Vaikutuksen tehneet albumit

  • 20 664
  • 104
Itselleni on kolahtanut eniten DR Feelgood: Stupidity.
Huikea livelevy, missä on tekemisen meininki.

Toinen maininnanarvoinen on Leevi & Leevings: 40 ensimmäistä hittiä.
Harvalla artistilla on heittää 40 kappaletta, jotka kaikki on oikeasti kuunneltavia niin sanoituksen kuin sävellysten puolesta. (Itse olisin kuitenkin jättänyt tästä pois sen Urheiluruudun tunnarina tutuksi tulleen).
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Wigwam - Being

Wigwam-klassikko vuodelta 1974 on kiistatta yksi suomiprogen kulmakivistä ja varsinainen mestariteos, mutta ihan näillä saatesanoilla en käynyt levyä ensimmäistä kertaa kuuntelemaan. Tuolloin oli vuosi -85 tai -86. Elettiin siis jonkinlaista jälkipunkin ja "uuden aallon" jälkeistä aikaa, jolloin nuori polvi tutustui artisteihin musiikkivideoiden avulla. Monet tuon ajan 15-vuotiaat eivät olleet koskaan kuulleetkaan mistään Wigwamista. Muutenkin 70-lukuinen mestaruusproge oli mahdollisimman epämuodikasta musiikkia.

Soitin Beingiä kerran muutamille kavereilleni. He pitivät Wigwamia täysin outona ja kuuntelukelvottomana, ja sellaista tuo musiikki varmaan olikin tuon useimmille tuon aikakauden lukioikäisille. Being ei ollut eikä ole edelleenkään helppoa kuunneltavaa 15-ikäisille; monimutkaisia sävelkulkuja, erikoisia ja vaihtuvia tahtilajeja, hitusen haasteellisia sanoituksia. Ei sovi myöskään väheksyä sitä tosiseikkaa, ettei muovikassissa kannettu Being pahemmin lisännyt 80-lukuisen teinin pillunsaantimahdollisuuksiakaan.

Being oli ensimmäinen Wigwam-levy, johon tutustuin kunnolla. Kotona tai lähipiirissäni ei soitettu paljoa musiikkia eikä ainakaan hämyprogea, joten aika neitseelliseltä pohjalta sain lähteä perkaamaan Wigwamin back-katalogia. Mutta olipa kiehtovaa musiikkia, ja jännittävää yhteiskuntakritiikkiä niin oikealla kuin vasemmalle kohdistettuna. Eikä levyllä soinut ensimmäinenkään kitara, joskin Pekka Pohjolan basso toimi hienosti soolosoittimena. Alkuperäisen vinyylialbumin avattavien kansien väliin sijoitettu hieno kartonkivihko sisälsi levyn sanat, ja niitä olikin kiehtovaa käydä sanakirjan kanssa läpi.
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Monta loistavaa levyä jo mainittu ja voisin usean niistä itsekin mainita mutta vältetään toistoa ja laitan listaan yhden levyn jota en vielä bongannut mutta itselleni yksi niistä levyistä joka on pakko ottaa mukaan autoille saarelle:

Rainbow - Rising

Blackmore ehkä parhaassa vedossaan ja Ronnie James Dion liki täydellinen laulusuoritus saa aikaan kyllä sellaisen kokonaisuuden että ei tahdo sanat riittää kertomaan. Jos pitää musiikkin historiasta valita yksi "the"-biisi niin itselleni se on tältä levyltä löytyvä Stargazer.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tämmöisen löysin puolalaiselta kirppikseltä. Ei maksanut juuri mitään.
This Is The Moody Blues – Wikipedia
Linkki kertoo tuplalevyjen sisällön, koska olin liian laiska kirjoittelemaan niitä kaikkia. Mitenhän tämmöinen porukka on päässyt menemään korvien ohi?

Kävin etsimässä Youtubelta konsertteja ja olihan niitä. Gubbet ovat rollaattori-iässä, mutta silti kuulostaa julmetun hyvältä. Oheinen linkki kestää (vain!) vajaat kolme tuntia…
MOODY BLUES Live at the Royal Albert Hall - YouTube
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
Paljonhan niitä on, mutta jos yksi ylitse muiden pitää valita se on -82 julkaistu Gary Mooren - Corridors of power.

