Valtonen sanoo haastattelussa suoraan, miten asiat on eikä rupea selittelemään. Joukkue ei ollut yhtenäinen ja Tomek myöntää itsekin, ettei onnistunut omassa duunissaan. Yhtä lailla syyttää tässä itseään kuin pelaajia ja varmasti onkin isoin syyllinen, että tilanne joukkueen sisällä oli huono. Mun silmään näytti, että jengi oli todella turhautunut siihen, ettei toimivaa pelitapaa ollut ja maalipaikkojen rakentaminen oli täyttä tuskaa ja yksikötaidon varassa. Jengillä ei ollut identiteettiä ja rosteria ei keväällä peluutettu todellakaan sen vahvuuksilla. Hyvä kiekollinen pelitapa olisi tuonut voittoja ja nostanut itseluottamusta. Kun työt sujuu, niin yhteisökin yleensä toimii paremmin.
Nopeasti Valtosen kulttiasema pelaajana murenee. Harmi sinänsä, sillä Tomek oli aika monelle suosikkipelaajia. Näin on käynyt monelle muullekin ja harva entinen pelaaja on valmentajana kovinkaan hyvin onnistunut. Toki poikkeuksiakin löytyy, kuten vaikka Karri Kivi, jonka status nousi ehkä vähän liikaakin viime keväisen mestaruuden myötä. Toisaalta se on osoitus siitä, että täydellisestä epäonnistumisesta on lyhyt matka huipputasolle ja kaikki voi olla pienestä kiinni.