Urheilijan suoritusten kritisoinnin perusteista ja kohtuullisuudesta

[varjo]

En ota kantaa urheilun seuraamiseesi, mutta yhdistettyä et kyllä ainakaan ole kauhean aktiivisesti seurannut, jos tuo "tiedonjyvänen" on sinulta mennyt korvien ohi.

En seuraakaan, mutta urheilua seuraan, tämähän se pointti onkin.
Kyllähän historiaa tehdään joka vuosi eukonkantokisoissakin, mutta...

Kuten tässä nyt on jo toisen kirjoittajan toimesta tullut todettua, tuo viittauksesi johonkin helvetin runkosarjaan on täyttä paskaa. Ei maailmancup ole mikään "esikisa" olympialaisia tai MM-kisoja varten. Se on täysin erillinen, oma kilpailunsa, jossa menestyminen vaatiin nimenomaan jatkuvaa näyttöä, yksittäisen onnistumisen/onnenkantamoisen sijaan. Ennemminkin voisit verrata vaikkapa yksittäisen jääkiekon MM-finaalin voittamista siihen, että joukkue voittaa Stanley Cupin, joka vaatii 16 voittoa matkan aikana. Kumpi vaatii sitä jatkuvaa ja pitkäaikaista tasoa ja kumpi korostaa yksittäistä onnistumista? Ja kumpaan tällöin myös erinäiset satunnaistekijät vaikuttavat enemmän? Aivan, siihen yksittäiseen otteluun. Sen voi voittaa melkein kuka vaan, mutta 16 voittoa joukkue ei ota tuurilla. Tosin mielestäni tuollainen vertaaminen on täysin typerää, koska eivät nuo asiat ole keskenään verrattavia.

Kyse ei ole siitä, onko runkosarja esisarja pleijareihin vai ei, vaan siitä, mitä siitä jää käteen katsojille.
NHL:n runkosarjan voittaminen on kiva juttu, mutta ne tosipelit ovat ne, joita fanit tahtovat voitettavan.
Samoin maailmancupin ja arvokisojen välillä, jos ei muu auta niin tarvitseeko tässä alkaa kaivamaan esiin esim. katsojamääriä yhdistetyn maailmancupista (näytetäänkö edes sitä telkkarista) ja eilisestä kilpailusta.
Arvokisat vain ovat omassa sarjassaan verrattuna maailmancuppiin, samoin kuin runkosarjan _voittaminen_ on suhteessa sitten itse Cupin voittoon.

MM-kisojen voittaminen vaatii kyllä myös ne puolivälierien ja välierien voitot, puhumattakaan tietenkin (riippuen turnausmallista) alkulohkossa riittävän hyvin pärjäämistä. Silti, finaali on aina finaali. Stanley Cuppikin ratkeaa kuitenkin yhdessä ottelussa, toki parhaimmillaan se on se 7. ottelu, mutta sama se on, onko kyseessä 4., 5. vai kuudes ottelu. Toiselle joukkueelle se on kerrasta poikki.

Korostan edelleenkin (kun jostain syystä et tunnu tajuavan asiaa), että mielestäni ainakin osa Mannisen epäonnistumisista voidaan laittaa pään pettämisen piikkiin. Lisäksi mukana on ollut varmasti muitakin syitä. Huvittaa vain se, kuinka monet automaattisesti tuomitsevat kaikki epäonnistumiset samaan karsinaan. Sitä minä kritisoin.

Mutta eikö tässä ole lähinnä yhteisen nimittäjän esilletuomisesta.
Ilmeisesti arvokisoja Mannisen uran aikana on ollut 7 kappaletta ja näissä tuloksena 0 henkilökohtaista voittoa (vai peräti mitalia?).
Ja näissä kisoissa lienee ollut (mitenköhän kauan sprintti on ollut mukana kuvioissa) sitten se vähintään 10 starttia, joissa kaikissa on tullut vesiperä.
Jos yhteistä nimittäjää haetaan kisapaikkojen ja valmennustiimienkin vaihtuessa, niin kait se Mannisen pää on ainoa joka on ollut mukana jokaisessa kisassa.

