Vakavin sairastamasi sairaus?

[abianos]

Niin, mikä?

 

[UnenNukkuja]

Tämä on koomisuutensa pysyvässä diagnoosissani. En kyllä liiaksi muuta onnistu sairastamaan. Nuhat kun käyvät kylässä, käy tuo todella lyhyen kaavan mukaan. Vesirokko lapsuudessa taisi viedä hetken pidempään.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Se oli se yksi ilta, jota en varmasti koskaan unohda. Lääkäri ei löytänyt meikäläisestä mitään vikaa, paitsi ne päästä jo löytyneet, mutta voi vittu.
Kouristelin ja tärisin sängyssä ja jotain pilkkuja tuli kroppaan. Meni ohi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Muistan vieläkin sen hetken aika helvetin hyvin vaikka siitä on aikaa varmaan 30 vuotta.

Tiedä siitä vakavuudesta sitten...

 

[Pavlovin Koira]

Keuhkokuumeen sairastin lapsena.

 

[cottonmouth]

Lukioaikana oli jopa hengenlähtö aika lähellä. Kolme kertaa toisen vuoden aikana tuli aivan karmea mahakipujakso, joista viimeinen vei kahdeksi viikoksi sairaalaan. Ensimmäisestä viikosta en muista oikeastaan mitään, koska kuume oli +40'C ja CRP pyöri aivan karmeissa lukemissa. Olivat jo soittaneet vanhemmille, että nyt ei todellakaan hyvältä vaikuta, vaikka mulle puhelivat ihan niitä näitä. Kuvauksissa sitten lopulta selvisi, että tulehtuneessa ohutsuolessa oli ammottava reikä ja vatsaonteloon oli muodostunut tämän takia parin nyrkin kokoinen märkivä paise. Se sitten vatsanahan läpi truutalla tyhjäksi ja antibioottipommia viikko suoneen. Aikaisemmin epäiltiin crohnin tautia, mutta oikeastaan mitään syytä tähän rajuun suolistoinfektioon ei lopulta saatu. Luojan kiitos tuo ei ole sen yhden yhdeksän kuukauden jakson jälkeen uusiutunut.

 

[ISH]

Kolmisen vuotta sitten puhkesi paksusuoli. En tiedä olisinko enää hengissä jos ei silloinen tuore tyttöystäväni, nykyinen vaimoni ja tyttäreni äiti, olisi huolehtinut minua pikaisesti sairaalaan. Itse olisin luultavasti lääkinnyt buranalla, saunalla, oluella ja viskillä ja ajatellut että aamulla kaikki on taas kunnossa.

Reilu 10 vuotta sitten kampylobakteeri medium grillikanasta. En suosittele kokeilemaan. Samalla sekunnilla kun hörppäät vaikkapa vettä niin olet jo myöhässä vessasta.

 

[Ralph]

Lopputalvesta 2010 todettu IBD-sairaus on ainoa vähänkin vakava, joka on tähän mennessä ollut ja tämä onkin pysyvä.

 

[Ollakseni]

Masennus. En tykkää siitä.

 

[Trenchtown]

Selviytymistarinaa ei ole tarjota, mutta kai tämän MS-taudin kanssa elämisen voi kuvailla niin, että lähes jokainen päivä on jollain tavoin selviytymistä.

Kakarana (ehkä noin 10-vuotiaana) mut otettiin sairaalaan sisään tulehtuneen umpilisäkkeen vuoksi, se oli tarkoitus leikata seuraavana aamuna ja toki se leikattiinkin. Lekuri sanoi myöhemmin, että umpilisäke oli ilmeisesti puhjennut matkalla huoneesta leikkaussaliin. Tai itse asiassa kuulin tämän äidiltäni, joka oli asiasta kuullut lääkäriltä. Saivat kuitenkin homman hoidettua, kun tässä vieläkin kirjoittelen.

 

[Sanainen arkku]

Vaikka avauksessa toisin suositeltiin, laitan tähän syövän. Ei siinä ole mitään salattavaa. Tarkalleen (päivä sinne tänne) seitsemän vuotta sitten diagnosoitiin akuutti lymfaattinen leukemia (se mikä on lapsilla kohtuullisen yleinen). Tätä hoidettiin parhaalla tunnetulla tavalla, eli ulkopuoliselta luovuttajalta (veli minun tapauksessa) kerätyillä kantasoluilla.

Kaikessa rankkuudessaan kokemus oli ehdottomasti positiivinen (ei, en suosittele) ja surulliseksi sen tekee lähinnä se, että havaitsin normaalielämän olevan usein paskempaa kuin kuoleman kanssa nopan pelaaminen.

