Valmennus

  • 223 243
  • 948

Garantie

Jäsen
Kumpaakin lähestymistapaa löytyy. Väitän kuitenkin, että poikkeuksetta menestyvät valmentajat ovat niitä, jotka valmentavat pelaajia eivätkä peliä. Olen osasta asioista täysin Sihvosen linjoilla ja en tunne Ilveksen taustoja, joten en voikaan ottaa kantaa siihen, mikä on pelaajien terveystilanne ollut. Sen sijaan tosiasiallisesti tällä kaudella koronavirus ja muut ongelmat ovat vaivanneet jokaista joukkuetta - Tappara (esimerkkinä tässä) pääsi pelaamaan parhaalla kokoonpanollaan ensimmäisen kerran maaliskuun alkupuolella - runkosarjan lopulla.

Tämän voidaan nähdä olevan pelitavallinen valinta. Ilveksen pelitapa ei ole puolustusvoittoinen ja tästä voidaan väitellä onko se väärin valittu vai ei, mutta silti olisin valmis väittämään että maalien estäminen on helpompaa kokoonpanosta riippumatta kuin niiden tekeminen.

Myrrän Ilves on vahvasti hyökkäyspainotteinen joukkue, kun taas Tapolan Tappara on puolustava joukkue varsinkin jos katsoo peräpään kokoonpanoa. Tämä ei ole Tapparalta mitään pois, kunhan vain ilmoitan oman kantani siitä minkälaiset joukkueet ovat kyseessä.

Sen sijaan siitä minulla on epäilyksiä, kuinka paljon Ilves pystyy rekrytoimaan tarvittavia palasia ja miten yhteisö sulattaa pelillisten tarpeiden valmennuksen runkosarjassa. Olen nostanut tässä keskustelussa omaa häntääni noin sata kertaa, mikä on sinänsä rasittavaa, mutta varoitin jo hyvän tovin syksyn puolella, että Ilveksen pelitapa nojaa liian paljon yhteen toimintamalliin. Tämä toimintamalli oli hyvin kiekoton peli ja vastahyökkääminen, jossa Ilves on koko Liigan eliittiä, mutta mestaruuksia ei ole voitettu eikä voiteta nytkään lainahöyhenissä.

Olen sitä mieltä että kokoonpanon repaleisuus oli suurin tekijä siihen, miksi nyt jossitellaan. Se että Ilvekselle iski keväällä koronan seurauksena kokoonpanovajaukset jotka paikattiin huonosti + jatkuvasti muuttuva kentällinen ei tehnyt hyvää sille dynamiikalle mikä ketjun pitää muodostaa pelatakseen Ilveksen haluamaa pelitapaa.

Edelleen vika on pelitavallisessa valinnassa mutta uskaltaisin väittää että ilman tuota sairastumis ja loukkaantumissumaa olisi Ilves ollut playoffeissa raikkaammalla ilmeellä. Se on sitten eri asia mihin se olisi riittänyt mutta ainakin jossittelu olisi ollut turhaa.


Itse ajattelen niin, että pelin pitäisi syntyä joukkueen sisältä ja pelissä pitäisi olla ainakin sellainen vaihe olemassa, jossa luotetaan oman pelin kykyyn rakentaa maalipaikkoja. Ilveksen maalipaikat syntyivät vielä pronssipelissäkin - tykkää tästä tai ei - vastustajan töppäilyistä ja Ilveksen pelitavan eli vastahyökkäyksien tukemisesta. Näin ollen seison edelleen sen ajatuksen takana, että ensi kaudella Ilveksen oman pelin vaihe eli kiekollisten rakenteiden pitää olla nykyistä vahvempia ja tämä vaatii myös pelaajistoon vahvistuksia. Haapala yksin ei riitä, vaikka onkin alku.

Pelitapa voi pakottaa vastustajan pelaamaan varovaisemmin, jolloin vastustajan maaliodottama laskee huomattavasti tai vaihtoehtoisesti pelaamaan välittämättä riskeistä jolloin Ilves olisi omimmillaan vastaiskujoukkueena.

Väittäisin että mm. TPS sarjassa suurin osa vastustajan maaleista tuli nimenomaan Ilveksen omista (painostamattomista) virheistä. Niitä virheitä tulee pitkin ottelua joka sarjassa ja joka ottelussa, halusi sitä tai ei, mutta nuo virheet jotka eivät johda maaliin jäävät helposti huomaamatta. Kiekolla tehtiin typeriä ratkaisuita, pelitavallisista syistä tai ei, mutta joka tapauksessa niitä tehtiin.

