Jos käy katsomassa Sportin harjoituksia niin eipä siellä paljon muuta veivatakaan kuin avauksia keskikaistalle ja alueelle kolmea kaistaa pitkin. Miksi tuo ei sitten välity joukkueen otteisiin itse peleihin onkin toinen juttu.
Tammisen filosofia tuntuu olevan, että joukkueen tulee hyökätä koko ajan, aina ja nopeasti. Aina kun kiekko saadaan haltuun, on suunnan oltava heti ylöspäin. Joitain poikkeuksia on, kuten vaihtotilanteet, joissa luonnollisesti odotellaan.
Pelitapa on toimiessaan tehokas ja viihdyttävä. Vastustajat tuntuvat ajoittain murtuvan tuon jatkuvan hyökkäämisen alta. Totuus on kuitenkin se, että näin on käynyt tällä kaudella vain muutaman kerran. On toki otteluita, missä tämä tapa on toiminut ja Sport on voittanut, vaikka vastustaja ei ole murtunut.
Pelitapa tai tyyli on ongelmallinen, koska se vaatii perkeleesti jalkoja ja pirteää päätä. Riiston jälkeen pitäisi olla menossa jo kovaa kyytiä ylöspäin. Näen, että Sport ei ole ollut jaloiltaan tarpeeksi valveentunut, että tämä pelitapa voisi toimia. Syy siihen on se, että Sport on treenannut määrällisesti vähän ja pelaajat eivät ole olleet fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa. Toinen syy on se, että kun onnistumisia ei ole tullut - ei maalien muodossa, ei voittojen ja ei toimivan pelitavan - pelaajien itseluottamus on laskenut ja sovituista asioista tingitään. Ja kun pelaajat eivät tee sitä, mitä heidän pitäisi, pelitapa ei voi toimia.
Näen pelityylissä myös perustavaa laatua olevan ongelman. Jos ylöspäin pyritään aina nopeasti on se hyvä siinä mielessä, että vastustaja ei ole organisoitunut. Sama homma toimii myös toisinpäin, harvoin Sportkaan on organisoitunut. Tämä aiheuttaa sen, että monesti joku lenkki hyökkäyksestä puuttuu ja kiekko joudutaan pelaamaan päätyyn ja voittamaan se sieltä uudelleen. Tämä onkin Sportille ominaista. Moni jaksaa valittaa, että Sport vain hakkaa kiekkoa päätyyn. Tämä ei ole ensisijainen tyyli, vaan tulos siitä, että alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Esim. D team-pelissä Sportin jalka liikkui ja se luisteli aina alueelle. Päätyyn kiekko piestään siis vain silloin, kun kuljettamalla ei alueelle päästä, luonnollisesti. Tämä korostuu myös siksi, että Tamminen ajattelee perinteisesti siniviivoja pyhinä. Sportissa hyökkäyssinisellä kiekon menettäminen on iso virhe.
Kolmas ja kaikista mielenkiintoisin ilmiö on pelaajien halu toteuttaa Tammisen pelitapaa. Sportilla on tähän sarjaan kova pelaajanippu ja vaikka moni jaksaa toitottaa sen kädettömyyttä (on toki kädettömämpi kuin muutama edellisenä kautena), on siinä taitoa toteuttaa haastavaakin kiekollista pelaamista. Jotenkin minä näen kenttätapahtumissa sen, että pelaajat empivät sen ratkaisevan sekunnin kymmenyksen ja sekin syö pelitavan toimivuutta. Jo aikaa sitten kiekkopiireissä puhuttiin, että Sportissa olisi käyty pelitapa-keskustelua akselilla pelaajat-Tamminen, mutta muutosta ei (luonnollisesti) ole tullut.
Eli: Treenaus ei oikein siirry peleihin. Itse väitän syyksi a) pelaajien fysiikkaongelmaa, b) pelitavan vaikeutta ja c) että pelaajat haluaisi pelata erilailla.
Samaan hengenvetoon totean myös sen minkä sanoin tuolla aiemmin: toimiessaan tämä jatkuva hyökkäämällä ja ylöspäin pyrkimisellä paineistaminen on todella nautittavaa katsella. Se vain toimii täydellisesti niin harvoin.