Voin muuten paljastaa kaksi asiaa: Mitään erotuomarikorttia (sitä usein kysellään) tai terveen papereita ei ole. Tiedän, että olen toipunut ja terve, mutta mitään tulostetta siitä ei ole. Päinvastoin olen loppuiän seurannassa. Hyvin harvassa ja symbolisessa, mutta kuitenkin.

 

[UnenNukkuja]

Tämä on koomisuutensa pysyvässä diagnoosissani. En kyllä liiaksi muuta onnistu sairastamaan. Nuhat kun käyvät kylässä, käy tuo todella lyhyen kaavan mukaan. Vesirokko lapsuudessa taisi viedä hetken pidempään.

Muutkin kun ovat jo tähän lähteneet, lisäänpä itsestänikin, että epilepsiani on jo sen verran muunnellut muotoaan, että joskus joudutaan arpomaan uusia diagnooseja.

Historiaani sisältyy monta makoilua kirurgin pöydällä, pääni sietokyky fyysisesti näköjään aika hyvä. Hierojan/fysioterapeutin käsissäkin viihdyn loppuelämäni, kiitos kädessäni tuntuvan neurohermon häiriön.

Kirurgin pöydällä makoilut hitusen vieneet muistiani ja pään toimimista, siksi näitä lauseitakin luen aika hartaasti ennen kuin klikkaan "lähetä vastaus".

 

[Virveliä kainaloon]

Varmaan vakavin oli ihan muutama kk sitten, mutta se tuntui lähinnä lomalta. Kuumetta oli korkeimmillaan (mitattuna) 39,9 ja serpi oli n. 180 (non bacterial). Lääkintämies totesi vaan, että hyi vittu mikä zombi, kun laahustin ulos huoneesta. No, eihän sitä tiedä vaikka mulla olisi syöpä, onhan mulla jotain kyhmyjä kaulassa. Ne on ollut siinä tosin ainakin aika kauan, joten tuskin. Ja on mulla varmaan uniapneakin ja vaikka mitä, mutta eihän niitä diagnosoitu ole.

 

[banaaninviljelijä]

Lapsuusastma oli sitä luokka paha, että jos olisin saanut vielä yhden peräkkäisen astamakohtauksen, olisi pieni sydämeni pettänyt, joten minut vaivutettiin neljäksi päiväksi koomaan ollessani neljä vuotias.
Varhaisaikuusuudessa pääsin useaan otteeseen tutustumaan kirurgin veitseen, kun ensiksi angiina ei enää parantunut lainkaan ja nielurisat poistettiin, vaikka tauti oli päällä ja voin sanoa, että olin kipeä pari viikkoa. Sen jälkeen on leikelty poskionteloita useaan otteeseen ja närästysleikkauskin minulle on tehty. Viimeisimpänä suurena olen ilon saada diagnoosin nivelreumasta.

 

[Turha Kaukalo]

Päätauteja on. Sitten oli yksi onnettomuus, siinä oli hengenlähtö lähellä. Monien harmiksi jäin eloon. Skidinä olin Lastenlinnassa vai mikä se lastensairaala Taka-Töölössä on. Leikattiin. Oli muuten vittumainen mesta, pelotti ihan järkyttävästi joskus 4-vuotiaana. Olin varmaan "herkkä". Ei ollut mikään hirveen vakava leikkaus. On mulla astma ja pölyallergia. Ne on silleen vähävittumaisia.

 

[Iker]

Keuhkokuume armeija-aikana ja sydänlihastulehdus muutamaa vuotta myöhemmin, ei noita vakavammin ole tullut sairastettua eikä toisaalta tarvitsekaan, onhan noissakin molemmissa osaltaan jo potemista enemmän kuin terve ihminen toivoisi.

 

[sampio]

Intissä keuhkokuume, se lienee vakavin. Läheisille pahin lienee seiskalla kokemani kuumehalvaus, kun korkeassa kuumeessa olin aikani tuijottanut vain kattoon, enkä reagoinut yhtään mihinkään. Itselle se ei erikoisemmin vaivaa tuottanut pl. lääkärireissun, kun käytännössä nukuin, mutta porukat säikähtivät aikalailla.

Pari vuotta sitten sairastin vatsataudin, jonka aikana en laatannut kertaakaan, mutta sisuskalut olivat tulla yökkäilystä pihalle. Tärisin ja vapisen suihkussa, kylmää hikeä puski, mutta mitään ei tullut ylös. Hirveä fiilis.