Siitä olen samaa mieltä että mikäli Ilves ei rakenna painijoukkuetta (kuten huhuissa näyttää olevan) niin Ilveksen tulee keskittyä kiekon hallintaan ja siihen miten maalipaikat rakennetaan kun vastustaja on ryhmittynyt puolustamaan. Pelkkiin vastaiskuihin perustaminen ei johda pitkälle ja tekee varianssista liian ison tekijän.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Myrrän Ilves on vahvasti hyökkäyspainotteinen joukkue, kun taas Tapolan Tappara on puolustava joukkue varsinkin jos katsoo peräpään kokoonpanoa. Tämä ei ole Tapparalta mitään pois, kunhan vain ilmoitan oman kantani siitä minkälaiset joukkueet ovat kyseessä.

Yleisellä tasolla en ole kanssasi muista pointeista eri mieltä, mutta minulla on yleisesti vaikeuksia ymmärtää tämä, mikä pelitapa perustuu hyökkäykseen ja mikä puolustukseen ajattelua. Itse näen pelin niin selväksi jatkumoksi, että jako kiekottomaan ja kiekolliseen peliin on luonnollisempi - en näe, että Ilves olisi erityisen hyökkäysorientoitunut joukkue vaan enemmänkin Ilves on kiekottomaan peliin orientoitunut joukkue. Näkemyksesi perustan sinänsä ymmärrän, jos ajattelee juuri puolustuksen profiilia - Tapparalla puolustus on raskaampi rakenteeltaan kuin Ilveksellä, mutta onko kyseessä kuitenkaan filosofinen valinta vaan enemmänkin Tapparan epäonnistuminen Rantakarin ja Austinen muodossa kesällä? Austin ja Rantakarihan nähtiin aluksi riskialttiina hyökkäyspelin kurkoina, mutta erityisesti Austin profiloitui jo alkusyksystä enemmän Vittasmäen kaltaiseksi peruspakiksi varsin vajailla hyökkäyspään ominaisuuksilla - Rantakari oli klesana ja hän ei saavuttanut enää minkäänlaista hyökkäyspotentiaalia. Ilveksen pakisto on nuorempi ja nopeampi - profiilina onnistuneemmin haettu pelaajia, jotka ovat nopeita ja laukaisuherkkiä - oman pään peruspakit ovat vähäisempiä.

Ilveksen vastahyökkäyksethän eivät ole sinänsä mitään hyökkäyspelin riemujuhlaa vaan niiden viritys tapahtuu kiekottomassa puolustuspelaamisessa omalla alueella: Ilves ei ole mikään huono joukkue ollut tälläkään kaudella puolustamaan maalintekosektoriaan ja pelkästään maalimäärät tuota yhtä Turun peliä lukuun ottamatta playoffeissa kertovat, että Ilveskin päätyi olemaan hyvin puolustusorientoitunut joukkue. Niin se pystyi Ilveskin aika pitkälle vastuksensa hyökkäykset nollaamaan - mutta toisin kuin runkosarjassa playoffeissa Ilveksen katkoihin alkoi mennä liian pitkä aika ja laitureiden nopeus otettiin vastuksilta pois. Ilveksen peli ei hyökkäyksessä kiihtynyt enää lainkaan playoffeissa - hidastui vain mitä kauemmas kausi kulki. Se kertoi siitä, että vastustajat ottivat Ilveksen pelin pois ja Myrrä ei pystynyt vastaamaan uudella pelin vaiheella tähän. Itse en niputtaisi tätä Ilveksen puolustuksen huonoudeksi tai filosofiseksi heikoksi puolustamiseksi vaan kiekollisten tukitoimien kokonaisvaltaiseen puuttumiseen pelitavasta. Jos Ilveksen pelistä jotain puutteita koko kauden mittakaavassa voi irrottaa niin ehdottomasti näkemäni suurin puute on pitkien hyökkäyksien totaalinen puuttuminen.
 

