin Justin Williams. Nopea, hyvä laukaus ja tärkeä palanen pudouspeleihin. Voi olla ensin pimennossa ja sitten ratkaista pelin. Dustin Penner oli runkosarjan pettymys, mutta myös loukkaantumisten vuoksi sivussa ollut kookas voimahyökkääjä. Ihan riittävän hyvä kahteen kärkiketjuun, mutta kun laajuutta löytyy Los Angelesiltakin, on Penner kolmosetjussa luulvasti. Trevor Lewis oli myös runkosarjassa pettymys, sillä oli viime kaudella hyvä. Hyvät kädet, taklaa. Nelosektjussa Kingin tavoin yllättäen kokoonpanoon noussut Jordan Nolan tekee rumaa jälkeä vastustajille. Kyle Clifford on nuoremman polven myllyttäjä joka myös tekee maaleja. Loukkaantuneena Jeff Carter, jolla on rightin maila ja helvetin upea laukaus. Kuitenkin kova surffaamaan, mutta syttynee pudotuspeleihin. Kärkiketjujen laituri tai kolmosen sentteri. Andrei Loktionov paikkaa loukkaantumisia, jos niitä tulee lisää. Sentteri tai laituri, ilmeisesti hyvä aloittamaan ja muutenkin yleispelaaja.

Brad Richardson - Anze Kopitar - Dustin Brown
Dwight King - Mike Richards - Justin Williams
Dustin Penner - Jarret Stoll - Trevor Lewis
Kyle Clifford - Colin Fraser - Jordan Nolan
Jeff Carter & Andrei Loktionov

jatkuu...

 

[Ralph]

jatkoa...

Runkosarja:

Joukkueet kohtasivat neljästi runkosarjan aikana ja näistä peleistä puolet pelattiin kanadassa ja puolet amerikassa. Voitot meni tasan, mutta kun toinen Los Angelesin voitoista tuli rankkareilla, oli Vancouver ikään kuin parempi.

10th November: Los Angeles vs. Vancouver 2-3
31th December: Los Angeles vs. Vancouver 4-1
17th January: Vancouver vs. Los Angeles 2-3 SO
26th March: Vancouver vs. Los Angeles 1-0

Vancouverin ja Los Angelesin yhteinen top-15 pistepörssi:

1. Henrik Sedin, VAN, 82 GP, 14+67 = 81 P, +23
2. Anze Kopitar, LAK, 82 GP, 25+51 = 76 P, +12
3. Daniel Sedin, VAN, 72 GP, 30+37 = 67 P, +14
4. Justin Williams, LAK, 82 GP, 22+37 = 59 P, +10
5. Dustin Brown, LAK, 82 GP, 22+32 = 54 P, +18
6. Alexandre Burrows, VAN, 80 GP, 28+24 = 52 P, +24
7. Ryan Kesler, VAN, 77 GP, 22+27 = 49 P, +11
8. Alexander Edler, VAN, 82 GP, 11+38 = 49 P, 0
9. Mike Richards, LAK, 74 GP, 18+26 = 44 P, +3
10. Kevin Bieksa, VAN, 78 GP, 8+36 = 44 P, +12
11. Chris Higgins, VAN, 71 GP, 18+25 = 43 P, +11
12. Jannik Hansen, VAN, 82 GP, 16+23 = 39 P, +18
13. Dam Hamhuis, VAN, 82 GP, 4+33 = 37 P, +29
14. Drew Doughty, LAK, 77 GP, 10+26 = 36 P, -2
15. Jeff Carter, VAN, 55 GP, 21+13 = 34 P, -12

Pörssissä selvästi johtava asema on Vancouverilla, kuten olettaa sopi kun katsoo maalien määrää joukkuittain. Sitten vielä molempin maalivahtien saldot:

1. Jonathan Quick, 35 W, 1.95 GAA, 92.9%, 10 S0
2. Roberto Luongo, 31 W, 2.41 GAA, 91.9%, 5 S0
3. Cory Schneider, 20 W, 1.96 GAA, 93.7%, 3 S0
4. Jonathan Bernier, 5 W, 2.36 GAA, 90.9%, 1 S0

Kuten todettua, Quick pelasi loistavan runkosarjan ja Luongo sekä Schneider loistivat vuorotellen. Bernierillä selvästi pienin rooli runkosarjassa, sekä pudotuspeleissä.

Ottelupäivämäärät:

Ke 11.4. Vancouver vs. Los Angeles (10:30 / 5:30)
Pe 13.4. Vancouver vs. Los Angeles (10:00 / 5:00)
Su 15.4. Los Angeles vs. Vancouver (10:30 / 5:30)
Ke 18.4. Los Angeles vs. Vancouver (10:00 / 5:00)
Su 22.4. Vancouver vs. Los Angeles *
Ti 24.4. Los Angeles vs. Vancouver *
To 26.4. Vancouver vs. Los Angeles *

GaDan ennakko:

Hyppäsin tuossa Los Angelesin bandwagoniin kun ratkesti, ettei Colorado pääse pudotuspeleihin. Pidän heidän materiaalistaan ja joukkueen rakentamistyylistä, vaikka Jack Johnson myytiinkin pois. Mike Richards on yksi suosikkipelaajistani, eikä joukkueesta löydy ketään joka olisi minulle selvästi inhokkityyliä. Pidän myös Vancouverin materiaalista ja olen heidän bandwagonissa lännen osalta, mikäli pudottavat nyt Los Angelesin. Alexander Edler ja Jannik Hansen ovat todella mieluisia pelaajia minulle, kuten Vancouver-fanit ovat saattaneet huomata. Los Angelesilla oli vaikeuksia maalinteossa runkosarjassa, mutta veikkaampi ettei tästä tule maalintekokilpailu jolloin kolme maalia riittää ottelussa voittoon. Maalivahdit ovat suuressa osassa ja luultavasti otteluparin suurimmat tähdet. Lähden hakemaan suurta yllätystä, eli veikkaampi että Los Angeles vie seitsemännessä pelissä tämän sarjan. Kuitnekin todella tasainen sarja luvassa ja vaikka jokainen peli voisi mennä jatkoajalle. Tykkään, tykkään.

Nyt vuoroon sitten joukkueista selvästi enemmän tietävät, eli Vancouverin osalta nuck, Moustache Dave #44, Mr. Smith ja muut, sekä Los Angelesilta heikkik, Kinke-13, Eekenator ja kumppanit. Vuoro on teillä.

 

[Shard]

Hyvää settiä GaDalta, mutta unohditko tarkoituksella vai vahingossa Simon Gagnen? Suosikkipelaajiani, jonka kausi (ja oikeastaan urakin) on loukkaantumisten takia mennyt pilalle. Koska palaa, vai palaako koskaan? Jos palaa niin tuo lisää ratkaisuvoimaa Kingsin laitaan.

Anze Kopitar, toinen suosikeistani, on sarjan "tekijä X" Iggy12 tyyliin. Pelasi hienon kauden ja oli Brownin kanssa ainut koko kauden tasollaan ollut hyökkääjä. Slovenian Gretzkyn mukana Kings joko nousee tai kaatuu. Kokemusta playoffseista on 6 peliä joista 5 pistettä parin kauden takaa.

Mike Richardsin numerot hämäävät, sillä mies nousi loppukaudesta tasolleen. Siksi uskon kovan kevätpelaajan nousevan myös isoon asemaan. Jos Richards ja Kopitar pelaavat parasta peliään, Kings voi haastaa Canucksin. Muutoin sarja on täysin Nucksien heiniä. Maalivahtipeliin en usko kummankaan kaatuvan.

 

[Mr. Smith]

Nyt vuoroon sitten joukkueista selvästi enemmän tietävät, eli Vancouverin osalta nuck, Moustache Dave #44, Mr. Smith ja muut, sekä Los Angelesilta heikkik, Kinke-13, Eekenator ja kumppanit. Vuoro on teillä.

Kiitokset GaDalle hyvästä alustuksesta ja eipä tuohon nyt kauheasti jäänyt lisättävää.

Pakistoon on Vancouverissa tyrkyllä myös pitkään loukkaantuneena ollut Keith Ballard, joka varmaan on jo kunnossa, mutta pidettiin palkkakaton takia IR-listalla runkosarjan lopussa. Tiukkaa toki tekee, että Ballard tuonne pakistoon mahtuisi, mutta kokemusta Ballard tarjoisi ja parhaimmillaanhan Ballard on aivan loistava pakki, mutta tuota Ballardia ei olla vieläkään Vancouverissa juuri nähty.

