Jokerit ei tietysti menetä mitään tässä.
Enpä kyllä usko Moisionkaan mainittavasti menettävän mitään. Suoraa liigasopparia hän tuskin mistään tulisi saamaan ja Jokerit on valmentajan (Valtosen kiinnostus kys. pelaajatyyppiä kohtaan) ja Vantaan takia oiva paikka. Jokerit kuitenkin kokoaa melko laajaa rinkiä ja peliaikaa on tiedossa myös Mestiksessä, joten pelaajan kannalta tuo voi olla mielekkäämpi vaihtoehto kuin viime kauden tyylinen mahalasku. Ja jos tryout ei johda soppariin, niin tuskin Mestisjuna on kuitenkaan mennyt ohi.
Molemmin puolin ihan hyvä diili. Siltikään en vielä nostaisi Moisiota tässä ketjussa esille, katsotaan nyt ensin missä mies syksyllä pelaa ja miten pelaa.
Itse aiheeseen, voisin heittää nopeasti lonkalta jotain seuraavaan:
Väriläiskä: Jonne Virtanen. Ulosanti on sen verran omalaatuista, että kukaan tuskin jää kylmäksi. Lisäksi vielä sopimushässäkät ovat taanneet sen, että mies näkyy kesälläkin medioissa.
Haastaja: Antti Tyrväinen. Tulee aivan varmasti näkymään pari kertaa kauden aikana pahassa mielessä mediassa. Kun pakkiin kuuluu tappelut, suunsoitto, kovat taklaukset ja kova tunnepeli, niin väriä kaukalossa riittää. Kehitettävää vielä lausunnoissa, muuten ei kykene haastamaan Virtasta.
Ärsyttäjä: Jarkko Ruutu. Jos jopa paikallisvastustajan koutsi toteaa miehen päässeen ihon alle, niin jotain se on tehnyt tällä saralla oikein. Lisäksi mies on onnistunut saamaan vierasyleisön melko usein "puolelleen", sen verran huutelua on tullut.
Hopeasija: Miika Lahti. Maailman ainoa kiekkoilija, jonka peliaika tippuisi jos hän ei kaatuisi. Tehnyt kaatumisesta suorastaan tavaramerkin, eikä meno todellakaan ole aina hauskaa katsottavaa. Päälle vielä agitointi, niin homma on valmis.
Gooni: Jonne Virtanen. Vaikka nyrkkihommat ovat jääneet viime kausina puuttumaan, on Virtanen niissä hommissa kova tekijä. Tämä nähtiin jo aikanaan Heleniusta vastaan käydystä matsista: iso vauva pysyi hyvin kokeneen NHL-goonin kyydissä.
Ensimmäinen perintöprinssi: Semir Ben-Amor. Heti alkuun todetaan, että Peltosen tapauksella ei ole omissa kirjoissani mitään tekemistä goonihommien kanssa. Semirin etuihin laskisin koon, voiman, kokemuksen ja tietyn tulisieluisuuden. Liigaan kova nekkaaja, vaikka aivan ei yllä samaan kategoriaan Virtasen, Heleniuksen ja muiden raskassarjalaisten kanssa.
Rotta: Antti Aarnio. Kaikin puolin ärsyttävä pelaaja. Voisin väittää täydeksi kyrväksi, mutta tämä smurffin kokoinen veijari on kooltaan jotain prinssinakin luokkaa Vanha Lenin melaan verrattuna. Harvoin jos koskaan vastaa teoistaan.
Ensimmäinen perintöprinsessa: Jarkko Ruutu. Vaikka agitaattorin rooliin kuuluu tietyt asiat, on Rudista pelillisesti paljon apua. Kikka-arsenaali on kuitenkin melko kirjava ja laajalti tunnettu, joten moni aiheellinen tai aiheeton makoilu jää suoraan viheltämättä. Tehot siis ovat kärsineet siitä, että mies on vetänyt leikin liian monta kertaa yli.
Raataja: No comments. Puolueellinen ja lahjottu yhden miehen raati ei koe olevansa valmis nimeämään sopivaa kandidaattia. Raatakaa raatajat rauhassa, te tiedätte työnne tyylin.