Kannattaa myös muistaa se tosiasia, että vaikka Manninen on jo monissa arvokisoissa ollut potentiaalinen mitaliehdokas, ei hän ole vielä pitkään ollut selkeä, ns. varma mitalisti

Wikipedian listauksessa Maailmancupin osakilpailujen voittoja on jo kunnioitettavat 42 kappaletta, joten voittamista on kyllä harjoiteltu.

 

[Mace]

En jaksa enää jauhaa tästä asiasta, yksi lyhyt kommentti vain.

Wikipedian listauksessa Maailmancupin osakilpailujen voittoja on jo kunnioitettavat 42 kappaletta, joten voittamista on kyllä harjoiteltu.

Onhan sitä harjoiteltu, mutta suuri osa (varmasti reilusti yli puolet) noista MC-osakilpailuvoitoista on tullut vasta parin-kolmen viime kauden aikana. Ja vasta kyseisenä ajanjaksona katson Mannisen olleen selkeä mitalisuosikki, aiemmin hän oli vain yksi ehdokas mitaleille, mutta ei tosiaankaan mikään "varma" mitalisti.

 

[siffa]

Omalta osaltani voin sanoa, että en pettynyt Mannisen suoritukseen Torinon ensimmäisessä yhdistetyn kisassa. Noin viikko sitten Manninen vihjasi Torinon raskaista olosuhteista ja että ne olisivat hänelle isokokoisena urheilijana vaikeammat kuin kevytrakenteisimmille kilpailijoille.
Olipa syy, mikä hyvänsä, niin Manninen itse antoi vihjeen siitä, että menestys arvokisoissa saattaa jälleen kerran karttaa häntä.
Kun olin valmistautunut siihen, että maitohapot saattavat tehdä tepposet Manniselle, ei ollut yllätys, kun hän alkoi jäädä kärkiporukasta.
Hyvin menneen mäkiosuuden jälkeen ja Mannisen positiivisen esiintymisen hämäännyttämänä olin kuitenkin Mannisen mitalista jo itsekin lähes varma.

Mitä keskustelun aiheeseen tulee, niin mielestäni kritiikkiä saa ja on hyväksyttävää penkkiurheilijan antaa huippu-urheilijan odotettua huonompaa suoritusta arvioidessaan. Kohtuus määräytynee niistä odotuksista, joita kullakin on henkilökohtaisesti ollut kulloinkin urheilijan menestymisen suhteen.

Urheilijan ja varsinkin kestävyysurheilijan liian koville maitohapoille liian nopeasti menon ymmärrän huonon suorituksen syyksi. Mitähän se "huono pään kestävyys" mahtanee tarkoittaa hiihdossa, joka on tyypillinen maitohappoja vastaan käytyvä kestävyyslaji? Tämä on tarkoitettu vakavaksi kysymykseksi, johon toivon vastausta esim. JA:n psykologi-osastolta. Voiko "huono pää" vaikuttaa fysiologisesti huippu-urheilijan äärimmilleen viritettyyn hapen- ja aineenvaihduntaan? Vielä kiinnostaisi tietää, onko tuolle "huonolle päälle" mitään tehtävissä esim. valmennuksellisin keinoin?

Mitä sitten Manniselle jää käteen kilpauransa jälkeen? Epäilemättä muhkea rahaläjä loistavasta maailmancup-menestyksestä. Manninen tulee olemaan todennäköisesti Janne Ahosen ja Mika Myllylän kanssa yksi kaikkien aikojen parhaiten tienanneista Pohjoismaiden hiihtolajien suomalaisista urheilijoista. Tästä olen Mannisen puolesta iloinen. Tiedettä ehtii Manninen tehdä hiihtouran jälkeen mielin määrin, jos kiinnostaa. Se lienee sitten paljon helpompaa kuin huippu-urheilijan uran saavuttaminen?

 

[varjo]

Urheilijan ja varsinkin kestävyysurheilijan liian koville maitohapoille liian nopeasti menon ymmärrän huonon suorituksen syyksi. Mitähän se "huono pään kestävyys" mahtanee tarkoittaa hiihdossa, joka on tyypillinen maitohappoja vastaan käytyvä kestävyyslaji? Tämä on tarkoitettu vakavaksi kysymykseksi, johon toivon vastausta esim. JA:n psykologi-osastolta. Voiko "huono pää" vaikuttaa fysiologisesti huippu-urheilijan äärimmilleen viritettyyn hapen- ja aineenvaihduntaan? Vielä kiinnostaisi tietää, onko tuolle "huonolle päälle" mitään tehtävissä esim. valmennuksellisin keinoin?