Hyökkäyksestä jäi puuttumaan Mason Raymond, joka ottanee paikkansa kakkosesta (tai nelosesta). Raymondilta jäi varmasti viime keväältä voitonjanoa, kun joutui missaamaan ratkaisevat pelit.

Mielenkiintoinen pari tosiaan ja innolla jäädään odottamaan ensimmäistä kohtaamista.

 

[Henkka]

Mikäs tässä sarjassa on Daniel Sedinin ja Jeff Carterin pelikunto? Onko molemmat avauksessa mukana? Aika ratkaisevia tekijöitä kuitenkin molemmille.

 

[Kinke-13]

Hyvää settiä GaDalta, mutta unohditko tarkoituksella vai vahingossa Simon Gagnen? Suosikkipelaajiani, jonka kausi (ja oikeastaan urakin) on loukkaantumisten takia mennyt pilalle. Koska palaa, vai palaako koskaan? Jos palaa niin tuo lisää ratkaisuvoimaa Kingsin laitaan.

Anze Kopitar, toinen suosikeistani, on sarjan "tekijä X" Iggy12 tyyliin. Pelasi hienon kauden ja oli Brownin kanssa ainut koko kauden tasollaan ollut hyökkääjä.

Gagnen kausi on ohi, mitään virallista ilmoitusta siitä en ole löytänyt, mutta ei ole joulukuun lopun jälkeen harjoitellut joukkueen mukana. Tehnyt ainoastaan omia lyhyitä luisteluharjoituksia. Alkukausi häneltä ennen loukkaantumista oli ihan ok, joten toivottavasti ura ei vielä kokonaan ole ohi.

Mikäs tässä sarjassa on Daniel Sedinin ja Jeff Carterin pelikunto? Onko molemmat avauksessa mukana? Aika ratkaisevia tekijöitä kuitenkin molemmille.

Carter on ilmeisesti pelikunnossa huilattuaan muutamia pelejä nilkkavamman takia. Mielenkiintoista nähdä mihin mies sijoitetaan jos pelaa ensimmäisestä ottelusta alkaen. Hajotetaanko hyvin toiminut King-Richards-Williams ja kokeillaanko Carteria Kopitarin rinnalla vai palaako Williams ykköseen ja Carter Richardsin vierelle? Itse toivoisin ensimmäistä vaihtoehtoa kokeiltavan. Richardson saattaa tällöin tippua kokonaan ulos, riippuen siitä luottaako Sutter kokemattomaan Nolaniin nelosen laidalla.

Kings piristyi Maaliskuun alun jälkeen huomattavasti ja on antanut viitteitä siitä, että mahdollisuudet toiselle kierrokselle ovat olemassa. 2 viimeisen ottelun johtojen menetykset kuitenkin huolestuttavat. Sarjaan lähdetään selvänä altavastaajana, ja jatkoonmeno vaatii Quickilta loistosuoritusta ja Richardsin nousua sille tasolle mihin hän pystyy. Kotisaldo on Murrayn lähdettyä parantunut selvästi ja kotipelejä ei saakaan hävitä, jos jatkoon halutaan.

 

[tsajari]

Mikäs tässä sarjassa on Daniel Sedinin ja Jeff Carterin pelikunto? Onko molemmat avauksessa mukana? Aika ratkaisevia tekijöitä kuitenkin molemmille.

Ja ketjun avausviestistä päätellen Daniel Sedin on myöskin telakalla aivotärähdyksen vuoksi.

Pidän Sedinin mahdollista menetystä peleistä kovempana palana kun Jeff Carterin yksinkertaisesti siitä syystä että kuvittelisin H. Sedinille tulevan yksinäistä kun ei ole velipoika kiskomassa verkkoja tötterölle. Molempien ollessa kunnossa yhteispeli on aivan käsittämättömän hienoa paikoitellen joten toivoisin ruotsin lahjan Vancouverille tulevan vielä pelikuntoon hyvissä ajoissa. Vaikkakaan suosikkijoukkueistani yksikään ei tässä parissa taistele.

 

[Iggy12]

Kingsin kannalta olisi todella tärkeää, että ex-Flyersit Jeff Carter ja Mike Richards pelaisivat tasollaan. Richardsia ainakin pidetään yleisesti playoff-pelaajana, mutta ainakin hänen runkosarjaesitystensä perusteella häneltä puuttui sellainen voitontahto mistä hänet tunnetaan. Aikalailla sellaiselta virkamieskiekkoilulta välillä näytti Richardsin esitykset, kun hän on ennen paljon pelannut tunteella ja tehnyt voiton eteen melkein mitä vain. Näin siis parhaina Phillyn vuosina. Carterin tasoista maalintekijä-ässää ei toista löydy Kingsin porukasta, joten kiekon olisi hyvä löytää maaliin.

Kyselisin, että mitenkäs on muuten Kingsin fyysinen peli? Ainakin joissakin Flamesin peleissä Canucksia vastaan fyysiset otteet näyttivät välillä purevan Canucksin taitopelaajiin. Eli löytyykö potentiaalista telaketjua?

 

[Mr. Smith]

Pidän Sedinin mahdollista menetystä peleistä kovempana palana kun Jeff Carterin yksinkertaisesti siitä syystä että kuvittelisin H. Sedinille tulevan yksinäistä kun ei ole velipoika kiskomassa verkkoja tötterölle. Molempien ollessa kunnossa yhteispeli on aivan käsittämättömän hienoa paikoitellen joten toivoisin ruotsin lahjan Vancouverille tulevan vielä pelikuntoon hyvissä ajoissa.

Kyllähän Daniel Sedinin pitäisi palata heti playoffeihin, mutta toki täyttä varmuutta ei tästäkään ole. Mutta ei tuo Henkka Sedin nyt kauhean yksinäinen ole ollut Danielinkaan ollessa poissa. Henkka pelasi 9 viimeistä peliä ilman Danielia ja teki 1+10 tehot, joka oli vähän tämän kauden tahtia parempi. Hyvin noista Henrikin syötöistä teki mm maalitykki Maxim Lapierre pisteitä.

Taisi olla myös toissakaudella, kun Daniel Sedin oli pisempään poissa, Henrik keskimääräistä kovemmassa pistetahdissa, joten ihan suoraan veljen poissaolo ei ole näkynyt Henrikin pelissä - paitsi positiivisella tavalla. Tuolla kaudellahan Henrik voitti sitten pistepörssin ja Hartin sekä teki oman maaliennätyksensä (29 maalia).

 

[KokkosEsa]

Hieno keskustelun avaus GaDalta. Ballardin lisäksi puolustukseen on tyrkyllä maaliennätystään (2!) tällä kaudella sivunnut Andrew Alberts. Eli tällä hetkellä käytössä saattaa olla yhdeksän eri tasoista NHL puolustajaa. Viime keväänähän Rome sai pitkän penaltin ja Hamhuis loukkaantui taklatessaan vastustajaa. Nyt tämän osaston syvyyteen on kiinnitetty huomiota ja toivottavasti ainakin TOP-4 pakkimme pysyvät kunnossa niin kauan kuin pelit jatkuvat...

 

[nuck]

Hieno avaus GaDalta ja palaan ketjussa paremmin aiheeseen kun on aikaa.

Sen verran kuitenkin noista loukkaantumisista, että Helene Elliottin mukaan Carter olisi ottanut osaa harjoituksiin ja ketjut olisivat olleet.

Brown-Kopitar-Williams
King-Richards-Carter (Richardson)
Penner-Stoll-Lewis
Clifford-Fraser-Nolan (Westgarth)

Puolustus olisi Elliottin mukaan taas ollut harjoituksissa muodossa:

Scuderi-Doughty
Mitchell-Voynov
Martinez-Greene (Drewiske extra)

Vancouverin puolelta Daniel Sedinilla oli harjoituksissa sininen kypärä, mikä Canucks-kielellä tarkoittaa yleensä samaa kuin "saa ottaa osaa kontekteihin". Henrik Sedinin mukaan Daniel olisi 100% kunnossa, mutta Hank ei siltikään ollut täysin varma Danielin pelaamisesta. Luultavasti hänen kuntoaan tarkastetaan vielä ja jos yllättäviä oireita ei tule, Daniel pelaa.

