Aiheesta ja sen vierestä
*****************
OFF TOPIC:
Parahin Karamahti,
ensimmäiseksi haluaisin viitata siihen, mitä jo edellisessä kirjoituksessani totesin, eli jokainen vastaa täällä sanoistaan itse. Mikäli siis tunnet kirjoitusteni vuoksi tarvetta heittää rapaa tähän suuntaan, voit tehdä sen minun puolestani aivan vapaasti, mutta allekirjoittaneen herättämiä antipatioita tuskin kannattaa purkaa muihin kirjoittajiin, vaikka heillä sama suosikkijoukkue olisikin. Tepsin pelityyli tai vuoden -99 finaalit eivät tietääkseni ole pelkästään meille kahdelle varattu keskustelun aihe, vaan niihin voivat ottaa kantaa muutkin.
Yksityisasiani kuten perhesuhteeni ja nimimerkkini taustat eivät sinänsä kuulu tähän asiaan, mutta kerrottakoon sen verran, ettei minulla ole nettiä käytössä kotona, minkä vuoksi pääsin raapustamaan tämänkin vastineen vasta nyt.
Mitä tulee kevään -99 finaaleihin, sinulla on toki mielipiteeseesi täysi oikeus. Oma näkemykseni on, että olet pahasti hakoteillä. Tuossa loppuottelusarjassa oli kaksi ratkaisevaa tekijää, jotka käänsivät vaa`an Tepsille, nimittäin maalivahtipeli ja hermokontrolli. "Miehekkäästä pelitavasta" voin todeta, että HIFK kyllä haki selkeästi fyysistä yliotetta, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut. TPS ei ollut missään vaiheessa fyysisesti alakynnessä. Jos olet eri mieltä, niin kehoitan katselemaan matseja videolta. Mikäli Tepsi olisi Hifkin haasteen edessä perääntynyt, se ei olisi ottelusarjaa voittanut. Toki repertuaariin kuului kyseenalaisiakin otteita, mutta tilanne oli punaisilla aivan sama, mistä Ruudun yritykset kuumentaa Kiprusoffia olivat vain näkyvin esimerkki. Ratkaisevaa oli, kuten jo totesin, että siinä vaiheessa, kun peli meni todella kovaksi (3.ottelu), Tepsin hermot pitivät paremmin. Hifkillä oli Bergin ulosajon myötä momentum kääntää peli ja ottelusarja itselleen, mutta vieraat hukkasivat mahdollisuutensa typeriin jäähyihin.
Calounin pelikiellon aiheellisuudesta olen kuullut vain kuulopuheita puolesta ja vastaan, onko sinulla mahdollisesti tarjota parempaa näyttöä? Tämä kaikella ystävyydellä, sillä minua todella kiinnostaisi tietää, mitä tuossa tilanteessa oikeasti tapahtui. Mikäli katsot ko.pelikiellon ratkaisseen ottelusarjan, kehoittaisin muistamaan, että myös Bergin ulosajo (jonka tuloksena hän sai pelikiellon) oli vähintäänkin kyseenalainen ja että HIFK oli neljännessä ottelussa kuin varjo entisestään; itse aloin olla aika vakuuttunut voitosta, kun pelipäivän aamuna kuulin Raimo Summasen kuvailleen ilmapiiriä joukkueessa "positiivisen ahdistuneeksi". Tuskin Caloun, joka oli jo kolmannessa ottelussa psyykattu pois tolaltaan, olisi tähän suurta muutosta tuonut, vaikka marginaalit pieniä olivatkin (klisee). Tämä riittäköön tästä aiheesta.
Mitä tulee edelliseen kirjoitukseeni, haluaisin tuoda esiin sen, ettei minulla ole sinua vastaan henkilökohtaisesti yhtään mitään. Vastenmielisyyteni kohdistuu tässä ketjussa esittämääsi kirjoitustyyliin, josta puuttui täydellisesti kunnioitus vastustajaa kohtaan. Mikäli keskustelu Jatkoajassa olisi yleisesti ottaen tällaista, suurin osa viestiketjuista muuttuisi samanlaiseksi loanheitoksi kuin tämä keskustelu meidän välillämme.
En väitä, että syytökset Tepsin pelityyliä kohtaan olisivat täysin vailla perää. Meillä on nähty monia rotiksi profiloituneita pelaajia ja toisaalta myös varsin epäfyysistä pelityyliä (tämä lähinnä kausilla 99-00 ja 00-01). Väitän kuitenkin, ettei TPS pitkällä aikavälillä eroa muista liigajoukkueista kummassakaan suhteessa. Tepsi ei ole koskaan profiloitunut fyysisen pelityylin joukkueena, mutta eipä ole paria poikkeusta (HIFK, Ässät) lukuunottamatta mikään muukaan liigajoukkue. Nykyisin kuitenkin toitotetaan absoluuttisena totuutena, että TPS on aina pelannut epämiehekkäästi, mistä hyvänä esimerkkinä oma näkemyksesi kevään -99 finaaleista.
Kuten jo totesin, Tepsi on parilla kaudella esittänyt keskimääräistä epäfyysisempää peliä, mutta vastaavasti on nähty myös keskimääräistä fyysisemmän pelityylin kausia, kuten vaikkapa 98-99. Seurasin tuolloin aktiivisesti Kiekkopesää (tavallaan Jatkoajan edeltäjä), enkä muista kautta 1999-2000 edeltävältä ajalta yhtään ainutta syytöstä neitikiekosta: shittiä tuli niskaan lähinnä Bergin ja Jortikan sikailuista. (Syy siihen, että Tepsin pelityyli muuttui epäfyysisemmäksi kauden 98-99 jälkeen, on helppo huomata, kun katsoo pelaajistossa tapahtuneita muutoksia: joukkueesta lähtivät Mika Alatalo, Mikko Eloranta, Miika Elomo, Aki Berg ja Peter Ahola, tilalle tulivat mm. Esa Keskinen, Kai Nurminen ja Kimmo Rintanen.)
