Tiistain pelistä on kaksi yötä tullut nukuttua, mutta eihän se nyt vieläkään oikein iloisena muistipätkänä mielessä ole. Jotenkin on sekavaa. Tuntuu, ettei organisaatiossa kukaan tiedä, mihin on tavoite - mitä se Jyrki Ahon JYP on? Vaikka asioita ei ole ehditty treenaamaan, pitäisi kaikista kommenteista ja reagoinneista pelin sisällä käydä ilmi, mikä oli oikea ratkaisu ja mikä ei. Nyt tuntuu, että jos kolmea JYP-pelaajaa haastatellaan pelin jälkeen, saamme kolme täysin erilaista vastausta siitä, miten peli olisi voitettu (tai voitettu suoraan tiistaina). Tämä tässä on huolestuttavinta. Se, että matka on kesken, ei ole ongelma, mutta se on, jos emme tiedä minne olemme matkalla.
Esimerkkejä: ekassa erässä SaiPaa vastaan. Pelataan siis ottelun alkua, jolloin ennen peliä korostettujen taktisten asioiden pitäisi olla kirkkaana mielessä, eikä niihin ole vielä pelitilanne (johto-/tappioasema tai ajan vähyys kellossa) vaikuttanut. Jäällä pakkeina Vatanen - Malmivaara, hyökkäysketjua en muista. SaiPa ei karvannut Vatasen jäällä ollessa käsittääkseni kertaakaan sinistä syvemmälle, koska pelkäsivät että kääntää nopeasti jalalla kärkikarvaajan/jien ohi. Hyökkäyksemme oli tuossa vaiheessa vielä muistanut, että ei nousta liikaa ja revitä viisikkoa hajalle. Vatanen hääräsi aikansa maalin takana, nousi maalin eteen vasemmalle ilman häirintää. Antoi kiekon Malmivaaralle toiselle puolelle, jolloin SaiPan karvaus alkoi reagoimaan liikkeellä kiekon suuntaan. Malmivaaralla on kuitenkin aikaa sekunteja, kiekko tuli kämmenelle ja katse on ylös kentälle. Silmiin pitäisi näkyä, että siniviivojen välissä on 5-3 alivoima ja korostetusti omat pelaajat ovat selkä kiekkoon, saipalaiset katse kiekkoon. Vaihtoehdot: 1. antaa kiekko takaisin Vataselle (helppo syöttö, poikittaissyöttö rikkoo karvaajien liikkeen, Vatasella kaistaa nostaa jalalla tai mahdollisuus rikkoa karvausta lisää uudella poikittaissyötöllä), 2. syöttää keskustaan sentterille (vaikeampi syöttö, sentterillä kiekon saatuaan 1 vs. 1 tai kaksi syöttösuuntaa laitureille) tai 3. antaa omaan laitaan laiturille (jolla laidan vieressä käännyttäessä 1 vs. 2, jopa 1 vs. 3, ei syöttösuuntia vapaana). Malmivaara valitsee vaihtoehdon 3. Laituri menettää kiekon käytännössä heti, eikä JYP pääse koko vaihdon aikana kiekkoon käsiksi. Seurasin tilannetta vaihtoaitiossa Malmivaaran sinne palattua, eikä kukaan antanut mitään kommenttia asiasta. Ei mitään! Miksi? Reilu puoli minuuttia pelistä täysin SaiPan hallussa, koska Malmivaara halusi nostaa kiekon nopeasti ylös eikä pitää omalla joukkueella. Ei näin.
Toisena esimerkkinä kolmannen erän alkupuolella, JYP johti vielä 4-1. JYPin pakeilla taas kiekko oman maalin takana ja jalalla nousu oman maalin etupuolelle, jossa pakki-pakki -syöttö tai kaksi. JYP oli periaatteessa ratkaissut pelin, jos pelivälinettä pidettäisiin loppuaika edes 50 % omassa hallinnassa. Mitä tekevät JYP-hyökkääjät Tuppurainen, Pihlström ja Hytönen? Ampuvat ensimmäisen pakki-pakki -syötön jälkeen punaviivalle ja jopa yli. Pakit pystyvät antamaan tuon toisen pakki-pakki -syötön, mutta sen jälkeen SaiPa-karvaus ajaa päälle eikä hyökkääjiltä tule apua, että kiekko voitaisiin pitää omilla. Pakko avata pitkällä monenkymmenen metrin avauksella kärkkyvälle hyökkääjälle. Tuossa tilanteessa kiekosta ei sentään tullut pitkää, mutta SaiPalle se jäi taas loppuvaihdon ajaksi. Jos johdetaan reilusti ja kiekko pitää pitää omilla, ei se nyt voi onnistua, jos mahdollisten syöttöjen kohteet pakenevat toiselle puolelle kaukaloa. Etäisyydet kuntoon! RD:n aikaankin noissa näkyi kärkkymisiä, mutta ei koko hyökkäyskolmikko yleensä karannut, vaan lähinnä nopeajalkaiset Pihlström, Tuppurainen. Kas, nehän pelaavat samassa ketjussa - voisiko ongelma olla tässä?
Kolmantena esimerkkinä voitte lukea edellisen pelin jälkeen kirjoittamani tekstin. Ei hyökkääjän kannata lähteä milloinkaan 1 vs. 3-5 hyökkäysalueelle, jos peliä johdetaan. Siitä seuraa kiekonmenetys ja ote vastustajalle. Näitäkin oli pari vieläkin - onko asia käyty läpi edellisen pelin jälkeen? Jos noissa tilanteissa on mahdollisuus palauttaa pakille, se pitää palauttaa.
Neljäs esimerkki: Vatasen virheeseen reagointi. Reagoitiinko mitenkään? En minä odota Jyrki Aholta mitään hiustenkuivaaja-käsittelyä kesken pelin, mutta ei siellä aitiossa kukaan käynyt mitään tekemässä. Samin itsensä reaktio oli mailan paiskaaminen jäähän, huomasi virheen mutta ei tajunnut miten paha se saattoi olla (ja kuten olikin) pelin kannalta. Näihin on vaan jotenkin reagoitava, sillä jos virheet tähtipelaajilta sallitaan, rajat tulevat äkkiä vastaan.
Minusta 4-1 -tilanteen menettäminen oli huonoa johtamista, kun kukaan ei oikein tiennyt yritetäänkö tehdä viidettä maalia vai pitää vastustaja yhdessä maalissa? Vai pelata kellosta aika pois? Tehtiin sitten vähän kaikkea, eikä mitään kunnolla. Toivottavasti tästäkin opitaan seuraavaan johtotilanteeseen (toivottavasti lauantaille). En vielä Kärpät-pelistä odota isompia, koska ei tässä nyt ratkaisevasti pitempää reenausaikaa ole saatu. Keskiviikko on ollut aika palauttava päivä, tänään on voitu harjoitella ja huomenna valmistaudutaan peliin. Tai mistäs minä tietäisin.