Vaikutuksen tehneet albumit

[Uleåborgir]

Mitkä albumit ovat tehneet sinuun erityisen suuren vaikutuksen kokonaisuutena? Tässä puhutaan nimenomaan musiikkialbumeista eli LP-levyistä, jotka voivat olla muovia, savea tai muita tallenteita.

Itse listaan näin alkuun sellaiset levyt kuin

Metallica: ...and Justice for All

Justice opetti meikälle ensimmäistä kertaa sen, mitä metallimusiikki parhaimmillaan on, ja että miksi se on niin suosittua. Käsitin, että musiikki saatana on hyvää. Ymmärsin metallissa parhaimmillaan virtailevan taituruuden ja virtuositeetin. Tajusin, että matalalle viritetyillä sähkökitaroilla ja rummuilla voi saada aikaan eeppistä ja karun ja ahdistavan kaunista musiikkia. Ja kun tähän yhdistää Hetfieldin synkeän laulun, niin paketti on valmis. Muista Metallica-albumeista haluan jättää muille kirjoittajille kirjoitettavaa.

Beatles: Abbey Road

Beatlesilla tietysti on paljon muitakin vaikutuksen tehneitä albumeita, mutta Abbey Roadin raikkaus, rentous, musiikin irtonaisuus ja harmonisuus sekä mahtavat kappaleet ovat kuin tuorepuristettua omenamehua. Yhtye vaikuttaa tällä levyllä yhtenäiseltä, ja studio taisi olla kuin Steinbeckin ystävyyden talo tätä levyä äänitettäessä.

Kate Bush - The Kick Inside

Tämä levy on täynnä harmonista taikaa. Kauneutta. Bushin jäljittelemätön ääni sympaattisten huilu- ja piano-osuuksien säestämänä suorastaan saa miehen kyyneliin. Levyllä on myös kaksi suurklassikkoa: Wuthering Heights ja The Man with the Child in his Eyes.

Avausviestissä jäi paljon sanomatta: muun muassa Genesiksen Selling England By The Pound, The Lamb Lies Down On Broadway, Queen-levyt, kaikki kotimaiset, Led Zeppelinin roomalaiset numerot, Rolling Stones jne...

 

[Teepussi]

Pink Floyd - Wish You Were Here
En tiedä miten tämän sanoiksi pukisin...kaikkien aikojen tunteellisin levy? Erityisesti albumin nimikkokappale saa herkistymään.

The Beatles - Revolver
Kaikkien aikojen suurimman bändin paras levy.Psykedeliaa, poppia ja rockia sopivassa sekoituksessa. "Im only sleeping" on kenties Lennonin paras kappale. Ja "Taxman" tietysti yksi parhaista tavoista ikinä aloittaa albumi.

The Who - Who's Next
Kova, monipuolinen, eeppinen. Kaikkien aikojen kovin rock rytmiosaston (Entwistle-Moon) aivan liekeissä, Townshendin sävellyskynä terävimmillään ja riffit kohdallaan, myös Daltrey on elementissään nimenomaan tällä levyllä.

 

[Uleåborgir]

"Im only sleeping" on kenties Lennonin paras kappale.

Suvaitsen olla eri mieltä. Strawberry Fields Forever on ainakin parempi Lennon-viisu. Samoin A Day in the Life. Tosin siinä B-osa on puhdasta Banjosilmää. In My Life -palasta taas en tiedä, on niin paljon vääntöä, että onko se Lennonin vai McCartneyn kappale.

Bangles - Different Light

10 vuotta minua vanhempi Serkkupoikani asui meillä puolisen vuotta, kun olin 8-vuotias. Hänellä oli muutama levy messissä. Yksi niistä oli juuri Banglesin Different Light. Minun jäljiltäni levy oli täysin paskana, tai ei nyt paskana, mutta naarmujen riipoma. Kuuntelin avausraitaa Bangles Manic Monday - YouTube päivät pääksytysten.

Sain päähäni sellaisen aatoksen, että vain naiset osaavat laulaa. Olihan myös Kate Bushin The Kick Inside serkkupoikani levy. Asian korjaamiseen meni melko pitkään. Varmaan puoli vuotta kunnes Pet Shop Boysin It's A Sin alkoi soida rattiossa.