Levy on edelleen vakiotavaraa auton soittimessa. Antoi kipinän kitaransoiton harrastukselleni ja sisältää muutoinkin tärkeitä linkkejä ja muistoja elämääni.

Huikea levy.

EDIT: Ja linkitys on tietenkin Youtubeen.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Rainbow - Rising.

Tämä on kieltämättä upea levy ja sateenkaaren paras levy, jossa ei ainuttakaan heikkoa lenkkiä ole. Kestää loistavasti vertailun kaikkiin aikalaisiinsa saman koulukunnan vanhan hevin levyihin. Stargazer on oikeastaan statement siitä miksi Dio on raivannut paikkansa hevivokalistien ykköskenttään kautta aikojen. Mestari Blackmoren soitto on myös fantastista, sen levyn sooloja ei voi unohtaa. Kuitenkin pitää nostaa jalustalle koko tuon ajan Rainbow-kokoonpano, joka oli parasta mitä yhtyeellä oli ennen rankkaa kaupallistumista.

Kun Blackmoressa ollaan niin heitetään toinen mestariteos, jota Riku on ollut kehittelemässä

Deep Purple - In Rock

Tässä syy miksi allekirjoittaneesta tuli vanhan liiton hevin ystävä ja ylipäätään Purplen kova fani. Nuori Gillan kirkuu ja laulaa elämänsä vedossa, Blackmoren majesteettiset soolot ja klassista taustaa, mutta silti särmikkyyttä omaavat riffit puskevat eetteriin väkisin ja kanttori Lord päästelee Hammondeista upeita lirutuksia, mutta myös jämäkämpää äänimaailmaa. Paice ja Glover pitävät taustalla homman kasassa ammattimiehen elkein. Tätä kaikkea oli Purple ja se kolahti erityisesti tällä levyllä. Monesti Machine Headia pidetään Purplen varsinaisena läpilyöntilevynä, mutta minusta se tapahtui jo tällä levyllä ja tämä on minulle tärkeämpi kiekko mitään Machine Headilta pois ottamatta.

Levyn avaava Speed King saa heti kuulijan ottamaan lähimmästä käsinojasta kiinni, Child In Time on kaunis ja progressiivinen jättiläinen, joka on ajaton klassikko missä Gillan, Lord ja Blackmore innostuvat hurjiin suorituksiin kukin vuorollaan. Flight Of The Rat, Into The Fire ja Hard Lovin` Man ovat perusvahvaa Purple-jytää ja levyn päättävä settilistojen vakio-encore omaa kitarariffin, jota varmasti jokainen aloitteleva kitaristi harjoittelee heti Smoke On The Waterin jälkeen. Niin yksinkertaisen tehokas on Black Night lyhykäisyydessään.

Levyn kansiteos on myös jylhyydessään sitä luokkaa, että myös siinä lyötiin luu kurkkuun haastajille ja arvostelijoille. Purple oli yhtä raskasta kiveä!
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Alice In Chains - Jar Of Flies

Tämä levy iski kyllä kuin metrin halko. Osoitus siitä, että musiikin ei tarvitse kuulostaa raskaalta ollakseen sitä. Kaunista ja synkkää. Kuuntelin tätä levyä varmaan viikon yhtä soittoa, kun se tempaisi mukaansa niin perusteellisesti.

Rage Against The Machine - s/t

Harvassa levyssä on yhtä vihaista ja aggressiivista vimmaa kuin tässä. Jo heti avausraita Bombtrack näyttää kaapin paikan.

Bon Jovi - s/t

Mielestäni Bon Jovin paras levy. Jokainen biisi on timanttia ja avausraita Runaway yksi 80-luvun hard rock-klassikoista. Tätä albumia ei aika ole syönyt.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Aivan samaa olen makustellut tässä jo useamman lomapäivän ajan. Huomenna otan asiakseni kuunnella ainakin yhden ennalta tuntemattoman albumin läpi.

Muiden nostamina innostuin jo aiemmin fiilistelemään vanhat tutut Katatonian The Great Cold Distancen ja Toolin Aeniman. Ai perse, että toimi. Etenkin Katatonian ko. albumia suosittelen lämpimästi, jos ei ole ennalta tuttu.
Kuuntelin Jamiroquain A Funk Odysseyn ja Stone Temple Pilotsin Coren.

