Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Hieno ketju. Eräänlainen vastaava on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta tavallaan tämä ajaa saman asian. Voi silti tosin olla, että perustan sen vielä. Katsotaan!
No asiaan. Listataanpas jotain (ei missään suoranaisessa paremmuusjärjestyksessä, vaan mitä ekana putkahtaa mieleen):
Pink Floyd: Wish You Were Here
Omasta mielestäni Pink Floydin tärkeimpiä (ellei jopa tärkein) ja ainakin tasapainoisin levytys, joka sisältää oikeastaan pelkästään helmiä. Jaksa niitä tässä luetella ja analysoida sen tarkemmin, lähes kaikki musiikkia vähän enemmän harrastavat on tämän albumin kuunnellut taatusti. Yksi kaikkien aikojen levytyksiä, siellä on ollut kova meininki studiossa.
King Crimson: In the Court of the Crimson King
Tässä toinen levy, jossa ei heikkoja hetkiä löydy, vaikka täikammalla raaputtelisi. Silkkaa vimmaisuutta alusta loppuun joka kestää ajan hammasta vuoren lailla. Jotenkin aina yhtä modernia ja useisiin erilaisiin musiikkityyleihin pureutuvaa. Omasta mielestäni ko. yhtye ei tämän jälkeen ihan samanlaiseen täsmäiskuun ole pystyneet, vaikka hienoja juttuja löytyykin roppakaupalla.
CMX: Aura
Mielestäni yksi suomalaisen rokin kulmakiviä ja omana aikanaan ihan ainutlaatuinen sekoitus punkia, folkia, poppia, taiderokkia ja progea. Toki CMX ei ole eka joka tuota kaikkea on yhdistellyt, mutta tällä levytyksellä homma on jotenkin viety todella pitkälle ja äärimmäisyyksiin. Hyvin erilaiset biisit seuraa toisiaan ja sisältää myös äkkivääryyttä ja kokonaisuus vaan toimii vuodesta toiseen.
Porcupine Tree: Stupid Dream
Kesti tovin, että tämä levy ja sen saundimaailma avautui, mutta kun se sen teki, niin laajenikin kertaheitolla ja todella hämärään maailmaan. Porcupine Treen määrittely musiikillisesti on hankalaa, sillä määritelmä proge on jotenkin todella yksiulotteinen, vaikka proge itsessään ei sitä olekaan. Tässä yhtyeessä yhdistyy niin paljon asioita useiden vuosikymmenten musiikillisista virtauksista ja tämä on tietyllä tapaa kaikkein kipeimmäksi vedetty levy yhtyeen tuotannossa. Tunnelma on aika lailla maailmanlopullinen ja kuolemaa nuolevan melankolinen. (Näennäinen) kepeys on vain harha.
Amorphis: Elegy
Suomalaisen death metal suuruuden paras levy, tai ainakin lähelle. Joka tapauksessa omissa kirjoissani merkittävin. Death metal nyt ei tietystikään tässäkään kuvasta kaikkea, sillä mukaan on sotkettu psykedeliaa, progea, konemusiikkia ja kansanmusiikkia. Tälläkin levyllä kaikki biisit puolustaa paikkaansa ja on yhä edelleen hienoa kuulla kun yhtye soittaa nuoruuden vimmassaan ja ennakkoluulottomasti kokeilee tyylilajien rikkomista.
Shpongle: Tales of the Inexpressible
Tässä on taas yksi yhtye jota on todella vaikea karsinoida mihinkään tiettyyn elektronis/akustisen musiikin tyyliin suoraan. Lainauksia ja irtiottoja joka suuntaan löytyy, mutta musiikki kulkee ja soljuu eteenpäin poukkoillen ja luo sellaisen psykeelisen kokonaisuuden, että kun kuuntelet yhden biisin, haluat jatkaa eteenpäin tarinaa, kun lähes kaikki limittyy toisiinsa jotenkin. Mielikuvituksellisen musiikin juhlaa tämä levy, kenties yhtyeen paras, joskin muutama rinta rinnan kamppailevaa hyvin erilaisilla fiiliksillä varustettua levyä myös löytyy kataloogista.
Vibrasphere: Archipelago
Kun "tarinalevyihin"päästään, niin ruotsalaisen progressiivista trancea tekevän duon tätä nimenomaista levytystä ei voi unohtaa. Tyylilaji hyppii rauhallisemmasta ambientia ja dubia sekoittelevasta ilmaisusta sinne tanssittavempien melodisten ja hitaasti kehittyvien rytmien maailmaan. Tunnelma on loppukesästä syksyyn ja kohti talvea matkustava Itämeren tuoksuinen albumi. Lajityypissään verraton.
Tangerine Dream: Force Majeure
"Vain" kolmen kappaleen pituinen pläjäys, mutta kappaleilla toki on sitten sitä pituutta ja ne kehittyy hyvin progressiivisesti ja sellaista 70-luvun syntetisaattorien juhlaa aivan mielettömillä melodioilla ja intensiteetillä. Tangerine Dream on niitä parhaita juttuja, mitä Saksasta on musiikkikartalle tullut, joskin tuotanto on niin laaja, että sinne on etenkin viime vuosikymmeninä mahtunut kaikenlaista roskaa. Klassikot ei kuitenkaan kuole ja niiden kunniaa ei viedä pois.
