Kuinka voit olla varma, että maan ytimessä ei elä pientä vihreää kivensyöjähirviötä, joka pikkuhiljaa syö ytimen rautaa ja muutaman vuoden kuluttua rikkoo maan magneettikentän, altistaen meidät kaikki aurinkotuulelle ja tappavalle säteilylle? Et voikaan olla varma, mutta silti todennäköisesti järkevänä ihmisenä et pidä hypoteesia kovinkaan todennäköisenä tai uskottavana, kunnes toisin todistetaan. Toistan ikivanhan mantran, joka on täysin totta: todistustaakka on aina positiivisen väitteen esittäjällä. Jos väität, että jotakin ON, sinun tulee todistaa, että näin on. Muuten voidaan olettaa, että ei ole. Aivan kuten pienen vihreän kivensyöjähirviönkin tapauksessa.
Kyseessä on tietenkin vain tavallinen Russelin teekannu -argumentti, mutta näin oivaltavaan kysymykseen ei varmaankaan tarvitse sen oivaltavammin vastata.
“If I were to suggest that between the Earth and Mars there is a china teapot revolving about the sun in an elliptical orbit, nobody would be able to disprove my assertion provided I were careful to add that the teapot is too small to be revealed even by our most powerful telescopes. But if I were to go on to say that, since my assertion cannot be disproved, it is an intolerable presumption on the part of human reason to doubt it, I should rightly be thought to be talking nonsense. If, however, the existence of such a teapot were affirmed in ancient books, taught as the sacred truth every Sunday, and instilled into the minds of children at school, hesitation to believe in its existence would become a mark of eccentricity and entitle the doubter to the attentions of the psychiatrist in an enlightened age or of the Inquisitor in an earlier time.” -Bertrand Russel