 

[calvin]

Teini-iässä tuli jotenkin enemmän vaikututtua musiikista kuin nykyään:

Stone Temple Pilots: Core
Löysin CD-levyn joskus 90-luvulla tienpientareelta. Heitin soittimeen soimaan (toimi edelleen) ja Plush vei mennessään. Ehdottomasti yksi grunge-aikakauden hienoimmista levyistä, ja musiikillisesti ehjä kokonaisuus.

Pearl Jam: Vs.
Vaikka Pearl Jamilta löytyy hienoja biisejä lähes joka levyltä, on Vs. minulle SE Pearl Jamin levy, joka kokonaisuutena teki suurimman vaikutuksen. Levyn kruunaa jäätävän hieno Rearviewmirror, ja "ranteet auki" lopetusbiisi Indifference.

Extreme: III Sides to Every Story
Yksi maailmankaikkeuden hienoimmista levyistä, joka on vieläpä kokonaisuutena loppuun asti mietitty.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kontra - Ei Kontrollia

Tamperelaisyhtye tuli tunnetuksi akrobaattisia liikkeitä suosivasta laulusolististaan Moogista, kuin myös sen laatuisista esiintymisistä, että keikkoja paloi muuallakin kuin lestojen vahvoilla seuduilla. Yhtye ei juuri tehnyt omia kappaleita, vaan ohjelmisto koostui Moog Konttisen käännösbiiseistä. Coverit eivät vaan olleet standarditasoa, vaan lyriikkaan oli panostettu raikkaalla ja ennakkoluulottomalla otteella, myös oivaltavasti. Maurin bändi teki pieneen Kääpiöön lähtemättömän vaikutuksen.

Frank Zappa - Tinsel Town Rebellion

Ei monenkaan mielestä välttämättä merkittävin tai paras Zappan levyistä, mutta ensimmäinen Zappa-levy jonka tulin hankkineeksi noin 30 vuotta sitten. Ekan kuuntelukerran jälkeen mikään ei ollut enää entisellään; aivan saatanallisen tarkkaa soittoa, mielettömiä sovituksia, neron työtä kerrassaan. Ostin seuraavien noin 3-4 vuoden kuluessa Zappan koko virallisen kataloogin levyhyllyyni, ja sittemmin kaksoiskappaleet ja erinäiset livetalleenteet mukaan lukien olenkin hankkinut Zappan tuotoksia haltuuni alun kolmatta sataa. Tinseltownista kaikki alkoi.

Led Zeppelin - Houses of the Holy

Zeppelinin viides pitkäsoittolevy on harvan zep-diggarin ykkössuosikki yhtyeen tuotannosta. Minäkin laitan kakkosen ja nelosen edelle, ja huonona päivänä Houses of the Holy saattaa jäädä kauas Zep-levyjen kärjestä. Idea piilee tietysti siinä, että tämä levy oli kohdallani sisäänheittäjä yhtyeen musiikkiin. Minua paljon vanhemman veljeni kassukokoelmassa oli huonosti pidetty ja paljon soitettu alkuperäinen yksiosamuovikantinen Houses of the Holy, jonka kuunteleminen oli silkkaa tuskaa soudien puolesta. Avauskappaleen vouvaavat ensi tahdit kuulostivat äänitteen kehnosta laadusta huolimatta maagisilta. Meni monta vuotta, ennen kuin rohkenin puhkaista illuusioni ja ostin levykaupasta ekan ihkaoman Zeppelin-levyni, nelosen. Ostin myöhemmin Houses of the Holyn parina vinyylikappaleena ja ceedeenä. Niiden kautta en koskaan tavoittanut samaa tunnetta kuin tuolta lähes kuuntelukelvottomalta kasetilta, joka tarjosi löytöretken johonkin olennaiseen ja äärimmäisen kiehtovaan.

 

[kalkkifredi]

Sun Ra - Nuclear War

Ei ehkä miehen parhainta tuotantoa, mutta eka, jonka itse artistilta kuulin. Sopivan kieroutunutta jazzia, jota Klaus Järvinen varmasti vihaa.

Madonna - True Blue

Maailman paras pop-albumi. Ikinä.

