En usko. Minun on jotenkin helpompi ja loogisempi uskoa vaikka pakanajumaliin joita Suomessa palvottiin aikanaan, tai vaikka skandinaavisiin jumaliin, tai kreikkalaisiin tai vaikka hindulaisiin. Kaikissa noissa vaihtoehdoissa on ihan yhtä lailla "todisteita" siitä olemassaolosta. Noissa pakanallisissa jumalissa vaan on usein se, että ne on rehellisesti pikkumaisia/turhamaisia ja julmia, joten huomioiden mitä kaikkea maailmassa tapahtuu olisi helpompi ajatella, että moiset oikukkaat jumalolennot on kaiken takana kuin yksi armelias ja kaikkivoipa Jumala jonka rakkaus tuntuu olevan rajaton. No, aika valikoivaa se rakkaus tuntuu kyllä olevan...
No en siis usko kyllä mihinkään jumaluuksiin, jotka johdattaa ihmisiä tai muita eläviä johonkin hyvään ja oikeaan. Eläimet toimivat vaistojensa mukaan, tarkoituksenaan selviytyä. Ihminenkin osaltaan, mutta meille on kehittynyt mutkikkaampi moraalitaju havainnollistamaan tekojen seuraus. Näin ollen ihminen on itse itsensä valtias, "jumala" ja yksinomaan teoistaan vastuussa. Armoa ei tule muualta. Tuossa mielessä lähestyn eniten buddhalaisuutta jos valtauskonnoista puhutaan. Kyseisessä uskonnossa on sikäli eniten järkeä mukana. Täydellinen toki ei ole sekään ja tietyt kaavamaisuudet ja vanhoilliset näkemykset sielläkin jyllää.
Jumalaan/jumaliin turvautuminen on vastuunpakoilua. Vastuu on sinulla itselläsi, älä heitä asioitasi herran huomaan. Kaikki lähtee omasta itsestä ja konkreettisista teoista.