Kuten täällä on jo moneen otteeseen mainittu, ratkeaa asia lopulta sopimuksen sanamuodon mukaan. Tässäkin ketjussa usein mainittu sopimuksen henki voidaan sivuuttaa, koska kyse ei ole sopimusoikeudellisesta riidasta. Työoikeudessa sopimuksen hengellä ei ole käytännössä mitään merkitystä, ainakaan tilanteessa missä sopimuksen henkeen vetoamalla heikennettäisiin työntekijän asemaa. Käytännössä siis Sport joutuu bonukset maksamaan, mikäli bonusten edellytyksenä on mainittu Sportin nousu Liigaan. Mikäli edellytyksenä on mainittu Mestiksen mestaruus, ei bonuksia tule maksaa.
Työsopimuslain 10 luvun 2 §:n mukaan työsopimuksen kohtuutonta ehtoa on mahdollista sovitella tai jättää ehto kokonaan huomioon ottamatta. Mikäli pelaajasopimusten bonusehto on Sportin kannalta epäedullisesti muotoiltu, piilee tässä Sportin henkireikä. Olettaen siis, että asiassa koskaan käräjille päädytään. Itse kyllä olen kovin skeptinen TSL 10:2 soveltamisesta tässä tapauksessa. Pitää kuitenkin muistaa, että sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaisiin jokaisen pelaajan kohdalla erikseen, eli arvioitavina olisivat Töppönen vs. Sport, Löppönen vs. Sport ja Möttönen vs. Sport. Töppöselle maksettava bonus tuskin tulkittaisiin Sportin kannalta kohtuuttomaksi, ja vastaavasti bonuksen sovittelua todennäköisesti pidettäisiin kohtuuttomana Töppösen kannalta. Sama sitten Löppösen ja Möttösen kohdalla. Sportin asema sovittelun osalta olisi ehdottomasti vahvempi, mikäli asia käsiteltäisiin muodossa Töppönen, Löppönen ja Möttönen vs. Sport.
Mikäli tosiaan pelaajasopimusten muotoilu avaa edes vähän ovea sille, että pelaajat ovat oikeutettuja bonuksiinsa, on erittäin todennäköistä, että Sport tuomittaisiin bonukset maksamaan myös yleisessä tuomioistuimessa. Työoikeuden järjestelmässä työntekijällä on kuitenkin korostetun suojattu asema, mikä sataa tässä kohtaa suoraan pelaajien laariin. Lisäksi on huomioitava, että Sport sopimuksen laatijana (myös siinä tapauksessa, että on käytetty valmista sopimuspohjaa) kantaa vastuun epäselvästä sopimusehdosta. Mikäli taas bonuksen edellytyksenä on ollut aito urheilullinen menestys mestiksessä, on kyseessä vain opportunismista pelaajien kohdalla. Kokeillaan kepillä jäätä, josko sieltä muutama euro tilille kilahtaisi. Tällaisen toiminnan moraalisesta oikeutuksesta voidaan olla montaa mieltä, mutta on syytä muistaa, että tuomioistuin ei ota kantaa moraaliin.
Tämä kaikkihan on turhaa pyörittelyä, niin kauan kuin en ole ko. pelaajasopimuksia omin silmin nähnyt. Jotenkin kuitenkin vaikea kuvitella, että pelaajat ihan tosta noin vaan olisivat päättäneet kokeilla kepillä jäätä. Ihan tältä pohjalta itse veikkaan, että sopimuksen sanamuoto on pelaajien tulkintaa tukeva.
Itse koen KooKoon tilanteen juridisesti mielenkiintoisempana. Oletetaan kummankin seuran sopimuksissa bonusten laukeamisen edellytyksenä olevan liiganousu. Tällöin Sportin tämän kauden pelaajille bonus lankeaa kyllä käytännössä melkeinpä kuin Manulle illallinen. KooKoon pelaajien kohdalla taas nousu ei tapahdu tämän kauden jälkeen. Tällöin seura voi esittää väitteen, että nousua ei tapahtunut ja näin ollen bonusten maksamiselle ei ole olemassa edellytyksiä. Moraalisesti tällainen väite olisi erittäin kyseenalainen, mutta uskoisin tällä väitteellä olevan paremmat menestymismahdollisuudet yleisessä tuomioistuimessa kuin Sportin sopimuksen henki typpiisellä väitteellä.
