Näinhän se on elämässä ja jääkiekossa. Tässä on vuosikymmenten aikaan joku tuntuma seuroihin ja niiden historiaan tullut, uskallan sanoa. Sanon myös, että ymmärrän pointtisi, mutta en usko sen ihan noin menevän. Ammattitaitoinen valmentaja osaa kyllä rakentaa visionsa niihin puitteisiin jossa valmentaa ja eikös tässä ammattitaitoista haeta. Minä en surminkaan usko, että oikeasti kiekollinen JYP tappaa JYPin ja sen peli - identiteetin. Uskon ennenminkin, että jos realismi kehityssuunnista edellyttää vahvempaa kiekollista osaamista, myös seura siihen keinoillaan pyrkii, jotta menestystä saavuttaisi edelleen. Ymmärrän myös haikailut entisaikain RD ja Aho tyyliin, kun menestystä aikanaan toivat, mutta katsopa heidän nykyistä pelisysteemiään, ei ne sitä siksi muuttaneet, että sillain vain JYPissä, vaan koska ajat ja edellytykset on muuttuneet ja kovaa vauhtia muuttumassa.
Vastaat tuossa itse itsellesi. Ammattitaitoiset valmentajat osaavat rakentaa visionsa niihin puitteisiin, missä valmentavat. Pekka Virta on osannut sen tehdä Kuopiossa. Ei Turussa, eikä Porissa. Eikä Kuopiossakaan ensimmäisillä kausillaan, vaan vasta kun se materiaali on oppinut pekkavirta-jääkiekon. Myöhemmässä kappaleessa kirjoitat kuin Petteri Sihvonen tuosta, että kiekollinen pelityyli toisi kaikilla materiaaleilla parempaa menestystä. Petterikin on kuitenkin sitä mieltä, että valmentaja hyvin harvoin karvoistaan pääsee. On se tietty ajatusmalli siitä mitä halutaan, toivotaan ja haetaan. On vuosikaudet suunnitellut satoja harjoitteita sen pelityylin vaatimuksia mukaillen. Ei se nyt vaan nappia painamalla muutu yhtäkkiä toisen pelityylin valmentajaksi. Meillä on täällä Jyväskylässä yksi hyvä esimerkki; pystysuunnan kiekon kasvatti otettiin muutama vuosi sitten tuomaan JYPiin kiekollistapelityyliä. Joka syksy pelissä näkyy hyvällä mielikuvituksella se idea, että näin sitä suurinpiirtein pitäisi pelata, mutta kun valmentaja ei pysty viemään ideaansa maaliin. Ei ole kolmeen vuoteen pystynyt aihiosta saamaan rakennetta, toisteisuutta. Ei ole osannut valmentaa; saada niitä ajoituksia hitaan lähdön jälkeen toimimaan tai joukkuetta uskomaan pelitapaan niin paljon, että sitä olisi voitu jatkaa edes joulutauon yli. Vastaan lopussa siihen, miten ajat ovat muuttuneet...
Sanot, ettei meidän tarvitse hankkia pelitavallista etua kiekollisesta pelaamisesta tällä materiaalilla. Ehkä ylimielisin läppä, mitä vähään aikaan on silmiin osunut. No, sitä ei ole hankittu, ja missäs seilataan?
Miten niin tämä on ylimielinen läppä? Pekka Virran (tai Jukka Jalosen) kiekollinen pelityyli on kehitetty paikkaamaan materiaalietua ja se niillä on todistetusti saatu kurottua umpeen tai pienennetty. Liigassa on edelleenkin voitettu vasta kaksi mestaruutta puhtaasti kiekolliseen pelityyliin nojaten, eli HPK 2006 ja Kärpät 2015. Joo joo, kyllä siellä on niin Tapolan, Karri Kiven kuin vaikkapa Jyrki Ahonkin pelikirjassa ollut kiekollisia elementtejä, mutta koska sinäkin oioit mutkia, niin minäkin oikaisin. Runkosarjamenestystähän kiekottelemalla on saatu enemmän ja varmemmin. Sen kertoo jo maalaisjärkikin, että tuolla tyylillä jaksetaan paremmin se 60 minuuttia x 60 peliä, mutta playoffs sisältää (vaikka Petteri Sihvonen sanoisi mitä) myös tunnepuolen, taktiikan lisäksi. Eikä se tunnepuoli ja fyysinen yliote mene ikinä tasan, vaikka Sihvonen niin väittäisi. Sarjan parhailla materiaaleilla operoivat eivät ole lähteneet kuitenkaan pelitavallisesti kiekolliseen pelityyliin, koska on haluttu voittaa mestaruus.