Eiköhän tuo happojen sieto ole juurikin niitä päähommia.
Toiset purevat huulta ja hiihtävät täysillä loppuun asti, toiset antautuvat kivulle ja hiihtelevät maaliin löysemmin.

Pari viikkoa sitten tulleessa taistelusukeltajadokkarissa näytettiin hyvin, miltä mies näyttää annettuaan _oikeasti_ kaikkensa, aivan samalta Manninen ei maalissa näyttänyt eikä kyllä sitten pärjännytkään. Eihän sitä tarvitse tajunnan rajamaille vetää, mutta kyllä kestävyyslajeissa näin oman kokemuksen mukaan paljon ratkaisee se, kuinka kovaa _kestää_ juosta/hiihtää.

Samalla lailla jääkiekon puolella toiset reagoivat loukkaantumisiin tosipeleissä erilailla kuin toiset. Tiettyjen pelaajien kohdalla ei ole harvinaista, että superkovan runkosarjan jälkeen pelataankin pudotuspelit kirjaimellisesti nollilla samaan aikaan kun vastustaja painaa se kuuluisa 110% lasissa.

Ja toki, tiedettähän Manninen ehtii tehdä myöhemminkin, mutta tämähän ei ollutkaan vertailun pointti. Tieteentekijänä Manninen voi tehdä oikeasti merkittävää työtä, mutta konferenssimatkalta tullessaan ei lentokentällä enää olekaan kannattajajoukkoa ja baareihin ei (kärjistetysti) enää pääsekään Jokisen "etsä tiedä kuka mä oon"-fraasilla. Elämä on valintoja täynnä, mutta jos tekee valinnan satsata huippu-urheiluun, niin sitten myös kantaa taakan kritiikistä ja erilaisista vaatimuksista.

 

[Mace]

Eiköhän tuo happojen sieto ole juurikin niitä päähommia.
Toiset purevat huulta ja hiihtävät täysillä loppuun asti, toiset antautuvat kivulle ja hiihtelevät maaliin löysemmin.

Tuolla voi olla hyvinkin merkitystä silloin, kun puhutaan tiukasta taistelusta, jossa molemmat osapuolet ovat jo väsyneitä, mutta puskevat sisun voimalla eteenpäin. Nyt kyse oli kuitenkin siitä, että kärkimiehet olivat valovuoden Mannista edellä, ei siinä mikään henkinen kantti asiaa ratkaissut. Fysiikka ei yksinkertaisesti antanut rahkeita taistella voitosta.

 

[varjo]

Tuolla voi olla hyvinkin merkitystä silloin, kun puhutaan tiukasta taistelusta, jossa molemmat osapuolet ovat jo väsyneitä, mutta puskevat sisun voimalla eteenpäin. Nyt kyse oli kuitenkin siitä, että kärkimiehet olivat valovuoden Mannista edellä, ei siinä mikään henkinen kantti asiaa ratkaissut. Fysiikka ei yksinkertaisesti antanut rahkeita taistella voitosta.

Mikä fysiikka? Kyllähän Manninen on vuoristossa treenaillut ja varmaankin alppimajoissa nostanut hemoglobiinitasoaan. Ts. fysiologiset edellytykset pitäisi olla kunnossa ja vuosien kestävyysharjoittelu on varmasti nostanut myös hapenottokyvyn henkilökohtaiselle maksimitasolle.

Korkeus, Pragelago näyttäisi olevan 1500 metrin korkeudessa,
Val Di Fiemme, missä Manninen voitti aivan äskettäin on samalla tasolla.
Seefeld, kaksi voittoa myöskin aivan äskettäin, korkealla sekin.

Iso koko? Ei Björn Dähliekään pieni kaveri ollut ja parit kisat taisi voittaa (toki hannestakin kompaten, tuntisin skidisti vahingoniloa jos jotain paljastuisi).
Yhdistetyn tulosluettelossa pronssimitalisti Moan on Mannisen kokoinen.

Mikä tämä mystinen fysiikka on, mikä ei mahdollistanut voittoa?

 

[Mace]

Mikä tämä mystinen fysiikka on, mikä ei mahdollistanut voittoa?

