Maailman tärkein henkilövalinta on jälleen edessä ensi marraskuussa. Nykyisessä yksinapaisessa maailmassa Yhdysvaltojen presidentin rooli on entisestään kasvanut.
Periaatteessa on helppo ajatella että on aivan sama että kuka hommaan valitaan. Kyseessä on joka tapauksessa aina demokraatti tai republikaani joka sijoittuisi suomalaisessa poliittisessa kentässä kaikista pääpuolueista oikealle.
Periaatteessa on helppo ajatella että ainakin suomalaisille on aivan sama että kuka toimeen valitaan.
Maallikonkin silmään on toki erottunut joitain selkeitä eroja demokraattisen ja republikaanisen pressan välillä. Sellaisia eroja jotka heijastuvat jokapäiväiseen elämään Suomessakin.
Republikaani-presidentit ovat vaikuttaneet perinteisesti hieman liipasinherkemmältä porukalta kuin vastustajat. Myös esim kanta aborttiin tai uskonnonopetukseen ovat asioita joihin lähes kaikilla on mielipide. USA:n taloudesta ja protektionismista puhuminen meneekin jo sitten helposti kiinnostavuudessaan sivuraiteelle.
Vielä jokunen viikko sitten näytti siltä että George W. Bush jatkaa leikitellen toiselle kaudelle. Hän oli saavuttanut vankan aseman äänestäjien parissa lähinnä parin viime vuoden aikana tapahtuneiden erilaisten väkivaltakoneistojen, omien ja vastustajien, toimien kautta.
Demokraatit vaikuttivat vielä jokin aika sitten täysin munattomilta haastamaan Bushia. Itse varmistuin asiasta jo silloin kun minulle selvisi ettei Hillary Rodham Clinton asetu ehdolle. Tuolloin en olisi lyönyt toista sukkaanikaan vetoa kenenkään demokraatin puolesta.
Nyt on kuitenkin kuin tyhjästä ilmestynyt herra nimeltä John Kerry. Kaveri tulee viemään demokraattien esivaalit murskaavasti ja mikä parasta: hän näyttää ja vaikuttaa hyvin uskottavalta vaihtoehdolta tulevaksi 'maailman päämieheksi'.
Koko vaalikuvio on yhtäkkiä muuttunut aivan tavattoman mielenkiintoiseksi.
Kerry on ehdokkaana täydellinen, tyylikäs aristokraatti ja sotasankari. Hän myös todellakin näyttää ulkoisesti aivan USA:n presidentiltä. Kelle tahansa ei-fundamenttikristitylle valinta on sinänsä helppo. Kuka tahansa on parempi kuin Bush, tai paremminkin se juntta jonka sätkynukkena hän heiluu.
Tässä lyhyt alustus vuosituhannen toistaiseksi tärkeimmästä idols-äänestyksestä:
Ladies and gentlemen! The President of The United States.
Periaatteessa on helppo ajatella että on aivan sama että kuka hommaan valitaan. Kyseessä on joka tapauksessa aina demokraatti tai republikaani joka sijoittuisi suomalaisessa poliittisessa kentässä kaikista pääpuolueista oikealle.
Periaatteessa on helppo ajatella että ainakin suomalaisille on aivan sama että kuka toimeen valitaan.
Maallikonkin silmään on toki erottunut joitain selkeitä eroja demokraattisen ja republikaanisen pressan välillä. Sellaisia eroja jotka heijastuvat jokapäiväiseen elämään Suomessakin.
Republikaani-presidentit ovat vaikuttaneet perinteisesti hieman liipasinherkemmältä porukalta kuin vastustajat. Myös esim kanta aborttiin tai uskonnonopetukseen ovat asioita joihin lähes kaikilla on mielipide. USA:n taloudesta ja protektionismista puhuminen meneekin jo sitten helposti kiinnostavuudessaan sivuraiteelle.
Vielä jokunen viikko sitten näytti siltä että George W. Bush jatkaa leikitellen toiselle kaudelle. Hän oli saavuttanut vankan aseman äänestäjien parissa lähinnä parin viime vuoden aikana tapahtuneiden erilaisten väkivaltakoneistojen, omien ja vastustajien, toimien kautta.
Demokraatit vaikuttivat vielä jokin aika sitten täysin munattomilta haastamaan Bushia. Itse varmistuin asiasta jo silloin kun minulle selvisi ettei Hillary Rodham Clinton asetu ehdolle. Tuolloin en olisi lyönyt toista sukkaanikaan vetoa kenenkään demokraatin puolesta.
Nyt on kuitenkin kuin tyhjästä ilmestynyt herra nimeltä John Kerry. Kaveri tulee viemään demokraattien esivaalit murskaavasti ja mikä parasta: hän näyttää ja vaikuttaa hyvin uskottavalta vaihtoehdolta tulevaksi 'maailman päämieheksi'.
Koko vaalikuvio on yhtäkkiä muuttunut aivan tavattoman mielenkiintoiseksi.
Kerry on ehdokkaana täydellinen, tyylikäs aristokraatti ja sotasankari. Hän myös todellakin näyttää ulkoisesti aivan USA:n presidentiltä. Kelle tahansa ei-fundamenttikristitylle valinta on sinänsä helppo. Kuka tahansa on parempi kuin Bush, tai paremminkin se juntta jonka sätkynukkena hän heiluu.
Tässä lyhyt alustus vuosituhannen toistaiseksi tärkeimmästä idols-äänestyksestä:
Ladies and gentlemen! The President of The United States.