-One-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Olen nostanut tässä keskustelussa omaa häntääni noin sata kertaa, mikä on sinänsä rasittavaa, mutta varoitin jo hyvän tovin syksyn puolella, että Ilveksen pelitapa nojaa liian paljon yhteen toimintamalliin. Tämä toimintamalli oli hyvin kiekoton peli ja vastahyökkääminen, jossa Ilves on koko Liigan eliittiä, mutta mestaruuksia ei ole voitettu eikä voiteta nytkään lainahöyhenissä. Itse ajattelen niin, että pelin pitäisi syntyä joukkueen sisältä ja pelissä pitäisi olla ainakin sellainen vaihe olemassa, jossa luotetaan oman pelin kykyyn rakentaa maalipaikkoja. Ilveksen maalipaikat syntyivät vielä pronssipelissäkin - tykkää tästä tai ei - vastustajan töppäilyistä ja Ilveksen pelitavan eli vastahyökkäyksien tukemisesta. Näin ollen seison edelleen sen ajatuksen takana, että ensi kaudella Ilveksen oman pelin vaihe eli kiekollisten rakenteiden pitää olla nykyistä vahvempia ja tämä vaatii myös pelaajistoon vahvistuksia. Haapala yksin ei riitä, vaikka onkin alku.
Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, mutta tässä kohtaa näkemyksemme eroavat. Minusta Ilveksen ongelma ei tällä kaudella ollut pelitavan yksipuolisuus. Ongelma oli sen sijaan se, että oman peli-identiteetin kovaa ydintä (=vastaiskupeliä) ei pystytty käyttämään ollenkaan koko pudotuspeleissä, pronssipeliä lukuunottamatta. Ilves pelasi siis täysin sekundäärisillä osaamisalueillaan, ja pärjäsi siihen nähden verrattain hyvin. Se kertoo nimenomaan monipuolisuudesta ja muuntautumiskyvystä. Ensi kaudella pelitapaa täytyy ruuvata siihen suuntaan, että sen ydinalueita pystytään hyödyntämään ketä tahansa vastustajaa vastaan myös keväällä. Finaalijoukkueet ovat molemmat tällaisia.
 

Garantie

Jäsen
Se kertoi siitä, että vastustajat ottivat Ilveksen pelin pois ja Myrrä ei pystynyt vastaamaan uudella pelin vaiheella tähän.

Sanoisin että se kertoo enemmän siitä, että Ilveksen pelitapa kärsi äärimmäisen tiukasta, jopa epäinhimillisestä, sarjaohjelmasta. Tosin Kärpät olisikin pitänyt hoitaa nopeammin, mutta ei se mikään heittopussijoukkue kuitenkaan ollut (pelitapa tähän).

Mielenkiintoista muuten oli se, että sarjassa TPS vastaan Ilves sai ihan pätevästi 2. erässä pidempiä pyörityksiä vastustajan päässä mutta kun ne eivät johtaneet kunnon maalipaikkoihin. Jos vertaa vaikkapa Tapparan peliä Ilveksen vastaavaan niin Tapparan viivaheitot vaikuttavat järjestään huomattavasti vaarallisemmilta Ilveksen vastaaviin verrattuna.

Ja tähän jälkimmäiseen ongelmaksi voidaan laskea Lööfin ja Johanssonin puuttuminen jolloin sitä kiekkovarmaa puolustajaa oltiin vailla. Lancasteria en tähän laske koska on enemmän vastahyökkäys-spesialisti eikä hyökkäyspään puolustaja. Parikka ilmeisesti myös klesana, vaikkei varsinaisesti ole mikään kiekollinen puolustaja.
 
Viimeksi muokattu:

George Parros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks 06-07
Ongelma oli sen sijaan se, että oman peli-identiteetin kovaa ydintä (=vastaiskupeliä) ei pystytty käyttämään ollenkaan koko pudotuspeleissä, pronssipeliä lukuunottamatta. Ilves pelasi siis täysin sekundäärisillä osaamisalueillaan, ja pärjäsi siihen nähden verrattain hyvin. Se kertoo nimenomaan monipuolisuudesta ja muuntautumiskyvystä. Ensi kaudella pelitapaa täytyy ruuvata siihen suuntaan, että sen ydinalueita pystytään hyödyntämään ketä tahansa vastustajaa vastaan myös keväällä. Finaalijoukkueet ovat molemmat tällaisia.

Niin, MIKSI Ilves ei pystynyt käyttämään parasta vahvuuttaan paremmin? (paitsi yllättäen pronssipelissä, jossa vastustaja ja sen puolustusintensiteetti, tiiviys, kokemus ja fyysisyys ei sitten ollutkaan, ymmärrettävästi aiempien kovempien panosten pelien tasolla)
MITÄ ne pelilliset muutokset ovat, joihin pitää pyrkiä ja onko pelaajiston muutokset juuri sellaisia, jotta Ilves ens vuonna siihen pystyy?
Pelaajamateriaalin laatu kuitenkin pysynee suhteessa pääkilpailijoihin lähes samana, vaikka tietenkin omat kannattajat aina toivovat ja uskovat joukkueensa vahvistuvan, kun vertaavat sitä vain päätyneen kauden joukkueeseen.
 

