Kuolio ei kai niinkään ole sairaus vaan seuraus. Mutta sopinee otsikon alle. Seurausta siis kirjaimellisesti omasta tyhmyydestä, olisi kyllä ollut vältettävissä.
Juuri 18 vuotta oli tullut mittariin kun joku Hakan homo rappas oikein huolella ja sääreen kehittyi sellainen tennispallon kokoinen patti. No sehän ei juurikaan ollut kipeä eikä estänyt kävelyä. Sitten olin Provinssirockissa tuhannen päissään harrastanut festarikirurgiaa ja olihan siihen kuulemma röökilläkin tumpattu, tuntoa kun patissa ei ollut. Siitä sitten saaristoon lomailemaan ja tulehduksenhan se aiheutti. Mantereelle paluun aikaan patti olikin jo mätivä ja (yllättäen) perkeleen kivulias. Arvarissa hoitsut pisti suoraan lanssiin ja kohti K-HKS:aa. Siellä ensimmäinen lääkäri ei uskaltanut tehdä diagnoosia vaan hälytti kirurgin paikalle. Tämäkään ei halunnut koskea jalkaan sillä pitemmälläkään kirurgitikulla vaan paikalle hälytettiin kesälomilta superkirurgi. Onneksi sillä oli mökki Rengossa.Siinä vaiheessa oli jo selvää, että suoraa leikkaukseen ollaan menossa kiireellisenä ja esilääkitys lyötiin päälle. Kun treffasin tämän superäijän ekaa kertaa juuri ennen leikkausta oli perkeleen hyvä, että olin jokseenkin mömmöissä, sillä tuomio oli aika pysäyttävä. 50% mahdollisuus sille, että salista poistutaan yksijalkaisena. Jos kuolio on luussa asti, se on polvesta alaspäin kinttu pois. Tilanteen vakavuus ei onneksi oikein ollut avautunut kun paikalle tulleen siskoni mukaan olin vain naureskellut tilanteelle.
Heräsin leikkauksen jälkeen matkalla heräämöön ja vyötäröstä alaspäin halvaantuneena en luonnollisesti tuntenut onko siellä kaksi jalkaa vai ei. Oli se euforian tunne aika perkellen kova kun pienen empimisen jälkeen uskalsi nostaa päätä ja nähdä kymmenen varvasta. Walkmaneistä pistin soimaan leikkausmusiikkina olleen Panteran Vulgar Display of Powerin ja sieltä Walkin ja aattelin, että nyt loppuu holtiton urpoilu koska ei tuo kävelykään ole näköjään mikään itsestäänselvyys. Siinä meni ihonsiirtojen kanssa liki kolme viikkoa sairaalassa, onneksi infektioriskin vuoksi omassa huoneessa. Eihän se urpoilu tietenkään loppunut ja paljon on sattunut ja kirurgia tarvittu useamminkin, mutta ne sentään ovat olleet tietoisia riskejä tai pelikentällä sattuneita havereita.
Mut siis joo, älkää olko tyhmiä ja välinpitämättömiä oman terveyden kanssa.
E: Lisäyksenä vielä, että tuohon aikaan olin SM-tason urheilija ja juuri tehnyt sopimuksen Tampereelle uuteen seuraan. Oli siinä hieman ensimmäisessä kokoontumisessa Eerikkilässä seliteltävää miksi kauden avaus myöhästyy ja harjoituskausi jää väliin. Sain sitten onneksi kuitenkin hyvin peliaikaa, eli loppu hyvin kaikki hyvin.