On päivänselvää, ettei mikään taktinen oivallus auta, jos kokoonpano on täynnä puolikuntoisia.
Toisaalta tällä kaudella monella joukkueella oli täysin sama tilanne. Koronavirus kuritti Liigaa kauttaaltaan - siinä olet kyllä oikeassa, ettei mikään taktiikka siinä auta, jos kokoonpano ei ole kunnossa. Itse en kuitenkaan vieläkään suostu Ilveksen pronssia (ja huom. pronssi on kuulkaa hyvä suoritus, varsinkin kun sen laittaa pitkään perspektiiviin) puuttuvien pelaajien tai harjoittelemattomuuden piikkiin. Samanlaisia tilanteita vilisi pitkin Liigaa - jälkiviisaasti Liigassa esim. IFK:n osalta paska osui pahemmin tuulettimeen kuin Ilveksellä, kun koronaviruksen riivaamana joutuivat pelaamaan puolivälierät ja tätä ennen vielä ykkös-mv lähti telakalle.
Seison edelleen sen aiemman analyysini takana, että Ilveksen pelillinen selkäranka petti keväällä. Toisaalta en ole taaskaan seurannut Ilvestä riittävästi koko kauden mittakaavassa, mutta väitän edelleen, että merkittävimmin osin Ilveksen maalit tuotettiin myös syyskaudella tuolla Ilveksen
vastaiskulätkällä. Olisi kiva tarkistella aina jälkeenpäin, mutta ainakin
tappara.co:n puolella noita samoja havaintoja löytyy ihan kauden ensimmäisistä paikallisista. Toki jälkiviisaana on aina helppoa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sekin on tässä tilanteessa kohtalaisen turhaa. Minä itse luulen, että Myrrällä ja Ojasella on ihan selvät ideat siitä, etteivät he toista kautta lähde pelaamaan muiden jääkiekkoa vaan tulevat vahvistamaan kiekollisia rakenteita peliin. Ilveksen valmennuksen homma ensi kaudella - paineita lukuun ottamatta - on varsin helppo, koska kaikilla kriittisillä pelipaikoilla on selviä jatkumoita menossa. Maalivahtien varaan Ilves voi rakentaa helposti - samoin puolustuksesta löytyy jo riittävät perustat. Hienosäätöä kaipaa ennen kaikkea hyökkäys, johon Ilves kyllä kaipaa selvästi ykkössentteriä Konnan edelle. Playoffeissa Konnan rajallisuus tuli jo näkyviin - niin tuli myös Tapparan puolella Kuuselan.
Tuo Ilveksen vauhtilätkän syvä pohja tietysti valmennuksen kannattaa muurata muistiin - se on varmasti myös ensi kaudella tarpeellinen työkalu. Sen sijaan sama homma on Jukureilla ja Ilveksellä, että kiekollisia pelin vaiheita pitää vahvistaa selvästi ja niiden sisällä pitää olla enemmän syvyyttä myös hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä. Vaikka tämän päivän jääkiekko onkin pitkälti kiekon nopea siirtelyä alueelta toiseelle, Tapparan menestys tällä kaudella todistaa edelleen sen, että kiekon kontrollointi on lopulta se, jolla voitetaan mestaruudet hyvän puolustuksen päällä. Ilvekselle ja valmennukselle siis tiedossa lähinnä hienosäätöä, jotka voivat olla täysin yksilölähtöisiä eikä välttämättä niinkään pelitavallisia.