Captain Beefheart & His Magic Band - Safe As Milk

Bluesia, r 'n' b:tä ja psyke-menoa sopivassa kombossa. Tätä kuunnellessa tuli aikoinaan opeteltua korvakuulolta skulaamaan.

MC5 - High Time

Vitut muista. Kolmannella pitkäsoitolla bändi oli musiikillisesti parhaimmillaan, kun aiempi kokemus improsta ja jazzista osattiin jo hyödyntää eduksi - valitettavasti vaan samaan aikaan myös polle ja idealismi ottivat liian suurta roolia ja bändi hajosi piakkoin tämän platan julkaisun jälkeen. Ehtivätpähän ne kuitenkin Suomessakin käymään ennen sitä.

Gun Club - Miami

Punkkia, post-punkkia, americanaa ja rootsia yhdistettynä yhteen konaisuuteen ilman yhtään paskaa biisiä. Se riittänee, koska en jumalauta jaksa paljoa enempää.

Arthur Lee & Love - Forever Changes

Tarinan mukaan Arthur Lee oli varma pikaisesta kuolemastaan tämän levyn nauhoitusten aikoihin ja siksi tarkoitus oli tehdä maailman kovin levy. Hyvin lhelle sitä päästiinkiin ja ennen kuolemaansa Arthur ehti istua vielä päälle kymmenen vuoden tuomion linnassa ja nauhoittaa helvetisti lisää matskua, mutta ei ikinä tämän levyn tasoista. Valitettavasti.

 

[Schadowan]

Albyymit,jotka ovat elämänkatsomustani muuttaneet:

Nirvana - Nevermind
Kolahti kovempaa kuin mikään, ikinä,missään ja koskaan. Muutti esimurkkuikäisen maailman ihan kokonaan. Nirvana tulee aina olemaan minulle se tärkein bändi.

Radiohead - Ok Computer
Jos ikävuodet 10-15 meni grungen pauloissa niin 15-18 meni Radioheadia kuunnellessa. Levy, joka on kestänyt kuuntelua ihan poikkeuksellisen hyvin.

The Beatles - Revolver
La beatle oli aina läsnä,mutta Revolver oli ensimmäinen kokonainen albumi,jota tuli kuunneltua oikein ajatuksen kanssa. Rubber Soul - Revolver - Sgt Pepper lienee kovin peräkkäisten albumien kombo,mitä mikään yhtye on koskaan tehnyt. Noista kolmesta Revolver on täydellisin "paketti".

System of a Down - Mesmerize
Viimeisin levy,joka on todella vetänyt maton alta. Antaa uskoa siihen, että vielä "vanhemmallakin" iällä voi tulla vastaan elämää suurempia levyjä. Muistan, että naureskelin epäuskoisena, kun kuuntelin levyn ekaa kertaa läpi. Käsittämätöntä tykitystä.

 

[Roger Moore]

Nojoo, onhan näitä...

Juice Leskinen Grand Slam - Pyromaani palaa rikospaikalle

Nooh, olisihan sillä Juicella heittää tällaiseen listaukseen aika perhanan monta levyä, mutta otetaan vaikka tämä nyt. Mielenkiintoinen levy noin kokonaisuutena, monessa biisissä kun on mukana näitä puheosuuksia joissa käsitellään tuhopolttamista. Biisit toimivat myös yksittäisinä kappaleina hyvin. Ja joo, onhan siellä Musta aurinko nousee, joka on minun(kin) kohdallani varmasti se tärkein Juicen biisi. Huikea seppä.

Metallica - Metallica/Black Album

Levy joka sai minut kiinnostumaan raskaammasta musiikista. Ei nyt näin jälkeenpäin ole lähelläkään Metallican parasta levyä, mutta tärkeä levy sen kannalta mitä musiikkia tulee kuunneltua.

Metallica - Ride the Lightning

Varmaankin se oma suosikki Metallican levyistä (Justicen ja Puppetsin ohella). Taisi olla loppujen lopuksi eka Metallican levy jonka itse ostin, Black Album tuli aikanaan lainattua kirjastosta.

