Aika hämmentävä tuo Danielin paluu. Olihan pelaaminen treenien jälkeen jo melkoisen selvää, sillä pidin outona, että Canucks treenaisi noilla ketjuilla ja pelaisi sitten jollain toisilla. Eli peliin lähdettiin koostumuksilla: Sedinit & Booth / Raymond – Kesler – Burrows / Higgins – Påhlsson – Hansen / Malhotra – Lapierre – Kassian. Vaikea uskoa Danielin ihmeparantumiseen, joten tuntuu, että kovalla riskillä mennään nyt ja kaikki keinot on käytössä, melko hullua sinänsä, kun sarja kuitenkin oli 0-3 tilanteessa, mutta eiköhän näillä kavereilla ole vakuutukset kunnossa ja muutama millikin sivussa pahan päivän varalle.
Ensimmäinen erä ei lupaillut kovin hyvää. Kings loi enemmän paikkoja ja sai avausmaalin Raymondin ylipelaamisen avustamana. Avauserä oli hyvin varovaista pelaamista, Canucks ei selvästikään halunnut hävitä kauttaan heti pelin alkuun, eikä Kingsilläkään ollut haluja lähteä riskillä pistämään sarjaa poikki. Varovainen pelityyli ja Schneiderin hienot otteet pitivät Canucksin pelissä mukana, vaikka tauolle lähdettiinkin maalin takaa-ajoasemasta.
Toisen erän neljännellä minuutilla Colin Fraser otti turhan jäähyn ja Canucks pääsi ylivoimalla tasoihin. Kesler riisti kiekon kulmassa, toimitti sen viivaan ja meni itse maskiin, jonka takaa Quick ei ehtinyt Edlerin nopea ranneheittoa huomata. Nelisen minuuttia tästä, Bieksa sutaisee samasta paikasta pomppukiekon ohi Quickin ja Canucks ottaa pitkästä aikaa sarjan peleissä johtoaseman. Erän loppuvaiheet menivät Kingsin hallinnassa, Canucksin jouduttua pariin otteeseen jäähyntappohommiin.
Kolmas erä oli mielestäni selkeimmin Canucksin hallintaa. Canucksin kärkipelaajien itseluottamus alkoi löytyä ja oikeastaan ensimmäistä kertaa sarjassa alkoi paikoin näyttää siltä, ettei Kings löydä lääkkeitä heidän pysäyttämiseksi. Toki Kingsillä oli erässä paikkansa ja se olisi voinut ottelun kääntääkin. Kulminaatiopiste oli tuo Kylen mainitsema Canucks ylivoima, jonka aikana Kingsiä vietiin pahemman kerran. Canucks ehti pyörittää kiekon vedettäväksi seitsemän kertaa, ennen kuin Brown sai riistettyä itselleen läpiajon ja hankittua rankkarin. Tuohon painostuksen keskelle Kings tasoitus alivoimalla olisi varmasti ollut paha pala, mutta Schneider torjui, Sedinien YV-mylläkkä jatkui ja päättyi 3-1 maaliin Canucksille.
Muita hajanaisia huomioita:
* Canucks on pelannut pitkälti kolmella ketjulla nämä LA:n pelit. Kassian oli minimaalisella peliajallaan taas heikko ja istui kolmannen erän kokonaan penkillä. Mason Raymond penkitettiin myös kolmannessa erässä. Hän pelasi maaliin johtaneen virheensä lisäksi muutenkin huonosti. Lapierre nostettiin hänen tilalleen kakkosketjuun. Miltei jatkaisin tällä muutoksella, Lapierre – Burrows oli loppukaudesta varsin toimiva kaksikko Henrikin kanssa ja nyt Kesler tuossa välissä varmasti vielä lisää ketjun hyvämaineista ja fair-play-henkistä yleisilmettä.
* Påhlsson vs. Kopitar peluutukseen oli palattu tässä pelissä, eikä se nytkään parhaalla mahdollisella tavalla toiminut. Kolmonen minimoi kuitenkin vahingot, ehkä tavallaan hyväksyttiin, ettei Kopitareja saada täysin kuriin ja keskityttiin vain pitämään kiekko poissa vaarallisimmilta alueilta.
* Brad Richardson oli varsinainen peikko Canucksin bottom 6:lle. Jos Kingsillä olisi ollut maalintekosyvyyttäkin tuonne neloseen asti laittaa, niin pulassa oltaisiin oltu. Tämän nojalla en yllättyisi, jos Canucks tekisi neloseensa voitosta huolimatta muutoksia. Kenties Bitz palaa kehiin.
* Haukutut pakit tekivät maalit ja kokonaisuus näytti jo paremmalta, vaikka mielestäni Edler oli edelleen turhan kaukana parhaastaan. Onneksi kolmosparista löytyi ylisuorittaja, Keith Ballard, joka pelasi Canuckseista eniten alivoimaa ja tuki pakkipariaan Tanevia hienosti. Useimmiten osat menevät tässä parissa toisin päin, Tanev tukee Ballardin jättämiä aukkoja, mutta nyt Tanev jäi fysiikan puutteensa takia useimmiten kaksinkamppailuissa alakynteen, Ballard kuitenkin luki tilanteet ja paikkasi. Ballard pelasi hyvällä itseluottamuksella, ohjasi alakertaa isännän ottein ja Tanev sai vaihteeksi ottaa vieressä oppia.
* Maalivahtivalinnasta on tehty jo hyvin kauaskantoisia johtopäätöksiä. Ei niitä ehkä tässä kannata sen pidemmin analysoida, mutta sanotaan, että luulen Canucksin katsovan tarjouksia molemmista, puhuvan ehkä Luongon kanssa NTC:stään ja tekevän sitten hieman tarjoustenkin perusteella valintansa. Vigneaultia en usko maalivahtien kauppa-arvon kiinnostavan pätkän vertaa, hän peluuttaa ilman taka-ajatuksia yksinkertaisesti sitä, jonka uskoo voittavan seuraavan pelin. V:llä alkaa kuitenkin tässä oma jakkarakin heilua.
* Momentumit sikseen, luulen tauon palvelevan Canuckseja. Daniel voi rauhassa suihkutella sitä instant spray for concussions lumesuihketta ohimoihinsa tai mitä lie hoidoksi keksineet. Tuon kotipelin suhteen on itsellä jopa luottavaiset fiilikset, mutta mahdollinen game 6 on kyllä sitten se missä Kings laittaa kaikki likoon ja kausi saattaa päättyä.