A Funk Odysseylta odotin kuvauksen perusteella enemmän, joskin levy olisi varmasti tullut kuunnella napakammalla äänentasolla kunnon fiiliksiin pääsemiseksi. Ei huono missään nimessä, mutta suuruus ei auennut yhdellä kuuntelukerralla. Toimisi varmaan etkomusiikkina.

Coren avausraita Dead & Bloated oli niin hyvä, että alkoi hymyilyttää. Sex Type Thing jatkoi hyvää linjaa, mutta sen jälkeen levy lässähti. Kokonaisuus jäi Pearl Jamin ja Alice in Chainsin taakse.
 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
Henkilökohtaisella tasolla...
1. Dead By April - Incomparable (2011)

-Yksinkertaisesti: muistot. Tällä albumilla ei ole Mystery versiota myöten ainuttakaan biisiä joka ei herättäisi mussa voimakkaita muistoja nuoruudesta ja siihen liittyvistä kasvukivuista. Lisäksi rohkenen väittää, että tämä on aikaansa nähden laadukkaimmin tuotettuja electronicore/pop metal levyjä maailmassa.

2. Capture The Crown - Reign of Terror (2014)

-Tää oli luultavasti niitä aivan ensimmäisiä albumeita joihin tykästyin, kun aloin kuuntelemaan raskaampaa metalcorea. Ottaen huomioon että tämän bändin debyyttialbumi (joskin "hauska) oli kaikkea muuta kuin joukosta erottuva, niin heidän kakkoslevynsä elää vielä viiden vuoden jälkeenkin vahvassa asemassa omassa musiikkikirjastossa. Lyriikat tällä albumilla keskittyvät vahvasti omien demonien kanssa painimiseen ja kas kummaa, elin itsekin melko kauheita aikoja kun tämä albumi oli ensikuuntelussa. Capture The Crown (nyk. pelkästään Capture) ei ole niitä rock/metallimaailman isoimpia bändejä mutta tämä albumi oli, ja on edelleen kestosuosikkejani ja syystä.


3. Muse - Black Holes and Revelations (2006)

Aivan huikea rock-albumi. Kultaista kamaa kannesta kanteen ja yksi teinivuosieni suosikkeja. Starlight on edelleen niitä biisejä jonka haluaisin vetää karaokessa (jos luottaisin että ääneni kantaa).

4. Flyleaf - Flyleaf (2005)

-Tiedätte varmaan sen ku teinit sanoo että "tää musiikki pelasti mun elämän". Mä valehtelen jos sanoisin ettei Flyleafin debyyttialbumilla ollut vähintäänkin suurta merkitystä siinä, että tämä masentunut, itsetuhoisia ajatuksia täynnä ollut teini ei luovuttanut taistelua pääkoppansa kanssa. Kiitos Flyleaf!


5. Tonight Alive - Underworld (2018)

-Siis kerta kaikkiaan aivan UPEA levy jolta rakastan jokaista biisiä tasapuolisesti. Jennan ääni kuulostaa tässä paremmalta kuin koskaan, lyriikat koskettavat syvälle sieluun ja Corey Taylorin vierasesiintyminen yhdellä biiseistä kruunaa tämän taideteoksen.

Nämä eivät olleet missään järjestyksessä, mutta viisi tärkeintä albumia mulle joka tapauksessa. Ei kahta sanaa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Swans - The Seer

Michael Giran post-rock saagan ensimmäinen osa ja se joka sai minut todella kiinnostumaan Swansin musiikista. Kyse ei ole mistään helposta kuunneltavasta ja pituutta löytyy miltei kaksi tuntia. Noisea, dronea ja lukuisia eri instrumentteja. Murskaava kokemus.

Deicide - Legion

Puoli tuntia turpaan vetoa, hirvittävällä temmolla.

Slayer - Reign In Blood

Puoli tuntia vähän erilaista turpaan vetämistä. Tahti on kova, mutta välillä otetaan happeakin.

Opeth - Blackwater Park

Progressiivisen metallin yksi kovimmista suorituksista ja ensimmäinen kuuntelemani Opeth levy. Kaunista ja brutaalia sopivissa suhteissa.