Minä en tiedä mitä tämä luokkakokoushöpinä oikein on, mutta se kuulostaa floppikaudelta, ainakin. Analyysisi Virran tekemisistä kuulostaa vahvasti päivittämättömältä, joten asiaa voi siltä osin puida, vasta kun päivämäärä on molemmilla sama. Mikäli analyysisi oikeasti pitää paikkansa pakiston rakenteesta ja viisikon toiminnasta, sanon morjens tälle kaudelle. Kiekolliseen osaamiseen ei ensinnäkään riitä, että pakki sen pystysyötön kykenee antamaan, vaan jonkun olisi se kyettävä myös ottamaan suvereenisti vastaan ja mikäli meinaa moisella jotain pelillistä luoda, se ei saa olla tattina keskustassa postaava hyökkääjä, vaan se ja ihan kaikki syötöt nykyään, on kyettävä antamaan liikkeestä liikkeeseen, muuten tukehtuu keskialueelle roiskimiseksi ja kääntyy omaa organisoimatonta puolustusta vastaan. Koska vain liikkeellä ja viisikon liikkeellä nykypeli luodaan, seuraapa huviksesi vaikkapa kuinka RD peluuttaa offensiivisesti nykypäivänä, tai kohta saat mainion näkymän kuinka HPK lähtee aina kun mahdollista viiden rintamana ja liikkeessä kiekotellen yli keskialueen, heillä ei seisokele patsaana keskialueella tyhjän panttina ainoakaan pelaaja, vaan hyökkääjät tulevat lähtöön samalta tasolta pakkien kanssa, tässä on se etu, ettei niitä tuhoon tuomittuja pitkiä pystyjä tarvitse heitellä ja kaikissa tilanteissa viisikko on organisoitunut yhtäaikaisesti hyökkäämään ja puolustamaan. Siellä hyödynnetään ei niin top 3 materiaali optimaalisesti kiekollisesti ja tekisi mieleni sanoa nöyrästi.
Olen tasan samaa mieltä, että luokkakokoushöpinä pitäisi lopettaa alkuunsa. Sitä seura ei kuitenkaan ole tehnyt, vaan hiljaisesti hyväksyy ne ympäristön haaveet siitä, että meillä vielä pelaa eräs numero #26 yhtaikaa jo joukkueessa olevien Hytösen ja Louhivaaran kanssa. Jos nyt ihan oikeasti mietitään, niin tuollaista panostusta ei tulla tekemään ilman mestaruushaaveita. Eli jos Immonen tulee, meille kelpaa vain kannu ja valmentajan tulee olla valmis se ottamaan.
Kirjoitat ihan oikein kiekollisesta pelistä, tuotahan se on. Rintamana, omasta päästä. Ongelma vaan on nykypäivänä se, että hidas hyökkäys tukehtuu keskialueelle. Keskialueella on todella vähän tilaa kun vastustajan viisikko ehtii ryhmittyä (eli pelataan rintamana omasta päästä lähtien). Tuohon asti toimii JYPinkin kiekollinen peli. Sen jälkeen pitäisi olla jotakin sieltä valmentajan työkalupakista. Miten keskialue ylitetään, kiekko toimitetaan vastustajan alueelle ja jopa pelataan maalipaikkaan tai karvataan syvällä takaisin itselle. Minun mielestä jokainen liigavalmentaja on saanut jo sen oman pään lähdön riittävälle tasolle, myös Virtanen. Myös pystysuunnan kiekon valmentajat ovat tämän organisoineet ja hyvä niin, koska ei esim. johtotilanteessa tosiaan ole järkevää alivoimaisena puskea ylös, ei ole tarkoitus yrittää riskillä maalia vaan estää vastustajan maali. Siihenhän kiekollinen peli pyrkii. RD on lisännyt kiekollisia elementtejä, koska materiaali ei ole lähellekään TOP3:a. Kiekollisen pelin tulkintasi on oikea, mutta en todellakaan halua katsoa sellaista joukkuetta, joka pelaa pelkästään sitä (kuten pekkavirrat). Jukka Jalonen on vienyt kiekollista peliään siihen suuntaan, että sinne on saatu niitä nopeita lähtöjä sekaan, mutta ei ole ihan vielä natsannut. Onhan se pirun hidas työ, opettaa ensin hidas ja sitten nopea, kun tuo tärkeysjärjestys tuntuu olevan noinpäin. Jos minulla on päivittämätön analyysi Pekka Virrasta, niin sinulla se on pystysuunnan kiekosta, kun tuon lukee.