Nightwish - Imaginaerum

Omalle kohdalle Nightwishin paras levy Century Childin ohella. Tämä nyt ehkä siinä mielessä tärkeämpi, että tuli käytyä Kuopiossa katsomassa pari vuotta sitten Kuopio Rockissa tämän levyn ympärille kasatun kiertueen keikkaa, ja olihan se ihan mahtava kokemus. Nightwishiltä toki muitakin levyjä voisi nostaa tähän, mutta tämä nyt erikseen mainittuna.

Michael Jackson - Thriller

Pitäähän se tämäkin nyt mainita. Pop-musiikin klassikko ja legenda. Eipä tästä levystä nyt voi mitään ihmettä edes mainita, riittää kun katsoo mitä biisejä levyllä on niin ei muuta kuin lakki pois päästä ja kumarrus.

Siinähän noita. Monia voisi vielä mainita. Ai niin perkele, unohtuikin yksi:

Sentenced - Koko tuotanto

Elämäni tärkein bändi. Nykyään ehkä vähemmällä kuuntelulla, mutta joka tapauksessa mitään bändiä en ole luukuttanut niin paljon kuin tätä.

 

[Defensefirst]

Dire Straits - Brothers In Arms

Itse en kyllä julkaisun aikoihin ollut musiikinkuunteluiässä, kun sain tämän recordin käsiin niin siitä kohtaa syntyi ikuinen rakkaus Mark Knopfleria kohtaan, ei mikään homorakkaus vaan miehen sävellys- ja kitaransoitto taitoa kohtaan.

Money for nothing, ikimuistoinen guitarsound ja meininkiä kuten seuraavassakin eli kyseessä siis Walk of Life, tanssijalka rupeaa vipattamaan vaikken mikään suuri twistaaja olekaan. Myös Walk of Lifen koskettimet jäävät soimaan päähän ikuisiksi ajoiksi.

Sitten tullaan hieman herkempään eli Your Latest Trick, trumpetilla lähdetään liikenteeseen höystettynä Knopflerin maagisella kitaralla, intron kohdalla käy mielessä että voikohan tämä paremmaksi muuttua? No voihan se kun saxophone otetaan mukaan. Seuraavana vuorossa yksi Knopflerin parhaista hidas tempoisista, Why Worry, hyvät sanat mutta lyriikat eivät ole kuitenkaan pääosassa herralla, upeasti sävelletty kappale ja instrumentalina toimii ihan yhtä hyvin.

Kermana kakun päällä tietysti Brothers in Arms. Upeaa, niin upeaa, ehkä se oli tämä kappale tai koko albumi kun tajusin että kitaraa ei todellakaan ole tarkoitettu komppaamiseen, jotenkin minuun iskee Knopflerin tyyli sävellysten ja kitaransoiton osalta. Annetaan jokaiselle soittimelle vuoro, etenkin kitaralle ja se kuulostaa hyvältä. Bonuspisteet myös So Far Awaylle ja muille.

Peeveli vieköön kun piti tähän aikaan tulla Jatkoaikaan, nyt joutuu kuuntelemaan levyn vielä läpi kun meininki iski. Aamulla pitää olla viideltä liikenteessä mutta onhan musiikille aina aikaa.

 

[Falling Star]

HIM - Razorblade Romance

Levy, joka käänsi itseään musiikillisesti etsineen teinin elämässä oikean sivun. Join Me toki oli se ensimmäinen tajunnan viennyt biisi, mutta levy on täynnä loistava love metal -raitoja. Tämän jälkeen Ville Valo joukkueineen ei enää pystynytkään kahden avauslätyn tasolleen. Silti, se elämäni merkittävin levy ja teki Falling Starista Falling Starin.

Nightwish - Wishmaster

Vain hieman edellisen jäljiltä jatkoi Holopainen nuoren pojan opastamista kohti metallisia reittejä. Nightwishiä suorimmillaan ja parhaimmillaan. Levy, jossa Tarja Turunen on parhaimmillaan. Pienen pojan märkä uni monta vuotta eteenpäin. Suhteellisen puhdas bändilevy vielä, jatkossa musatyyli on ottanut askelia orkestraalisempaan ja fantasiamaisempaan suuntaan. Ei huono suuntaus, mutta ajankohdallisesti Wishmaster tuli oikeaan paikkaan.