***
Tulihan tuossa nyt muutamia viiden tähden levyjä omalta listalta. Lisääkin olisi. Katsotaan myöhemmin jos raaputtelisi jotain.
No asiaan. Listataanpas jotain (ei missään suoranaisessa paremmuusjärjestyksessä, vaan mitä ekana putkahtaa mieleen):
Pink Floyd: Wish You Were Here
Omasta mielestäni Pink Floydin tärkeimpiä (ellei jopa tärkein) ja ainakin tasapainoisin levytys, joka sisältää oikeastaan pelkästään helmiä. Jaksa niitä tässä luetella ja analysoida sen tarkemmin, lähes kaikki musiikkia vähän enemmän harrastavat on tämän albumin kuunnellut taatusti. Yksi kaikkien aikojen levytyksiä, siellä on ollut kova meininki studiossa.
King Crimson: In the Court of the Crimson King
Tässä toinen levy, jossa ei heikkoja hetkiä löydy, vaikka täikammalla raaputtelisi. Silkkaa vimmaisuutta alusta loppuun joka kestää ajan hammasta vuoren lailla. Jotenkin aina yhtä modernia ja useisiin erilaisiin musiikkityyleihin pureutuvaa. Omasta mielestäni ko. yhtye ei tämän jälkeen ihan samanlaiseen täsmäiskuun ole pystyneet, vaikka hienoja juttuja löytyykin roppakaupalla.
CMX: Aura
Mielestäni yksi suomalaisen rokin kulmakiviä ja omana aikanaan ihan ainutlaatuinen sekoitus punkia, folkia, poppia, taiderokkia ja progea. Toki CMX ei ole eka joka tuota kaikkea on yhdistellyt, mutta tällä levytyksellä homma on jotenkin viety todella pitkälle ja äärimmäisyyksiin. Hyvin erilaiset biisit seuraa toisiaan ja sisältää myös äkkivääryyttä ja kokonaisuus vaan toimii vuodesta toiseen.
Porcupine Tree: Stupid Dream
Kesti tovin, että tämä levy ja sen saundimaailma avautui, mutta kun se sen teki, niin laajenikin kertaheitolla ja todella hämärään maailmaan. Porcupine Treen määrittely musiikillisesti on hankalaa, sillä määritelmä proge on jotenkin todella yksiulotteinen, vaikka proge itsessään ei sitä olekaan. Tässä yhtyeessä yhdistyy niin paljon asioita useiden vuosikymmenten musiikillisista virtauksista ja tämä on tietyllä tapaa kaikkein kipeimmäksi vedetty levy yhtyeen tuotannossa. Tunnelma on aika lailla maailmanlopullinen ja kuolemaa nuolevan melankolinen. (Näennäinen) kepeys on vain harha.
Amorphis: Elegy
Suomalaisen death metal suuruuden paras levy, tai ainakin lähelle. Joka tapauksessa omissa kirjoissani merkittävin. Death metal nyt ei tietystikään tässäkään kuvasta kaikkea, sillä mukaan on sotkettu psykedeliaa, progea, konemusiikkia ja kansanmusiikkia. Tälläkin levyllä kaikki biisit puolustaa paikkaansa ja on yhä edelleen hienoa kuulla kun yhtye soittaa nuoruuden vimmassaan ja ennakkoluulottomasti kokeilee tyylilajien rikkomista.
Shpongle: Tales of the Inexpressible
Tässä on taas yksi yhtye jota on todella vaikea karsinoida mihinkään tiettyyn elektronis/akustisen musiikin tyyliin suoraan. Lainauksia ja irtiottoja joka suuntaan löytyy, mutta musiikki kulkee ja soljuu eteenpäin poukkoillen ja luo sellaisen psykeelisen kokonaisuuden, että kun kuuntelet yhden biisin, haluat jatkaa eteenpäin tarinaa, kun lähes kaikki limittyy toisiinsa jotenkin. Mielikuvituksellisen musiikin juhlaa tämä levy, kenties yhtyeen paras, joskin muutama rinta rinnan kamppailevaa hyvin erilaisilla fiiliksillä varustettua levyä myös löytyy kataloogista.
Vibrasphere: Archipelago
Kun "tarinalevyihin"päästään, niin ruotsalaisen progressiivista trancea tekevän duon tätä nimenomaista levytystä ei voi unohtaa. Tyylilaji hyppii rauhallisemmasta ambientia ja dubia sekoittelevasta ilmaisusta sinne tanssittavempien melodisten ja hitaasti kehittyvien rytmien maailmaan. Tunnelma on loppukesästä syksyyn ja kohti talvea matkustava Itämeren tuoksuinen albumi. Lajityypissään verraton.
Tangerine Dream: Force Majeure
"Vain" kolmen kappaleen pituinen pläjäys, mutta kappaleilla toki on sitten sitä pituutta ja ne kehittyy hyvin progressiivisesti ja sellaista 70-luvun syntetisaattorien juhlaa aivan mielettömillä melodioilla ja intensiteetillä. Tangerine Dream on niitä parhaita juttuja, mitä Saksasta on musiikkikartalle tullut, joskin tuotanto on niin laaja, että sinne on etenkin viime vuosikymmeninä mahtunut kaikenlaista roskaa. Klassikot ei kuitenkaan kuole ja niiden kunniaa ei viedä pois.
***
Tulihan tuossa nyt muutamia viiden tähden levyjä omalta listalta. Lisääkin olisi. Katsotaan myöhemmin jos raaputtelisi jotain.