King Crimson - Red

Tämä levy on raskas, mutta se ei haittaa tunnelmaa ollenkaan ja tuo mukavan lisävivahteen tarvittaessa.

The Ramones - The Ramones

Ramones in debyytti ei ole yhtyeen paras levy, mutta tämä on jäänyt mieleen erittäin hyvin. Pelkistetty tyyli, jossa kaikki turhat krumeluurit ja muut on jätetty pois laskuista. Nahkatakki päälle, pillifarkut jalkaan ja pogoamaan huudellen Now I Wanna Sniff Some Glue.

Noilla pääsee alkuun, näitä voisi kehitellä hieman liikaa.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Olisi liian tylsää pistää tänne levyjä, joiden kannet olen jo tänne postannut kuvina. Ja raskaamman musiikin ystävänä jätän pois tylsät waspit, kissit, gunnarit yms. Ovat toki tehneet vaikutuksen nuokin kaikki, mutta pistän tähän listan oman mukavuusalueeni ulkopuolelta:

Meat Loaf - Bat out of Hell 2
Vandaalit - Psykoakatemia
Garbage - Garbage
Zen Cafe - Ua Ua
Egotrippi - Helsinki-Hollola
Aikakone - Tähtikaaren taa
Tiktak - Myrskyn edellä
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Nää minuun eniten vaikuttaneet pitkäsoitot ovat nykymittapuun mukaan suorastaan kliseisiä julkaisuja kultaiselta 70-luvulta:

Santana - Abraxas
Led Zeppelin - Led Zeppelin IV
Pink Floyd - Dark Side of the Moon


Yo. monstereiden jälkeen voi mainita vielä pari teosta, jotka säväyttivät tuoreudellaan/erilaisuudellaan:

Eagles - Desperado
Nirvana - Nevermind
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä kyllä. Tätä joutui hetken aikaa miettimään, mutta muutama levy tuli kyllä heti mieleen.

Panteran Cowboys From Hell on varmaan se kovin kautta aikojen, ja epäilen että tätä mikään koskaan voittaa.

Sitten mennäänkin Kingston Wallin I albumiin, ja sen kautta Nightwishin uusimpaan eli Human : Nature.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Ei vaan parempia ole löytynyt kuin:
Led Zeppelin IV
Steely Dan: Cant Buy a Thrill ja Countdown to Ecstasy
Emerson, Lake & Palmer: Pictures at an Exhibition
The Who: Who´s Next
ja se kaikkein rakkain:
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Tää lista todennäköisesti näytti toiselta ketjun avaamisen aikoihin, ja tulee näyttämään toiselta 1/3/5/x vuoden päästä. Mutta katsotaas...

Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas
Jatkuvasti tuli kohti rankempaa musiikkia mentyä, ja jotain kautta löytyi tämä mestariesitys. Ennen tuota black metal oli joku "joskus kuullut huhuilua", mutta tuon jälkeen oli varmaan oma sieluni myyty saatanalle. Tai jos ei, niin ainakin ihan saatanan hyvää musiikkia ja BM siirtyi siitä "tuntemattomasta" osaksi "normiarkea". Master piece, yhtään "filleriä" en pysty tuolta nimeämään, mutta jokaista kappaletta voin pitää legendaarisena. Tuon levyn löytymisen jälkeen musiikki ei enää ikinä ollut entisellänsä. Ainakaan mulla.

Metallica- ... And Justice For All
Ekoja metallilevyä, joka innosti levynä. Kun tuo tuli käsiin, niin metalliin ja Metallicaan oli tullut jo imeydyttyä "ihan täysillä". Varsinkin nyt katsottuna levy ei ollut täydellinen, mutta jotenkin tuossa tuli "levykonsepti" mulle ihan eri mielessä tutuksi. Ei se ollut enää pari legendaarista kappaletta ynnä muut, vaan alusta loppuun tiukkaa settiä.

Iron Maiden - Somewhere In Time
Vähän samat fiilikset kuin yllä mainitulla levyllä. Aiemmin Iron Maiden oli mulle ollut loistava bändi joillain legendaarisilla biiseillä, mutta jotenkin tämän albumin kanssa se "yhden-kahden biisin repeatin" sijasta koko levy pyöri taukoamatta. Jotenkin tämän levyn kohdalla kaikki kansikuvasta aina yksittäisiin kappaleisiin ja kokonaisuuteen toimivat. Rakastan suuresti.