Negative - War Of Love

Rakkauden sota, kesä 2003. Koko kaverijengi alkoi olla täysi-ikäisiä ja tuona kesänä juhlittiin ja kierrettiin. Muun muassa useampia Ngt:n keikkoja. Levyllinen aitoa rokkia ja suuria unelmia. Myöskään tämä orkesteri ei enää jatkossa kyennyt debyyttinsä tasolle ja on tainnut tulla jo tiensä päähän. Silti, tämä levy tulee pysymään aina minun top 3:ssa, muistuttaa siitä, kun oltiin villejä ja vapaita. Ja helvetin rock *hymiö*

 

[Melko Huono]

Twisted sister - Stay Hungry

Villi nuoruus, ei lisättävää.

 

[pernaveikko]

Villi nuoruus, ei lisättävää.

Ei lisättävää. Paitsi Appetite for Destruction ja, noh, jo mainittu True Blue.

 

[Melko Huono]

Ei lisättävää. Paitsi Appetite for Destruction

Ai saatana, kiitos tästä, fiilistelemään -> onneksi muita ei ole himassa.

 

[Hippi Hiiri]

Slipknot - Slipknot (1999)

Slipknot oli ensirakkauteni musiikin saralla. En vieläkään löydä oikeita sanoja albumin kuvailemiseksi. Surfacing, Eyeless, Purity... Täydellistä.

Muita nuoruusajan kovia albumeita olivat Linkin Parkin Hybrid Theory (2000) sekä Limp Bizkitin Chocolate Starfish and Hot Dog Flavored Water(2000), mikä näin jälkikäteen mietittynä aiheuttaa melkein itsestäänselvästi, että...

...löysin räpin.

Heikki Kuula - PLLP (2008)

Siitä se lähti. Kuula onnistui vangitsemaan parikymppistä puhuttelevaa uhoa ja vitutusta täyden albumillisen. Paskaa biisiä kun ei kokonaisuudesta löydy. Tämän jälkeen heitin ennakkoasenteeni koko genreä kohti nurkkaan ja aloin tutkia lisää.

Pyhimys - Salainen maailma (2007)

Jos Kuula oli uhoa ja vitutusta, Pyhi toimitti melankolian. Potki parikymppiselle sinkulle.

Sairas T - Handelista Hurstiin (2012?)

Tällaistakin voi tehdä! Yhtä väkivaltainen kokonaisuus kuin ensin listaamani Slipknotin nimikkoalbumi.

 

[Aunt Wang]

Tyler, The Creator - Wolf
Vaikka levyltä löytyykin Tamalen ja TRASHWANGin kaltaisia kännissä ja läpällä biisejä, se on silti kokonaisuutena erinomainen ja käsittelee hienoja aiheita. Tykkään todella paljon.

Lana Del Rey - Ultraviolence
Lana on tyhmä tyttö ja hänellä on tyhmät jutut, mutta se ei pyyhi pois sitä faktaa, että Ultraviolence on mestariteos. Tykästyin jo ensi kuuntelulla ja sille tielle on jääty.

Broken Bells - Broken Bells
Mitä tähänkin nyt voisi sanoa. Kun Danger Mouse on kuvioissa, ei lopputulos voi olla muuta kuin timanttista. Eipä sillä etteikö James Mercer hoitaisi omaa osuuttaan vähintäänkin mallikkaasti.

Frank Ocean - channel ORANGE
Tämä on minulle se tärkein levy. Levy, jota voi kuunnella mielentilasta riippumatta. Seurassa tai yksin, aamulla tai yöllä. Frankilla on todella miellyttävä ääni, kappaleet ovat hyvin kirjoitettuja ja taustat on hoidettu kuntoon. Siinäpä kai se. Uutta levyä odotellessa.

 

[SgtMarkov]

Iron Maiden - The Number Of The Beast

Ehkä suurimman vaikutuksen koskaan on tehnyt tämä levy. Maidenia on kiittäminen siitä, että kuuntelen nykyään heviä ja juuri tästä levystä se kaikki aikanaan lähti liikkeelle. Klassikkobiisiä toisen perään.