Vancouverin muista loukkaantuneista pelaajista Kassian, Ballard ja Rome ovat myös palanneet harjoituksiin. Ben Kuzman mukaan Vancouverin ketjut olisivat olleet harjoituksissa:

Daniel-Henrik-Burrows
Raymond-Kesler-Booth
Hansen-Påhlsson-Higgins
Malhotra-Lapierre-Bitz

Kassian, Weise ja Ebbett varalla.

Ja puolustajat Kuzman mukaan puolestaan aika odotetusti:

Edler-Bieksa
Hamhuis-Tanev
Rome-Salo
Ballard

 

[Leikkikalugangsteri]

Kiitokset tosiaan GaDalle erittäin kattavasta ja hyvästä avauksesta!

Loppuun asti olisin toivonut Bluesia vastaan, mutta Canuckshan sieltä sitten lopulta tuli, valitettavasti. Uskoisin kuitenkin, että Kingsit pystyvät haastamaan Vancouverin paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten, jolloin Canucks vei sarjan 4-2 nimiinsä. Ennustan sarjasta melko tasaista, ja optimistinä uskon että Kingsit vie tämän sarjan 4-3.
Los Angeles tosiaan teki kokonaisuudessaan runkosarjassa (varsinkin alkukaudesta) todella vähän maaleja, toiseksi vähiten jos oikein muistan. Loppukaudesta, tarkemmin trade deadlinen jälkeen muistelisin kuitenkin, että Kingsit olisivat tehneet NHL:n 3. tai 4. eniten maaleja, joten en enää usko, että jotain maalinteko-ongelmaa olisi. Vähämaalinen tästä sarjasta kuitenkin tulee, kiitos maalivahtien. Mielessä on hyvin se viime vuoden Luongo, joka varsinkin finaaleissa oli mielestäni suli ja oli kyllä huono. Trafiikkia maalinedustalle olisi kova juttu.

Iggy12 kyseli miten Kingsien fyysinen peli ja mielestäni se on kunnossa. Brown taklailee todella hanakasti, nytkin runkosarjassa NHL:n toiseksi eniten taklauksia (293 taklausta, 82 pelissä). Koko neloskenttä osaa jakaa hyvin taklauksia, ja puolustajista vielä Matt Green on todella kovaa ja puhtaasti taklaava pelaaja.
Itsekin näen, että fyysisyys on yksi isoimmista asioista millä Canucks voitaisiin saada kaadettua.

 

[Timbit]

Vancouverin puolelta Daniel Sedinilla oli harjoituksissa sininen kypärä, mikä Canucks-kielellä tarkoittaa yleensä samaa kuin "saa ottaa osaa kontekteihin". Henrik Sedinin mukaan Daniel olisi 100% kunnossa, mutta Hank ei siltikään ollut täysin varma Danielin pelaamisesta. Luultavasti hänen kuntoaan tarkastetaan vielä ja jos yllättäviä oireita ei tule, Daniel pelaa.

Vancouver Sunin artikkelissa valmentaja V kertoo, että mikäli aivotärähdysoireita ei harjoituksissa ilmene, niin Daniel on keskiviikkona pelikunnossa. Asia selviää tämän ja huomisen aikana, mutta eri asia sitten on, milloin ja miten joukkue asiasta tiedottaa. Aika vaitonaisia ovat asian suhteen, kuten kai tällaisessa tilanteessa tapana yleensä on. Eli ei myönnetä eikä kielletä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Linkitetty artikkeli sisältää videon, joka lähtee pyörimään automaattisesti. Varovasti siis sen volume-säätimen kanssa.

 

[heikkik]

GaDalta hyvä avaus. Kaksi vuotta sitten vastaavassa sarjassa maaleja mätettiin aika lailla, mutta tänä vuonna tuo "kolmea maalia riittää ottelussa voittoon" pitänee paikkaansa.

Parista pelaajakuvauksesta hiukan eri mieltä, eli Trevor Lewisillä ja Brad Richardsonilla on minusta onnettomat kädet. Molemmat ovat luistelijoina huippuluokkaa - ei nyt ihan Jannik Hansenin tasoa - ja taklaavat ja häiritsevät aktiivisesti, mutta kädet jäätyvät tekopaikoissa jatkuvasti. Lisäksi molemmat ovat ylävartalosta heikkoja ja häviävät vääntötilanteita puolustuspäässä. Richardson pelasi viime vuonna hyvät playoffsit, mutta se taisi johtua paljolti ketjukavereista (Simmonds, Clifford).

Vancouver on niin hyvin rakennettu joukkue, että en oikein näe siellä sellaista heikkoa kohtaa mihin Kings voisi iskeä. Materiaali on erinomainen (syvyyttä, nopeutta, taitoa, kokoa, kokemusta). Valmentajat ja pelaajat tuntevat toisensa ja pelitaktiikka on selkäytimessä, joten sieltäkään ei tule häiriötekijöitä. Eikä Losilla ole sellaista kokenutta muskeliosastoa, että se voisi lähteä horjuttamaan Canuckseja fyysisellä pelillä.

Joo, kun ei pelaajamateriaali, taito ja kovuus oikein riitä, niin pitää luottaa hyvään tuuriin. Pari onnekasta pomppua sinne ja pari sopivan yksisilmäistä vihellystä tänne, niin Kings voi hyvinkin selvitä jatkoon. Epätodennäköistähän se on, mutta pudotuspeleissä kaikki on mahdollista... .

 

[Moustache Dave #44]

Täällä onkin ennakkoasetelmia käyty kattavasti läpi, kiitokset minunkin puolestani GaDalle avauksesta.

Todettakoon ihan suoraan, mukisematta ja jinxailematta, että Canucks on ilmiselvä ennakkosuosikki. Runkosarjan voittajan putoaminen 1. kierroksella, mitä tahansa joukkuetta vastaan, olisi valtava pettymys. Kings ei kuitenkaan ole mikä tahansa #8 sijan joukkue, vaan mielestäni erittäin yllätysvalmis sellainen, pahempi vastustaja kuin Sharks tai Coyotes. Kingsin maalisuhde, laukaisutilastot ja erikoistilanteet ovat sikäli hyvää luokkaa, että jos pisteet jaettaisiin vain tilastojen perusteella, olisi Kings sarjataulukossa jokusen pykälän ylempänä. Uskon, että sarjasta tulee varsin hyvätasoinen ja vähintään kuusi peliä nähdään.

Kingsin yllätykselle löytyisi varsin perinteisiä rakennuspalikoita:
- Vapautunut ”ei hävittävää” -pelaaminen Vs. Canucksin toisinaan laskelmoiva ”ajatukset jo pidemmällä” -pelaaminen.
- Kuuma maalivahti, kaikkien upsettien äiti. Todennäköinen Vezina finalisti Quick on juuri sellainen veskari, johon hallitsevampi joukkue voi turhautuneena hakata päätään.
- Minun papereissa Kingseillä on enemmän fyysistä hämmennyspotentiaalia, kuin mitä heikkik antaa ymmärtää, toivottavasti olen väärässä. Nelosketju ei tässä ole ratkaiseva tekijä, Canucks pystyy yleensä vastapeluuttamaan vähän pelaavat uhat pois. Isoihin minuutteihin kykenevät, taitoa omaavat, fyysiset pelaajat ovat sen sijaan toisinaan myrkkyä. Kingsiltä kyllä pari tällaista kaveria löytyy.

Näistä huolimatta en usko Kingsien syvyyden riittävän Canuckseja vastaan. Kärkipelaajien neutraloidessa toisensa, se on Hansen-Påhlsson-Higgins osasto, joka lopulta kääntää sarjan Canuckseille.

 

[heikkik]

- Minun papereissa Kingseillä on enemmän fyysistä hämmennyspotentiaalia, kuin mitä heikkik antaa ymmärtää, toivottavasti olen väärässä.

Joo, LA on taklaava joukkue - nelosketju taklaa, Dustin Brown taklaa, Matt Greene taklaa, Willie Mitchellkin taklaa ja Doughty-Stoll-Richards pelaavat pikkusikaa. Mutta minusta he pelaavat pudotuspelikiekon hengessä, eikä otteissa ole sellaista ilkeyttä ja arvaamattomuutta, mitä Vancouverin kaltaisen kokeneen joukkueen horjuttamiseen tarvittaisiin. Vancouverin pelaajat joutuvat vastaamaan todelliseen fyysiseen haasteeseen sitten, kun vastassa on St. Louis Blues / San Jose Sharks tai Nashville Predators.