Avain - Punainen Tiili
En ole koskaan ollut mitään "räppimiehiä", mutta tuo levy iski ihan täysillä. Intissä ei hirveän monella iPodia ollut, mutta mullapa oli. Sitä tuli lainailtua, ja tulihan tästä kysymysmerkkiä, piikkiä ja ties mitä. Se oli se, mitä ei kukaan uskonut löytävänsä ja vielä vähemmän uskoi mun sen sinne pistäneen. Vieläkin diggaan, ennen tuota tai sen jälkeen ei ole löytynyt saman genren sisältä mulle mitään lähellekään pääsevää.
 

M10

Jäsen
Hyviä levyjä on musiikkimaailma täynnä, mutta listataan tähän muutama sellainen erityisen vaikutuksen tehnyt albumi.

Rage Against The Machine - s/t ja Evil Empire

Kaksi hieman erilaista levyä, mutta molemmat teki teiniin valtavan vaikutuksen aikanaan. Biiseiltään s/t on legendaarisempi, mutta Evil Empiren raaka soundi ja biisit oli jotain vielä enemmän mullistavaa. En ole varmaan mitään levyä odottanut niin paljon kun Evil Empireä aikanaan, ja oli kyllä odotuksen arvoinen. Zach De La Rochan lyriikat täyttä timanttia, vaikka ei kaikista teemoista samaa mieltä olisikaan.

Red Hot Chili Peppers - Bloodsugarsexmagic

Jokseenkin täydellinen levy alusta loppuun. RHCP:n primetime.

The Beatles - White Album

Tähän nyt voisi listata ko. yhtyeeltä vaikka kuin monta levyä, mutta kyllä suurimman vaikutuksen teki aikanaan nimenomaan valkoinen tupla. Todella hieno matka alusta loppuun. Nerokkaita biisejä niin monta, niin monta.

DJ Shadow -Entroducing..

Genren klassikko eikä suotta. Kestää ajan hammasta vuosikymmenestä toiseen.

DJ Krush - Code4109

Genren oma suosikki. Entisen Yakuza-miehen täydellinen instrumentaali-hip hop levy. Todella vaikuttava puolitoistatuntinen, missä jokainen biisi nivoutuu yhteen.

Opeth - Blackwater Park

Kun laitetaan primetime Opeth (Lopez rummuissa, Lindgren toisessa kitarassa), örinälaulussaan huipulla ollut Åkerfeldt sekä tuottaja Steven Wilson yhteen, saadaan maailman paras metallialbumi. Levyn päättävä Blackwater Park on ällistyttävän komea biisi.

Liekki - Rajan Piirsin Taa

Niin hienosti tehtyjä suomalaisia, herkkiä rock-balladeja. Todella taidokkaasti tehty laadukas levy.

PMMP - Veden Varaan

Jori Sjöroosin ja Paula Vesalan mestariteos. Kovimpia suomalaisia levyjä mitä on koskaan tehty.

Oranssi Pazuzu - Mestarin Kynsi

Tuoreempi tapaus, mutta helposti tälle listalle kuuluva albumi. Ei tällaista levyä ole koskaan ennen tehty. Tunnin matka jonnekin tuntemattomaan uhkaan. Tässä on kauhun elementtejäkin. Tällaista materiaalia ei voi tehdä ellei ole musiikillisesti erittäin lahjakas. Sen Seinäjoen heput osoitti jo Kuolleissa Intiaaneissa. Mestarin Kynsi on yhdistelmä bläkkistä, Telecasterilla (!) vedettyjä heviriffejä ja ajoittain jopa Kraftwerkiä. Ainutlaatuinen levy, ja aina kun viimeinen biisi on päättynyt on sellainen "mitä tässä juuri tapahtui" -fiilis. Hyvällä tapaa.

Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas

Kun en ollut vielä 10 vuotta sitten kovin perillä BM jutuista, ja tähän levyyn kaverin suosituksella lähdin tutustumaan, olin täysin ällikällä lyöty. Hurjan kova levy missä ei todellakaan oteta happea yhdenkään biisin kohdalla. Upeita musiikillisia juttuja, rankka levy kuin mikä, mutta laadukkaasti tehty sellainen. Ei turhaan ole klassikon asemassa.