Death - Symbolic

Musiikillisesti maailman täydellisin albumi. Deathmetal ei tietenkään suureen yleisöön uppoa koskaan, mutta jos jotain levyä pyydetään suosittelemaan, valitsisin Symbolicin. Virtuoosimaista soittoa, joka saa ihon kananlihalle vielä lähes 20 vuotta julkaisunsa jälkeen. RIP Chuck

 

[Pavlovin Koira]

Iron Maiden kolahti aikoinaan lujaa ja kova fani olen edelleen. Ei lähellekään bändin paras albumi, mutta minun ensimmäinen ja siksi suurimman vaikutuksen tehnyt (koska sen jälkeen halusin ostaa kaikki loputkin) oli Powerslave. Ja onhan sen avausbiisi Aces High edelleen se Maidenin biisi jonka intensiteetti nousee kaikkein korkeimmalle.

Judas Priestin Painkiller. En ole koskaan omistanut prätkää enkä edes koettanut ajaa sellaisella, mutta tätä levyä kuunnellessa teki mieli heittää samantien nahkakuteet päälle ja lähteä pahtamaan motarille lujaa.

ja aivan toisenlaisiin fiiliksiin:

Hector: Kadonneet lapset. Levy täynnä melankolisia, hienotunnelmaisia biisejä täynnä sanomaa. Hector on mielestäni Juicen ohella hienoin sanankäyttäjä suomalaisessa musiikissa.

Kaija Koo: Tuulten viemää. Aikuinen nainen täynnä eroottista latausta. Ensimmäinen ja ainoa minuun kolahtanut iskelmälaulaja.

 

[Minor]

Dire Straits - Brothers In Arms

En tuota paremmin osaa sanoa, tämä on myös omalla listalla.

Juuri tällä hetkellä soi:

Eagles - Hell Freezes Over

Eagles hajosi vuonna 1980. Levyn nimihän tulee Don Henleyn kommentista "We will get back together when hell freezes over". Helvettiin tuli talvi ja Eagles palasi vuonna 1994.

Mukana on kaikki isot hitit (Hotel California, Take it easy jne.), mutta myös muutama uusi biisi. Näistä uusista biiseistä henk. koht. suosikki ehdottomasti Timothy Schmitin "Love will keep us live". Onhan se vähän siirappia, mutta toimii henk. koht.

Todella kova paluulevy Eaglesilta, joka löi itsensä teinipojan tajuntaan kuin metrinen halko. Jäi rock ja heavy hetkeksi aikaa. Hienoja tulkintoja hienoista biiseistä.

 

[PataJaska]

Jatkan ehkä myöhemmin, mutta pannaan nyt ne pari aivan keskeisintä levyä, joiden voi sanoa aikanaan kääntäneen koko elämäni suunnan

Bon Jovi - New Jersey (1988)

Täytin seitsemän vuonna 1988. Vanhempani olivat etsimässä syntymäpäivälahjaa ja olivat sanoneet myyjälle, että poika tykkää kuunnella musiikkia, mutta enää ei viitsisi ostaa ihan pelkkää lastenlaulu levyä. Että "anna nyt jokin hyvä levy". New Jersey oli ilmestynyt ilmeisesti vain kuukautta aikaisemmin, ja myyjä sanoi että tämä nyt on ainakin ollut tosi suosittu. On tragikoomista ajatella, että tuntemattomaksi jäänyt myyjä Porin Sokoksella on määrännyt tältä osin koko elämäni suunnan, mutta mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan ihastustani, kun levyn tuolloin ensimmäistä kertaa vinyylisoittimeen laitoin.. siitä alkoi suuri hard rock -rakkauteni

Stratovarius - Episode (1995)

Seuraava askel tapahtui 90-luvun puolivälissä. MP3-formaatti oli tullut noihin aikoihin, ja sain kaveriltani CD-levyn, jossa olisi sekalaisia kappaleita. Niiden joukossa oli Stratovarius -nimisen yhtyeen (josta en ollut tuolloin edes kuullut) kappale Father Time. Kuunneltuani levyn lähes hajalle vain tuota yhtä mainittua biisiä, ostin kyseisen albumin jolla se oli. Yhden kerran kuunneltuani levyn, kiitin suunnilleen itkien Jumalaa, että tällaista voi olla olemassa :D oli päivänselvää, että sellaisia biisejä ei ole voinut saada aikaan kuin täysin suvereeni nero. Siitä alkaen siirryin kuuntelemaan heviä, aluksi tosin pelkkää Stratovariusta, myöhemmin sitten löysin muita yhtyeitä siihen rinnalle