Tämä on siis ennakkoarvioni. Ja sitten tietenkin heti ensimmäisessä pelissä Kopitar vetää Henkka Sedinin ihan pystyyn ja myöhemmin varatulle Sedinille vakava aivotärähdys ja kausi ohi. Tai Booth vetää Mike Richardsia puun takaa suoraan päähän ja ex-Flyersin kausi ohi... . Pudotuspeleissä sitä sattuu ja tapahtuu.

 

[Kinke-13]

Joo, LA on taklaava joukkue - nelosketju taklaa, Dustin Brown taklaa, Matt Greene taklaa, Willie Mitchellkin taklaa ja Doughty-Stoll-Richards pelaavat pikkusikaa.

Tästä tuli mieleen, että pikkukakkos-kuninkaat Doughty&Stoll saisivat jättää typerät jäähynsä ottamatta, tai sitten hankkivat aina vastustajalta kaverin mukaan boxiin. Vancouverin runkosarjan 4:ksi tehokkain ylivoima varmasti jauhaa tarvittavat maalit niistä, vaikkakin vastassa yksi parhaista alivoimista. Kingsin ylivoima taasen oli hyvinkin vaihtelevaa, alkukaudesta umpisurkeaa, keskikaudella toimivaa ja taas loppukaudesta tehotonta. Sutterille vinkkinä: Richards pois viivasta YV:llä.

P.S Lewisilla on ihan riittävän hyvät kädet, toisinkuin Richardsonilla, kiekko pysyy kyllä mukana, mutta viimeistelijänä hän on yksi NHL:n huonoimmista hyökkääjistä.

 

[nuck]

Vancouver ja Los Angeles kohtaavat toisensa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jo toisen kerran viimeisten kolmen vuoden sisään. Viimeksi joukkueiden kohdatessa toisensa keväällä 2010, Canucks voitti ensimmäisen pelin, mutta Kings kaksi seuraavaa. Sarjan kolme viimeistä peliä meni kuitenkin Vancouverille Mikael Samuelssonin, Sedinin kaksosten ja Luongon vetäessä orkesteria perässään.

Kevään 2010 pelit olivat tiukkoja (ehkä sarjan viidettä lukuun ottamatta) ja Luongolta vaadittiin parissa pelissä avaintorjuntoja, joten helpolla Canucks ei tuolloin selvinnyt, eikä helppoa reittiä ole luvassa tänäkään vuonna. Runkosarjassa joukkueiden väliset keskinäiset pelit menivät melkein tasan - Canucks keräsi kahdeksasta mahdollisesta pisteestä viisi pistettä ja Kings neljä.

Los Angelesin runkosarja

Los Angelesia pidettiin monissa arvioissa ennen kauden alkua yhtenä Stanley Cupin haastajista. Kausi alkoi kuitenkin heikosti ja Kings erotti joulukuun 12. päivä valmentaja Terry Murrayn. Los Angeles oli Murrayn potkujen aikaan Läntisessä konferenssissa 10. sijalla, eikä joukkue ollut tehnyt ennen potkuja varsinaisella peliajalla viimeisiin 12 peliin yli kahta maalia. Itselleni oli tuohon väliin siksi vähän yllätys, että uusi valmentaja oli Darryl Sutter.

Sutter oli valmentanut ennen Kings-pestiä Calgarya työsulkukauden jälkeisellä kaudella 2005-06 ja ottanut tuon jälkeen itse tietoista eroa NHL:n valmennushommista. Sutter opittiin kuitenkin tuntemaan Flamesissa ennen kaikkea puolustuspelin vahvana osaajana. Ei ole sattumaa, että Sutterin vetämänä Calgary oli kausina 2003-04 ja 2005-06 NHL:n viidenneksi ja kuudenneksi vähiten laukauksia päästänyt joukkue.

Noina kausina Flames oli lisäksi molempina kausina NHL:n vähiten 5-5 -maaleja päästänyt joukkue, vaikka Luoteisen divisioonan vastustajat tekivät tuohon aikaan yleisesti paljon maaleja. Sutter osaa kiistatta laittaa koko joukkueen puolustuksen kasaan ja tuo on näkynyt tällä kaudella myös Los Angelesin pelissä. Huonoa valmentajaa Kings ei siis palkannut, mutta silti juuri Sutterin nimi (olkoonkin, että Lombardilla oli yhteyksiä häneen) tuli minulle yllätyksenä: maalinteon ongelmiin vastattiin palkkaamalla Sutter.

Los Angeles teki runkosarjassa vain 2.29 maalia pelissä ja oli lukemallaan NHL:n toiseksi heikoin - vain Minnesota teki vähemmän maaleja peliä kohden. Kings hoiti Sutterin alaisuudessa kuitenkin sen tärkeimmän, eli keräsi hyvin pisteitä. Sutterin aikana Kingsin saldo oli 25-13-11 ja koviakin joukkueita kaadettiin hyvää tahtia: Kingsin sarja Sutterin aikana Läntisen konferenssin pudotuspelijoukkueita vastaan oli 12-5-4. Koko kaudella esimerkiksi Nashville ja St. Louis hävisivät neljästä keskinäisestä pelistään Los Angelesille molemmat kolme. Los Angeles oli runkosarjassa parempi kuin sijoitus antaisi ymmärtää ja joukkue on syytä ottaa vakavasti.

Vancouverin runkosarja

Vancouver teki runkosarjassa viidenneksi eniten maaleja ja päästi neljänneksi vähiten (Los Angeles päästi toiseksi vähiten). Canucks voitti runkosarjan (saavutus, johon organisaatio on pystynyt reilun 40 vuoden aikana kerran), joten siihen en voi olla kuin tyytyväinen. Pelillisesti jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän kärkipelaajien tehoja. Sedinit esimerkiksi pelasivat alle piste-/peli -keskiarvon ja jäivät matalimpaan pistemäärään viimeisten kuuden kauden sisään. Kakkosketjun lonkkaleikattu sentteri ja viime kauden Selke-voittaja Kesler jäi hänkin tasostaan selvästi - edelliskausien 75 ja 73 (viime kauden 41 maalia) pistettä vaihtuivat nyt 22 maaliin ja 49 pisteeseen.

Kärkiosaston tehottomuus luo uhkakuvia pudotuspelien ylivoimapelille. Canucks oli vielä tämän vuoden alussa NHL:n ykkönen ylivoimatilastossa, mutta putosi keväällä tilaston neljänneksi. Nyt kysymys kuuluu, löytääkö Newell Brown uusia juonia joukkueen ylivoimaan? Alivoimilla Canucks oli Läntisen konferenssin toiseksi paras 86%:n lukemalla ja Kings puolestaan paras 87%:n lukemalla, joten Vancouverin ylivoimalta kaivattaisiin isoa tason nostoa.

Hyvää Canucksissa on joukkueen syvyys. Manny Malhotra ja Maxim Lapierre pystyisivät esimerkiksi helposti pelaamaan kolmosessakin, mutta Vancouverilla on varaa pitää kaksikkoa nelosessa, kun ylempää löytyy vielä käyttökelpoisempaa hyökkääjää. Hyökkäyksen lisäksi Canucks on myös puolustuksesta ja maalilta syvä, joten esimerkiksi ykkösvahdin mahdollinen loukkaantuminen ei tulisi välttämättä venettä kaatamaan.

Vancouver voi voittaa jos...

Vancouver on rakennettu ennen kaikkea liikkeen varaan ja Kings on minun silmiin hieman hitaalta näyttävä joukkue, joten Canucksin pitää pystyä käyttämään nopeusetua. Vancouverin kärkipelaajien pitää lisäksi herätä tasolleen ja joukkueen on pystyttävä murtamaan Kingsin puolustus sekä haavoittamaan Jonathan Quickin itseluottamusta. Sarjasta voi hyvinkin tulla jonkin verran viime kevään Nashville-sarjan kaltainen tiukkojen pelien yhteenotto, jossa pienet asiat näyttelevät isoa osaa. Los Angelesin tiivis puolustuspaketti ja sen takana seisova Quick ei ole helppo pala murtaa, mutta ihan mahdollista se on.

Kings voi voittaa sarjan jos...