The Mars Volta - Amputechture

Taas bändi miltä voisi nimetä useammankin vaikuttavan albumin. Omar Rodriguez-Lopezin biisintekotaito on omaan korvaan toiminut aina älyttömän hyvin. Nerokasta kakofoniaa, äärimmäistä kauneutta. Upeita ja eeppisiä biisejä. Cedric Bixler-Zavalan laulu on yksi instrumenteista.

Mastodon - Crack The Skye
Yksi 2000-luvun kovimmista metallilevyistä. Tai levyistä ylipäänsä. Tämä albumi todella pääsi yllättämään aikanaan, niin upea konsepti-tuotos on kyseessä. Mastodon osoitti tällä levyllä, että he eivät ole ainostaan hyvin soittavia metalheadeja, vaan osaavat tyylikkään, lähes nerokkaan biisinkirjoittamisen taidon myös.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Opeth - Blackwater Park
Kun laitetaan primetime Opeth (Lopez rummuissa, Lindgren toisessa kitarassa), örinälaulussaan huipulla ollut Åkerfeldt sekä tuottaja Steven Wilson yhteen, saadaan maailman paras metallialbumi. Levyn päättävä Blackwater Park on ällistyttävän komea biisi.

Omilla listoilla Bleak menee kaikkien aikojen kovimpien sävellysten kärkeen. Oli sitten genre mikä hyvänsä. Se lopun vaihdos puhtaista ördeen (Night falls again, taking what's left of me...Slight twist, shivering corpse jne..) on kaikkien kuuntelujenkin jälkeen aina yhtä tehokas. Ja tosiaan huikea plattahan tuo on ihan kannesta kanteen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: M10

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
The Quietus-nettilehti on pitkään ylläpitänyt Baker’s Dozen -osiota. Siellä muusikot saavat listata 13 ns. Aution saaren levyään. Kivoja sieltä löytyy.

Evilin Baker’s dozen:

1. The Beatles - Abbey Road
2. The Rolling Stones - Sticky Fingers
3. The Who - Quadrophenia
4. The Jimi Hendrix Experience - Electric Ladyland
5. AC/DC - Let There Be Rock
6. Lynyrd Skynyrd - Street Survivors
7. Miles Davis - Kind of Blue
8. Bob Marley and the Wailers - Exodus
9. Dr.John - Gris Gris
10. Led Zeppelin - Houses of the Holy
11. David Bowie - Low
12. Peter Gabriel - PG3
13. Motörhead - No Sleep ’til Hammersmith

Nämä siis ulkomaalaisista levyistä. Suomalaisista voin tehdä listan myös jos joku haluaa. Toivottavasti kukaan ei halua.
 
Viimeksi muokattu:

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
The Beatles - Abbey Road
The Beatles on nyt ensimmäinen suosikkibändi lähinnä sen takia että oli isän suosikkibändi. Eli bändi musaa on tullu kuuneltua ihan siitä asti kunnes muksuna rupesi tiedostamaan ympäristöä. Kun sitten levyjä on kuunellu myöhemmin niin jotenkin toi Abby Road on sellainen levy että se pitää aina kuunnella alusta loppuun. Se on todellakin albumi eikä vain kasa biisejä.

Queen - Greatest Hits II
Tiedän että kokelmalevyjä ei tällaisiin listoin yleensä pitäs laittaa. Mutta ostin aikoinaan levyn muutaman biisin takia, ja sitten kun sitä kuunteli läpi niin tajus että tää bändihän on sairaan hyvä.

U2 - Achtung Baby
Aikoinaan ostin levyn parin biisin takia. Levy sitten iski kuin sata volttia, ja kilpailee Beatlesin Abby Roadin kanssa siitä kumpi on mun suosikkialbumi.

Kunniakkaat maininnat:

KISS - Kiss
Kun olin 10 vuotias niin kaverini tutustutti minut paheeliseen hevi-musiikkiin. Muistan kuinka jänitti ekan kerran kuunella tällaista "saatanallista" musiikkia jota kaikki pahat pojat kuunteli. Mutta bändin visuaalinen ilme vetosi sarjakuvia lukevaan pikkupoikaan joten seuraavat vuodet ei sitten juuri muuta kuuneltukaan. Paitsi sitten Twisted Sisteriä.

