No nyt tuli repäistyä. Olen käytännössä koko kosketusnäyttö -puhelimien ajan hakenut aina sitä seuraavaa luuria (oli joko syytä tai ei), jossa on edellistä luuria paremmat näytöt, kamerat, prosessorit, akut jne... Lähdin Nokia N900 liikkeelle ja sen jälkeen on tullut käytyä luuri luurilta tarjontaa läpi. Nyt puolitoista vuotta taskun pohjalla kulki iPhone6 ja olihan se ihan jees.
Mutta yksi paskamainen tapa liittyy tuohon luuriin. Sitä tulee katseltua ihan turhaan ja liian usein. Jokaikinen tyhjä hetki tulee täytettyä ihan turhanpäiväsellä hesari/iltasanomat uutisten lukemisella, keskustelupalstojen selailulla ja muulla jonninjoutavalla somen hipelöinnillä. Itse asiassa tämä on ihan pienten lasten vanhemmilla aivan älytön ongelma mitä tulee puistoissa huomioitua. Ihmiset katsovat luurejaan eikä lapsiaan. Se on suorastaan pelottavaa kun tarkemmin ajattelee millaista kasvatusjälkeä siitä tulevaisuudessa tulee.
Olen itse yrittänyt aktiivisesti vähentää "turhaa" vilkuilua, mutta ajattelin viedä tämän nyt maaliin asti: otin käyttöön 11 vuotta vanhan
Samsung SGH Z140 (linkki vie GSMarena.com), joka on itse asiassa kaikin puolin erittäin hyvä puhelin. Se on erittäin hyvän kokoinen ja näppärä muotoilultaan. Hämmästyttävää kuinka hyvin se sopii käteen ja taskuun näiden 5" näyttöjen jälkeen.. Okei, muistia on säälittävät 44 Mt (siis sitä mihin tallennetaan tavaraa), kamera on 0,3 MPxl ja akkukin on köykäset 1000 mAh (tosin tässä luurissa se riittää viikon valmiusaikaan). Ainoa mitä jään nykyisistä älyluureista jään kaipaamaan ovat EasyPark ja Finnkinon mobiililiput. Sekä mahdollisesti Finnairin sekä VR:n liput tarvittaessa, mutta jo parissa viikossa olen huomannut olevani paljon enemmän "läsnä" hetkessä enkä vetäytymässä milloin mihinkin. Digijärkkäri on kokenut mullistuksen ja tabletti ottanut osansa takaisin enkä ole mistään joutunut luopumaan.
Mielenkiintoista ajatella mitä vanhoihin puhelinmalleihin voitaisiin nykypäivän tekniikalla saada aikaiseksi. Hauskinta tässä kokeilussa oli löytää puhelimen uumenista selfiekuva ajalta kuin ennen koko selfiekäsitettä on ollut olemassakaan ja se oli 11 vuoden takaa minusta ja 2 vuotiaasta pojastani. Sen pystyi tekemään jo silloin. Ja voi hyvänen aika miten vuodet vierivät.