Jos joukkue pystyy vastaamaan Canucksille tasakenttäpelissä ja peittämään kovalla alivoimallaan Canucksin ylivoimayritykset. Los Angeles oli runkosarjassa NHL:n toiseksi ahkerin taklauksissa, joten tuonkin osaston toimivuus auttaisi. (Canucks-lasien takaa katsottuna... :) Ryan Kesler jatkaa tehotonta pelaamistaan ja Daniel Sedinin aivotäräys-oireet palaavat. Canucks tarvitsee kipeästi kumpaakin pelaajaa, sillä he ovat molemmat hyökkäyksen kolmen parhaan pelaajan joukossa ja heidän panoksellaan on isoa merkitystä myös ylivoimaan.

JOITAKIN TILASTOJA

Los Angeles oli erinomainen tasakenttäjoukkue ja etenkin Sutterin aikana tuo näkyi selvästi. Kun otetaan vertailuun Kingsin ja Vancouverin väliset tasakenttätilastot, niin huomataan mielenkiintoisia asioita:

5 vs 5 peli:

VAN:

Maaleja/60: 2.6
Päästettyjä maaleja/60: 2.1
Laukaus%: 8.6
Torjunta%: 92.8

LA

Maaleja/60: 2.0
Päästettyjä maaleja/60: 1.9
Laukaus%: 6.4
Torjunta%: 92.8

5-5 -tilastoista pääpoimintoja:

Vancouverilla on terävämpi hyökkäys korkeamman laukausprosentin osoittamana. Los Angelesilla on tiiviimpi 5-5 -puolustus (vähemmän päästettyjä laukauksia) ja maalivahdit ovat melko tasan. Tämä 5-5 -tilasto osoittaa mielestäni Kingsin suurimman vahvuuden: Jonathan Quick on pelannut erinomaisen kauden, mutta Los Angelesin suurin vahvuus on nähdäkseni Darryl Sutterin luoma joukkueen tiivis puolustuspeli.

5-5 -pelin hyökkäysetu: Vancouver
5-5 -pelin puolustusetu: Los Angeles

Ja lisää...

5-5 -pelin kiekonhallinta

VAN:

Kiekonhallinta%: 51.4
Kiekonhallinta% kotona: 51.6
Kiekonhallinta% vieras: 51.3

LA:

Kiekonhallinta%: 53.6
Kiekonhallinta% kotona: 55
Kiekonhallinta% vieras: 52.1

Ikäviä uutisia Canucks-faneille, hyviä Kingsille. Los Angelesilla on korkea kiekonhallintaprosentti - epätavallisen korkea prosentti kahdeksanneksi sijoittuneelle joukkueelle. Viime kaudella Canucks joutui pelaamaan ensimmäisellä kierroksella Chicagoa vastaan, jolla oli NHL:n toiseksi paras hallinta%, tänä vuonna pelataan Kingsia vastaan, jolla on neljänneksi paras hallintaprosentti.

Huonoa tuuria runkosarjan voittajalle Vancouverille, sillä yleensä korkea hallinta tarkoittaa enemmän tehtyjä maaleja. Chicago teki esimerkiksi viime kaudella NHL:n neljänneksi eniten maaleja ja jäi tehtyjen maalien tilastossa vain neljän maalin päähän pörssin ykkösjoukkueesta Vancouverista. Tuo korkean hallinnan kääntyminen maaleiksi ei ole kuitenkaan toteutunut jostain syystä Los Angelesilla tänä vuonna.

Syytä tuohon on mahdoton sanoa, mutta jos pitäisi veikata, niin huono laukausprosentti (Kingsin tämän kauden 6.4% on heikoimmista viimeisten viiden vuoden sisään) olisi yksi mahdollisuus. Toinen olisi puolestaan puhtaasti huono tuuri. Yleensä huono laukausprosentti kääntyy kuitenkin jossain välissä paremmaksi. Vancouver saa toivoa, että tuo kääntyminen tapahtuisi joskus myöhemmin kuin nyt.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu...

Paikka-paikka vertailua:

MAALIVAHDIT

VAN: Luongo, Schneider

LA: Quick (Bernier)

Los Angelesilla Jonathan Quick kantaa päävastuun luultavasti yksin. Kingsin tiivis paketti helpottaa paljon Quickin työtä, mutta toki pitää antaa tunnustus myös Quickille, josta on kasvanut hyvän luokan ykkösvahti NHL-tasolle. Runkosarjassa Quick pelasi joukkueiden väliset kaikki neljä kohtaamista ja onnistui noissa hienosti - mm. komea torjuntaprosentti 94.23%. Pudotuspelikokemusta Quickilla on NHL:stä kahdesta eri sarjasta, mutta ainakaan toistaiseksi hänellä ei ole vielä voittoja NHL:n pudotuspelisarjoissa.

Vancouverilla aloittanee Roberto Luongo, jolla on selvästi sarjan maalivahdeista kovimmat meriitit (kaapista löytyy mm. Olympiakulta). Viime kaudella Luongo oli Vezina Trophy -kisan finalisti, Canucks eteni hänen kanssaan Stanley Cupin finaalien seitsemänteen peliin ja Luongo pelasi finaalisarjassa kaksi nollapeliä, mutta organisaation historian ensimmäinen Stanley Cup jäi kuitenkin voittamatta.

Luongo muistetaan yleisesti kausi kauden jälkeen viimeisestä playoff-pelistään - tällä hetkellä viime kauden finaalien seitsemännestä pelistä, jossa hänen taakseen tehtiin kolme osumaa ja Luongon joukkue hävisi pelin. Runkosarjassa Luongo pelasi Quickin tavoin myös joukkueiden väliset kaikki neljä kohtaamista ja sai torjuntaprosentikseen hyvän 94.1% lukeman. Kauden viimeisessä joukkueiden välisessä pelissä Luongo nollasi Kingsin torjumalla 38 laukausta.

Vancouverin toisena maalivahtina pelaava Cory Schneider pelasi jälleen erinomaisen runkosarjan ja on nyt myös paljon valmiimpi lähtemään pudotuspeleihin kuin vuosi sitten. Schneiderin valmiuden vuoksi Vancouverin valmentajalta Alain Vigneaultilta vaaditaan nyt terävyyttä maalivahtien käytössä. Schneider on joukkueelle ase, joka on liian arvokas istuakseen penkillä, mikäli homma ei Luongon johdolla toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

PUOLUSTUS:

VAN: Hamhuis, Edler, Bieksa, Salo, Tanev, Rome, Ballard, Alberts, Gragnani

LA: Doughty, Mitchell, Scuderi, Voynov, Greene, Martinez, Drewiske

Vancouverin vahvuus joukkueena on joillekin ehkä yllättäen aktiivisessa puolustuksessa - oli jo viime kaudella siihen asti, kunnes Hamhuis ja Edler loukkaantuivat ja Rome joutui pelikiellon vuoksi sivuun. Gillis satsaa alakertaan, Canucks on sitonut puolustuksen syvyyteen paljon varoja ja saa näille onnekseen myös katetta. Vancouverin alakerta on liikkeessä Kingsin vastaavaa edellä ja tuo näkyy tilastoissa, jossa Canucks vei runkosarjassa näiden joukkueiden puolustusvertailuissa pisteet (192-118), maalit (40-36), laukaukset (834-586), taklaukset (679-630), blokit (675-537) ja kiekonriistot (172-87).

Kingsilla puolustus toimii joukkueena erinomaisesti ja yksilöpuolella puolustus on jakaantunut vanhan koulukunnan mukaan karkeasti "puolustava puolustaja - liikkuvampi kiekollinen puolustaja -tyyliin". Ykköspari Scuderi - Doughty saa paljon vastuuta ja tullee pelaamaan paljon sekä Sedinien että Keslerin ketjua vastaan. Kakkosparissa luutiva Willie Mitchell on mielenkiintoinen ja Canucks-kannattajille ja -pelaajille tuttu mies. Mitchell pelaa parina nuoren venäläispakin Viatcheslav Voyonin kanssa. Kolmosparissa pelaavat puolestaan Vancouverille Oilersista tuttu Matt Greene ja Alex Martinez, joten vanhan koulukunnan mukainen roolijako jatkuu läpi alakerran.

Vancouverilla nuoren Chris Tanevin onnistuminen muokkasi kauden aikana pakkipareja. Tanev pelasi erinomaisilla "kiekonhallinta-tilastoilla" (hänen aikana omalla joukkueella oli selvästi useammin kiekko kuin vastustajilla ja lisäksi vastustajan päähän tuli hyvällä prosentilla tilanteita kun vertasi oman pään tilanteisiin), joten hänet laitettiin samaan pariin toisen vastaavan vastustajan kärkipelaajia vastaan onnistuvan puolustajan Dan Hamhuisin kanssa.