Sabrina - Something Special
Lähinnä levyn kansi ja mukana tullut juliste on teki suuren vaikutuksen poikaan jolla oli murrosikä alkamssa. Jos vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen ne muistaa niin kyllä se levy on aikoinaan tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Tais sillä levyllä olla yksi semi-kuunneltava biisi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
U2 - Achtung Baby
Aikoinaan ostin levyn parin biisin takia. Levy sitten iski kuin sata volttia, ja kilpailee Beatlesin Abby Roadin kanssa siitä kumpi on mun suosikkialbumi.
Mulla on tämän levyn suhteen dilemmoita. Periaatteessa U2 bändinä ja ilmiönä vituttaa, ja etenkin se jeesusteleva Bono. Kuitenkin on pakko myöntää, että Achtungilla on helevetin hyviä biisejä. Mulla on hyllyssä siitä se perus-cd. Tuossa aikoinaan ne julkaisivat siitä megasuperplatinahyperturbotimanttiversion, jossa on kuusi ceedeetä ja neljä deeveedeetä. Hinta pyörii keskimäärin kolmen sadan huitteilla. Nyt sen saisi Äxältä käytettynä kahdeksaan kymppiin. Hitto, kun toisaalta tekisi mieli tilata, mutta kun se Bono vertautuu mulla lähinnä Eltoniin, Alataloon, Freddieen ja Axliin. Mitä teen?
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
No jos tähän muutaman yrittäisi listailla. Kaikki levyt löytyy omasta hyllystäni. Moni näistä on ikuisia klassikoita, kun taas jotkut eivät moista asemaa missään mielessä ansaitse, mutta ovat sitten jollain tavalla kuitenkin tehneet vaikutuksen minuun.

Anathema - Weather Systems

Tykkään tälläisestä tunnelmallisesta ja hitaasti laahaavasta progesta, kuin hullu puurosta. En niistä Anatheman alkupään raskaammasta kamasta, niin paljoa pidä, mutta tästä uudemmasta tuotannosta erittäin paljon. Tuo Cavanaghin veljesten musiikki on sellaista, että siinä pitää pysähtyä oikeasti kuuntelemaan sitä musiikkia ja ei tehdä mitään muuta. Sohvalle makaamaan ja silmät kiinni esimerkiksi. Parhaimmillaan siinä pääsee jonkinlaiselle kaiketi psykedeelisiä huumeita muistuttavalle matkalle, kun antaa musiikin viedä mennessään.

Dream Theater - Images and Words

Ei sen kummempia tarinoita tästä. Hyvän bändin paras levy kokonaisuutena. Helkatin hyvää musiikkia.

In Flames - Clayman

Joskus teini-ikäisenä tämä ruotsalaisbändi iski kovaa ja korkealta. Ihan vitun kovia levyjä nuo kaikki vuosituhannan vaihteen ympärillä tulleet levyt. Omasta mielestäni tämä on niistä paras. Koko ajan sahataan talla pohjassa.

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son

En ihan nuorena kauheasti tykännyt Iron Maidenista, mutta tästä se kaikki aikanaan lähti. Kaverini joskus suositteli kuuntelemaan tätä levyä, ja siitä alkoi luultavasti koko elämän kestävä rakkaus tätä yhtä kaikkien aikojen parasta bändiä kohtaan.

Led Zeppelin - IV

Faijani on aina ollut hurja Zeppelinin fani ja joskus ihan nuorena poikana, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa STH:n, niin ihastuin välittömästi tuohon biisiin. Hyvin pitkään pidin tuota kappaletta parhaimpana musiikkiteoksena, mitä koskaan on tehty ja mikään ei voi tuota myyttistä asemaa horjuttaa. Ehkä tässä viime vuosina en enää ihan niin ehdoton ole ollut kannassani. Siltikin yhä edelleen tuon biisin kuuntelemalla saa kylmiä väreitä.

