Voi pojat kaikkea sitä on nähty, Vancouver Canucks Stanley Cup finaaliin! Sharks laittoi kyllä kovasti kampoihin ja varmasti etenkin varsinaisen peliajan viimeinen minuutti herättänee Sharks-leirissä jossittelua. Ensin Marleau pisti kiekon vain ränniin kun edessä häämötti tyhjä Canucks maali ja sitten tuo väärä pitkäkiekko. Toisaalta Canucks-fanina voi kyseenalaistaa sen seikan, että Canucks sai yhden ainoan ylivoiman koko ottelussa, jossa -rohkenisin väittää- tapahtui useampi kuin yksi jäähyn arvoinen rike. Toki myös valaspaidat välttyivät muutamassa tilanteessa oikeutetulta jäähyltä, mutta jossakin välissä sarjaa tuntui, että sarjassa vihellettiin kotijoukkueen suuntaan, niin suuressa kuvassa tuomarit eivät suosineet kotijoukkuetta (luulen, että pitkäkiekko tilanteessa tuomarit eivät nähneet kimmoketta Sediiniin, anyway tuomarivirhe).
No mutta sarja päättyi hyvin omituisella maalilla Canuckseille, jotka mielestäni ansaitsivat jatkopaikkansa. Vaikka sarja päättyi 4-1, oli kyseessä hyvin tasainen sarja. Jos Sharks olisi kääntänyt tämän pelin olisi "palattu lähtöruutuun" ja Canuckseilla olisi säilynyt kotietu ja momentum olisi siirtynyt hai-leiriin ja ties kuinka loppusarjassa olisi käynyt. Sharks pelasi tänään hemmetin vahvan pelin ja piti Canucksia pitkiä aikoja pinteessä ja vastaavia painostusjaksoja vastustajilta ei olla monastikkaan nähty tällä kaudella. Ensimmäisessä jatkoerässäkin Sharks painoi peliä Canucks-päätyyn pitkiksi toveiksi ja näytti, ettei nucks-saisi omaa peliään rullaamaan oikein missään vaiheessa. Varsinkin kun huomioidaan voittomaali, joku voisi perustellusti kyseenalaistaa voittiko tänään oikea joukkue. No en silti valita, päinvastoin. Hyvän joukkueen sanotaan voittavan huonollakin pelillä, kun tästä seikasta puhutaan konferenssifinaaleissa, niin silloin puhutaan hemmetin kovasta joukkueesta. Vaikkakin mielestäni tänään oli kysymyksessä enemmänkin Sharksin hyvyyttä kuin Canucksien heikkoutta.
Canucks pelasi erinomaisen sarjan ja oli mielestäni selvästi parempi kuin aiemmilla kierroksilla. Joukkueen leveys, ylivoima, fyysisyys ja nopeus olivat ja ovat selvästi paremmalla tasolla kuin aiemminpina vuosina. Lisäksi lisääntynyt kokemus -myös tänä keväänä saatu- hitsasi joukkueesta vieläkin astetta kovemman, koen, että 7 peliin venynyt Chicago-sarjan voitto viimeistään karaisi joukkuetta ja jotenkin laukaisi joukkueelta pahimmat menestymisen paineet.
Monet pelaajat ovat nostaneet kevään aikana huimasti tasoaan. Sedinien kenttä oli tänään mielestäni huikea ja he esittivät käsittämätöntä kiekon hallintaa ottaen huomioon, että kyseessä olivat konferenssifinaalit. Huomattavan määrän kritiikkiä keväällä osakseen saanut Henrik Sedin on hiipinyt Sharks-sarjan aikana kuin huomaamatta pudotuspelien pistepörssin kärkeen. Jos Keslerin esitys Nashville sarjassa sai 11 pisteellä 6 ottelussa paljon ansaittua huomiota, niin pistemielessä Henrik pisti vielä paremmaksi, viidessä ottelussa 12 pistettä, eli enemmän kuin kaksi pistettä peliä kohden, huikeaa! Tarkoituksenani ei ollut ruveta vertaamaan kumman esitys oli kyseisissä sarjoissa parempi, mutta tarkoituksenani oli nostaa esiin Henrik Sedinin huikea sarja, joka ei välttämättä ole saanut yhtälailla ansaitsemaansa huomiota, kuten Kesler loisto-esityksellään sai. Molemmat ovat huikeita senttereitä ja olen erittäin iloinen, että he ovat sitoutuneet suosikkijoueeseni vielä pitkäksi aikaa. Kun Pittsburhgin tehokaksi oli telakalla, ei tällaista sentterikaksikkoa tainnut löytyä (vaikka onhan tätä kevättä vielä jäljellä) tänä keväänä mistään muusta seurasta.