Hamhuisin merkitys on Vancouverin puolustukselle selvästi suurempi mitä yleisesti ehkä ajatellaan ja esimerkiksi keväällä finaalisarjassa Bostonia vastaan Hammerin loukkaantuminen toi suuren aukon alakertaan. Aikaisemmin Hamhuisin parina pelannut Kevin Bieksa (joka teki kaikista NHL-pakeista toiseksi eniten tasakenttäpisteitä runkosarjassa) siirrettiin Tanevin tieltä Alex Edlerin vierelle kärkipariin.

Vancouverin kolmosparissa Sami Salo kantaa arvokasta veteraaniasemaa, mutta Salon pakkipari on vielä pieni kysymysmerkki. Aaron Rome on pelannut myös hyvillä "kiekonhallinta-tilastoilla" (asia, minkä vuoksi hän saa useiden fanien vastustuksesta huolimatta peliaikaa - valmennus tietää ehkä jotain sellaista jääkiekosta, mikä jää monilta huomaamatta) ja hän pelasi viime kaudellakin ennen pelikieltoaan hyviä playoffeja, joten voimakas peruspakki Rome taitaa olla lähimpänä paikkaa. Hänen kilpailijoinaan nähdään pitkään sivussa ollut Keith Ballard, Marc-Andre Gragnani sekä Andrew Alberts - Ballard noista ehkä lähimpänä pelipaikkaa.

Vancouverin puolustus on pysynyt tällä kaudella selvästi paremmin kunnossa kuin vuosi sitten ja tuo voi olla joukkueelle tärkeä asia. Viime kaudella esimerkiksi Hamhuis, Edler, Salo, Bieksa ja Ballard kärsivät kaikki pidemmistä vammoista ja nyt tuo tärkeä osasto on pysynyt Ballardia lukuun ottamatta kunnossa. Los Angelesin alakerta on myös pysynyt suhteellisen hyvin terveenä tällä kaudella - vain Voynovilla ja Martinezilla oli kauden aikana pikkuvammoja.

HYÖKKÄYS

VAN: Sedin, Sedin, Burrows, Kesler, Raymond, Booth, Påhlsson, Hansen, Higgins, Lapierre, Malhotra, Bitz, Kassian, Ebbett, Weise

LA: Kopitar, Brown, Carter, Richards, Williams, Penner, Stoll, Richardson, King, Clifford, Lewis, Fraser, Nolan, Westgarth

Vancouverin hyökkäyksen kärki jäi runkosarjassa samalle tasolle Kingsin Anze Kopitarin kanssa. Sen sijaan Canucksin hyökkäyksen syvyys oli eri tasolla kuin Los Angelesin vastaava. Canucksin hyökkäyksessä on enemmän nopeutta ja puolustusosaamista, mutta Los Angelesilla on isompia pelaajia. Lisäksi Kingsilla on piilossa olevaa lahjakkuutta heikot runkosarjat pelanneiden Jeff Carterin ja Mike Richardsin ansiosta - heillä on myös kokemusta finaaleista. Kingsin hyökkäyksessä "x-factory -pelaaja" on isokokoinen Dustin Penner, Canucks yrittää vastata nopeilla David Boothilla ja juuri ensimmäisen lapsensa saaneella Mason Raymondilla.

Vancouverin hyökkäyksessä katseet kohdistuvat Sedinin kaksosiin, Kesleriin, Burrowsiin ja Boothiin, mutta mikään yllätys ei olisi, jos joukkueen kolmonen Påhlsson - Higgins - Hansen nousisi sarjan ratkaisuvaiheissa esiin. Hansen ja Higgins ovat onnistuneet hyvin läpi kauden, mutta ketju sai aivot vasta Påhlssonin tultua seuraan. Ruotsalaissentteri on saanut jo lempinimen "professor", niin virheetöntä puolustuspeliä hän pelaa. Hänen ansiostaan ketjua pystytään käyttämään ihan eri tavalla puolustustehtävissä hyödyksi kuin aikaisemmin pystyttiin tulokas Hodgsonin kanssa.

Tasapuolisuuden nimissä Los Angeles vastaa kolmosketjujen vertailussa luultavasti kolmikolla Stoll - Penner - Lewis. Stoll on joukkueelle arvokas aloittaja ja kahden suunnan sentteri, mutta laitureista pitäisi saada enemmän irti. Pennerilla olisi kokoa ja Kingsin entisellä ykkösvarauksella Lewisilla nopeutta ja työmoraalia, mutta hyökkäyspäähän ketjulta odottaisi enemmän. Mikäli tämä ketju vastaa Påhlssonin ketjulle, niin tässä osastossa Canucks ottaa joukkueiden välillä etukäteen ajatellen aika selvää niskalenkkiä.

Hyökkäyksen tilastoista sen verran, että Los Angelesilla oli runkosarjassa neljä 20 maalia tehnyttä hyökkääjää, kun Canucks jäi vain kolmeen. Sen sijaan Canucksin hyökkäyksessä seitsemän pelaajaa teki päälle 30 pistettä, kun Kingsilla vastaavan rajapyykin ylitti viisi hyökkääjää. Los Angelesin hyökkäyksessä Brown, Clifford, Stoll, Fraser, Lewis ja Richards pääsivät päälle 100 taklauksen. Canucks sai päälle 100 taklauksen Lapierren, Påhlssonin, Hansenin, Weisen ja Keslerin.

Kings saa yli 400 aloitusta ottaneista pelaajista neljä aloittajaa (järjestyksessä Stoll, Kopitar, Carter ja Richards) päälle 50%:n, joten tämäkin alue on joukkueella kunnossa. Heistä paras oli runkosarjassa Stoll 55%:n aloituksilla. Vancouverilla päälle 50%:n aloittajia oli runkosarjassa viisi (Malhotra, Kesler, Påhlsson, Lapierre ja Henrik Sedin). Canucksin aloitusässä oli Malhotra 58.5% lukemilla.

Ennustan ja yhteenvedän...

Maalivahdit menevät ennakkoon melko tasan, Vancouver vie minun papereissa puolustuksen, hyökkäysten kärki menee aika tasan, mutta Canucks repii eroa syvyydessä. Ennustan tasaista ja kovaa sarjaa, joka kääntyy lopulta Vancouverille syvemmän materiaalin ansiosta. Sitä tikulla silmään, mutta Darryl Sutter oli kaudella 2003-04 Calgaryn penkin takana kun Vancouverin Ed Jovanovski sai sarjan seitsemännen pelin viimeisellä minuutilla naurettavan jäähyn, josta Flames iski jatkoerän alussa meille tutun Martin Gelinasin toimesta, meni jatkoon ja lopulta finaaleihin. Nyt olisi vuoro kääntää osia.

Todellisuudessa asiat tulevat olemaan taas pienestä kiinni. Löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka yksi pomppu tai pieni sopivaan paikkaan tullut tuuri poikii onnellisen lopputuloksen ja päinvastoin. Moni Vancouverin kannattaja odottaa finaalipaikkaa ja kaikki muu on pettymystä. Tämän vuotinen Kannujahti on kuitenkin taas ihan oma lukunsa viime kautiseen verrattuna.

Pitkällä matkalla tärkeitä tekijöitä tulevat olemaan taas kerran muun muassa maalivahtipeli, luontaiset pelin tason heittelyt (ja mihin paikkaan ne huonot/hyvät jaksot osuvat), loukkaantumiset (viime kaudella Canucksilla kävi noiden kanssa uskomattoman huonoa tuuria), erikoistilanteet, tuomareiden päätökset tärkeillä hetkillä ja puhdas tuuri. Muuttujia on paljon ja matka pitkä, mutta nyt eletään vuoden jännittävintä aikaa. Tästä se taas alkaa!

 

[Moustache Dave #44]

Ikäviä uutisia Canucks-faneille, hyviä Kingsille. Los Angelesilla on korkea kiekonhallintaprosentti - epätavallisen korkea prosentti kahdeksanneksi sijoittuneelle joukkueelle.

Tämä on mielenkiintoinen tilasto ja jotkut advanced stats numeromurskaajat ovatkin, kiekonhallinta ja laukaisutilastoihin nojaten, povanneet Kingsiä voittajaksi. Kings oli näissä luvuissa Canucksia edellä myös joukkueiden keskinäisissä kohtaamisissa.

En halua näitä numeroita tai Kingsin vaarallisuutta aliarvioida, mutta haluaisin kuitenkin ajatella, että niin kauan kuin pelit ratkaistaan maaleilla ja sarjajärjestys runkosarjapisteillä, on niillekin sentään jotain painoarvoa ennakkoasetelmissa annettava. Jos esim. Kingsin voittoprosenttia korjaisi melko tuntuvastikin ylöspäin ja Canucksin vastaavaa hieman pudottaisi, kyllä Canucks silti edelle sijoittuisi. Ja näistä keskinäisistä Kingsin hallitsemista peleistäkin Canucks kuitenkin keräsi pisteen enemmän, väärin voitettu.

Tuo korkean hallinnan kääntyminen maaleiksi ei ole kuitenkaan toteutunut jostain syystä Los Angelesilla tänä vuonna. Syytä tuohon on mahdoton sanoa, mutta jos pitäisi veikata, niin huono laukausprosentti (Kingsin tämän kauden 6.4% on heikoimmista viimeisten viiden vuoden sisään) olisi yksi mahdollisuus. Toinen olisi puolestaan puhtaasti huono tuuri. Yleensä huono laukausprosentti kääntyy kuitenkin jossain välissä paremmaksi.

Jännä kyllä, kova torjuntaprosentti on monesti yhteydessä heikompaan laukaisuprosenttiin. Sutterin puolustusta painottava pelinäkemys itsessään johtaa hieman tähän suuntaan. Jos pelaajille painotetaan pelin alla pysymistä, päättyy hyökkäys useammin laukaukseen, kuin harhautukseen, jossa on epäonnistumisen ja itsensä ulospelaamisen riski. Täten ”helppoja” laukauksia satelee keskimääräistä enemmän ja laukaisuprosentti jää matalammaksi. Vastaavasti omaan päähän tulee vähemmän ylivoimahyökkäyksiä ja torjuntaprosentti nousee.

* Canucks kikkailee heti vetäessään Danielin taas treeneistä sivuun, katsotaan nyt sitten pelaako vai ei. Kassian oli treeneissä nostettu neloseen, Raymond ykköseen, Lapierre kakkoseen.

* Pari peluutuksellista seurantavinkkiä. Luulisin Vigneaultin heittävän Påhlssonit Kopitarin kenttää vastaan. Doughty – Scuderi pari + Mike Richards pelaavat varmasti mahdollisimman paljon Sedineitä vastaan. Edullisia vastakkain peluutuksia Vigneault lähtee täten rakentamaan Keslerin kentän kautta.

Hieno paketti nuck!

 

[nuck]

Kiitos Moustache Dave ja totta; vaikka sitä tuleekin tuijoteltua usein numeroita ja etsittyä totuutta sieltä, joukkueiden paremmuutta arvioitaessa ei ole kuin yksi hyvin selkeä mittari: sarjataulukko. Vain se kertoo lopulta totuuden siitä, mikä joukkue on ollut 82 pelin mittaisen runkosarjakauden paras joukkue.

Yksittäisten pelien "pienempiin" numeroihin vaikuttaa kuitenkin moni asia ja yksi noista on yksittäisen pelin tilanne: NHL:ssä harvoin pelit menevät selvästi toiselle etenkään kovien joukkueiden välillä, joten usein pelissä häviöllä oleva joukkue hallitsee kiekkoa, luo enemmän painetta ja johdossa oleva puolestaan pyrkii "pelaamaan johtoaan". Tällä pelin virtauksella on puolestaan selkeää yhteyttä noihin kiekonhallinta- ja muihin vastaaviin numeroihin.

Ja kuten numerot(...) osoittavat, Vancouver iski runkosarjassa peräti 56 pelissä usein pelin kulun kannalta tärkeän avausmaalin. Lukema oli kova, sillä toiseksi eniten avausmaaleja tehnyt joukkue oli Pittsburgh, joka jäi 47 avausmaalikertaan. Vancouver selvisi runkosarjassa myös NHL:n useimmin avauserästä johtoasemassa.

Kun katsotaan mitä yhteyttä noilla avausmaaleilla ja johtoasemilla on esimerkiksi Canucksin ja Kingsin tämän kauden keskinäisiin peleihin ja nyt kauden jälkeisiin lukemiin, niin onhan noilla selvää yhteyttä. Vancouverin ja Los Angelesin välisissä tämän kauden peleissä Vancouver teki avausmaalin kolmessa pelissä neljästä ja johti pelejä yli 40 minuuttia enemmän kuin Kings.

Selkeimmin hallintaluvut tulivat Kingsille joukkueiden välisissä kauden ensimmäisessä ja viimeisessä pelissä. Ensimmäisessä joukkueiden välisessä pelissä (Canucks voitti vieraissa 2-3) Canucks iski heti avauserään kolme kertaa ja Kings vei sen jälkeen peliä yrittäen kavennusta (kolmannen erän laukaukset 15-6 Los Angelesille). Kauden viimeisessä pelissä Canucks meni puolestaan pelin kolmannella minuutilla 1-0 johtoon ja pystyi pitämään johtonsa, vaikka kiekko ja peli olikin välillä selvästi Kingsin vietävänä.

Eli vaikka erilaiset tilastot ovat mielenkiintoisia tarkasteltavia, absoluuttista totuutta ne eivät kerro. Sarjataulukko osoittaa kiistatta sen missä joukkueet kokonaisuutena menevät. Silti, pidän Los Angelesia parempana joukkueena mitä sarjataulukko osoittaa. Joukkueen meno on ollut Sutterin alaisuudessa hyvää (tasaisen vauhdin taulukko tietäisi noin 103 pistettä) ja joukkueen vahvuudesta kertoo mm. erinomaiset tilastot Läntisen konferenssin isoja joukkueita vastaan - esimerkiksi nuo Keskisen divisioonan vahvat joukkueet Nashville ja St. Louis hävisivät kauden keskinäiset pelinsä Kingsille yhteensä 2-6 voitoin.

 

[Kyle]

Ensimmäinen peli takana ja Kingsille ansaittu 4-2 voitto! Peli oli lähes kaikilla osa-alueilla nähden ennakkoasetelmien vastainen, en osaa sanoa kuinka huonosti Vancouver pelasi mutta Kingsillä oli onnistujia joka osa-aluueella. Päällimmäisenä pelaajista jäi mieleen Richardsin tason nosto runkosarjasta uudelle levelille ja Drew Doughtyn huikea itseluottamus kiekon kanssa. Doughty kuljetti kiekkoa Canucksin päätyyn kerta toisensa jälkeen, silti heti seuraavissa vastahyökkäyksissä mies oli alimmaisena miehenä paikkaamassa ja viivapelaamisesta huokui muutenkin sellainen voittamisen tahto. Pelaaminen näytti siltä miltä "tulevaisuuden norris-puolustajan" pitääkin näyttää.

Luongo piti Vancouveria oikeastaan kaksi ensimmäistä erää pystyssä ja olikin kotijoukkueen paras pelaaja, muutoin kotijoukkueesta on vaikea lähteä etsimään onnistujia. Monessa ennakossa tämän parin kääntäisi Canucksin eduksi joukkueitten syvyyspelaajat 3-4 ketjussa, nyt ainakin Fraserin johdolla Kings voitti kerta toisensa jälkeen kaikki kaksinkamppailut myös tällä osastolla. Positiivista oli myös runkosarjassa "flopanneen" Dustin Pennerin voittomaaliksi jäänyt osuma, johon Jeff Carter antoi näyttävän/tuurikkaan luistin syötön. Toivottavasti nämä onnistumiset sytyttäisi myös nämä runkosarjassa alle odotusten pelanneet pelaajat.

Ennen sarjaa saattoi ennakoida, että Kings tulee tarvitsemaan voiton vähintään toisesta sarjan avaavasta vieraottelusta. Nyt se on plakkarissa ja todella mielenkiinnolla odotan lauantai aamun koitosta, se on selvää että Canucks tulee varmasti raivokkaasti päälle ja kenties myös Kingsin maalivahti peliä koetellaan todenteolla. Quick pääsi tänään vähällä ja ainakin 2-2 maali meni luvattoman helposti siniviivalta, vaikka jonkinmoisen maskin takaa se livahtikin.