Minullekin kelpaisi Selin, teesit on olleet kunnossa, mitä sanomisiaan olen onnistunut kuulemaan, mutta aivan tasavahva ammattilaisena on minusta myös Virta, jonka kuningasajatusta pelistä ei kukaan pysty millään argumentilla kumoamaan: kiekkoa nopeampaa pelaajaa ei ole vielä löytynyt, eikä löydy.
Minusta ainoa suunta menestymiseen on kiekollisempi pelaaminen, siinä kai on pähkäily meneillään, onko seuran mielestä Veltsun suunta oikea ja tapa onnistunut, vai pitääkö vaihtaa vetäjää. Voi olla, ettei maaliin mene vielä ensi kaudellakaan, mutta jos ei pyritä kehittymään sarjan vaatimuksiin, ei mene ensi kauden jälkeenkään.
En näe tasavahvuutta ollenkaan, koska Selin on onnistunut useammassa paikassa ja Virta Kuopiossa. Ei Selinkään ole pudotuspelisarjoja liikaa voittanut, se on hänen heikkoutensa, mutta mielestäni on kuitenkin valmis tekemään sen eteen kaikkensa. Virta taas on meritoitunut siinä, että pelityyli on tärkein, ei yksittäisen playoffs-sarjan voitto.
Tuossa tunteen katoamisessa uskon lähinnä omia silmiäni. Kiekollisen pelin ylipapit vähättelevät tätä asiaa, vanhan suunnan jäärät korostavat. Kuulun tässä mielelläni jääriin. Kiekollinen pelityyli alkoi vallata liigakaukaloita 2006 ja isommin 2010 vuoden jälkeen ja en minä nyt kovin väärässä ole jos sanon, että keskimäärin peleissä tapahtuu vähemmän. Nämä ovat mielikuviini perustuvia, todennäköisesti vääriä päätelmiä, mutta kun ei pelata karvaten/taklaten ja nopeisiin ylöstuonteihin pyrkien, jäähyjä tulee vähemmän, laukauksia tulee vähemmän. Olisikohan näin? Toki ne maalipaikat on varmaan laadukkaampia, koska ne on rakennettu keskimäärin pidemmillä syöttöketjuilla. Minulla on myös savolaisia ystäviä, jotka jättivät kausikortit joukolla uusimatta Virran palatessa KalPaan "koska ei sitä hieromista jaksa katsoa".
Viimeisen kappaleesi ensimmäinen lause, ennen virkkeen ensimmäistä pilkkua on se, mikä meitä erottaa. Jokainen joukkue tarvitsee kiekollista peliä, mutta sillä ei enää saada mitään etua niihin joukkueisiin, jotka sen jo osaavat. Sillä saadaan katsojat ulos katsomosta. Peliä pitää pystyä nopeuttamaan, eikä monellakaan, viisi vuotta sitten kiekollisen pelin edelläkävijänä pidetyllä valmentajalla, ole siihen työkaluja pakissaan. JYPin runko on kuin tehty pelaamaan nopeasti ylös, kiekollisin maustein johtotilanteessa, joten todellakaan ainoa suunta menestymiseen ei ole kiekon syöttäminen alaspäin.
