Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Se on myös mielenkiintoinen ilmiö, että varallisuus ei takaa, etteikö ihminen olisi silti saita. Pikemmin voi käydä, että tulee entistäkin pihimmäksi. Sellainen Roope Ankka -ilmiö.
En menettelisi vastaavassa tilanteessa sentään tuolla tavalla, mutta asiallisesti ottaen kaverisi oli oikeilla jäljillä. Kyllä pääoma- ja ylläpitokustannukset ovat yhtä lailla tosiasiallista rahanmenoa auton omistajalle. Tämän tunnustaa verottajakin, sillä oman auton kilometrikorvaus on tietenkin selvästi korkeampi kuin työsuhdeauton. Et itsekään suostuisi ajamaan työajoja kymmeniä tai satoja tuhansia kilometrejä pelkällä bensakorvauksella.Eräälle kaverille ei yhteisillä reissuilla riittänyt se että maksettiin pensat puoliksi. Sen lisäksi piti vielä maksaa siitä että renkaat kuluu...
En menettelisi vastaavassa tilanteessa sentään tuolla tavalla, mutta asiallisesti ottaen kaverisi oli oikeilla jäljillä...
No tässä oli kyseessä joku messureissu tai keikkareissu tms. joita aina porukalla tehtiin milloin kenenkin autolla. Siis ei työreissu vaan kaveriporukan hauskanpito reissu. Ei ainakaan itsellä tulisi mieleenkään mutta meitä on moneen junaan.
Toinen sankari ei kuulu varsinaisesti kavereihin mutta tunnen muuten. Ammatiltaan pankijohtaja.
Missä pankissa johtaja saa vain 3600 kk? spermapankissa?Munkin kaveri on pankinjohtaja ainakin käyntikorttinsa mukaan. Bruttona 3600 kk ja kolme lasta, niin ymmärrän täysin käytöksen.
Tämä tuli mieleen. Pääsiköhän edes tuntipalkoille?Myös halvimman mahdollisen bensan metsästys on kiintoisa ilmiö. Ajetaan bensavalo ja stressi päällä vielä yhden aseman ohi, josko seuraavalla olisi 1snt/litra halvempaa bensaa.
Minä en syönyt ekana vuonna muistaakseni kertaakaan amkin ruokalassa aikoinaan. Elin opintotuella, kun duunia en löytänyt ennen ensimmäisen kevään loppua, joten kotona tuli todellakin tehtyä halvemmalla sapuskat - halvinta jauhelihaa, makaroonia, halvinta lenkkimakkaraa, perunoita, itse leivottuja sämpylöitä yms. Noin siis käytänössä siten toimi homma, että söin aamupalan kämpillä ja seuraavan kerran vasta kotona väsäsin ruokaa. Vesipullosta imeskelin päivisin. Yhdellä aterian hinnalla osti kuitenkin jo koko viikon sämpylätarvikkeet.Yksi frendini ei ikinä syö koulussa opiskelijaravintoloissa, koska hän väittää tekevänsä halvemmin ruokaa kotona. Puhutaan kuitenkin annoksesta, joka maksaa 2,70 € ja johon kuuluu salaatit, leivät ja juomat päälle. En sitten tiedä mitä makaronia ja ketsuppia tämä jätkä vetää, mutta halvalla valmistaa ruokansa.
Missä pankissa johtaja saa vain 3600 kk? spermapankissa?
http://www.taloussanomat.fi/tyomark...alkat-katso-parjaatko-vertailussa/20108646/12
Tiukkaa tekstiä, johon minun on jopa vaikea suhtautua. Toisaalta tuntuu väärältä, että kenelläkään on noin tiukkaa. Mutta toisaalta tarina toimii elävänä todisteena siitä, että jos halua ja asennetta on, niin pelkästään yhteiskunnankin tuella pystyy itsensä kouluttamaan mihin haluaa. Eli sosiaalinen liikkuvuus on vain yksilöstä itsestään kiinni. Todella isot rispektit kurinalaisuudesta, pitkäjänteisyydestä ja tavoitteellisesta toiminnasta.. No, tuota kesti puolisen vuotta, sitten vähän leveni leipä, ja viikonloppuduunien ansiosta kärsi jo toisena vuonna käydä vakituiseen syömässä koululla.
Pakko kysyä suoraan, miksi et hakenut opintolainaa? Lähes ilmaisen lainan hakematta jättäminen ja nälkäkuoleman partaalla roikkuminen kuullostaa hieman saidalta.Ei jumankauta, on se ollut oikeasti ankeaa. No, tuota kesti puolisen vuotta, sitten vähän leveni leipä, ja viikonloppuduunien ansiosta kärsi jo toisena vuonna käydä vakituiseen syömässä koululla. Kotoa en pummannut kertaakaan rahaa koko aikana, kun ei niillä olisi ollut antaa kuitenkaan.
Aikoinani paperitehtaalla töissä ollessani eräällä vuorolla oli muuan maalaisukko joka voitti kitsaudessaan perus juutalaisenkin. Aina töihin tullessaan kaveri löi ensinmäiseksi kännykän lataukseen. Tuskin latasi kotisähköllään sitä tiiliskiveänsä koskaan. Kaveri oli mieltynyt kovasti munavoikkareihin.
.
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen asesuunnittelija Aimo Lahdesta kertova dokumentti, joka taisi tulla viimeeksi pari vuotta sitten.
Lahtihan ansaitsi noilla patenteillaan varsin hyvin, mutta jotakuinkin kaikki mitä tuli meni iloiseen elämään ja kuolinvuoteellaan Lahti oli lähes rahaton. Tuossa dokumentissa haastateltiin Lahden veljenpoikaa, joka oli kysynyt sedältään tämän loppuaikoina, että "Eikö sinua setä koskaan harmita, kun mitään ei ole jäänyt? ". Lahti oli vastannut, että "Joskus joo, mutta kyllä hauskaakin on ollut." Noinhan sen juuri pitäisi mennä.
linkki: Wiki
Hain ja sain toki lainaa. Se vain suli kohtalaisen nopeasti muuton ja kämpän kalustamiseen yms. hankintoihin. Telkkuja ja tietokoneita en ostanut, potukoiden vanhan pesukoneen muistaakseni sain mukaani, ellen väärin muista. Ja mitään erityistä en kämppääni ostellut, ihan perus imurin yms. siivouskamoja sekä huonekaluja. Kerralla nostin koko lainan, mikä oli osin pakon sanelemaa noiden hankintojen takia. Turhimmat sijoitukset taisi olla säbäkamoja, kun aloitin harrasteporukassa pelailla heti muuton jälkeen, eikä vanhoissa kamoissa ollut juuri juhlimista. Hetken toki nuo lainarahat riittivät arkeenkin, mutta loppusyksystä ja seuraavan vuoden alussa alkoi hievenen ahdistaa ennen kuin sain siis töitä.Pakko kysyä suoraan, miksi et hakenut opintolainaa? Lähes ilmaisen lainan hakematta jättäminen ja nälkäkuoleman partaalla roikkuminen kuullostaa hieman saidalta.
Pakko kysyä suoraan, miksi et hakenut opintolainaa? Lähes ilmaisen lainan hakematta jättäminen ja nälkäkuoleman partaalla roikkuminen kuullostaa hieman saidalta.