 

[nuck]

Los Angeles oli ensimmäisessä pelissä parempi joukkue ja ansaitsi voittonsa. Kings karvasi paremmin, hyödynsi erikoistilanteensa paremmin ja ennen kaikkea teki vähemmän virheitä ja pelasi paljon järkevämmin. Vancouver tuli peliin yrittämällä osoittaa turhaakin kovuutta ja tuo poiki huonoja ajoituksia taklauksissa sekä huonoa hermokontrollia - esimerkiksi Mike Richards pääsi Keslerin ja Burrowsin päiden sisälle nyt liian helposti (Vancouverissa varmasti toivottaisiin toisenlaista asetelmaa).

Vancouverin esitys jätti aika paljon parantamisen varaa. Tasakenttäpelissä joukkue oli ihan hyvällä jalalla mukana kun Canucks pelasi ehjää jaksoa pelissä, mutta idioottimaiset jäähyt tappoivat sen "momentumin", mikä oli rakenteilla kahdessa ensimmäisessä erässä pelin sisällä. Canucks pelasi esimerkiksi melkein ensimmäisen erän jälkimmäisen 10 minuuttia jäähyltä ja ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi, joukkue uusi toisessa erässä tilanteensa melkein identtiseen kohtaan Bitzin saatua viiden minuutin jäähyn turhasta Cliffordin kolaamisesta.

Kun vielä katsotaan noita Vancouverin saamia jäähyjä, niin eipä voi sanoa kuin, että ei tälläistä etukäteen ajatellen "tarkan markan peliä" voisi enää juuri tyhmemmin pelata. Ensimmäisen erän highlighteina Keslerin saama turhaakin turhempi kakkonen "lumien heitosta" Quickin naamalle (tuo jäähy aloitti jäähysuman joka pilasi erän jälkimmäisen puolikkaan), tuota jäähyä seuranneet kaksi peräkkäistä "kiekko katsomoon -jäähyä" ja erän kruunuksi noiden jälkeen Hamhuisin kompuroiminen avojäällä omiin jalkoihinsa, mikä pakotti Salon pelaamaan miehensä liian aggressiivisesti ja ottamaan erän loppuun vielä yhden jäähyn.

Kings rankaisi Vancouverin idiotismista kaksi kertaa ylivoimilla ja samalla Canucksin luisteluosastolta katosi jäähyjen tappamisessa energiaa. Kun Canucks ei onnistunut omilla ylivoimillaan, niin pelin tulos oli ehdotttomasti oikeutettu. Positiivista Vancouverin pelissä oli se, että joukkue pystyi roikkumaan tuollakin pelillä numeroiden valossa mukana noin 57 minuuttia. Tuosta pystytään parantamaan vielä paljon, mutta ehkä Kingsillakin riittää vielä paukkuja pelinsä nostamiseen.

Viivoja:

- Luongo pelasi hyvän pelin, eikä voinut maaleille mitään. Myös Quick pelasi tilanteensa hyvin. Kummallekin lurahti sisään yksi kaukolaukaus, joka ohjautui jo siniviivalla osuen oman pelaajan kautta sisään.

- Kiitos Duncan Keithin, Daniel Sedin ei pelannut vieläkään.

- Hyökkäyksessä Hansen uurasti kiitettävästi ja otti mm. hyökkääjälle harvinaisen kovat neljä riistoa. Saman ketjun Påhlsson ja Higgins eivät päässeet tasolleen tasakentin (molemmat joutuivat tappamaan melkein kolme minuuttia alivoimia).

- Malhotra kaapi jälleen kiitettävästi aloituksia (13-7, mikä kääntyy 65%:iin).

- Malhotran laitureista Kassian ja Bitz eivät saaneet paljonkaan peliaikaa. Bitzilta todella typerä teko kolata Clifford viiden minuutin arvoisesti. Toivottavasti Los Angelesin miehelle ei käynyt kuinkaan.

- Edler vaikutti olevan voittomaalin jälkeen tyytymätön hyökkääjien puolustuspanokseen. Muuten hyvän pelin pelannut Hansen saakin katsoa pitkään peiliin, kun jätti tuollaisessa tilanteessa takakarvauksensa Penneriin kesken.

-Kingsin hyökkäyksestä Brown ja Richards pelasivat todella hyvät pelit. Kapteeni-Brownilta nähtiin maali, kahdeksan laukausta ja neljä taklausta. Siinä olisi Henrikillekin esimerkkiä siitä, miten kapteenin pitää laivaa vetää.

Tämä pudotuspelisarjan avaustappio oli sikäli harvinainen, että Vancouver oli voittanut ennen tätä kahdeksan edellisen playoff-sarjansa avauspelin. Viime kaudellakaan joukkue ei ollut kertaakaan sarjoissa otteluvoitoissa tappiolla, ennen kuin tuli finaalien seitsemäs ottelu ja samalla kauden vimeinen peli. Nyt Canucks on siis ihan uudenlaisten haasteiden edessä tällä rungolla. Mihinkään paniikkiin tässä ei ole silti vielä huolta.

Otteita pystytään varmasti parantamaan ihan pelkästään järkevöittämällä selvästi peliä (helposti saavutettavissa tuosta ensimmäisestä pelistä) ja lisäksi Vancouver on itse kokenut, että sarjan avausvoitolla ei ole ollut sarjoissa suurtakaan merkitystä; Canucks sai itse sarjan avausvoiton Chicagoa vastaan sekä vuosina 2009 että vuonna 2010, mutta kumpanakin vuonna Chicago vei sarjat. Lisäksi viime kaudella finaaleissa Canucks johti 2-0 otteluvoitoin Bostonia, mutta sekin johto oli lopulta paperia.

 

[Iggy12]

Kingsin kannalta olisi todella tärkeää, että ex-Flyersit Jeff Carter ja Mike Richards pelaisivat tasollaan.

Mike Richards 1+2 - Jeff Carter 0+2. Näiden jätkien tehoja juuri Kings tarvitsee mennäkseen jatkoon. Nyt kaikki ei ole vain Kopitarin ketjun varassa, vaan Kingsillä on nyt myös toinen mahdollinen tehoketju Richardsin ympärillä.

Ensimmäisen erän katselin ottelusta. Näytti peli alussa olevan ihan hyvin Canucksin hallussa, mutta omilla tyhmillä jäähyillään päästivät vastustajan mukaan. Kingsilla oli ensimmäisessä erässä enemmänkin mahdollisuuksia tehdä maaleja, mutta Luongo oli hyvä. Ei Canucks tule maalivahtiinsa kaatumaan tässä sarjassa.

 

[Timbit]

Vancouverin esitys jätti aika paljon parantamisen varaa. Tasakenttäpelissä joukkue oli ihan hyvällä jalalla mukana kun Canucks pelasi ehjää jaksoa pelissä, mutta idioottimaiset jäähyt tappoivat sen "momentumin", mikä oli rakenteilla kahdessa ensimmäisessä erässä pelin sisällä.

Näit pelin positiivisemmin kuin minä. Mielestäni tasakentällisinkään peli ei toiminut kuin ajoittain, ja ajoittain ei meinattu saada hyviä syöttöjä perille tai haltuun edes paineettomissa tilanteissa. Tähän kun lisää täysin typerät jäähyt sekä hätäilyn maalipaikoissa, niin ottelun lopputulos on juuri se, mikä sen kuuluikin olla. Eilinen oli yksi huonoimmista peleistä, mitä olen Canucksilta tällä kaudella nähnyt. En toki nähnyt läheskään kaikkia runkosarjan pelejä, mutta melkein kaikissa näkemissäni joukkue pelasi paremmin.

Keskittyminen pelaajilla tuntui olevan jossain muualla kuin pelissä, ja mikä pahinta, tämä jatkui läpi koko pelin. Jonkun avauserän hermoilun vielä ymmärtäisi, mutta nyt ryhtiliikettä ei tullut. Kingsin heikosta viimeistelystä oli jossain alustuksessa puhetta, ja se yhdistettynä Luongon erinomaisiin otteisiin piti pelin noinkin tasaisena. Tasatilanne toisen erän jälkeen tuntui vähän siltä, kuin oltaisiin pääsemässä kuin koira veräjästä. No, ei päästy.

Henkinen yliote on nyt Kingsillä. Canucksin pitää tehdä peliinsä isoja muutoksia, jos se haluaa jatkoon. Keskittyminen omaan tekemiseen olisi jo iso askel parempaan.