Mad Dog

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ottaen huomioon jo nykyinen sopimustilanne ja tulevat vahvistukset sanoisin, että ensi kauden Ilves tulee olemaan ratkaisevasti parempi.
Vahva kannattajakunta, ammattitaitoinen johto ja suuren hallin isot tulovirrat takaavat myös sen, että kauden aikana voidaan mahdollisiin ongelmakohtiin reagoida.
Sihvonen on tuonut suomalaiseen kiekkokirjoitteluun tämän valmentajien gloriaa hehkuttavan ”pelikirjamytologian”. Itse uskon nykyisen valmentajakunnan pärjäävän hyvällä materiaalilla mainiosti.
Jokainen valmentaja valmentaa oman persoonansa raamien mukaisesti. Tottahan itsekin kaipaisin Myrrältä paljon aktiivisempaa ja ärhäkkäämpää toimintaa ottelun tiimellyksessä.
No, mutta se nyt vain ei hänen luonteelleen sovi.
Silloin voisi ajatella, että juuri kakkosvalmentajana voisi toimia se räiskyvämpi henkilö.
 
Viimeksi muokattu:

Kyle

Jäsen
Tämä on kyllä mielenkiintoinen keskustelu, pudotuspelien suorituksen voi nähdä joko onnistuneena tai epäonnistuneena suorituksena. Pitääkö pudotuspeleissä mennä omilla vahvuuksilla vai pitääkö osata reakoida vastustajan mukaan? Ei tähän ole yhtä oikeata vastausta. Mielestäni jälkimmäinen vaatii valmennukselta siinä hetkessä enemmän kuin se, että menee omilla vahvuuksilla. Se puolestaan vaatii sitä, että on tavallaan lähtökohtaisesti ennakkosuosikki.

Tällä kaudella finaalisarja jäi kahden voiton päähän. Onko se sitten paljon vai vähän? Lähtökohtaisesti ja kokonaiskuvassa se on erittäin vähän, se on niin vähän, että jos ensi vuonna olemme välierissä ja saamme ehjän kokoonpanon niin se on kova suoritus se ja olemme lähelle finaalipaikkaa. Sm-liigassa todennäköisesti kahdesta välieräjoukkueesta kumpi tahansa voi mennä finaaliin, ihan joukkueista riippumatta. Välieriin pääsy edellyttää sitä, että samalla moni kova joukkue tulee pettymään.

Tänä vuonna kuitenkaan itse välierissä Ilves ei vielä ihan täysillä pystynyt haastaa TPS:ää ja sikäli finaali-paikka voi tuntua kaukaiselta.

Onkin relevanttia spekuloida, että vaikka valmennuksessa tehtäisiin monia asioita paremmin ja pelitapaa tultaisiin muuttamaan radikaalisesti, niin todennäköisyys sille että menestys olisi parempaa ei välttämättä kasva yhtään sen todennäköisemmäksi.

Helpoin tie menestykseen tapahtuu siten, että runkosarjassa vakiintuu top 4 joukkueeksi ja pääsee ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Sitten kun välieriä ja finaaleita pääsee tahkoamaan tarpeeksi usein, niin kyllä se ratkaisevan 6/7 pelin jatkoaikapomppu joskus osuu omalle kohdalle. Valitettava tosiasia on se, että yleensä kestomenestyjät kokevat paljon enemmän välierä- ja finaalitappioita kuin niitä mestaruuksia. Oliko Tapparalla kolme peräkkäistä hopeeta ennen 2000-luvun ensimmäistä mestaruutta? En jaksa tarkistaa, mutta se jos joku on katkeraa kalkkia. Ilves on vasta matkalla sinne huipulle ja tällähetkellä pitää olla selkeä tavoite, että ensinnäkin pelaa edes toisen tasapainoisen runkosarjan tai puolivälieräsarjan putkeen. Pitää olla realisti ja muistaa myös, että aika moni muu iso joukkue käy samaan aikaan näitä keskusteluita läpi, että mikä meni tällä kaudella pieleen.

....

Ei Sihvosen kolumneita kannata liian kirjaimellisesti ottaa, saatika totuutena. Sen sijaan kannattaa muistaa, että Sihvonen yrittää artikuloida asiaa neutraalista näkökulmasta missä on yleensä sellainen totuus jota ei välttämättä näe Ilves- lasien takaa. Kyllä Sihvonen on antanut Ilvekselle kehuja kun on ollut sen paikka, joten kyllä sitä kriittikkiäkin pitää ottaa vastaan. Jos tuolta etsii sen punaisenlangan niin kyllä se kiteytyy siihen, että pelitapa ei toiminut. Loukkaantumiset ja muut ovat sitten syitä mikä sitten johti siihen.
 

