Jos vielä palaamme tarkastelemaan kaupan purkua, niin vähintään toinen seuraavista asioista ilmeisesti pitää paikkansa:
a) Myyjällä oli yksipuolinen oikeus päättää kaupankäynti missä vaiheessa tahansa
tai:
b) Ostaja rikkoi sopimusta ja kaupan purkautumisen oikeutus syntyi sitä kautta
Tämä perustuu siihen, että Aamulehden auditoriossa järjestetyssä tilaisuudessa MS totesi, että oikeus kaupan purkamiseen sinänsä oli, eikä hän aio riitauttaa asiaa oikeusteitse.
Jos oletamme että a) olisi pitänyt paikkansa, niin silloin MS on jotakin muuta kuin kokenut, taitava liikemies. Täytyy olla melkoinen typerys lähteäkseen käymään kauppaa VM:n kanssa siten, että tarjoaa VM:lle oikeuden purkaa kauppa yksipuolisesti ja perusteettomasti.
Jos taasen oletamme että b) pitää paikkansa, niin silloinkaan meidän ei siis tarvitse kauheasti harmitella, jos kauppa on purkautunut. Tällöin MS:lla ei ole ollut edellytyksiä toimia Ilveksen omistajana sellaisella tavalla, jota Ilves tarvitsisi.
Olipa asia siis kummin päin tahansa, niin yllä mainitun takia ei kannata jäädä harmittelemaan sitä, että MS on ulkona kuvioista. Ymmärrettävämpää sen sijaan on, jos harmitus ei niinkään kohdistu MS:n poistumiseen sinänsä, vaan siihen, että Ilveksen johdon lähipiirissä oleva puuhastelijaporukka mahdollisesti jatkaa puuhasteluansa hamaan tulevaisuuteen saakka. Tästä voi ja oikeastaan pitääkin olla melkoisen harmistunut, jos Ilves merkitsee itselle jotakin.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Tavallaan sitä toivoisi, ettei yksikään Ilveksen nykyjohdossa tai niiden etupiireissä toimiva henkilö jatkaisi lähelläkään tätä seuraa, mutta mistä löytää toimintaan mukaan uusia, ryvettymättömiä tahoja? Tehtävä lienee mahdoton.
Joka tapauksessa leipää ja sirkushuveja tästä operaatiosta on ollut kosolti tarjolla, asianomaisille isot kiitokset niistä.