Alkukaudesta jopa yllätti miten hienosti Ässät nimenomaan kiekotteli kädettömien pakkiensa kanssa omista pois, kellään ei ollut paniikki eikä kiire. Nyt ollaan kyllä ihan jumissa ja voi olla, että pelaajat näyttävät vielä huonommilta kuin ovat.
Taimi varsinkin vaikeuksissa, kun tuntuu, että ei osaa tehdä mitään ratkaisuja ja sitten heittää toivotaan toivotaan syötön tai jäätyy kokonaan.
Pakkipakit ovat järjestäen sokko syöttöjä laitoja pitkin muutaman metrin päähän pakkiparista, jolloin vastustaja on heti kiinni iholla kun kiekon saa haltuun ja kun ollaan vähän huonolla jalalla (ja päällä), niin kaksinkamppailuissa menetään kiekko. Esim. Stenqvist joka kiekollisesti hyvä pelaaja, menetti varmaan kaksi kertaa kiekon samassa vaihdossa oman maalin takana.
Tuota rymistelyä ja aktiivista karvauspeliähän Ässät ei ole juurikaan harrastanut, näennäistä paineistusta, mutta HAPP:ssa annetaan periksi liian helposti ja vastustaja pääsee vauhdilla keskialueelle, jolloin Ässien pelaajat joutuvat pudottamaan vielä alemmas ennen vastaanottoa ja siitä muutamalla onnistuneella syötöllä on helppo tulla vauhdilla hyökkäysalueelle.
Mielenkiintoista eilen oli, että KooKoo taisi antaa Ässille kiekonhallinnan ja siitäkin huolimatta Ässät näytti olevan alakynnessä koko pelin. Käytännössä helpoin tapa alistaa Ässiä on dumpata kiekko Ässien päähän ja sitten paineistaa ja odottaa virhettä.
Mainio tiivistys. Varsinkin "pelaajat näyttävät huonommilta mitä ovat".
Jotenkin pelillinen ja tuloksellinen notkahdus on mennyt tunteisiin, joukkueella ja kenties valmennuksellakin. Tilannetta ei oo osattu käsitellä optimaalisesti, rauhoittaa. Luulin, että tauon aikana asia olis hoitunut, mutta olin väärässä. Kasvukipuja, ehkä taustat huomioiden ymmärrettävää, luonnollista.
Jääkiekko on kuitenkin viisikkopeli, joukkuepeli. Pelikirjapeli. Parhaatkin yksilöt ovat hukassa ja näyttävät keskinkertasilta, mikäli ei olla pelitavallisesti suunnitellulla, samalla sivulla. Toisaalta, keskinkertaisuudet näyttäytyy hyvinkin dynaamisilta, kun joukkuepeli jiirissä. Enempi onnistumisia, vähempi lapsuksia. Marko Toivonen näytti Norris Trophy-tason pakilta 2006, kun oli viisikkopelin ja pelitavan tuki. Pääs vetää vahvuuksillaan ja harvemmin tuli liian kiire.
Peruspeli, perusasiat kuntoon, sitä myötä turvallisempi olo jäällä, onnistumisia, fiilis ja itseluottamus ylös. Nähdään enempi mahdollisuuksia ja menestysnälkää kuin uhkia ja kurjuutta.
Jatkan tasapaksu-teemaani. Kuka on se pelitavallinen johtaja tuossa nipussa? Kuka malttaa tehdä sovittuja asioita, kiekolla ja ilman, vailla stressin ja paineiden aiheuttamaa puskemista, pakottamista.
Jossain pelissä Niemeläinen alkoi tehdä itse, eilenkin teki jonkun nousun hyökkäyspäähän. Mestaruus taustalla ja nälkä nousta seuraaville tasoille sitä henkistä pääomaa on varastossa. En tiedä onko hänestä vielä avaamaan ja rytmittämään pää kylmänä.
Se pisti eilen pahasti silmään. Onneton avauspeli. Heitellään pitkiä syöttöjä laidoille, väliin seisoville jaloillekin, ja vastapuolen helppo lyödä luukut heti kiinni. Peli ei etene mihinkään ja kiekko menetetään. Tuo avauspeli täytyy saada rauhoitettua.
Ja PAPP/pelin kääntö/takakarva. Oli tilanteita, joissa lähdettiin hyökkäämään heikosti, menetettiin kiekko ja KK:n kontratessa ukkoa hukku oikeelta ja vasemmalta. Viisikon puolustus/hyökkäysvalmius täytyy laittaa kuntoon, rauhoittaa. Perusasioiden kautta.