-One-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pitääkö pudotuspeleissä mennä omilla vahvuuksilla vai pitääkö osata reakoida vastustajan mukaan? Ei tähän ole yhtä oikeata vastausta. Mielestäni jälkimmäinen vaatii valmennukselta siinä hetkessä enemmän kuin se, että menee omilla vahvuuksilla. Se puolestaan vaatii sitä, että on tavallaan lähtökohtaisesti ennakkosuosikki.
Minusta se ei ole joko-tai, vaan sekä-että. Pitää olla vahva oma peli-identiteetti, josta ammentaa. Vastustaja pyrkii tietysti riisumaan siitä kaiken mahdollisen, mutta jotain sellaista on jäätävä jäljelle, mikä tulee pelaajilla selkäytimestä. Samaan aikaan kääntäen, pitää pystyä itse riisumaan vastustajan pelistä kaikki, mikä irti lähtee, ja reagoimaan vastustajan tekemiin muutoksiin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ilveksen ongelma oli, että runkosarjan pelikirja ei toiminut pudotuspeleissä. Mitään neljän pelikirjan sekaannusta Ilveksessä ei kuitenkaan todellakaan ollut.

en vieläkään ole jaksanut kirjoitella omia ajatuksiani, jotenkin tyhjä olo, mutta...

Joukkue joutui "vaihtamaan" pelikirjaansa runkosarjasta, koska, kuten toteat, se runkkarin pelikirja ei toiminut pleijariessa. Aivan kuten ennakoon pelkäsin, vaikka muuta toivoin. Kyllähän tää vähän oli Sakke Pietliä 88 ja 89 all over again. Housut kintuissa joutu Myrrän tiimi yllätetyksi plejarikiekon erilaisista lainalaisuuksista.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Kyllä se oma pelitapa pitäisi toimia niin hyvin, ettei sitä pitäisi joutua heti uusimaan kun vastustaja keksii vastalääkkeen. Naapuri ei pelaa kaunista kiekkoa, mutta ei ole mikään yhden pelitavan joukkue. Varianssia pitää löytyä selkärangasta.

Pakko uskoa, että syksyllä ei lähdetä nollista vaan pohjaa on tehty ja sen päälle rakennetaan lisää.
 

Huml71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Joukkue joutui "vaihtamaan" pelikirjaansa runkosarjasta, koska, kuten toteat, se runkkarin pelikirja ei toiminut pleijariessa. Aivan kuten ennakoon pelkäsin, vaikka muuta toivoin. Kyllähän tää vähän oli Sakke Pietliä 88 ja 89 all over again. Housut kintuissa joutu Myrrän tiimi yllätetyksi plejarikiekon erilaisista lainalaisuuksista.
Näin. Sanoisin, että Ilves olisi lähtenyt runkosarjan pelikirjallaan lauluun Kärppiä vastaan. Kaksikko Myrrä & Ojanen kaivoi viisaasti takataskusta Kärpät -sarjaan viivelähdöt, trapin, sekä kiekkokontrollin. Ja se yllätti myös aluksi Kärpät.

Siitä en ole saanut kiinni, että miksi Ilves liukui TPS -sarjassa takaisin runkosarja-lätkänsä suuntaan? Perustan tulisi olla sama läpi kauden, mutta eri twisteillä vastustajasta riippuen. TPS puolusti kuten Kärpät, ellei jopa paremmin. Olisivat vain jatkaneet Kärpät -sarjan kiekolla. Loukkaantumisia ei toki tule vähätellä. Varsinkin, kun ne osuvat tuolla tavoin kärkipelaajiin.

Ipan valmennuksen tulisi nyt kehitellä pelitapa, millä voidaan vetää läpi kauden. Mikko Manner kärsi samasta ongelmasta Kärpissä: runkosarjan rallattelukiekolla ei ollut mitään käyttöä pudotuspeleissä.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Siitä en ole saanut kiinni, että miksi Ilves liukui TPS -sarjassa takaisin runkosarja-lätkänsä suuntaan?
Päinvastoin kuin Kärpät, TPS paineisti ylhäältä tai ainakin ylempää ja se on ollut läpi kauden myrkkyä Ilveksen avauspelille. Myrrän pelifilosofian mukaan paine puretaan lähtemällä nopeasti ylöspäin, eikä sieltä sitten enää palata. TPS näytti sortuvan samaan Tapparaa vastaan, joten voi olla ettei kyseessä ole tietoinen valinta. Ehkä kiireentuntu vain muodostuu kentällä niin suureksi, ettei ehdi tehdä oikeita ratkaisuja vaan päätyy puskemiseen.

Paineen purkamiseen täytyisi kyllä löytyä ensi kaudelle lääkkeitä. Ei sen pitäisi olla kummoinenkaan temppu opettaa, kun on yksi jääkiekon perusasioista. Mutta kyllä kiire tulee, jos koko joukkue on kollektiivisesti sen 0,5-1s myöhässä tilanteissa.
 

wolfram

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pari asiaa pisti itseäni silmään.. omasta päästä ei saada kiekkoa purettua lähes koskaan omille.. toinen se passiivinen alivoima vrt Tapparan vastaava.. en osaa kumpi on parempi kuitenkin Tapparan valitsemalla tavalla yvvjoukkueelleei ei jää yhtään aikaa. Ipahan koitti pelata kiekon kulmaan sillä passiiviselle neliöillä.
 