Episode on minulle edelleen lähes käsityskyvyn rajoja uhmaava levy, ja täysin ehtymätön musiikillinen runsaudensarvi. Se on luultavasti se levy, jonka ottaisin mukaani autiolle saarelle, jos vain yhden levyn saisi ottaa

 

[V-G-]

Metallipuolen lätyistä kolme, jotka saivat aikaan todellista muutosta ja tietynlaista kasvua:

Metallica - ...And Justice for All
Maaginen levy! Toistan, maaginen! Ei parhaiten tuotettu tai "dynaamisin" ko. pumpun platoista, mutta ensimmäinen, joka todella kolahti. En vieläkään pysty kuuntelemaan Dyers Eveä istuen tai alkamatta soittamaan ilmakitaraa villisti. Master of Puppets ja varsinkin Black Album käyvät helposti "tylsiksi", mutta Justice ei. Kenties kyseessä on se soundillinen epätäydellisyys ja sen tuoma särö, joka saa ainakin minut ajattelemaan, että nämä jätkät eivät välitä vittuakaan. Metallica onkin Metallica niin kauan, kuin Hetfieldillä on keskisormi pystyssä ja ämyreistä kaikuu tasaisin väliajoin "FUCK YOU, THAT AIN'T EVERYONE!"

Pantera - Far Beyond Driven
Ei ollut ensimmäinen Panteran levy, jota kuuntelin. Tai saattoi ollakin, mutta myös kaksi edellistä kuuluivat kestokulutukseeni. FBD kolahti kuitenkin vasta paljon myöhemmin, kun oli päässyt oman ironmaiden-vaiheeni yli ja tykästyin oikeasti raskaaseen musiikkiin. Tämä ajoittuu aikaan ennen Dimebag Darrelin kuolemaa, joka vaikutti aika raskaasti. Tuolloin tuli kuunneltua 5 Minutes Alonea todella paljon. Vieläkin olen sitä mieltä, että Far Beyond Drivenillä Pantera saavutti optimaalisen tason musiikkinsa raskauden suhteen, lisäten sitä muutaman pykälän edellisestä albumista Vulgar Display of Powerista.

Lamb of God - Sacrament
"Vittu mitä tykistystä" muistan ajatelleeni, kun kaverini pisti levyn soittimeen ekaa kertaa. Vuosi oli 2006 ja levy oli juuri tullut kauppoihin. Suorastaan piinallisen juonitteleva aloitusraita Walk with Me in Hell ei vielä tuolloin tehnyt vaikutusta, mutta viimeistään kolmen timantin putki Redneck - Pathetic - Foot to the Throat teki minusta ikuisesti fanin. Tämän jälkeen muukin tuotanto on tullut tutuksi. Chris Adleria "kipeämpää" rumpalia ei löydy mistään!

Muut genret:

Jamiroquai - A Funk Odyssey
Tämä levy teki mun musiikkimaulleni kaikkein eniten. Alusta loppuun niin mykistävä albumi, etten lopulta ole koskaan kokenut vastaavaa. Muotoillaan nyt vaikka näin: Tavallisesti musiikkia kuunnellaan kaiuttimista, hyvä musiikki tulee iholle ja loistava pään sisään. Jamiroquain Funkki-Odysseija tulee koko vartaloon Push the Tempo-musiikkivideon hengessä.

Kaikki linkit Youtubeen

 

[-OO-]

Twisted Sister - Come out and play

Tämän kun sain 7 tai 8-vuotiaana synttärilahjaksi C-kasettina niin mikään ei ollut enää entisensä musiikin suhteen. Käsittämättömän kova levy jossa ei ole yhtään huonoa biisiä ja muistan kuinka tuo levyn visuaalinen ilmekin kolahti isosti. Ja kyllä tuo levy vaan edelleenkin, melkein 30 vuotta myöhemmin toimii ja lasken edelleenkin ihan kärkipäähän kaikkien aikojen levyt -listallani.