Niin, siis totesin vain, että uskon Mannisen hyytymisen selittyvän fysiologisilla syillä, en henkisillä. Sitä minä en tietenkään tiedä, että mitä nuo syyt ovat, eikä sitä tiedä varmasti tarkkaan kukaan muukaan. Seuraavassa pieni lainaus YLE:n urheilusivuilta:

Pragelaton olympialadut kiertelevät 1550-1600 metrin korkeudessa, kun Mannisen hallitsemalla maailmancup-kiertueella noustaan äärimmillään 1200 metriin. 400 metrin korkeusero vuoristossa on kestävyyssuorituksen kannalta erittäin merkittävä.
.
.
.
Varsinkin joukkueen majoitusratkaisu puhutti. Suomalaiset yhdistetyn miehet ovat asuneet ensimmäiset kisapäivät Sestrieren olympiakylässä yli 2000 metrin korkeudessa. Norjan, Saksan ja Itävallan joukkueet, samoin suomalaiset maastohiihtäjät, ovat pitäneet majaa alusta asti olympialatujen tasalla; siis noin 1500 metrissä.
.
.
.
Suomen joukkueen lääkärin Tommi Vasankarin mukaan kestävyysurheilijoiden kannattaisi vuoristossa asua aina samalla korkeudella, jossa kilpailut pidetään.

- On helppoa olla jälkiviisas. Varmasti näitä asioita oli mietitty kunnolla. Nyt asutaan joka tapauksessa alempana ja se on positiivinen asia. Hannulla on tulevissa kisoissa täydet mahdollisuudet menestykseen. Mitään fyysistä estettä sille ei pitäisi olla, Vasankari arvioi.

Hankalapa minun on sanoa, mikä meni pieleen ja mitä tehtiin väärin. Uskon kuitenkin ammattilaisia siinä, että olosuhteilla on voinut hyvinkin olla vaikutuksensa Mannisen epäonnistuneeseen suoritukseen. Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että epäonnistuminen on monen tekijän summa enkä ole allekirjoittanut väitteitä siitä, että taaskaan ei vaan pää kestänyt. Enkä allekirjoita edelleenkään.

 

[Kapo]

Ottamatta nyt sen enempää kantaa tähän aiheeseen, täytyy mun kysyä että mikä ihmeen puoskari tuo lekuri-äijä on? Maksetaanko sille palkkaa ja jos niin mistä? Eli siis on ehdottoman tärkeää asua samalla korkeudella kuin hiihtää? Et sitten viitsinyt ennen sanoa? Piti odottaa että hommat kusee ensin?

 

[Mace]

Ottamatta nyt sen enempää kantaa tähän aiheeseen, täytyy mun kysyä että mikä ihmeen puoskari tuo lekuri-äijä on? Maksetaanko sille palkkaa ja jos niin mistä? Eli siis on ehdottoman tärkeää asua samalla korkeudella kuin hiihtää? Et sitten viitsinyt ennen sanoa? Piti odottaa että hommat kusee ensin?

En tiedä herrasta sen enempää, mutta tuo majoitustilannemöhläyshän oli kuulemma rahapulasta johtuva asia. Ei kuulemma ollut varaa majoittaa porukkaa maksulliseen majoitukseen ja ilmainen majoitus olisi löytynyt vain kahdelle urheilijalle. Manniselle sitä oli tarjottu, mutta hän oli kieltäytynyt, koska hän halusi, että koko joukkue majoittuu samassa paikassa. Nyt oli sitten joidenkin peruutuspaikkojen kautta löytynyt majapaikka alempaa koko yhdistetyn porukalle. Klinga ja Niemi-Nikkola syyttelevät tapahtuneesta toisiaan. Klinga sanoi, ettei Niemi-Nikkola antanut muita majoitusvaihtoehtoja, kun taasen N-N on järkyttynyt siitä, että nuo kaksi majapaikkaa on jätetty tyhjilleen eikä kukaan suomalaisurheilijoista ole niitä käyttänyt. Kenellekäs se tämän vuoden Pena-Trophy olikaan menossa?

 

[MS]

Seuraavassa pieni lainaus YLE:n urheilusivuilta:

Koko uutinen löytyy täältä, jos joku haluaa lukea sen: http://www.yle.fi/urheilu/torino/looppi/id30286.html

 

[Pallister]

Missä on julistanut? Suomalaiset toimittajat ovat julistaneet tätä, mutta Hannun itse sanomaksi en ole tällaista nähnyt tai kuullut.

