Arvioitaessa joukkueen menestysmahdollisuuksia, kiinnitetään valmentajaan nykyisin enemmän huomiota kuin aiemmin. Valmennuksen merkitystä saatetaan pitää arvioissa yhtä tärkeänä kuin vaikkapa joukkueen koko hyökkäysarsenaalin tasoa. Analyyseista saa välillä jopa käsityksen, kuin jääkiekossa olisi kyse paljolti valmentajien pelikirjojen kaksintaistelusta, jossa itse pelaajat jäävät sivurooliin.
Tuoreessa Tiede-lehdessä oli kuitenkin maininta tutkimuksesta, jonka mukaan valmentajan vaihto auttaa jääkiekkossa vain ani harvoin. Tutkimuksessa oli analysoitu Elitserienissä tapahtuneita valmentajan vaihtoja muistaakseni 50-luvulta nykypäiviin asti, joista vain todella harva nosti joukkuetta parempiin suorituksiin.
Mitä tulos kertoo valmennuksen merkityksestä jääkiekossa? Mahdollisia johtopäätöksiä ovat ainakin:
a) pääsarjatason valmentajat ovat kaikki riittävän päteviä, ettei heidän välisillä eroilla ole olennaista vaikutusta joukkueen menestykseen, vaan menestykseen vaikuttavat lähinnä muut tekijät, kuten joukkueen pelaajamateriaalin taso
b) merkittävä osa joukkueen valmennuksen vaikutuksesta peliin tapahtuu kesällä ja alkukaudesta esim. pelaajavalintojen ja kesätreenin myötä, joihin kesken kauden tapahtuva valmentajan vaihdos ei ehdi vaikuttaa
c) valmentajan vaihtoon turvaudutaan usein väärässä tilanteessa, eli silloin kun vika on toisaalla
d) kesken kauden ei hyviä valmentajavaihtoehtoja ole tarjolla.
Vaihtoehtoisia selityksiä on monia, mutta tulos herättää kuitenkin kysymyksen näin laajan pelikirjakeskustelun mielekkyydestä. Ainakin se kertoo suoraan sen, että valmentajan vaihdos kesken kauden auttaa vain todella harvoin.
Kärppien edellinen valmentajavaihdos oli tästä jonkinlainen poikkeus. Tammisen aikana Kärpät nappasi muistaakseni n. 1,0 pistettä per ottelu ensimmäisellä liigakaudellaan, kun taas Heikkilän tulon jälkeen saldo oli 1,2 p/o. Tämä ero taitaa ainakin lähennellä tilastollista merkitsevyyttä. Tilaus valmentajavaihdokseen oli tällöin kuitenkin selkeä, sillä Tamilla kirja- ym. omat projektit taisivat kiinnostaa ajoittain enemmän kuin valmennustyö, jonka lisäksi hän aiheutti persoonallaan kuohuntaa joukkueen sisällä.
Onko valmentajan olennaisin ominaisuus siis se, ettei persoonallaan aiheuta hämminkiä joukkueen ilmapiirissä ja sössi siten hommia? Pitäisikö Sihvosen vaihtaa pelikirja-analyysit persoona-analyyseihin?
Tuoreessa Tiede-lehdessä oli kuitenkin maininta tutkimuksesta, jonka mukaan valmentajan vaihto auttaa jääkiekkossa vain ani harvoin. Tutkimuksessa oli analysoitu Elitserienissä tapahtuneita valmentajan vaihtoja muistaakseni 50-luvulta nykypäiviin asti, joista vain todella harva nosti joukkuetta parempiin suorituksiin.
Mitä tulos kertoo valmennuksen merkityksestä jääkiekossa? Mahdollisia johtopäätöksiä ovat ainakin:
a) pääsarjatason valmentajat ovat kaikki riittävän päteviä, ettei heidän välisillä eroilla ole olennaista vaikutusta joukkueen menestykseen, vaan menestykseen vaikuttavat lähinnä muut tekijät, kuten joukkueen pelaajamateriaalin taso
b) merkittävä osa joukkueen valmennuksen vaikutuksesta peliin tapahtuu kesällä ja alkukaudesta esim. pelaajavalintojen ja kesätreenin myötä, joihin kesken kauden tapahtuva valmentajan vaihdos ei ehdi vaikuttaa
c) valmentajan vaihtoon turvaudutaan usein väärässä tilanteessa, eli silloin kun vika on toisaalla
d) kesken kauden ei hyviä valmentajavaihtoehtoja ole tarjolla.
Vaihtoehtoisia selityksiä on monia, mutta tulos herättää kuitenkin kysymyksen näin laajan pelikirjakeskustelun mielekkyydestä. Ainakin se kertoo suoraan sen, että valmentajan vaihdos kesken kauden auttaa vain todella harvoin.
Kärppien edellinen valmentajavaihdos oli tästä jonkinlainen poikkeus. Tammisen aikana Kärpät nappasi muistaakseni n. 1,0 pistettä per ottelu ensimmäisellä liigakaudellaan, kun taas Heikkilän tulon jälkeen saldo oli 1,2 p/o. Tämä ero taitaa ainakin lähennellä tilastollista merkitsevyyttä. Tilaus valmentajavaihdokseen oli tällöin kuitenkin selkeä, sillä Tamilla kirja- ym. omat projektit taisivat kiinnostaa ajoittain enemmän kuin valmennustyö, jonka lisäksi hän aiheutti persoonallaan kuohuntaa joukkueen sisällä.
Onko valmentajan olennaisin ominaisuus siis se, ettei persoonallaan aiheuta hämminkiä joukkueen ilmapiirissä ja sössi siten hommia? Pitäisikö Sihvosen vaihtaa pelikirja-analyysit persoona-analyyseihin?