Hyvä voitto - seitsemän tehtyä maalia kotiyleisön edessä on aina hieno suoritus ja erityisesti nyt Läntisen konferenssin finaalissa. Kahden pelin jälkeen Vancouver on ottanut sarjassa 2-0 johdon, mikä on enemmän kuin uskalsin toivoa.
Nyt olisi paljon niitä kuuluisia "breaking pointteja" mistä keskustella, mutta tärkein joukkueiden välillä on tällä hetkellä mielestäni 5-5 -peli. Sharksin sarjan 100%:n ylivoima on pitänyt joukkuetta pinnalla, mutta Canucks on vienyt niin selvästi tuon tasakenttäpelin toistaiseksi, että 60 minuutin sisään joukkueiden erot ovat näkyneet lopulta aika hyvin. Selvin ero on toistaiseksi näkynyt puolustuksissa, jossa Canucksin liikkuvat pakit Bieksa, Ehrhoff, Edler ja Hamhuis ovat voittaneet vertailun San Josen hitaan näköiseen osastoon selvästi.
Vancouverin kannalta on ehkä tärkeintä se, että Sedineille on riittänyt aikaa ja tilaa ja heiltä on saatu nyt tehoja. Daniel johtaa playoffien maalipörssiä ja aikaisemmin veljeään isommissa ongelmissa ollut Henrik johtaa syöttöpörssiä. Hyvin huomaa, miten kovia pakkeja näissä playoffeissa on saatu aikaisemmin heitä vastaan. Keith/Seabrook ja Weber/Suter -kaksikot ovat NHL:n kirkkainta kärkeä ja onnistuivat tehtävässään (Nashvillella lisäksi Rinne pelasi loistavaa sarjaa), mutta San Jose ei ole saanut heitä toistaiseksi kuriin. Murray on ollut silti mielestäni Sharksin paras pelaaja tässä sarjassa toistaiseksi.
Kakkosketjun näkyvin oli tässä pelissä playoffeissa hienosti taistellut Higgins, joka syötti ensin Kevin Bieksan 3-2 maalin älykkään laitapelinsä ansiosta ja teki sitten voittomaaliksi jääneen Vancouverin neljännen osuman kolmannessa erässä. Kakkosketjun sentteri Kesler pelasi hyökkäyspäähän tehottoman pelin, mutta onnistui puolustustehtävässään hienosti - esimerkiksi aloitukset tulivat kotiin noin 70%:sti.
Keslerin peluutus on ollut toistaiseksi aika vaihtelevaa. Hän oli Canucksin tämän vuoden playoffien ensimmäisessä sarjassa Chicagon kapteenin Toewsin päällystakkina ja pimensi viime vuonna hurjat tehot Vancouveria vastaan playoffeissa (tuolloin kuusi peliä, 4+8=12) tehneen hyökkääjän lähes täysin. Seuraavalla kierroksella Nashvillea vastaan Keslerilta vaadittiin puolestaan enemmänkin Nashvillen puolustusmuurin murtamista (kun Sedineistä ei siihen ollut) ja tuloksena saatiin kuuteen peliin 11 pistettä (5+6).
Nyt hän pelaa taas tuota puolustavaa rooliaan ja tällä kerralla Thorntonia vastaan. Ylivoimatehoihin on hankalampi vaikuttaa (vaikka Kesler alivoimaa paljon tappaakin), mutta tasakenttäpelissä hänen vahvuus puolustavana hyökkääjänä on näkynyt hyvin. Thornton tosin sai sen yhden tasakenttämaalin ensimmäisessä pelissä (täysin Luongon piikkiin mennyt osuma), mutta muuten hän ei ole vielä tasakentin tehoja tehnyt.
Vancouverin kolmosketju pelaa sekin erittäin hyvää peliä. Vertailussa tässä sarjassa Canucksin kolmonen vastaan Sharksin kolmonen:
VAN: Hansen - Lapierre - Torres: 2+3=5, +6, 10 laukausta, 18 taklausta.
SJ: Wellwood - Pavelski - Mitchell: 0+1, -4, 7 laukausta, 3 taklausta.
Puolustuksessa Bieksa-Hamhuis -pari jatkaa hyvää peliään. Bieksa on ollut ehkä koko sarjan MVP tähän mennessä - molemmissa peleissä tärkeä maali, hyviä taklauksia (yhteensä kahteen peliin 10 taklausta) ja tässä toisessa pelissä "Gordie Howe hat trick" maalilla, syötöllä ja tappelulla. Hammer pelaa puolestaan hänen vierellään tapansa mukaan näkymätöntä, mutta virheetöntä peliä ja paikkaa paljon pakkiparinsa hyökkäysten tukemisia. Mielestäni Bieksa-Hamhuis -kaksikko oli toisen pelin parasta kaikki pelaajat huomioiden.