Veikkaajassa 7.2.2006:
"Kyllä se henkilökohtainen mitali sieltä tulee"

 

[hannes_ko]

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin olen erittäin pettynyt Suomen joukkueen suorituksiin tositaiseksi. Vain Jaakko Tallus on ollut erinomainen. Matti Hautamäki hyppäsi tasollaan. Markku Koskelta perussuoritus riittin säälipronssiin. Paavo Puurunen on pitänyt pintansa, Lauri Pyykönen ja Aino-Kaisa Saarinen eivät mokanneet. Curlingista en vielä anna arvosanaa. Naisten jääkiekkoa en ole seurannut.

Tositaiseksi esiintyminen on siis ollut hyvin vaisua. Kolme kultasaumaa on pilattu. Liian monia ei tarjota enää.

 

[ms.qvist]

Onhan nuo huumekartellit jne jutut hienon kuulosia mutta ei niilla ole mitaan tekemista Escobarin murhan kanssa.

Tahan on sitten aivan turha kaivella espn tai muun vastaavan jenkkifirman linkkeja koska ne ei pida paikkaansa. Espanjaksi loytyy ihan kolumbialaisten omilta sivuilta pikkasen luotettavampaa tietoa.

Niin tai sitten ne kolumbialaisten omat uutiset on "siistitty" jottei maan julkisuuskuva aivan kauheasti likaantuisi, meinaan vaan sitä, että tapaus Escobarista ja muista kolumbialaisista tapetuista jalkapalloilijoista on tullut jokunen vuosi sitten televisiosta dokumentti jonka aineistona oli myös kolumbialaista materiaalia ja sen mukaan hyvin usein murhien taustalta löytyvät juuri rahansa menettäneet huumekartellin jäsenet, samaisessa dokkarissa mainittin myös Escobarin murhan taustalta löytyvän Medellinin (?) huumekartellin, tekijä toki oli ihan joku "mattimeikäläinen" mutta murhan jäljet johtivat lopulta itse "sylttytehtaalle" - näin siis kyseisen dokkarin mukaan. Enkä todellakaan pitäisi ihmeenä sitä, että runsaasti peleihin rahanpesumielessä varojaan sijoittavat huumekartelleiden jäsenet rankaisisivat yksittäisiä epäonnistujia lyijymyrkytyksellä.

vlad.

 

[ms.qvist]

No mitenpä tuota nyt voisi tieteellisesti todistaa, varsinkaan, kun Manninen on vasta tällä kaudella tuon urotyönsä tehnyt. Ihan terveellä järjellä sitä vain ajattelin sillä tavalla, että historiaa tehnyt urheilija ei varmasti ainakaan kovin huonosti jää ihmisten mieleen. Mutta saatan toki olla väärässäkin.

Niin, jäähän hän toki yhdistettyä seuraavien mieleen nimenä mutta onko tästä lainkaan hyötyä mainostuksellisessa mielessä Suomelle, muistaako kukaan, että Manninen tulee Suomesta vai muistavatko he vain sen, että kyseessä on joku "Manninen"? Jos muistavat vain Mannisen mutta eivät Suomea on aivan turha vedota aina siihen, että suomalainen voittaja kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla.

Minä suhtaudun kovin skeptisesti siihen, että urheilijan suorituksella ja menestymisellä olisi suurtakaan vaikutusta siihen millaiseksi Suomi-kuva maailmalla muokkautuu. Suurin osa ihmisistä ei ennen tätä kautta tuntenut Mannista eikä suurin osa ihmisistä tunne häntä kauden jälkeenkään, veikkaan, että Suomestakin löytyy ihmisiä jolle nimi Manninen on yhtä tyhjän kanssa ja hänen saavutuksensa täysin merkityksettömiä.

vlad.

 

[Mace]

Niin, jäähän hän toki yhdistettyä seuraavien mieleen nimenä mutta onko tästä lainkaan hyötyä mainostuksellisessa mielessä Suomelle, muistaako kukaan, että Manninen tulee Suomesta vai muistavatko he vain sen, että kyseessä on joku "Manninen"? Jos muistavat vain Mannisen mutta eivät Suomea on aivan turha vedota aina siihen, että suomalainen voittaja kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla.

