Täällä muutama on kysellyt ns. tavis-telkkarien perään, joka on tietysti siis jotain ultra-noloa hifistien keskuudessa, mutta silti todellinen asia niille jotka eivät tarvitse 156-tuumaista ultraflätHD-YP-CP-laser-tsökötsöö -mallia.
Eli täällä yksi sellainen. Vanha perinteismallinen telkkari sanoi itsensä irti (32-tuumainen 7 vuotta vanha Philips pixel plus, erittäin hyvä sen aikaa kun kesti).
Tavoitteena oli ostaa joku kohtuuhintainen saman kokoinen telkkari, mahdollisimman hyvä silti. Valinta kohdistui lopulta lähinnä hyvästä tarjouksesta johtuen tähän: Sony Bravia 32-tuumainen LCD HD-Ready (KDL-32P5500). Tarjoushinta oli euroiksi käännettynä 366 EUR, eli itse asiassa halvin ja paras koskaan ostamani telkkari.
Kuva on kyllä pulssia nostattavan loistava, telkkari näyttää myös huonekaluna hienolta, ja elokuvien katseluunkin tuli heti ihan uutta syvyyttä. Katsomme ko. toosaa paikasta riippuen n. 2-3 metrin etäisyydeltä, ja itse asiassa siihen se on juuri "oikean" kokoinen. Varsinkin elokuvat joissa tapahtuu jotain ruudun joka nurkassa, alkavat olla jo vaikeita hahmottaa tuollakin koolla, eli jos ruutu olisi suurempi niin silmän focus ei vaan olisi tarpeeksi laaja siitä "nauttimiseen". Tietty jos katsoo vain jotain kauniita ja rohkeita jossa riittää että näkee keskellä ruutua olevan kahden näyttelijän päät, niin sitten isostakin nauttinee enemmän. Mutta tämä vain minun mielipiteeni, eri mieltäkin saa olla. Toki isompi ruutu olisi monessa mielessä kivampi, mutta en olisi itse valmis maksamaan siitä vaadittavaa lisähintaa.
Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen hankintaan, tein aika pitkään vertailua kaupoissa ja totesin että ainakin meikäläisen silmään Sonylla on parhaat laitteet. Kuva on todella tarkka, rajutkin värit toimivat, ja liike on sulavaa. Sitten tosiaan sattui kohdalle hyvä tarjous, niin se oli siinä.
Myöskin vaimo on erittäin tyytyväinen, vaikkei alkuun ollut yhtään innoissaan uudesta telkkarista. Nyt kyselee jo että miksei aikaisemmin ostettu uutta, kun tuo on niin hieno ja siinä on niin hyvä kuva. Tytärkin voi nyt kutsua kavereita kotiin leffa-iltaan, kun ei tarvitse enää hävetä laitteita.
Blueray-soitinta ei ole, ihan vaan perinteinen DVD, mutta telkkarista tulee onneksi aina välillä HD-lähetyksiä, että näkee töllön myös "tositoimissa". Silloin luonnollisesti kuva hyppää vielä askeleen eteenpäin laadussa.
Mutta tässä siis tavis-urpon tv:n hankintakokemukset, jos jotakuta kiinnosti.
