* Perheen ja perhearvojen palauttaminen kaiken keskipisteeksi
Tämä perhearvoasia on minulle aina ollut suuri mysteeri. Jos sen lähtökohtana on ydinperhe, voidaan sanoa, että arvon perusteena käytetään hyvin lyhytaikaista ja poikkeuksellista määritelmää perheestä. Tällainen perheideaali lienee ollut tapetilla noin 1950-luvulta 2000-luvun alkuun – siis häviävän pienen ajan ihmiskunnan historiassa. Ennen tätä ajanjaksoa perheet olivat huomattavan monimuotoisia: saman katon alla asui usein myös puolisoiden vanhempia, entisten kumppaneiden lapsia, naapurista ottolapsiksi otettuja orpoja, naimattomia setiä ja tätejä ja vaikka mitä. Jo pelkästään alhainen keskimääräinen elinikä johti usein siihen, että vähänkin pidempään eläneillä ehti olla elämänsä aikana monenlaisia "perheitä", asumisjärjestelyistä puhumattakaan.
Vai olenko aivan väärässä, jos otaksun, että näiden mystisten perhearvojen perään haikailevat haluavat, että perheessä
– isäntä käy töissä, elättää perheensä ja päättää lähes kaikesta
– emäntä tottelee, tekee kotityöt, syö salaattia ja pitää turpansa kiinni, ellei turpaa erikseen pyydetä avaamaan
– lapset tottelevat isää ja soveltuvin osin myös äitiä, kunnes menevät neitsyinä naimisiin ja perustavat omat perhearvoperheensä?