Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Olen sairastanut 7-vuotiaana tuhkarokon ja vähän alle 4-kymppisenä sekä vesirokon että enterorokon. Noissa kaikissa on vakavien jälkitautien vaara. Ymmärtääkseni aikuisiällä saatu vesirokko voi olla pahimmillaan hyvin vakava sairaus, muutamissa tapauksissa jopa tappava.
Tuo lapsena sairastettu tuhkarokko piti minut poissa koulusta muistaakseni lähemmäs kolme viikkoa. Tästä osa oli varmuuden vuoksi pidettyä toipilasaikaa juuri jälkitautien välttämiseksi. Tuhkarokko laittoikin aika kovan kuumeen päälle muutamaksi päiväksi. Sen sijaan aikuisena sairastamani rokot olivat miedompia tapauksia. Vesirokkodiagnoosin rajakin ylittyi niukasti, rakkuloita oli iholla ehkä 20-30, eivätkä ne olleet erityisen pahoja. Enterorokko taas ei ollut sitäkään vertaa paha kohdallani. muutama rakkula käsissä ja jaloissa, joskin reipasta kuumetta ja huonoa oloa monta päivää. Noiden takia sairauslomaa kyllä paukkui aika tavalla, ja sillä evästyksellä että kannattaa ottaa jälkitautiriskin takia aika hissukseen jonkin aikaa.
Toisenlaista oli meininki kuluvan vuoden alkupuolella, kun sain toisen kerran sikadiagnoosin. Arka nuori lääkäri ei tohtinut antaa kuin 2 vrk sairauslomaa, ja potilaan kohtelu oli kuin kenen tahansa köhää potevan kohdalla. Sain kyllä soittamalla loppuviikonkin sairauslomaa. Se tuli tarpeeseen, niin kipeä olin. Terviisiä vain kelpo kuomille @Käyttäjänimetön ja @Uleåborgir, samassa reissussa kun olitte taudin vyöryessä niskaani. Onni ettette saaneet tartuntaa, minun vikani tuo olisi kiistatta ollut. Ei olisi teidänkään ollut häävi tuota hivutustautia potea, kunto oli muutaman päivän ajan umpisurkea. No tehän näitte.
Tuo lapsena sairastettu tuhkarokko piti minut poissa koulusta muistaakseni lähemmäs kolme viikkoa. Tästä osa oli varmuuden vuoksi pidettyä toipilasaikaa juuri jälkitautien välttämiseksi. Tuhkarokko laittoikin aika kovan kuumeen päälle muutamaksi päiväksi. Sen sijaan aikuisena sairastamani rokot olivat miedompia tapauksia. Vesirokkodiagnoosin rajakin ylittyi niukasti, rakkuloita oli iholla ehkä 20-30, eivätkä ne olleet erityisen pahoja. Enterorokko taas ei ollut sitäkään vertaa paha kohdallani. muutama rakkula käsissä ja jaloissa, joskin reipasta kuumetta ja huonoa oloa monta päivää. Noiden takia sairauslomaa kyllä paukkui aika tavalla, ja sillä evästyksellä että kannattaa ottaa jälkitautiriskin takia aika hissukseen jonkin aikaa.
Minulla on ollut sikainflunssa kahdesti. Ekalla kerralla olisiko ollut 2008, silloin kuitenkin kun sikainfluenssa oli iso uutinen. Tauti herätti suoranaista paniikkia ja käsidesipullot ilmestyivät kiireen vilkkaa melkein joka paikkaan. Potilaan kohtelu lääkäriasemalla oli näin jälkiviisastellen yliampuvaa; kanssani asioineet lääkärit ja hoitajat pukeutuivat viimeisen päälle suoja-asuihin. Minua neuvottiin kertomaan useamman metrin päästä asiani vastaanottotiskille, jotta palveleva henkilö ehtisi suojautua, ennen kuin hän erikseen saattaa minut odotustilaan. Niin, tuo saattaminenkin piti tehdä, ja muutenkin varmistettiin koko ajan, etten vain koskisi mihinkään, ennen kuin minulle puettaisiin hengityssuoja ja kumihanskat.V. 2009 podettu sikainfluenssa. Tosin teholle en joutunut, mutta sängyn pohjalla viikon-pari ja tamiflu-kuurin söin.
Toisenlaista oli meininki kuluvan vuoden alkupuolella, kun sain toisen kerran sikadiagnoosin. Arka nuori lääkäri ei tohtinut antaa kuin 2 vrk sairauslomaa, ja potilaan kohtelu oli kuin kenen tahansa köhää potevan kohdalla. Sain kyllä soittamalla loppuviikonkin sairauslomaa. Se tuli tarpeeseen, niin kipeä olin. Terviisiä vain kelpo kuomille @Käyttäjänimetön ja @Uleåborgir, samassa reissussa kun olitte taudin vyöryessä niskaani. Onni ettette saaneet tartuntaa, minun vikani tuo olisi kiistatta ollut. Ei olisi teidänkään ollut häävi tuota hivutustautia potea, kunto oli muutaman päivän ajan umpisurkea. No tehän näitte.