 

[adolf]

Astma se varmastikin on. Onneksi tuo pysyy ja on pysynyt jo pitkän aikaa oireettomana enkä tarvi lääkkeitä, kunhan en vain altista itseäni pidemmän aikaa sille altistaville olosuhteille. Se on jäänyt mieleen kun lapsena sai sen ensimmäisen kohtauksen, kun ei henki kulje mitenkään, niin on se aika turhauttavaa.

 

[pehtoori]

Kuolio ei kai niinkään ole sairaus vaan seuraus. Mutta sopinee otsikon alle. Seurausta siis kirjaimellisesti omasta tyhmyydestä, olisi kyllä ollut vältettävissä.

Juuri 18 vuotta oli tullut mittariin kun joku Hakan homo rappas oikein huolella ja sääreen kehittyi sellainen tennispallon kokoinen patti. No sehän ei juurikaan ollut kipeä eikä estänyt kävelyä. Sitten olin Provinssirockissa tuhannen päissään harrastanut festarikirurgiaa ja olihan siihen kuulemma röökilläkin tumpattu, tuntoa kun patissa ei ollut. Siitä sitten saaristoon lomailemaan ja tulehduksenhan se aiheutti. Mantereelle paluun aikaan patti olikin jo mätivä ja (yllättäen) perkeleen kivulias. Arvarissa hoitsut pisti suoraan lanssiin ja kohti K-HKS:aa. Siellä ensimmäinen lääkäri ei uskaltanut tehdä diagnoosia vaan hälytti kirurgin paikalle. Tämäkään ei halunnut koskea jalkaan sillä pitemmälläkään kirurgitikulla vaan paikalle hälytettiin kesälomilta superkirurgi. Onneksi sillä oli mökki Rengossa.Siinä vaiheessa oli jo selvää, että suoraa leikkaukseen ollaan menossa kiireellisenä ja esilääkitys lyötiin päälle. Kun treffasin tämän superäijän ekaa kertaa juuri ennen leikkausta oli perkeleen hyvä, että olin jokseenkin mömmöissä, sillä tuomio oli aika pysäyttävä. 50% mahdollisuus sille, että salista poistutaan yksijalkaisena. Jos kuolio on luussa asti, se on polvesta alaspäin kinttu pois. Tilanteen vakavuus ei onneksi oikein ollut avautunut kun paikalle tulleen siskoni mukaan olin vain naureskellut tilanteelle.

Heräsin leikkauksen jälkeen matkalla heräämöön ja vyötäröstä alaspäin halvaantuneena en luonnollisesti tuntenut onko siellä kaksi jalkaa vai ei. Oli se euforian tunne aika perkellen kova kun pienen empimisen jälkeen uskalsi nostaa päätä ja nähdä kymmenen varvasta. Walkmaneistä pistin soimaan leikkausmusiikkina olleen Panteran Vulgar Display of Powerin ja sieltä Walkin ja aattelin, että nyt loppuu holtiton urpoilu koska ei tuo kävelykään ole näköjään mikään itsestäänselvyys. Siinä meni ihonsiirtojen kanssa liki kolme viikkoa sairaalassa, onneksi infektioriskin vuoksi omassa huoneessa. Eihän se urpoilu tietenkään loppunut ja paljon on sattunut ja kirurgia tarvittu useamminkin, mutta ne sentään ovat olleet tietoisia riskejä tai pelikentällä sattuneita havereita.

Mut siis joo, älkää olko tyhmiä ja välinpitämättömiä oman terveyden kanssa.

E: Lisäyksenä vielä, että tuohon aikaan olin SM-tason urheilija ja juuri tehnyt sopimuksen Tampereelle uuteen seuraan. Oli siinä hieman ensimmäisessä kokoontumisessa Eerikkilässä seliteltävää miksi kauden avaus myöhästyy ja harjoituskausi jää väliin. Sain sitten onneksi kuitenkin hyvin peliaikaa, eli loppu hyvin kaikki hyvin.

 

[Blöö]

Sääli. Krooninen, kaikkeen vaikuttava mentaalinen vamma.

 

[NDT665]

Seitsemän -vuotiaana sain poskiontelotulehduksen, eipä siinä mitään kummaa. Lääkärikäynnin jälkeen olin kotihoidossa. Homma kehittyy pian otsaontelotulehdukseksi ja kuumetta oli reilusti yli neljäkymmentä. Lusikka ei pysynyt kädessä enkä vessaan yksin päässyt, vaan huimauksen vuoksi piti olla joku kantamassa. Kuume ei sitten millään laskeutunut ja seuraava diagnoosi olikin aivokalvontulehdus.
Ajasta en muista juuri mitään, vaikka olin sairaalassa suunnilleen kuukauden päivät. Aivokalvontulehdusta seurasi aivokuume ja tein korkeimmassa kuumeessa suunnilleen riemastuttavat Suomen ennätykset! Hieman olin havahtunut tähän maailmaan, kun nappasivat pari kertaa(?) viikossa selkäydinnäytteet.
Lähtiessäni ”terveenä” sairaalasta sain samalla viikolla poskiontelotulehduksen, joka onneksi parani kuin itsestään.
Nokkelat perheenjäsenet herjailevat vieläkin, että kyseisen kombinaation seurauksena kansalainen yleensä kuolee tai tulee hulluksi. Selittänee samalla monet viestini tällä palstalla.

 

[Kilgore Trout]

Leptospiroosin sain taannoin Indonesiasta, puhkesi vasta Suomessa ja pari päivää meni ennenkuin lääkärit saivat selville mikä tauti jyllää. Verikokeita otettiin aina 12 putkiloa kerralla, eli yritystä oli. Itse pelkäsin Denque-kuumetta tai malariaa.

Wikipedia mukaan: "Leptospiroosi eli Weilin tauti on vakava kuumetauti, jonka aiheuttavat Leptospira icterohemorrhagiae sekä eräät muut Leptospira-suvun spirokeetat.[1] Näitä bakteereja levittävät monet jyrsijät, esimerkiksi rotat. Tauti itää yhdestä kolmeen viikkoa, minkä jälkeen tulee korkea kuume, lihassärkyjä, päänsärkyä, silmän sidekalvotulehdus, munuaisvaurioita, maksavaurioita, aivokalvontulehdus sekä sydänlihastulehdus."

 

[Masentaja]

No ei nyt ebolaa ole tullut sairastettua ei brunealaista hyppykuppaakaan mutta noro-virus. Ai vittu miten lyhyessä ajassa ihmisestä saadaa aivan totaalisesti kaikki virta pois. Pari vuotta sitten se alkoi, ykskaksyllättäen Apulannan keikalla Metroareenalla. Tuli heikko olo ja sanoin vaimolle lähteväni käymää vessassa. Siellä se keikka sitten meni vetäessä huutoyrjöä. Jouduin vielä ajamaan sieltä himaan, ei siinä mitään. Mutta se seuraava päivä olikin sitten ihan saatanaa. Viis kiloa lähti muutamassa päivässä painoa. Muuten on ollut kaikennäkösiä suolijuttuja, ei vakavaa mutta vittumaista. Ikinä ei ole yhtään luuta (virallisesti) murtunut eikä oo tarvinnut sairaalassa liikaa öitä vietellä. Ainoat tais olla inttiaikana Tilkassa jonkun jutun vuoksi. Melko terveenä oon saanut olla. @Trenchtown laitahan mulle yksäriä. Sulle päin ei lähde.

 

[avatar]

Angiina oli kerran. Vitutti, kun ei pystynyt nielemään oikein mitään kiinteää ruokaa viikkoon. Vasen polvi on reistaillut intistä lähtien. Olisi pitänyt silloin näyttää sitä lekurille, mutta kun ei tajunnut.

 

[Eino_Mies]

Aikuisiällä sairastettu vesirokko vei lähes viikoksi sängyn pohjalla. Oli sangen vittumainen tauti, kun kuumemittari hipoi 40 celsiusta ja kroppa oli kuin Pakanamaan kartta, iho kauttaaltaan laikukas ja kutina aivan mieletön.

Muutama vuosi sitten meni joulun tienoo vakavissa merkeissä, kun raju influenssa vei miehen lähes sairaalakuntoon. Sen kokemuksen jälkeen olen joka syksy ottanut rokotteen jotta tätä inhottavaa sairautta ei enää kohtaisi.

 

[Aunt Wang]

No, eihän sitä tiedä vaikka mulla olisi syöpä, onhan mulla jotain kyhmyjä kaulassa. Ne on ollut siinä tosin ainakin aika kauan, joten tuskin.

Itsellänikin kaulan imusolmukkeet jotenkin kumman kokoiset. Muutamaan otteeseen olen niistä lääkärille maininnut ja aina homma on tyssännyt näihin sanoihin: "sulla on varmaan ollut flunssaa?". Muutaman vuoden verran nuo ovat tuossa tuntuneet ihan selkeästi, mutta eipä niistä kai mitään haittaakaan ole ollut.

Ei välttämättä vakava, mutta jonkinlainen sairaus kuitenkin. Ala-asteella sain ihotaudin, jonka ansiosta oli helvetillinen kutina jatkuvasti. Punaisia läikkiä koko keho täynnä, kasvot mukaanlukien. Olinkohan viikon vai kaksi koulusta poissa, kun en sinne kehdannut mennä. Lähti itsestään pois, mutta tuli takaisinkin pariin otteeseen.