Maalilla Luongolla on ollut vähän hankalaa toistaiseksi, mutta kaksi voittoa puhuu hyvää kieltään. Ensimmäisessä pelissä hän syötti sen yhden pahan harhasyötön ja toisessa pelissä Sharksin toinen maali menee ainakin osittain hänen piikkiin. Luongolle sarjasta on tehnyt vähän ongelmaisen se, että Vancouver on voittanut 5-5 -pelin tähän mennessä, joten Luongo ei ole joutunut tasakentin venymään ihan mahdottomiin ja kun Sharks on saanut paikkoja, pahimmat ovat usein tulleet maalin edestä ylivoimalla.
San Josen puolelta voisin sanoa sen, että Ben Eager pilaa joukkueen mahdollisuuksia enemmän kuin joukkue saa häneltä. Tyhmiä jäähyjä toisensa perään ja osa miehen liikkeistä näyttää ihan siltä kuin homma ei olisi päässä kunnossa. Moni voi olla sitä mieltä, että Daniel Sedin saa pisteet kun ei jäänyt jäähän makaamaan "kuolleena" selkään tulleen ajamisen seurauksena, mutta minun mielestä Daniel olisi tehnyt kaikille palveluksen jos olisi näytellyt tilanteessa Eageria vastaan. Niin paljon kuin minä Eagerin tyhmiä jäähyjä haluan nähdä jatkossakin, niin pakko sanoa samalla, että nuo temput eivät kuulu peliin.
Muuten Sharksin kannattaisi ehkä enemmän keskittyä voittamaan nämä pelit pelaamalla fyysisemmin, nopeammin ja paremmalla kiekkokontrollilla kuin valittamalla tuomareista ja keskittymällä vastustajan pelaajien kritisointiin. Aika uskomatonta, että esimerkiksi Clowe sanoo Lapierrea pelkuriksi, kun tämä ei halua tapella 7-2(?) tilanteessa tai että Eager sanoo juuri tämän pelin jälkeen Bieksan valitsevan tappelunsa ajankohdat, kun Marleau pudottaa ensin hanskansa. Jos joukkue haluaa voittaa tai edes haastaa paremmin, niin kannattaisi keskittyä pelkästään oman pelinsä parantamiseen.
Turha tässä on Canucks-faninakaan kuitenkaan henkseleitä alkaa vielä paukutella. Tilanne voi kääntyä nopeasti, kuten Chicago-sarjakin näytti ja nyt kun mennään San Josen kotikaukaloon, niin peli muuttuu. Sharksilla on niin paljon lahjakkuutta riveissään, että jos joukkue alkaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan vastustajan tarkkailun sijaan, tästä voi tulla vielä raskas taistelu. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Vancouverin pitäisi hävitä neljä viidestä ja tuo vaikuttaa kyllä San Josen kannalta aika kovalta urakalta - etenkin kun on katsonut kahden ensimmäisen pelin tapahtumia.
Nyt olisi paljon niitä kuuluisia "breaking pointteja" mistä keskustella, mutta tärkein joukkueiden välillä on tällä hetkellä mielestäni 5-5 -peli. Sharksin sarjan 100%:n ylivoima on pitänyt joukkuetta pinnalla, mutta Canucks on vienyt niin selvästi tuon tasakenttäpelin toistaiseksi, että 60 minuutin sisään joukkueiden erot ovat näkyneet lopulta aika hyvin. Selvin ero on toistaiseksi näkynyt puolustuksissa, jossa Canucksin liikkuvat pakit Bieksa, Ehrhoff, Edler ja Hamhuis ovat voittaneet vertailun San Josen hitaan näköiseen osastoon selvästi.
Vancouverin kannalta on ehkä tärkeintä se, että Sedineille on riittänyt aikaa ja tilaa ja heiltä on saatu nyt tehoja. Daniel johtaa playoffien maalipörssiä ja aikaisemmin veljeään isommissa ongelmissa ollut Henrik johtaa syöttöpörssiä. Hyvin huomaa, miten kovia pakkeja näissä playoffeissa on saatu aikaisemmin heitä vastaan. Keith/Seabrook ja Weber/Suter -kaksikot ovat NHL:n kirkkainta kärkeä ja onnistuivat tehtävässään (Nashvillella lisäksi Rinne pelasi loistavaa sarjaa), mutta San Jose ei ole saanut heitä toistaiseksi kuriin. Murray on ollut silti mielestäni Sharksin paras pelaaja tässä sarjassa toistaiseksi.
Kakkosketjun näkyvin oli tässä pelissä playoffeissa hienosti taistellut Higgins, joka syötti ensin Kevin Bieksan 3-2 maalin älykkään laitapelinsä ansiosta ja teki sitten voittomaaliksi jääneen Vancouverin neljännen osuman kolmannessa erässä. Kakkosketjun sentteri Kesler pelasi hyökkäyspäähän tehottoman pelin, mutta onnistui puolustustehtävässään hienosti - esimerkiksi aloitukset tulivat kotiin noin 70%:sti.