Metallica - Black Album

HC-fanit hirttävät minut tästä, mutta ei sille vain mitään voi, että tästä se Metallican kuuntelu joskus nuorena alkoi ja tätä levyä pidin pitkään Metallican parhaana. Vähän vanhempana nuo alkupään teokset on sitten ruvenneet potkimaan kovempaa, mutta tämän levyn merkitystä ei voi mitenkään kiistää.

Pink Floyd - The Wall

Pakko tämmöisessä listauksessa on vaan joku Pink Floydin levyistä mainita. Olisin ihan hyvin voinut valita, vaikka Wish You Were Heren tähän, mutta koska The Wallilla on kappale nimeltä Comfortably Numb, niin sen vuoksi nostin tämän tähän.

Porcupine Tree - In Absentia

Tähän yhtyeeseen olen myös tutustunut kaverin suosittelemana ja sitä myötä tutustuin tämän bändin lisäksi myös herran nimeltä Steven Wilson tuotantoon. Pidän häntä yhtenä parhaimmista muusikoista koskaan yhdessä esimerkiksi, vaikkapa Cavanaghin veljesten kanssa.

Rage Against The Machine - The Battle of Los Angeles

Tämä on ehkä vähän "yllättävämpi" nosto. Jos minun pitäisi tehdä joku kaikkien aikojen parhaat bändit listaus, niin RATM ei pääsisi edes honorable mentions listalle. Mutta tämä levy on pirun kova kokonaisuutena. Helvetisti tunnetta ja aggressiivisuutta, jonka lisäksi biisit ovat oikeasti tosi hyviä. Treenimusiikkina tälläinen on ihan parasta.

Raised Fist - Sound of The Republic

Oikeastaan ihan samat sanat, kuin edelliseenkin,

Tool - Lateralus

Jos joku levy ansaitsee maininnan siitä, että kestää kuuntelua, niin se on tämä. Levyn nimikkobiisi on esimerkiksi siitä käsittämätön, että ihan se ja sama, miten paljon sitä kuuntelee, niin se ei vaan mene ikinä puhki. Jos minun pitäisi tehdä jonkinlaiset kaikkien aikojen parhaat bändit ja levyt TOP5-listaukset, niin sekä Tool bändinä, että tämä levy löytäisivät niille listoille. Progressiivisen metallin kivijalka.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Anal Cuntin tuotanto kokonaisuudessaan on tehnyt vaikutuksen mutta kenties I Like It When You Die vuodelta 1997 on se minulle vaikuttavin (TJEU: "Recycling Is Gay" ja "You Go to Art School"). Toki debyyttiplatta Everyone Should Be Killed oli jo sellainen elämys, että jäi mieleen (TJEU: "MTV Is My Source for New Music").

Suomesta tietenkin Shitter Limitedin Nyt ammutaan ministeri Pertti Salolainen.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Anal Cuntin tuotanto kokonaisuudessaan on tehnyt vaikutuksen mutta kenties I Like It When You Die vuodelta 1997 on se minulle vaikuttavin (TJEU: "Recycling Is Gay" ja "You Go to Art School"). Toki debyyttiplatta Everyone Should Be Killed oli jo sellainen elämys, että jäi mieleen (TJEU: "MTV Is My Source for New Music").

Suomesta tietenkin Shitter Limitedin Nyt ammutaan ministeri Pertti Salolainen.
Mulla oli aikanaan vinyyleinä Shitter Limitedin Anna pillua, Helena Pesola ja Syö Paskaa. Nettosin niillä ihan kivasti nettihuutokaupassa. En kehtaa edes sanoa paljonko joku urpo niistä maksoi. Ihan kuuntelukelvottomiahan ne on, täyttä skeidaa noin musiikillisesti. Kerran kaverin völjyssä vaan menin keikalle ja sieltä ostin.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Mulla oli aikanaan vinyyleinä Shitter Limitedin Anna pillua, Helena Pesola ja Syö Paskaa. Nettosin niillä ihan kivasti nettihuutokaupassa. En kehtaa edes sanoa paljonko joku urpo niistä maksoi. Ihan kuuntelukelvottomiahan ne on, täyttä skeidaa noin musiikillisesti. Kerran kaverin völjyssä vaan menin keikalle ja sieltä ostin.

Minähän ne ostin. Olen kiitollinen. Kiitos. Olisin voinut maksaa enemmänkin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös