Uuno Turhapuro

[Zeta03]

Täytyy sanoa, että naurahdin eilen ääneen siinä kohtaa Uunossa, kun Lörssön (myöhemmin Sörsselssön) tulee kotiin "kihlajaisjuhlista" ja oma vaimo antaa kotona ikimuistoisen kihlajalaislahjan *hymiö*

 

[Sonny Burnett]

Aviokriisi ja ne muistin menettämis- Uunot ovat niitä jotka kyllä katson jos telkkarista sattuvat tulemaan. Epsanjassa ja Armeijassa ovat toki klassikoita ja kassamagneetteja, mutta ei niitä enää jaksa. Mustavalko-Uunot ei sytytä, kuten ei uusimmatkaan.

 

[vdx mua zorbas]

En ole mikään varsinainen Uuno Turhapuro -elokuvien fani, mutta jotain kiehtovaa niissä on. Olen usein miettinyt, että Uunojen täytyy kertoa meistä suomalaisista jotain olennaista. Ja olen varma, että myöhempien aikojen historioitsijat tulevat aiheeseen useaan kertaan palaamaan.

Sattumalta käsiini osui kirja Tutkimusretkiä Uunolandiaan (1991), jossa hyvin pitkälti avataan, miksi näin on.

Uunolandian yhdessä artikkelissa Veijo Hietala lähtee liikkeelle perustellusta oletuksesta, että jos elokuva menestyy, sen on täytynyt koskettaa kulttuurissa jotain olennaista. Oli menestynyt elokuva kriitikkonäkökulmasta hyvä tai huono, se joka tapauksessa kertoo jotain tärkeää vallitsevasta todellisuudesta.

Hietalan mukaan Turhapuro ammentaa asetelmansa miehen roolin muutoksesta 1960-70-luvuilla. Mies ei välttämättä enää ollut itseoikeutettu perheenpää ja sen elättäjä. Perinteinen suomalaismies esitettiin usein negatiivisessa valossa: hän oli paitsi sovinisti, myös kömpelö seurustelukumppani ja rakastaja, huono ymmärtämään naisten tarpeita. Naisten voimistuvan tietoisuuden seurauksena alettiin hahmotella miehen uusia ideaalimalleja pehmoisistä helliin ja naisen tarpeet huomioiviin rakastajiin.

Uunojen kautta suomalainen mies vastasi häneen suunnattuihin syytöksiin ja vähättelyyn. Uuno-elokuvat voidaankin nähdä vastareaktiona tämän kriisin hallitsemiseksi ja suomalaisen miehen maskuliinisuuden palauttamiseksi. Ei tämä tekijöiden taholta välttämättä tietoista ollut, mutta se osaltaan selittää, miksi elokuvista tuli niin suosittuja.

Miten Uuno sitten toteuttaa tätä vastaiskustrategiaa? Mieheen kohdistuva perussyytös kuului: mies saattaa olla seurusteluaikana huoliteltu ja hyväkäytöksinen, mutta muuttuu avioiduttuaan sohvalla löhöjäksi, epäsiistiksi kaljankittaajaksi.

Elokuvat ovat pohjimmiltaan fantasiaa. Niissä pyritään saavuttamaan päämääriä, joita tosielämässä ei voida saavuttaa. Erityisen kiinnostavia fantasioita ja elokuvallisia strategioita ovat ns. ruma ankanpoikanen -syndroomat. Päähenkilö ei näytä täyttävän kulttuurin ihanteen normeja: hän on ruma, heikko tai saamaton - mutta tarinan kuluessa hän paljastaa todellisen olemuksensa. Vaatimattoman ulkokuoren sisältä paljastuu häikäisevä kaunotar tai vahva supersankari.

Hietalan mukaan jokainen Uuno-tarina on uusi todistus siitä, millainen Uuno ja suomalainen mies todella on, ts. katsoja odottaa elokuva elokuvalta lisäpaljastuksia Uunon positiivisista piirteistä. Uunostahan onkin moneksi: huippuviulistiksi, romantikoksi, you name it. Aivan erityistä Uunossa on kuitenkin supliikki - puhumattomuudestahan suomalaista miestä on erityisesti syytetty. Juuri puhelahjoillaan ja nokkeluudellaan hän selviää tilanteesta kuin tilanteesta.

Lisäksi olennaista Uunossa on lapsenomaisuus. Lapsen piirteisiin viittaa mm. Uunon valtava ruokahalu, fyysiset ilonpurkaukset, äidinomainen suhde omaan vaimoon. Freudin mukaan komiikka perustuu pitkälti regressioon, komiikan mielihyvä on taantuman mielihyvää. Uunon hahmoon samastuminen laukaisee katsojassa regressiivistä mielihyvää. Uunoon samastuva katsoja voi fantasioida lapsen omnipotenssiin, narsismin ja välittömän tyydytyksen logiikalla. Mielenkiintoinen piirre Uunossa on se, että lopulta Uuno aina hakeutuu menestyksen jälkeen takaisin sohvalle. Hietalan mukaan tätä voidaan pitää esimerkkinä Nirvana-periaatteesta, kuolemanvietin toiminnasta, joka tähtää elimistön lepoon, liikkeen ja halun lakkaamiseen. Kysymys on paluusta kohtuun tai ainakin äidin yhteyteen, regressionomaiseen tilanteeseen, jossa levon ja ravinnon saannin syklien vuorottelu luo ainoan toiminallisen vaihtelun.

Piilevien kykyjen ja regression ohella Uunossa viehettää myös kapinallisuus: hahmo kieltäytyy asettumasta kulttuurin miehelle asettamaan kehikkoon. Rajoja rikkova Uuno helpottaa muuttuvien sukupuoliroolien miehelle (ja naisellekin) asettamia paineita.

***

Väistämättä tulee mieleen, että uudelle Uunolle voisi olla kysyntää. Nythän mies on uudella tavalla kriisissä Setämies-diskurssin kautta. Toki Setämiestyyppi on kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen kuin hahmo kuin 70-luvun miesressukka. Miesressukka oli "alhaalla", setämies on "ylhäällä".

Itse asiassa Hietalan 90-luvun alun huomiot ovat kuitenkin varsin ajankohtaisia ja tarjoavat tähän dilemmaan ratkaisusmahdollisuuden. Hietala kirjoittaa: "Mikäli Uuno nähdään esioidipaalisena hahmona, hänen sosiaalista sukupuoltaan ei tule nähdä tiukasti määriteltynä ja samastumisesta syntyvän mielihyvän ei siten tarvitse noudattaa biologisen tai sosiaalisen sukupuolen rajoja. Näin ollen saattaisi hyvin olettaa, että myös naiskatsoja voisi fantasioida vapautumisella symbolisesta järjestyksestä ja paluulla imaginaariseen, mielihyväperiaatteen valtakuntaan."

Hietalan mukaan vallitsevaa logiikkaa horjuttavia näkemyksiä voidaan pitää antipatriarkaalisina ellei jopa suorastaan feministisinä. Jos uusi Uuno-elokuva, Setämies Uuno, paljastaisi leikittelyllään vallitsevan setämiestodellisuuden keinotekoiseksi rakennelmaksi, se voisi koskettaa laajempaa yleisöä sukupuolirajat rikkoen.

 

[Jannacci]

Vaikka 1994 valmistunut Uuno Turhapuron veli ei olekaan virallinen Uuno-leffa, niin annanpa sille kuitenkin arvosanan 6. Oli siinä sentään yritystä. Härski ja Sörsseli ei petä koskaan, lisäksi Purkka-Pekka Putelius erittäin mahtava hahmo, mutta Tarmo Turhapuro hyvin rasittava.

 

[Roger Moore]

Aiemminkin olen tähän kirjoittanut että Uuno armeijassa ja olen edelleen sitä mieltä, ja nimenomaan siis se sarjaversio. Sen jälkeen sitten Epsanjassa ja Uuno muuttaa maalle jaetulla kakkospaikalla. Kyllä nämä ovat se Uunojen ns. pyhä kolminaisuus ja myös sen Uunojen kultakauden parhaat elokuvat. Kultakaudeksi itse lasken nimenomaan ajan juurikin tuosta Armeijan leivissä -leffasta sinne 80-luvun loppuun. Toki ysärin alkuun tulleet Huikeat poikamiesvuodet maaseudulla ja Helsingin Herra ovat myös omalla tavallaan ihan toimivia, varsinkin ekaksi mainitussa Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen hahmot on ihan loistavia ja Petelius jatkaa hyvää suorittamistaan Helsingin Herrassa Tömisevän Penttinä.