Kyle

Jäsen
Aloin muuten pohtimaan, että onko Myrrällä ja kumppaneilla sokea piste ns. duunari-tyyppisten pelaajien kehittämisessä? Näitähän nyt tulee Ilvekseen joka vuosi uusia ja vanhoja ei edes haluta pitää tai niistä pyritään jo kesken sopimuskauden aikana eroon.

Myrrällä on hyviä näyttöjä nuorten taitavien pelaajien eteenpäin viemiseksi ala Maccelli, Järventie, Lööf, Saarela, Oden jne...

Sen sijaan jos mietitään ihan Vainionpäästä ja Haapasesta lähtien vaikka Nalliin ja Päkkilään, niin ei heidän kamppailu- ja kiekotonpeli mielestäni ole mennyt Ilves aikana hirveästi eteenpäin. Ensimmäinen kaksikko on juuri nyt hyviä omissa rooleissaan Tepsissä ja jälkimmäisille on yritetty hioa käsiä Ilveksessä vaikka kenties heillä olisi enemmän annettavaa juuri kiekottomina. Mieho on myös hirveästi tullut kiekollisemmaksi pelaajaksi, mutta samalla mielestäni aremmaksi ahtaissa tiloissa. Virtanen, Vartiainen ja Grewe ovat tietysti omalukunsa, heillä painoivat myös muut ongelmat.

Tuli vain mieleen kun nyt hankittiin Ruokonen - Tikka kaksikko käytännössä paikkaamaan Ilveksen duunariosasto vajetta. Jännä nähdä pysyykö tällä kaksikolla tuo rooli vai mihin suuntaan pelaajat kehittyvät sopimuskautensa aikana. Kuitenkin luulisi, että juuri tuolle sektorille olisi parhaat tai edullisimmat mahdollisuudet kehittää itsekin pelaajia.

Tämä näkynee kokonaiskuvassa sitten kenties koko joukkueen huonoissa aloitustilastoissa ja repaleisessa alivoimassa.
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Myrrän mukaan päästiin vetämään tammi-helmikuun tärkeiden viikkojen aikana 5 (!) treeniä joukkueena ja nekin vajailla miehistöillä. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin joukkue pitäisi hioa iskuun pudotuspeleihin.

On päivänselvää, ettei mikään taktinen oivallus auta, jos kokoonpano on täynnä puolikuntoisia.
 

Fläppitaulu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, KOOVEE, Ilves
Myrrän mukaan päästiin vetämään tammi-helmikuun tärkeiden viikkojen aikana 5 (!) treeniä joukkueena ja nekin vajailla miehistöillä. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin joukkue pitäisi hioa iskuun pudotuspeleihin.

On päivänselvää, ettei mikään taktinen oivallus auta, jos kokoonpano on täynnä puolikuntoisia.
Tammi-helmi on otteluita keskimäärin kolmen päivän välein. Tuossa oli vielä muutama ottelusiirto vähentämässä otteluruuhkaa. Joten olisko puolikuntoisille optimaalista vetää kuntotreenit heti pelin jälkeisenä päivänä vai peliä edeltävänä päivänä? Mietin vaan monetko kuntotreenit tuolle ajanjaksolle on mahdollista mahduttaa edes optimaalisessa terveystilanteessa. Vai meneekö Myrrän jokavuotisen kevätselittelyn puolelle?

Mihin muuten porukan kunto suhteessa vastustajiin oli tammi-helmi kadonnut? Oliko Ilves jälleen kerran huono-onnisempi koronan suhteen (vaikkei todellisuudessa edes ollut)? Pitäisikö maailmalta, tai edes naapurista, hakea oppia miten olla menettämättä kuntoaan tammi-helmikuussa?
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tammi-helmi on otteluita keskimäärin kolmen päivän välein. Tuossa oli vielä muutama ottelusiirto vähentämässä otteluruuhkaa. Joten olisko puolikuntoisille optimaalista vetää kuntotreenit heti pelin jälkeisenä päivänä vai peliä edeltävänä päivänä? Mietin vaan monetko kuntotreenit tuolle ajanjaksolle on mahdollista mahduttaa edes optimaalisessa terveystilanteessa. Vai meneekö Myrrän jokavuotisen kevätselittelyn puolelle?