 

[dorka]

Tyler the Creator - Bastard

Joskus neljä vuotta sitten, kun angstinen 14-vuotias dorka löysi kyseisen artistin ja albumin, oli hän todella tohkeissaan. Vihdoin dorka oli löytänyt jonkun joka ajattelee samalla tavalla kun hän, "vitut kaikesta". Tyler sanoo juuri sen mitä haluaa eikä välitä mistään muusta, tämä tulee hyvin selväksi heti albumin ensimmäisellä kappaleella joka kantaa samaa nimeä kuin itse albumi, tässä pieni lainaus alusta.

Yo, fuck
2DopeBoyz and fuck Nah Right
And any other fuck-nigga-ass blog that can't put an 18 year old nigga
Making his own fucking beats, covers, videos and all that shit
Fuck you post-Drake-ass cliche-jerking, LA-slauson rapping
Fuck-nigga-ass Hypebeast niggas, now back to the album

Ironiset, sarkastiset ja kieliposkella kirjoitetut lyriikat ja omaperäiset biitit iskivät aivan eri tavalla kuin mikään muu artisti. Mitä enemmän otin netistä asioista selvää, niin sitä enemmän aloin ymmärtämään sanoituksia ja niiden tarkoitusperiä. Tietysti näin vanhempana tuota plattaa ymmärtää vielä paremmin kuin tuolloin joskus junnuna. Sanoisin, että kyseinen levy on vaikuttanut jonkun verran siihen millainen ihminen minusta kasvoi. Empä oikeastaan osaa selittää enempää, ne jotka ovat kyseistä artistia kuunnelleet ja ovat ottanneet enemmänkin selvää kyseistä jampasta ymmärtävät.

Helmiä albumilla olivat Bastard, VCR ja Odd Toddlers.

 

[Girardi #5]

Nirvana - Nevermind
Kolahti kovempaa kuin mikään, ikinä,missään ja koskaan. Muutti esimurkkuikäisen maailman ihan kokonaan. Nirvana tulee aina olemaan minulle se tärkein bändi.

Vaikka olet vähän minua nuorempi niin vahva sama!

Lisäksi KoRnin albumi "Korn (1994)" sekä Slipknotin "Slipknot (1999)" ovat jättäneet minuun suuren vaikutuksen ja näitä bändejä kuuntelen vieläkin vaikka mittarissa on jo yli 30v. :)

 

[secord]

Tool - Lateralus

Tämä levy toimii hengellisenä retriittinä, joka voimauttaa huonoina hetkinä, mutta tarjoaa myös aivan käsittämättömän hienoa musisointia. Mystisen hyvä kokonaisuus.

Def Leppard - Hysteria

Ah, tuo ihana kultainen 80-luku, jonka perintönä meillä on hienoa musiikkia. Tämä levy uppoaa vaan yhä edelleen ja on soundeiltaan timanttia. Nimikkoraita on henkilökohtaisesti ikuinen kesäbiisien ykkönen.

Whitesnake - 1987

Tuolta samalta vuosikymmenltä myös tämä levy. Olin aivan pähkinöinä, kun ensimmäisen kerran kuulin ja näin Still Of The Night -musiikkivideon. Is This Love, Here I Go Again ja muutenkin hienoja ralleja täynnä tämä levy. Still Of The Night olisi muuten Led Zeppelinin paras biisi, jos olisi Led Zeppelinin tuotantoa. Nih!

 

[Schadowan]

Lisätääs yksi aivan olennainen levy:

Leevi and the Leavings - Perjantai 14. päivä
Leevi oli pitkään itselle bändi, jolla oli paljon humoristisia ja samalla hieman ärsyttäviä kappaleita. Avopuolisoni kuitenkin kuunteli bändiä ahkeraan ja pikkuhiljaa aloin sisäistämään, minkä tason tekijä Gösta Sundqvist oli. Leevin muuhun tuotantoon verrattuna tämä levy on aika riisuttu. Akustinen kitara soi ja rummut puuttuvat lähes kokonaan. Enemmän 60-luvun vibaa kuin kasaria, pl Pohjois-Karjala. Melodioiltaan ihan omaa luokkaansa. Aivan huikea levy.