Keslerin peluutus on ollut toistaiseksi aika vaihtelevaa. Hän oli Canucksin tämän vuoden playoffien ensimmäisessä sarjassa Chicagon kapteenin Toewsin päällystakkina ja pimensi viime vuonna hurjat tehot Vancouveria vastaan playoffeissa (tuolloin kuusi peliä, 4+8=12) tehneen hyökkääjän lähes täysin. Seuraavalla kierroksella Nashvillea vastaan Keslerilta vaadittiin puolestaan enemmänkin Nashvillen puolustusmuurin murtamista (kun Sedineistä ei siihen ollut) ja tuloksena saatiin kuuteen peliin 11 pistettä (5+6).
Nyt hän pelaa taas tuota puolustavaa rooliaan ja tällä kerralla Thorntonia vastaan. Ylivoimatehoihin on hankalampi vaikuttaa (vaikka Kesler alivoimaa paljon tappaakin), mutta tasakenttäpelissä hänen vahvuus puolustavana hyökkääjänä on näkynyt hyvin. Thornton tosin sai sen yhden tasakenttämaalin ensimmäisessä pelissä (täysin Luongon piikkiin mennyt osuma), mutta muuten hän ei ole vielä tasakentin tehoja tehnyt.
Vancouverin kolmosketju pelaa sekin erittäin hyvää peliä. Vertailussa tässä sarjassa Canucksin kolmonen vastaan Sharksin kolmonen:
VAN: Hansen - Lapierre - Torres: 2+3=5, +6, 10 laukausta, 18 taklausta.
SJ: Wellwood - Pavelski - Mitchell: 0+1, -4, 7 laukausta, 3 taklausta.
Puolustuksessa Bieksa-Hamhuis -pari jatkaa hyvää peliään. Bieksa on ollut ehkä koko sarjan MVP tähän mennessä - molemmissa peleissä tärkeä maali, hyviä taklauksia (yhteensä kahteen peliin 10 taklausta) ja tässä toisessa pelissä "Gordie Howe hat trick" maalilla, syötöllä ja tappelulla. Hammer pelaa puolestaan hänen vierellään tapansa mukaan näkymätöntä, mutta virheetöntä peliä ja paikkaa paljon pakkiparinsa hyökkäysten tukemisia. Mielestäni Bieksa-Hamhuis -kaksikko oli toisen pelin parasta kaikki pelaajat huomioiden.
Maalilla Luongolla on ollut vähän hankalaa toistaiseksi, mutta kaksi voittoa puhuu hyvää kieltään. Ensimmäisessä pelissä hän syötti sen yhden pahan harhasyötön ja toisessa pelissä Sharksin toinen maali menee ainakin osittain hänen piikkiin. Luongolle sarjasta on tehnyt vähän ongelmaisen se, että Vancouver on voittanut 5-5 -pelin tähän mennessä, joten Luongo ei ole joutunut tasakentin venymään ihan mahdottomiin ja kun Sharks on saanut paikkoja, pahimmat ovat usein tulleet maalin edestä ylivoimalla.
San Josen puolelta voisin sanoa sen, että Ben Eager pilaa joukkueen mahdollisuuksia enemmän kuin joukkue saa häneltä. Tyhmiä jäähyjä toisensa perään ja osa miehen liikkeistä näyttää ihan siltä kuin homma ei olisi päässä kunnossa. Moni voi olla sitä mieltä, että Daniel Sedin saa pisteet kun ei jäänyt jäähän makaamaan "kuolleena" selkään tulleen ajamisen seurauksena, mutta minun mielestä Daniel olisi tehnyt kaikille palveluksen jos olisi näytellyt tilanteessa Eageria vastaan. Niin paljon kuin minä Eagerin tyhmiä jäähyjä haluan nähdä jatkossakin, niin pakko sanoa samalla, että nuo temput eivät kuulu peliin.
Muuten Sharksin kannattaisi ehkä enemmän keskittyä voittamaan nämä pelit pelaamalla fyysisemmin, nopeammin ja paremmalla kiekkokontrollilla kuin valittamalla tuomareista ja keskittymällä vastustajan pelaajien kritisointiin. Aika uskomatonta, että esimerkiksi Clowe sanoo Lapierrea pelkuriksi, kun tämä ei halua tapella 7-2(?) tilanteessa tai että Eager sanoo juuri tämän pelin jälkeen Bieksan valitsevan tappelunsa ajankohdat, kun Marleau pudottaa ensin hanskansa. Jos joukkue haluaa voittaa tai edes haastaa paremmin, niin kannattaisi keskittyä pelkästään oman pelinsä parantamiseen.
Turha tässä on Canucks-faninakaan kuitenkaan henkseleitä alkaa vielä paukutella. Tilanne voi kääntyä nopeasti, kuten Chicago-sarjakin näytti ja nyt kun mennään San Josen kotikaukaloon, niin peli muuttuu. Sharksilla on niin paljon lahjakkuutta riveissään, että jos joukkue alkaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan vastustajan tarkkailun sijaan, tästä voi tulla vielä raskas taistelu. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Vancouverin pitäisi hävitä neljä viidestä ja tuo vaikuttaa kyllä San Josen kannalta aika kovalta urakalta - etenkin kun on katsonut kahden ensimmäisen pelin tapahtumia.