Mihin muuten porukan kunto suhteessa vastustajiin oli tammi-helmi kadonnut? Oliko Ilves jälleen kerran huono-onnisempi koronan suhteen (vaikkei todellisuudessa edes ollut)? Pitäisikö maailmalta, tai edes naapurista, hakea oppia miten olla menettämättä kuntoaan tammi-helmikuussa?
Olihan sarjassamme koronan osalta (aaltojen määrä ja ajankohta, sairastumisten vakavuus) osalla joukkueista tänäkin vuonna enemmän epäonnea kuin toisilla. Kyllä silti analyysi on paikallaan tämänkin osalta.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
On päivänselvää, ettei mikään taktinen oivallus auta, jos kokoonpano on täynnä puolikuntoisia.

Toisaalta tällä kaudella monella joukkueella oli täysin sama tilanne. Koronavirus kuritti Liigaa kauttaaltaan - siinä olet kyllä oikeassa, ettei mikään taktiikka siinä auta, jos kokoonpano ei ole kunnossa. Itse en kuitenkaan vieläkään suostu Ilveksen pronssia (ja huom. pronssi on kuulkaa hyvä suoritus, varsinkin kun sen laittaa pitkään perspektiiviin) puuttuvien pelaajien tai harjoittelemattomuuden piikkiin. Samanlaisia tilanteita vilisi pitkin Liigaa - jälkiviisaasti Liigassa esim. IFK:n osalta paska osui pahemmin tuulettimeen kuin Ilveksellä, kun koronaviruksen riivaamana joutuivat pelaamaan puolivälierät ja tätä ennen vielä ykkös-mv lähti telakalle.

Seison edelleen sen aiemman analyysini takana, että Ilveksen pelillinen selkäranka petti keväällä. Toisaalta en ole taaskaan seurannut Ilvestä riittävästi koko kauden mittakaavassa, mutta väitän edelleen, että merkittävimmin osin Ilveksen maalit tuotettiin myös syyskaudella tuolla Ilveksen vastaiskulätkällä. Olisi kiva tarkistella aina jälkeenpäin, mutta ainakin tappara.co:n puolella noita samoja havaintoja löytyy ihan kauden ensimmäisistä paikallisista. Toki jälkiviisaana on aina helppoa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sekin on tässä tilanteessa kohtalaisen turhaa. Minä itse luulen, että Myrrällä ja Ojasella on ihan selvät ideat siitä, etteivät he toista kautta lähde pelaamaan muiden jääkiekkoa vaan tulevat vahvistamaan kiekollisia rakenteita peliin. Ilveksen valmennuksen homma ensi kaudella - paineita lukuun ottamatta - on varsin helppo, koska kaikilla kriittisillä pelipaikoilla on selviä jatkumoita menossa. Maalivahtien varaan Ilves voi rakentaa helposti - samoin puolustuksesta löytyy jo riittävät perustat. Hienosäätöä kaipaa ennen kaikkea hyökkäys, johon Ilves kyllä kaipaa selvästi ykkössentteriä Konnan edelle. Playoffeissa Konnan rajallisuus tuli jo näkyviin - niin tuli myös Tapparan puolella Kuuselan.

Tuo Ilveksen vauhtilätkän syvä pohja tietysti valmennuksen kannattaa muurata muistiin - se on varmasti myös ensi kaudella tarpeellinen työkalu. Sen sijaan sama homma on Jukureilla ja Ilveksellä, että kiekollisia pelin vaiheita pitää vahvistaa selvästi ja niiden sisällä pitää olla enemmän syvyyttä myös hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä. Vaikka tämän päivän jääkiekko onkin pitkälti kiekon nopea siirtelyä alueelta toiseelle, Tapparan menestys tällä kaudella todistaa edelleen sen, että kiekon kontrollointi on lopulta se, jolla voitetaan mestaruudet hyvän puolustuksen päällä. Ilvekselle ja valmennukselle siis tiedossa lähinnä hienosäätöä, jotka voivat olla täysin yksilölähtöisiä eikä välttämättä niinkään pelitavallisia.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ilveksen pelillinen selkäranka petti keväällä.
Juurikin näin kävi. Asia mitä pelkäsin, vaikka muutua toivoin (flashback 88).



Koko kauden pelattu nopea suunnanmuutospelistä luovuttiin.. miksi? No Kärppiä vastaan siksi, että Kärpät pelas niin matalaa tarppia. Ekassa pelissä Trap oli Kärpillä liian ylhäällä ja Ilves pääsi päätykiekoilla sen ohi olemalla ensin kiekollisena päädyssä. Kärpät laski trapin alemmas ja ehtivät kiekkoon Ilvespelaajien kanssa ja jouduttiin Ilveksen kannalta epäedullisimpaan pelitilanteeseen, laitapainiin.