Kuuntelen perusteluja mielelläni, mikäli joku haluaa näkemykseni (ettei TPS ole pitkällä aikavälillä arvioiden sen epäfyysisempi kuin liigajoukkueet keskimäärin) kyseenalaistaa. Tässä suhteessa haluan vielä huomauttaa, ettei perusteluksi riitä yksittäinen tapahtuma à la Skopintsevin peruuttelu Kari Haakanaa vastaan kaudella 1996-97, koska tällaisen voi helposti kumota toisella yksittäisellä tapauksella.
Yksityisviesteillä jatkaminen on tosiaankin hyvä idea, mikäli tässä asiassa on vielä jotain puitavaa.
Kiitän onnitteluistasi, pisteet tulivat tarpeeseen.
****************
ON TOPIC:
Sanottakoon vielä itse aiheestakin pari sanaa.
Ärsyttäjistä ensimmäiset mieleen tulevat nimet ovat Marko Mäkinen ja Santeri Heiskanen. Viimeksi mainittu nousi tässä suhteessa silmätikuksi Helsingin vuosinaan, jolloin hän ehti edustaa sekä HIFK:ta että Jokereita. Samanlainen ärsyttävä tökkijä kuin vaikkapa meidän kuuluisan rottaketjun nimet, mutta ilmeisen käyttökelpoinen kuitenkin, koska kelpasi Westerlund – Summanen –kaksikolle kahteen eri otteeseen. Hauskin muisto miehestä on kevätkauden -00 Helsingin paikallispelistä, jossa kaksi peräkkäistä vaihtoa päättyivät siihen, että silloin vielä HIFK:ta edustanut Heiskanen kiskoi Esa Tikkaselta paidan silmille.
Mäkinen on (kuinkas muutenkaan, voisi joku todeta) Tepsin kasvatti, joka ehti joutua monen valmentajan silmätikuksi ennen kuin taisteli NHL:n farmin ja Suomen ykkösdivarin kautta itselleen vakiopaikan liigasta. Vladimir Jursinov sr. muistaakseni lupasi aikoinaan kävellä Moskovaan, mikäli Mäkinen saa NHL-sopimuksen… Ensimmäisen Tappara-kauden (2000-2001) jälkeen Jatkoajassa käytiin kovaa polemiikkia siitä, että miehen pelaajaura olisi ollut päättymässä, koska Tepsi (joka silloin omisti Mäkisen pelioikeudet) olisi vedättänyt hänestä ylihintaa. Nyt on menossa Mäkisen viides Tappara-kausi, joten onnellisesti taisi jupakka päättyä. Ärsyttävä jätkä, ja siksi myös viihdyttävä; tällaisia(kin) väriläiskiä liiga tarvitsee. Hieman kuitenkin pisti risomaan se ”kovaa mutta puhtaasti” –leima, jota olin havaitsevinani joidenkin Tapparan kannattajien yrittävän Mäkiseen lyödä tämän pelatessa ensimmäisiä otteluitaan Tapparan paidassa. Mies on Jani Kiviharjun isokokoisempi versio, ei sen enempää.
Gooneista tulee ensimmäisenä mieleen Mäkiaho. HPK-paidassa mies on ensimmäisen kerran sitten kevään -99 pudotuspelien alkanut osoittaa pelimiehen elkeitä; HIFK:ssa hänestä ”jalostui” käytännössä pelkkä tappelija, mikä oli sääli, sillä edellytyksiä oli paljon parempaan. On tapellut sekä kokoistensa että pienempiensä kanssa ja yleensä voittanut. Ei kuitenkaan haastanut Sean Gagnonia, vaikka mielestäni tähän olisi ollut syytä Gagnonin telottua näkyvästi Jan Calounia; tämän vuoksi selitys, että Mäkiaho ja Gagnon eivät tapelleet, koska ”kumpikaan ei halunnut”, on lähinnä sanahelinää. Sen vähän perusteella, mitä minä tappelukulttuurista ymmärrän, Mäkiaholla olisi ollut haastamiseen velvollisuus.
Maine erityisesti kevyemmän luokan ”hanskaajien” kurittajana johtunee siitä, että Mäkiaholla oli varsinkin HIFK:n vuosinaan tapana pudottaa hanskansa varsin kevyesti; liigapeleissä muuten normaalit tökkimiset ja poikittaiset mailat johtivat helposti tappeluun, mikäli niiden kohteena oli Mäkkäri (esimerkkeinä Mäkiahon hanskaukset Peter Aholan ja Petri Variksen kanssa). Keskittynyt viime aikoina enemmän pelaamiseen, mikä on näkynyt myös tehoissa.
Mitä tulee rottaketjuun, olen tyytyväinen, että se, joka näistä meillä jatkaa on juuri Tuokko. Rauteeta siedin lähinnä siksi, että mies teki kaikista filmailuistaan (joita ei viime kaudella juuri nähty, BTW) huolimatta pyyteetöntä ja tarkkaa duunia joukkueen eteen. Kiviharju oli Jortikan kausina OK, mutta viime vuosina lähinnä rasite, joka vei pelipaikan lahjakkaammilta (mihin ei paljoa vaadita) nuorilta. Yleisesti ottaen minun Tepsissäni on (tiettyyn rajaan asti) tilaa ärsyttäjille/ rotille, mikäli he vain täyttävät paikkansa kentällä. Rottaketjusta aika ajoi kuitenkin ohi jo vuosia sitten.
