Tulkoon minultakin nyt vielä ensimmäinen ja viimeinen puhdas off-topic tähän asiaan.
varjo kirjoitti:
Näin todettakoon. Jos sanoman ilmaisu onnistuu yhdellä sanalla, miksi käyttää alkuun väärää ja vielä yrittää kiemurrella siitä pois semanttisella kikkailulla, sen sijaan että heti alkuun todeta väitteen olleen väärä esitetyssä muodossa.
Arkikielessä ainakin itselläni on toisinaan tapana käyttää sanoja, jotka eivät ehkä sanakirjamerkityksiltään ole ko. tarkoitukseen niitä kaikkein parhaimpia/yksiselitteisimpiä, mutta joita silti käytetään. Esimerkkinä vaikkapa tuo varmasti-sanan käyttö tietyissä yhteyksissä varmaankin-sanan sijasta. Mutta moka mikä moka, ja nyt se on korjattu. Ja siis ei tuossa asiassa ole mitään kikkailua tai muutakaan vastaavaa. Minunkin mielestäni se lause tulkitsemallasi tavalla luettuna on väärä ja suorastaan absurdi. Ja sen lauseen tosiaankin tulkitsee juuri tuolla tavalla, koska ei voi tietää lukijan tarkoitusperiä eikä äänensävyä/-painoa. Tuohan nyt on sanomattakin selvää ja se voidaan todeta tässä vaikka yhteen ääneen. Virheellinen sanamuoto, joka on nyt korjattu. No problem. Ja vaikka en sitä väitteeksi tarkoittanutkaan vaan lähinnä heitoksi, niin yhtä kaikki, virheellinen se sanamuoto joka tapauksessa on. Tämä tästä.
varjo kirjoitti:
Mutta toiset sentään oppivat jotain tekemisistään, tämä ei tunnu olevan sinulle kovinkaan helppoa, koska toistat samoja virheitä kuin minä 4 vuotta sitten.
Missä yhtäläisyydet? Minä kirjoitin nyt jotain, joka ei pitänyt paikkaansa. Korjasin sanomaani heti väärinkäsityksen tajuttuani, koska lauseen tarkoitus ei ollut se, jollaiseksi sen aivan ymmärrettävästi tulkitsit. Mutta moka oli siis minun, koska valitsin sanani huonosti. Nyt asia on korjattu. Eikä tilanne olisi sen kummempi, vaikka olisin sen tarkoittanut ihan sanatarkaksi väitteeksikin, kuten sinä ilmeisestikin haluat uskoa. Se virhe olisi siitä huolimatta tullut nyt myönnettyä ja korjattua.
Muutama vuosi sitten sinä puolestasi esitit järjettömän väitteen, jota puolustit kivenkovaa varmaan ainakin kymmenen (10!) viestin ajan mitä ihmeellisimmillä selityksillä ja jankutuksilla. Jos siis kyse olisi ollut väärinymmärryksestä, olisit taatusti asiasta maininnut heti aluksi ja korjannut väitteesi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ei tapahtunut, kunnes sitten lopulta umpikujassa ollessasi annoit ymmärtää, että olitkin tarkoittanut muuta kuin mistä oli jauhettu koko viestiketjun ajan. Aiemmin et kuitenkaan missään vaiheessa ollut korjannut asiaa. Tietysti olisit korjannut asian heti, jos kyseessä olisi ollut väärinkäsitys. Aivan kuten minä tein äsken. Missä siis ne yhtäläisyydet?
Toinen heittää virheellisen kommentin, huomaa virheensä ja korjaa sen oikeaan muotoon. Toinen taasen tekee virheellisen kommentin, alkaa puolustaa väitettään vimmatusti eikä missään vaiheessa anna ymmärtää, että olisi tullut väärinymmärretyksi. Hän jatkaa väitteensä tukemista siihen saakka, kunnes huomaa olevansa umpikujassa ja sitten heittää pelastusrenkaan. Tapauksethan eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Millä perusteilla siis sanot, että toistan samoja virheitä kuin sinä 4 vuotta sitten? Noilla tapauksillahan ei ole mitään muuta yhteistä kuin se, että molemmissa alkuperäinen lause oli virheellinen. Tällä kertaa kyse oli vain erehdyksestä, joka myönnettiin ja korjattiin. Silloin vuosia sitten sinun tapauksessasi näin ei tapahtunut. Sinä et missään vaiheessa väittelyn tuoksinassa korjannut väitettäsi tai sanonut, että kyse olisi ollut väärinymmärryksestä. Eli missä ovat ne yhtäläisyydet näiden tapausten välillä?
Se sinun suuri virheesihän oli juuri se, että takerruit puolustamaan täysin kestämätöntä väitettäsi. Eli ylpeytesi ei antanut periksi myöntää mokaasi ja besserwisseriyttäsi. Minä en taasen moiseen ole syyllistynyt, vaan korjasin ja myönsin virheeni. Enkä olisi syyllistynyt, vaikka olisin tuon aiemman heittoni väitteeksi tarkoittanutkin (kuten sinä ilmeisesti yhä luulet minun tarkoittaneen). Siinäkin tapauksessa olisin myöntänyt erheeni heti ja korjannut väitteen sanamuodon yksiselitteiseksi. En siis todellakaan pysty näkemään näitä tapauksia vastaavanlaisina, vaikka sinulla sellaista hinkua (ymmärrettävästi) tuntuu olevankin.
On viisainta, että jatkamme tätä keskustelua privaatisti (mikäli siis koet, että aihetta on vielä syytä käsitellä) emmekä sotke tätä puuta enää tämän enempää. Mutta sitä minä en niele, että sinä rinnastat tekemäni erehdyksen ja sen myöntämisen sinun vuosien takaiseen erehdykseesi ja sitä seuranneeseen epätoivoiseen hölmöilyysi. En perkeleessä hyväksy. Siksi tämä totaalinen off-topic oli bannin uhallakin tänne laitettava.