Haluaisin vielä tällä ilon hetkellä nostaa esiin vielä muutaman yksilön:
Henrik Sedin (oikeastaan koko ketju ansaitsee suitsutusta)
Kuten mainittua huikea sarja Henkalta. Viimeisessä ottelussa Sedinien ketju oli poikkeuksellisen tärkeä, sillä muut ketjut eivät oikein saaneet peliään rullaamaan ja välillä tuntui, että ainoastaan Sedinien kenttä sai pelin painopisteen siirrettyä Sharks-päätyyn. Sedinien pelinlukutaito on jotain aivan selittämätöntä, vaikkei ruotsalaisilla ole samanlaista räjähtävyyttä kuin monilla NHL:län supertähdillä, mutta silti homma rullaa pitkälti loistavan peliälyn vuoksi. Sedinien trademark kulmapeli toimi loistavasti, joista parhaana esimerkkinä kävi Aaron Romen
maali toisessa ottelussa.
Ryan Kesler
Mikä huikea pelaaja! Teki sarjassa "vain" kaksi maalia, mutta mitä maaleja ne olivatkaan? Ensimmäinen kolmannen pelin avausmaali, jolloin sarjan momentum oli vahvasti Sharksilla edellisen ottelun voiton, sekä ottelun alun hallinnan sekä alun ylivoimien vuoksi. Tämä maali sai Canucksille kunnon draivin, joka näkyi taululla. Toinen maali tuli tänään 13 sekuntia ennen peliajan päätöstä, lienee kain turha kertoa maalin tärkeydestä. Muutoinkin kovaa taistelua Thorntonia vastaan, josta Ryan selvisi kunnialla. Tämän öinen esitys tuo mieleen Paul Kariyan paluun Cup-finaaleissa ratkaisemaan ottelun Stevensin jyräyksen jälkeen. Keslerin loukkaantuminen ja Sharks-maali samassa-vaihdossa oli ehkäpä sarjan synkin hetki Canucks-näkökulmasta, mutta mikä paluu. Huikea taistelija!
Kevin Bieksa
Jäätävä sarja Bieksalta päättyi jäätävästi. Voittomaali jatkoajalla, "heads up-play"-kuten amerikkalaiset sanoisivat. Kevin oli hyvin hereillä, vaikkakin onnea oli runsaasti mukana. Huikean tärkeitä maaleja, ensimmäisessä pelissä tärkeä 2-2 tasoitus ja toisessa pelissä käytännössä voittomaali 3-2 osumallaan läpiajosta. 3-4 tappiossa maalinpäähän kavennus, joka ei lopulta riittänyt, mutta jokatapauksessa tärkeä maali. (Tuo game 3 loppukiri toi mielestäni myös momentumia Canucksien suuntaan tappiosta huolimatta). Muutoinkin Bieksa pelasi mahtavasti ja oikea-aikaiset nousut olivat yksi Canucksien aseita sarjassa. 4+1 pakilta viiden pelin sarjaan, ei paha. Iso kiitos Bieksan menestyksestä kuuluu myös hänen luotettavalle pakkiparilleen Hammerille!
Roberto Luongo
Ei pelannut virheetöntä sarjaa, mutta pelasi hemmetin hyvän sarjan. Etenkin kahdessa viimeisssä pelissä piti paikoin joukkuettä pystyssä vaikeilla hetkillä. Muutama virhe sarjaan mahtui, mutta mielestäni voittajan erottaa siitä kuinka hyvin hän pystyy kasaamaan itsensä virheiden jälkeen, tällä saralla Luongo teki vakuuttaavaa jälkeä ja esimerkiksi ensimmäisen pelin harhasyötön jälkeen hän oli erinomainen. 3 Peli ei ollut nappipeli, mutta muutoin Loui pelasi vahvan sarjan. Voitti maalivahtien taistossa Niemen (vaikkakin Niemikin oli esimerkiksi tänään loistava ja ei San Jose häneen kaatunut).
Loppuun vielä Gillisille jälleen propsit, loistohankinnat takarajalla, Lapierre sekä Higgins kolmoskiekan varauksilla!
Finals Here We Come!