Helsingin Herran jälkeen tulikin sitten aika raju syöksy alaspäin sen Presidentti-Uunon osalta ja viimeistään kaikki sen jälkeen tulleet leffat on olleet ihan paskoja. Etenkin nuo kaksi viimeistä on Loirin osalta erittäin heikkoa tekemistä, johtuen siitä että Loiri on lihonut ihan helvetisti ja vaikka Uuno ruuasta tykkääkin niin jos hahmo muuttuu sellaiseksi köntykseksi jolla pelkkä liikkuminenkin on hankalaa niin se kyllä vie aika paljon hahmosta pois.

Kuvaavaa muuten on että tuo Helsingin Herra sai vielä yli 380k katsojaa, seuraava eli Pressa-Uuno 280k ja sen jälkeen tulleet viralliset Uunot eli Uuno Turhapuron poika 123k, Pisnismies vain 75k ja This is My Life 145k. Todella iso pudotus tapahtui siis jo 90-luvun alussa.

Uuno Turhapuron veli on sitten paskuudessaan jo ihan jotain omaa luokkaansa ja sehän floppasi sitten myös yleisömäärissä kun lukemat jäi n. 20k:een.

 

[Jannacci]

Kaksoisagentissa parasta on se, että vaikka Uuno vittuili kavereilleen autokorjaamon takapihalla, niin hädän hetkellä heti ensimmäisenä meni samaisilta kavereilta apua hakemaan. Jotenkin liikuttavaa.

 

[Realcowboy]

Linkki: https://youtu.be/8FD6bZxBiiI

Löytyi hyvä video, jossa arvostellaan Uuno -leffoja. Ekassa osassa musta-valkoiset 1970 -luvun Uunot. En malta odottaa seuraavia osia.

Videosarjan kaikki neljä osaa ovat nyt nähtävillä.

Minulla oli nelisen viikkoa sitten tylsistynyt olo. Ostin piristykseksi Tuomas Marjamäen kirjan "Uuno on numero yksi. Turhapuron koko tarina 1971-2021." Videosarjassa ja kirjassa tuli ilmi, että usea hyvä Turhapuro-elokuva saattoi jäädä syntymättä S. Pasasen ja E. Kokkosen arvovaltakiistojen seurauksena. Osa Kokkosen Uunoihin tarkoitetuista ideoista päätyi Vääpeli Körmyihin. Ere Kokkonen oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa "Uuno Turhapuro armeijan leivissä" -elokuvan ideointiin.

Marjatta Raitaa ja Marita Nordbergia oli harmittanut yksioikoiset roolinsa. Speden periaatteena oli, että naiset eivät saa olla hauskoja eikä rumia. Molemmilta olisi löytynyt kykyjä komiikkaan.

Tuomas Marjamäen mielestä olisi ollut viisasta, että keskeiset tekijät olisivat istuneet alas ja miettineet Uunon tarinalle jonkinlaista punaista lankaa. Tosin epäjohdonmukaisuus saattaa olla Marjamäestä osa Uunon viehätystä. Pohjois-Korean johtajien elämäntarinoissa löytyy samaa tyyliä. Kuten myös Ankkalinnan tarinoissa, mistä ovat kertoneet Tommi Liimatta ja Ankkalinna Pamauksen blogi.

 

[vdx mua zorbas]

Tuli luettua Uunosta myös toinen kirja, "Uuno on numero yksi" (2021). Käsittelytapa ei ole tieteellisen analyyttinen niin kuin "Uunolandiassa". Siinä käydään läpi kaikki Uuno-elokuvat melko pintapuolisesti, mutta ihan mielenkiintoisia pointteja on kuitenkin tuotu esiin. Tai sanotaan niin, että leffat on käsitelty sopivan pintapuolisesti, ei liian yksityiskohtaisesti juonta ruotien. Ok, juontahan niissä ei oikeastaan edes ollut.

Enivei, tässä muutamia huomioita, joita on tullut mieleen nämä kaksi Uuno-kirjaa luettuani.

- Uuno-elokuvat tehtiin käsittämättömän isolla panos-tuotos-suhteella. Aikaa ja resursseja niihin ei juurikaan käytetty. Leffat kuvattiin muutamassa viikossa ja kunnollista käsikirjoitustakaan ei aina ollut. Silti lähes järjestäen Uuno oli esitysvuotenaan Suomen katsotuin. Jotain niissä siis täytyi olla kökköydestään huolimatta. Niin kuin aiemmassa viestissäni kirjoitin, suurin syy taitaa olla tämä: nurkkaan ajettu miehenrooli ja sen karnevalisointi.

- Uuno-leffoja tehtiin pitkälti vain siitä syystä, että saatiin rahaa. Jo viidennen jälkeen koko porukkaa oli aivan täynnä koko uunoa, mutta niin vain senkin jälkeen tehtiin vielä 15 rainaa.

- Ere Kokkonen oli merkittävä hahmo sekä ohjaajana että käsikirjoittajana. Jos Spede käsikirjoitti yksin, tulos oli aina selvästi heikompi.

- Minkäänlaista sisäistä logiikkaa leffojen välillä ei ollut. Ei ollut mitään isoa suunnitelmaa, minkä mukaan olisi edetty. Leffoja tehtiin sattumanvaraisesti yksi kerrallaan. Esimerkiksi jossain elokuvassa annettiin ymmärtää, että Uunolla ei ole äitiä, mutta seuraavassa sellainen putkahtaakin esiin. Tai että Uuno tutustui Härskiin ja Sörsselssöniin työvoimatoimiston jonossa, mutta myöhemmin kerrottiin heidän olevan lapsuudenkavereita.

- Uunojen kultakausi oli vuodet 1984-86. Iso selittävä tekijä tässä on se, että niissä oli takana joku yhtenäisempi teema: armeija, etelänloma, maaseutu. Monet muut leffat olivat vain sketseistä koottuja tilkkutäkkejä ilman selkeää juonta.

- Heikoin leffa taitaa olla Uuno Turhapuron veli, jossa Loiri ei edes esiinny, vaan hänen veljeään esittää Esko Salminen. Salmisella oli hyvin pitkään vielä kuvaustenkin aikana käsitys, että myös Loiri esiintyy leffassa. Leffa oli Speden näpäytys Loirille, että kyllä turhapuroja pystyy tekemään ilman Loiriakin.

- Uuno oli alussa selvästi ilkeämpi hahmo, jopa hyvin anarkistinen. Sovinismi taas jatkui pidempään. Tässä ote vuodelta 1993: "Enkö minä ole sanonut, että resitentin akalla on varaa pitää iltapukua päivälläkin? Tästä lähtien vetät iltapuvun päälle heti aamulla. Ja alle tiukat kureliivit, ettei liha riipu. Tuollainen riippunut liha kuuluu lähinnä lautaselle ranskanperunoitten keskelle." Pian tämän kohtauksen jälkeen Uuno hyökkäsi sohvalla vaimonsa kimppuun - vaimon vastustellessa. Katsoja jäi ihmettelemään, raiskasiko Uuno todella vaimonsa. Myöhemmin vaimo ilmestyi vanhempiensa luokse hakatun näköisenä. Rouva Tuura kuitenkin iloitsi, että tyttärellä oli mies, joka ymmärsi, mtä rakkaus naiselle merkitsee. Kun vuoristoneuvos Tuura kysyi onko hakkaaminen parempi vaihtoehto, hänen vaimonsa yltyi puolustelemaan: "On. Siinä nainen tuntee itsensä todella naiseksi. Mutta kutsutaan nyt varmuuden vuoksi lääkäri, jos on tullut sisäisiä ruhjeita."

- Vaikka leffat olivat monella tapaa täyttää kuraa, niin yksittäiset sketsit saattoivat olla varsin hauskoja ja oivaltavia. Tässä yksi, joka ironisoi pienpanimobuumia 50 vuotta etukäteen. Siinä Uuno koemaistoi olutlastin: "Jahas, selvästi vuoden 1972 ohrasatoa. Sanoisin, että ohra on Siilinjärven länsiosasta... Jaa, kenties siinä on jonkin verran Tohmahjärven ohraa siitä kunnantalon pellon vierestä. Ettei vaan olis lirautettu pirtua joukkoon? Tehdäänpäs koje... Vai tasalaatuista? Täähän on ihan selvästi ylikäynyttä Imatraa."

 

[Jupe]

Hyviä kirjoituksia yllä ja erinomaisia huomioita.
Uuno oli numero yksi kyllä omassakin lapsuudessa mitä tuli kotimaiseen viihteeseen ja Spede -tuotanto yleensäkin. Tarjonta kreisikomediassa oli aika suppeaa Suomessa, Speden "laatu" jos siitä piti pysyi pitkään. Velipuolikuu ja Petelius aloitti sitten omalta osalta seuraavaa aikakautta 80-luvulla jossa löytyi jatkumoa, mutta ei kasvanut ikinä elokuvallisiin mittoihin. Rinnalla pyöri ehkäpä Heikki Kinnusen tekemiset Soitinmenoissa ja muutamassa muussa.

Uunossahan iso asia on myös paikallisuus, stadilaisuus, sen nostaminen esiin onnistui hyvin Kuopiolaiselta Spedeltä. Uuno näkyi milloin missäkin kantakaupungin kaduilla juoksemassa, torin nakkikioskilla tai puistoissa. Myös Jaakko Salon musiikki on erittäin iso tekijä vuosilta 1973-1998, se yhdistettynä Loirin fyysiseen komediaan luo ison pohjan sille mitä Uuno on ruudulla jos sitä tänä päivänäkin katsoo, eikä silloin puhuta puhutuista aiheista, ne oli aikansa tuote, vahvaakin kritiikkiä saisi aikaan nykyään enkä ihmettele yhtään.

Fyysinen komedia on se mikä pitkälti itseäni puhutteli ja sai katsomaan Uunoja silloin sekä edelleen, jutut ovat aikansa tuote jolle hymähdellään.

Muutama esimerkki toisaalta. Juuri katsoin Netlixistä Mennään bussilla / On the Buses elokuvaa, se vasta seksistinen onkin. Eikä paljon edes fyysisellä komedialla iloitella, korkeintaan karikatyyrisillä hahmoilla. Kaksi likaista äijää vokottelee härskeillä jutuilla rahastatyttöjä joka toinen minuutti ja tämä oli 70-luvun perhekomediaa.

Seinfeldia pyöritän ekaa kertaa uusintana sitten 2000- luvun vaihteen milloin viimeksi katsonut. Kramer on esimerkki miten fyysinen komedia tuo arkisen läpän heiton rinnalle mausteensa, täydentää show:n ja useita todella maukkaita kohtauksia mitkä olin jo kokonaan unohtanut. Miten haastavaa on muun muassa löytää istumapaikka metrosta ryntäävien ihmisten keskeltä, klassista.

Kramerissä on jotain hyvin Uunomaista myös, se fysiinen komiikka, hiukan tärähtänyt look joka muuttuu tarvittaessa geelitukkaiseksi naistenmieheksi, kreiseimmät jutut kerrotaan Kramerin kautta eikä Jerryn joka on normijätkä. Ei Spedekään itselle kirjoittanut Uunon rähjäistä ilmettä ja sekoilua. Tietyt samat lainalaisuudet kirjoittajan ja hahmojen välillä.

Tämä on helppo summata että fyysinen komedia toimii edelleen kuten on toiminut sieltä Busterin, Chaplinin ja Lloydin ajoilta, vitsit taas ja muu läpän heitto on monesti vahvasti sidoksissa aikaan, niillä on korkeintaan nostalgia-arvo.

 

[K.A.H]

Lottovoittaja UKK Turhapuro on meikäläisen lemppari kaikista Uuno-filmeistä, jaksaa naurattaa aina alusta loppuun. Se varmaankin kyllä kertoo enemmän minusta kuin siitä että se olisi oikeasti laadukasta komediaa. Mutta minua mikään muu komedialeffa tai -sarja ei jaksa huvittaa kerrasta toiseen, kuten se. Oikeastaan sama pätee koko Uuno-saagaan, mikään ei sille omissa kirjoissani pärjää. Ei Kummelit, ei Vintiöt, ei Studio julmahuvi, ei Hollywood-komediat tai mikään.

 

[Jupe]

Oikeastaan sama pätee koko Uuno-saagaan, mikään ei sille omissa kirjoissani pärjää. Ei Kummelit, ei Vintiöt, ei Studio julmahuvi, ei Hollywood-komediat tai mikään.

Hyvä pointti. Speden huumori toimi Uuno-leffoissa yllättävänkin pitkään kun mitataan toimivuutta kansan suosiossa, tausta oli kuitenkin sketsiviihteessä ja vaikka Uuno-leffatkin menee monesti sketsistä toiseen niin suosio ei laantunut vaikkakin aiheet pyöri monesti aika lähellä toisiaan.
Uuno oli kuin tuttu saippuaooppera, tai paremminkin Bondi joiden kanssa julkaisuja tuli aikanaan tasatahtiin, palattiin aina katsomaan, tuttu ja turvallinen valinta genressään.

Mikään yllä mainitsemistasi hyvistäkin sketsisarjoista ei toimi valkokankaalla ja ihmettelen välillä itsekin ettei Kummeli ole ollut ikinä täyspitkänä elokuvana lähelläkään sitä heidän sketsiviihteen tasoa jos siitä tykkäsi.

Uuno-leffat oli parempi kokonaisuus, asioita käytiin tuossa ylempänä läpi mutta summaten miksi Uunot toimi monen vuosikymmenen ajan oli vahvasti tekijätiimissä Spede, Ere Kokkonen, Vesku, Simo, muut tutut hahmot vuosikymmenestä toiseen, niin ja tietty Jaakko Salon musa sekä hyvin suunnitellut miljööt.

 

[Sledge Hammer!]

- Uuno-leffoja tehtiin pitkälti vain siitä syystä, että saatiin rahaa. Jo viidennen jälkeen koko porukkaa oli aivan täynnä koko uunoa, mutta niin vain senkin jälkeen tehtiin vielä 15 rainaa.

Kun Loiri sössi asiansa verottajan kanssa 70-luvulla niin oli ehkä osittain tahtomattaankin naimisissa roolin kanssa liian pitkään koska Pasanen oli hyvä palkanmaksaja ja leffat toivat Loirille hyvää lisätienestiä verovelkojen maksamiseen. Omien sanojensa mukaan noin 15 elokuvaa olisi ollut optimi. Tästä oli muutama luku Jari Tervon -kirjassa jossa kuitenkin valitettavan vähän käsitellään Loirin suhdetta Spede-leffoihin, Spedeen ja koko siihen ympärillä pyörineeseen ryhmään.

 

[Jupe]

Tästä oli muutama luku Jari Tervon -kirjassa jossa kuitenkin valitettavan vähän käsitellään Loirin suhdetta Spede-leffoihin, Spedeen ja koko siihen ympärillä pyörineeseen ryhmään.

Yllättävää.
Itselläni odottaa juuri Loiri -kirja tuossa että lähtee lukuun seuraavaksi.

Tässä ketjussa voisikin kysyä, onko tietoa mitkä kirjat sivuaa Uuno -aihetta parhaiten. Mainitut Uuno -teokset toki, onko Spedellä hyvää elämänkertaa? Ere Kokkosella?

 

[Buster]

Onko Spedellä hyvää elämänkertaa? Ere Kokkosella?

Tuomas Marjamäen viimeisin Spede-elämäkerta on heittämällä kattavin, koska siellä on kaikki jutut Spedeen liittyen, mitä esim. on juurikin Eren ja Simo Salmisen kirjoissa. Ja paljon muuta. Todella hyvin kirjoitettu ja koostettu kirja.

Eren kirja toki on ihan hyvä muutenkin vielä päälle viihteen monitoimimiehestä, sekä yleisesti suomalaisesta televisioviihteestä ja sisältää sekin ihan hyvää huumoria.

 

[McBean]

Sub ja MTV Katsomo esittävät viikonloppuna Turhapuro-maratonin meidän UKK:n ihailijoiden iloksi.

Linkki: https://fb.watch/f72ghmunLX/

 

[AlapaanKarvaaja]

Sub ja MTV Katsomo esittävät viikonloppuna Turhapuro-maratonin meidän UKK:n ihailijoiden iloksi.

Linkki: https://fb.watch/f72ghmunLX/

Hyvä, eihän noita ole pitkään aikaan näkynytkään TV:ssä.

No vitsit sikseen. Itse toivoisin Veskun myös muita elokuvia saataville vaikka suoratoistopalveluihin.

 

[Roger Moore]

Hyvä, eihän noita ole pitkään aikaan näkynytkään TV:ssä.

No vitsit sikseen. Itse toivoisin Veskun myös muita elokuvia saataville vaikka suoratoistopalveluihin.

Maikkari todennäköisesti näyttää juurikin Uunot sen takia että oikeudet on heillä itsellään, ei siis tarvitse maksaa mitään kenellekään kun esittää niitä. Muista Spede-tuotantojen leffoista en sitten osaakaan sanoa.

Mutta eipä siinä, onhan nuo ne ylivoimaisesti tunnetuimmat ja suosituimmat joten ymmärrettävää kyllä.

 

[AlapaanKarvaaja]

Maikkari todennäköisesti näyttää juurikin Uunot sen takia että oikeudet on heillä itsellään, ei siis tarvitse maksaa mitään kenellekään kun esittää niitä. Muista Spede-tuotantojen leffoista en sitten osaakaan sanoa.

Mutta eipä siinä, onhan nuo ne ylivoimaisesti tunnetuimmat ja suosituimmat joten ymmärrettävää kyllä.

Totta varmasti. Silti vähän typerää kun ne ovat joka kesä pyörineet ja nyt taas tänä kesänä ja ihan vielä tälläkin hetkellä niin, että viikottain tulee ainakin se kaksi elokuvaa televisiosta. Mutta eihän tuossa sinänsä mitään uutta ole, että samat elokuvat pyörivät koko ajan.

Kyllähän Uunot nyt joka kesä voi katsoa, mutta ei ehkä kaksi kertaa kesässä.

 

[Roger Moore]

Tossa kun satunnaisesti paria Uunoa vilkaisi niin lieköhän koskaan nähdään sitä ihmettä että näistä julkaistaisiin jotkut masteroidut versiot? Tuntuu oikeasti siltä että siellä on lyöty joku tuhanteen kertaan venytetty VHS koneeseen ja laitettu pyörimään.

 

[Barnes]

Maikkari todennäköisesti näyttää juurikin Uunot sen takia että oikeudet on heillä itsellään, ei siis tarvitse maksaa mitään kenellekään kun esittää niitä. Muista Spede-tuotantojen leffoista en sitten osaakaan sanoa.

MTV osti Spede-leffojen oikeudet vain hetki ennen Pasasen kuolemaa. Pirre taisi ottaa kohtalaisen isosti itseensä, kun ei kyennyt täysimääräisenä perintöä realisoimaan. Soppari kun oli Sairasen kirjan mukaan "hyvä kanavalle."

Kyllä Uunot olisi saanut jättää vuoteen 1986 ja Keski-Suomeen. Viimeinen leffa nyt menee kunnianosoituksena ja varsinkin Loirin kuoltua elokuvan loppukohtaus on todella tyylikäs.

 

[Vintsukka]

Tossa kun satunnaisesti paria Uunoa vilkaisi niin lieköhän koskaan nähdään sitä ihmettä että näistä julkaistaisiin jotkut masteroidut versiot? Tuntuu oikeasti siltä että siellä on lyöty joku tuhanteen kertaan venytetty VHS koneeseen ja laitettu pyörimään.

Tätä olen minäkin pitkään ja hartaasti toivonut, Uunojen (kuten muidenkin Speden leffojen) DVD-julkaisut ovat surkeaa laatua, ja varmaan samaa tavaraa TV:ssäkin näytetään. Jonkun pitäisi tehdä kulttuuriteko ja kustantaa noista HD-restauraatiot. Hirttämättömistä tuollainen on olemassa, se esitettiin jokunen vuosi sitten KAVI:n esityssarjassa Niagarassa ja näytti ja kuulosti todella hyvältä, eli luulisi sen teknisesti olevan mahdollista muillekin Speden leffoille. Lupaan ostaa ylihintaisen Blu-ray-boksin heti julkaisupäivänä, jos Uunot ja muut Spedet saataisiin kunnon kuosiin.

 

[Uuhis #97]

Maikkari todennäköisesti näyttää juurikin Uunot sen takia että oikeudet on heillä itsellään, ei siis tarvitse maksaa mitään kenellekään kun esittää niitä. Muista Spede-tuotantojen leffoista en sitten osaakaan sanoa.

Spede myi hiukan ennen kuolemaansa Spede-Yhtiöt Maikkarille, eli MTV:llä pitäisi olla oikeudet kaikkiin Speden tuottamiin elokuviin ja sarjoihin.

 

[McBean]

Lupaan ostaa ylihintaisen Blu-ray-boksin heti julkaisupäivänä, jos Uunot ja muut Spedet saataisiin kunnon kuosiin.

Tähän vahva sama. Ihmettelen myös miksi Uuno armeijan leivissä -tv-sarja-version esityksiä tai tallennejulkaisua pantataan. Parhaillaan Subilla pyörivä filmiversio töksähtelee pahasti jättäen pois monia oleellisia kohtauksia.

 

[Uuhis #97]

Tätä olen minäkin pitkään ja hartaasti toivonut, Uunojen (kuten muidenkin Speden leffojen) DVD-julkaisut ovat surkeaa laatua, ja varmaan samaa tavaraa TV:ssäkin näytetään. Jonkun pitäisi tehdä kulttuuriteko ja kustantaa noista HD-restauraatiot. Hirttämättömistä tuollainen on olemassa, se esitettiin jokunen vuosi sitten KAVI:n esityssarjassa Niagarassa ja näytti ja kuulosti todella hyvältä, eli luulisi sen teknisesti olevan mahdollista muillekin Speden leffoille. Lupaan ostaa ylihintaisen Blu-ray-boksin heti julkaisupäivänä, jos Uunot ja muut Spedet saataisiin kunnon kuosiin.

Tässä voi olla takana sekin että Spede ymmärtääkseni käytti ainakin noiden ekojen Uunojen teossa ihan TV-puolella käytössä olleita laitteita jotka eivät tuottaneet niin kovin laadukasta materiaalia.

 

[Roger Moore]

Kyllä Uunot olisi saanut jättää vuoteen 1986 ja Keski-Suomeen. Viimeinen leffa nyt menee kunnianosoituksena ja varsinkin Loirin kuoltua elokuvan loppukohtaus on todella tyylikäs.

Sanoisin että Herra Helsingin herra on myös kelpo, tuohan on ihan toimivaa satiiria ja esim. Matti Tuominen vetää pääministerinä varsin kovan roolin, etenkin kun tuossa on vähän sellaista kauppaneuvos Paukun habitusta.

Yleisesti ottaen mitä nyt Uunoihin tulee niin kyllä kaiketi parhaat on niitä missä Ere Kokkonen on sekä käsikirjoittaja että ohjaaja. Tai ainakin itselle Uuno Epsanjassa, Uuno armeijassa ja Uuno muuttaa maalle muodostavat eräänlaisen Uunojen "pyhän kolminaisuuden" ja oli ne ekat missä Kokkonen vastasi myös kässäristä. Helsingin Herraanhan tuo sitten palasi käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi ja tuohan nyt oli selvästi parempi mitä ne muutamat Speden ohjaamat ja muiden käsikirjoittamat siinä välissä.

Muista Kokkosen Uunoista Presidentti-Uuno nyt on samanlaista kelpo satiiria mitä edeltänyt Helsingin Herra, mutta aiemmin mainittu oli kyllä paljon parempi. Sen jälkeen oli taukoa taas Kokkosen osalta kunnes ysärin lopussa tuli Pisnismies, se nyt kärsii valtavasti siitä että Tapio Hämäläistä ei saatu enää Tuuran rooliin vaan siinä Heikki Nousiainen veti sen. Toki kyseessähän ei ollut sama Tuura kuin aiemmin, leffassahan mainitaan Elisabethin suulla että "isä ja äiti eroaa" ja että rahat on jääneet äidille ja uusi mies on ottanut itselleen aiemman miehen nimen ja saanut myös vuori(sto)neuvoksen arvon. Toi oli kyllä itse asiassa niin kämäisen paska selitys että oli jopa hauska. Leffa nyt ei sinänsä erikoinen ole, mielestäni se kärsii aika paljon Hämäläisen puuttumisesta ja ylipäätänä klassisten Uuno-elementtien puuttumisesta muutenkin.

Saagan päättänyt This is my Life nyt oikeasti on jopa yllättävän tyylikäs päätös koko sarjalle, oikeastaan tuota voisi ajatella eräänlaisena dokumenttina Uuno Turhapuron elämästä. :D Kokkosen käsialaa tuokin.