Täällä yksi ihmettelevä tuomas lisää. Tai vähintäänkin hieman yllättynyt.
Noin ensi kuulemalta eilinen uutinen vaikutti uskomattomalta. Olihan Kiven realistinen odotustaso valmentajana kovempi kuin varmaan kenenkään Ilves-leirissä tällä vuosituhannella, ja kun uusi johtokin oli vakuuttanut sitoutuvansa kärsivälliseen pitkäjänteiseen kehitystyöhön Vincentin ailahtelevan poukkoilun jälkeen, kaikki näytti olevan hyvin pedattu. Muutama kausi määrätietoista rakentamista, niin työ alkaa kantaa hedelmää. Todettu ja toimiva resepti monissa muissa seuroissa, esim. Jyväskylässä viime vuosikymmeneltä 2010-luvun alkuun.
Mikä sitten meni pieleen?
Ensi ajatus oli, että joko todellakin pitkäjänteisyys oli lentänyt romukoppaan kuten Vinnien aikoina ja paniikkinappia oli painettu liian heppoisesti. Tai sitten kulisseissa oli enemmänkin skismaa, kuin mitä ulos näkyi (ehkä olikin).
Tai sitten vain pelin taso ja kehityksen suunta olivat jyrkässä ristiriidassa odotusten kanssa.
Tuo odotukset vs toteuma on mielenkiintoinen ilmiö. Omaan mieleeni nousee väkisin Tapparan syksy 1999. Kovia hankintoja, murskaavaa suoritusta Tampere-cupissa, valmentajana lupaava mutta vielä ansioitumaton Jukka Rautakorpi. Viimeistään Tampere-cupin menestyksen myötä povattiin mediassa vähintään mustaksi hevoseksi mestaruuskisaankin, jota tuolla vuosikymmenenä olivat dominoineet käytännössä kaksi joukkuetta.
Kausi lähtikin tosi murskaavasti käyntiin. Heti alkuun railakkaat seitsemän ottelua ilman voittoa mm. sellaisia mahtiseuroja vastaan kuin Pelicans (joka jäi runkosarjan viimeiseksi tuolla kaudella ja päätteeksi hävisi karsinnat Kärppiä vastaan, mutta yllätys ylättys ei tullutkaan pudotetuksi divariin), Ässät (jäi runkosarjan toiseksi viimeiseksi) ja Saipa (ei myöskään yltänyt pudospeleihin). Varsin nimivahvalla joukkueella ja mestarikandidaatilla. Toki olihan tuossa pari tasapeliäkin, ne kun olivat vielä silloin mahdollisia. Mutta ei voittoa. Median ennakkohehkutus vaihtoi pian Rautakorven potkujen ajankohdan veikkailuksi. Ja tiettävästi sensuuntaista keskustelua oli käyty Tapparan toimistollakin.
Mutta Rautakorpi ja hänen projektinsa saivat vielä luottoa. Tunnetuin tuloksin, huipentuen kauteen 2002-2003.
Toki Ilveksen tilanne on eri. Karri Kivi on todellakin saanut jo usean vuoden ajan tilaisuuden näyttää taitonsa projektin eteenpäin viemisessä. Ja mitä optimistisiin kausiennakoihin tulee, niin mediassa kuin webbipalstoillakin, niin ne nyt alun alkaenkin heijastelivat pikemminkin ylioptimistista näkemystä Ilveksen potentiaalista (unohtaen kokonaan, että on siellä muillakin joukkueilla potentiaalia parempaan) sekä kirjoittajien yksinkertaista henkilökohtaista toivomusta, että Ilves vihdoin menestyisi. Tai kaunistelematta sanoen, olisin jo ennen kauden alkua voinut sanoa, että jokainen ennakko, jossa Ilveksen pelaajamateriaali rankattiin Tapparan yläpuolelle kuvasti vain kirjoittajan asiantuntemattomuutta/henkilökohtaisia toiveita. Anteeksi vain, sekä Ilveksen että ko. kirjoittajien suuntaan. (Mainittakoon vielä erikseen, että Ilves-leirissä on sen sijaan ollut yleisesti huomattavasti realistisemmat näkemykset oman joukkueen tasosta ja mahdollisuuksista.)
Mikä ei missään nimessä sulje pois sitä, että Ilves olisi silti voinut pyyhkiä lattiaa Tapparalla koko kauden ajan ja sijoittua runkosarjassakin selvästi paremmin. Henki on ennenkin voittanut materian, varsinkin yhdistettynä ylivertaiseen pelitaktiseen osaamiseen ja vastustajan pelityylin nollaamiseen.
Nyt ei kuitenkaan valitettavasti näyttänyt olevan käymässä niin.
Mitä seuraavaksi?
En kykene henkilökohtaisesti näkemään Myrrää minään tulevana sateentekijänä, pikemminkin välivaiheena. En silti pahastu, jos osoittautuu, että olin väärässä.
Toivon joka tapauksessa Ilveksen puolesta, että järkevä pitkän tähtäimen suunnitelma on ja siitä osataan pitää sitkeästi kiinni.