Koko pelitapa perustu siihen, ettei laidoissa tartte kamppailla ja sellasta kamppailuvoimaa ei oikein joukkueesta myöskään löytynyt (hankntoja, Ruokone, Tikka.. ring the bell?). Toisaalta koska Kärpät ei ”suostunut” pelaamaan kiekollista hyökkäyspeliä, niin oliko vaihtoehtoja? Ei voinut odottaa, että avoimelle jäälle syntyy irtokiekkoja josta käydään lapioimassa maalit.. vaikka sitten se seiskapelin ratkaisu oli juurikin tällänen ydinpelitavan maali. Mutta muuten sitä ei pelattu.. ehkä ei voitu Kärppien matalan trapin takia. Yhtäkaikki, Ilveksen pelitapa suli tässä pahasti



Mutta miksi sitten TPS:ä vastaan koitetiin edelleen viiveillä ja kiekkokontrollilla, sitä en ymmärrä. Peli ajautui kamppailupelaamiseksi niin kulmissa kuin maalinedessä ja Ilveksen pelaajien papu ei pääsääntöisesti riitä tässä. Ei ole ”markusnnurmia” tai ”mäenalasia” jotka pystyy väkisin pelaan itsensä maalineteen. Mun mielstä ois runkkarin tapaan pitänyt puolustaa keskustaa ja koittaa iskeä vastaan kuten runkkarissa. Näin ei kuitenkaan tehty ja TPS:ä vastaan ei oikein ollut palaa… omaa pelitapaa ei edes koitettu soveltaa, miksi ei?



Miksi TPS ei pärjännyt sitten Tapparalle, siitä ei ole kaunista sanottavaa, joten jätän sen sanomatta. Ja ei en tarkota mollata naapuria, lähinnä sitä, että kiekon säännöt mahdollistaa tietynlaiset taktiikat.. (keskiviiva takas ja hybridipitkä romukoppaan tänx)
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
@peterra - HIFK ja ehkä Lukko (tällä kertaa) kärsivät koronan vaikutuksista eniten. Ilves oli kyllä myös hyvin taudin runtelema tälläkin kertaa.

@Tarinankertoja kuvaa hyvin omiakin näkemyksiäni pelitavan toteutuksesta. Kärppiä vastaan oltiin pakotettua pelitapaan, joka ei ollut Ilvekselle mukavuusaluetta. Ihmettelen kuitenkin, että miksi TPS-sarjassa jatkettiin tätä, eikä palattu normaaliin. Rytmit toki olivat kateissa jo runkosarjan lopussakin ja erinomainen vire vuodenvaihteesta katosi kuin pieru Saharaan
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Jos Anttilasta olisi Ilveksestä saatu irti se Marko, joka eilen veti MM-lätkää niin Ilves olisi nostellut kannua keväällä. Alivoimallakin Anttila oli suorastaan loistava - liikkuva ja aktiivinen. Ei siis ringetteviivalla seissyt passiivinen ja alistunut.

Jokainen voi itse päätellä oliko tämä ketju oikea paikka tälle kommentille.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Anttila ei sovi Myrrän pelikirjaan, jossa käännetään aina nopeasti ylös. Jalosen MeidänPeliin mies taas sopii kuin nenä päähän, ja väheksy vie voi myöskään Björnisen osuutta ketjun toimivuuteen. Mäenalasen voisi periaatteessa korvat jollain toisellakin isokokoisella kiekollisella laiturilla, mutta Björnien ja Anttila sopii yhteen (ja ovat siksi myös AV kaksikko) ja Meidän Pelin sapluuna, jossa peliä saannollisesti hidastetaan, sopii Anttilalle, jolle jää energioita myös säntäilyyn. Ilveksen ”kokoajan vauhdissa kielivyön alla” ei sovellu miehelle.



Ja Marko oli sit parhaimmillaan pleijareipeleissä, joissa otetiin enemmän viiveellä…
 

Fläppitaulu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, KOOVEE, Ilves
Toivottavasti Ilveksen YV-vastaavat katselleet Stanley-Cuppia ja scoutanneet erityisesti Boltsin ja Rangersin YV-variaatioita. Ei pitäisi olla erityisen vaikeaa siirtää muutamia peruskuvioita liigan "puukäsille".
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Boston Bruins ja Real Madrid
Myrrän(kin) back-to-back pelejä ja tilastoja on haukuttu. Ilvesfoorumilta kopioin härskisti kirjoittajan Ilves97 laskemat tilastot ja laitan ne tähän alas:

Back-to-backeja 45
1. pelin voittoja 31 (68.9 %) Pka. 2.09
2. pelin voittoja 29 (64.4 %) 1.87
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös