Ainoa agenda on saada Jokerit takas kotoiseen liigaan henkilökohtaisista syistä.
Huono latistus. Ja taas kerran väärin päin.
Jokerit on nyt ollut kansakunnan tapetilla enemmän kuin aikoihin, ja se on tarjonnut monelle mahdollisuuden pysähtyä ja pohtia Jokereiden roolia ja merkitystä uudelleen.
Oli syynä sitten seurarakkaus, isänmaallisuus, näkemykset Putinin hallintoa kohtaan, geopoliittiset jännitteet, tai ihan vaan väsymys KHL-toilailua kohtaan, niin kaikki nämä ovat parempia ja kunniallisempia syitä kuin "pelin taso", joka olisi se henkilökohtainen syy ummistaa silmänsä kaikelta muulta.
On hienoa huomata, että moni Jokereita tähän asti kannattanut on nostanut kätensä pystyyn, ja todennut, että suomalainen Jokerit, siis se Jokerit, jossa
ei sekoiteta politiikkaa ja urheilua, olisi se helposti ja mutkattomasti rakastettava oma seura, tuttu, turvallinen ja oma.
Tuntuu, että äänekäs, mutta ainakin Jatkoajassa vähemmistöön jäänyt, Jokereiden kelta-punainen KHL-siipi suorastaan halveksuu oman seuransa sinistä, suomalaista siipeä, ja siinä sivussa kaikkia meitä suomalaisia.
Valko-Venäjän tapahtumat ovat vain katalyytti, tilanne, joka pakottaa Jokeriyhteisön jäseniä miettimään, että "kenen lippua kannat, kenen joukossa marssit". Ja yhä useampi näyttää valitsevan suomalaisen puolen.
KHL-piireissä on muuten erikoinen tapa järjestelmällisesti lytätä kaikki, jotka osoittavat minkäänlaista aitoa yhteiskuntavastuuta, välittämistä tai maailmantuskaa. En usko, että Jatkoajan "puna-keltaiset"olisivat järjestään misantrooppisia realpolitik-whataboutisteja, mutta viestit kyllä huokuvat mitä vastenmielisintä asennetta kaikkea länsimaisia arvoja kohtaan. Sattumaa vai venäläistä soft poweria?