MIEHET, 200 M (ATLANTA 1996)
"Mike Marsh, Yhdysvallat; Jeff Williams, Yhdysvallat; Michael Johnson, Yhdysvallat; Ivan Garcia, Kuuba; Frankie Fredericks, Namibia; Ato Boldon, Trinidad ja Tobago; Patrick Stevens, Belgia; Obadele Thompson, Bahama. Kuulkaa pauhua ja valtava määrä salamavaloja välähtelee. On niin kuin olisi ukonilma Atlantan olympiastadionin yllä... Hurja olympiafinaali alkaa. Nyt se rävähtää. Katsotaan mihin se johtaa. Michael Marsh lähtee tuttuun tyyliinsä hyvin sieltä sisällä, mutta aivan omaa vauhtia lähtee Michael Johnson. Katsokaa hänen hirvittävää rullausta keskellä. Fredericks tulee myöskin hyvin ja Boldon. Nämä kolme ovat täysin omaa luokkaansa. Michael Marsh putoaa mitaleilta. Nyt on kysymys vain siitä tuleeko maailmanennätys. Ja aika... ai-ai-ai! 19.32. Aivan uskomaton suoritus. Ei voi olla totta. Tämä on jotain käsittämätöntä. 19.32. Tämä ylittää jo inhimillisen suorituskyvyn rajat. 19.32. Voiko tuo olla totta? Tämä oli kuin Bob Beamonin hyppy 890, aivan uskomaton. Nyt tekee mieli sanoa kuten eräs edesmennyt pappa, joka keinutteli räsymatolla, kun puolen tunnin sisällä Lasse Viren ja Pekka Vasala toivat kultamitalit. Pappa keinutteli laajakaarista keinuntaa. Hän ei sanonut mitään muuta kuin: Voi hirmu, voi kauhia, ohhoh! Pappa säilyi hengissä, kun oli nitrot. Ja hän keinutteli. Voi hirmu, voi kauhia, ohhoh, täytyy sanoa tuon vanhan papan sanoin. Ja jos olisi keinutuoli niin olisin pannut sen heilumaan laajakaarista liikettä eteen ja taakse ja kokenut samoin. Tämä on niin käsittämätöntä. Uskomaton 200 metriä"