Minä suhtaudun kovin skeptisesti siihen, että urheilijan suorituksella ja menestymisellä olisi suurtakaan vaikutusta siihen millaiseksi Suomi-kuva maailmalla muokkautuu. Suurin osa ihmisistä ei ennen tätä kautta tuntenut Mannista eikä suurin osa ihmisistä tunne häntä kauden jälkeenkään, veikkaan, että Suomestakin löytyy ihmisiä jolle nimi Manninen on yhtä tyhjän kanssa ja hänen saavutuksensa täysin merkityksettömiä.

Asiana ihan hyvää pohdintaa, mutta ajautuu sivuraiteelle alkuperästään. Kyse oli nimittäin karkeasti ottaen siitä, että jos urheilija pärjää vain maailmancupissa, mutta ei arvokisoissa, hän ei kuulemma edistä Suomen mainetta maailmalla. Siihen minä totesin, että kyllä maailmancupin suvereeni valtias jää varmasti ihmisten mieliin, kuten jää arvokisavoittajakin. En ottanut lainkaan kantaa siihen, että onko menestyvällä urheilijalla ylipäätään positiivista vaikutusta edustamansa maan julkisuuskuvaan, koska se oli aiheen kannalta aivan toissijainen asia.

 

[Iker]

Jos henkilö X (joko suomalainen tai minkä tahansa maalainen) ei ole ikinä kuullutkaan Hannu Mannisesta, näkisin että yksi tai kaksi olympiakulta(a) ei tuota asiaa juurikaan muuta.

Seuraan aika paljon urheilua, mutta kyllähän kesä- sekä talviolympialaisissa on näitä vakionimiä tietyissä lajeissa, jotka aina pyörivät mukana ja pärjäävät, mutta enpä enää vuoden tai parin päästä kulloisistakin kisoista pysty kovinkaan tarkasti sanomaan, kuka on voittanut mitä ja minäkin vuonna.

Ja jos joku nimenomaan yhdistettyä seuraa, niin uskoisin Mannisen nimen jäävän mieleen juurikin suvereenin maailmancup-voittonsa vuoksi. Paremmin jonkun katsojan mieliin saattaa jäädä nähdynkaltainen ainutlaatuisen nopeasti saavutettu maailmancupin voitto ja pitkin talvea jatkuva hallinta, kuin esim. värittömän peruskisan jälkeen varmistettu oletettu olympiavoitto.

Toki, jos olympialaisille annetaan tämä jumalallinen arvostus, mitä jotkut täällä tuntuvat tekevän, ei urheilijan muulla uralla ja saavutuksilla taida olla enää mitään väliä. Vain olympiavoittajat muistetaan... Jaa, joillekin ehkä näin, itse kyllä osaan arvostaa urheilijoiden muita suurtekoja ihan yhtä korkealle kuin yksittäisten arvokisojen mahdollisia menestyksiä, ja halutessani kykenen muistamaan nimet muistakin yhteyksistä kuin olympialaisista.

Ja ei, en vähättele olympialaisten arvoa, kovat kekkerithän nämä aina ovat. Mielestäni kyseiset kisat eivät kuitenkaan vähennä urheilijoiden muilla areenoilla esittämiä urotekoja.

Mutta joo, taitaa mennä ohi ketjun ideasta, mutta tulipahan mieleeni. Ja tuosta Escobarista vielä: Eikö se ollut valitettava onnettomuus koko turma, jonkun metsästäjän harhalaukaus? Ampui vahingossa kymmenisen kutia futaajaraukan ylätorsoon, kun luuli tätä hirveksi.

 

[varjo]

Asiana ihan hyvää pohdintaa, mutta ajautuu sivuraiteelle alkuperästään. Kyse oli nimittäin karkeasti ottaen siitä, että jos urheilija pärjää vain maailmancupissa, mutta ei arvokisoissa, hän ei kuulemma edistä Suomen mainetta maailmalla. Siihen minä totesin, että kyllä maailmancupin suvereeni valtias jää varmasti ihmisten mieliin, kuten jää arvokisavoittajakin. En ottanut lainkaan kantaa siihen, että onko menestyvällä urheilijalla ylipäätään positiivista vaikutusta edustamansa maan julkisuuskuvaan, koska se oli aiheen kannalta aivan toissijainen asia.

Missäköhän kohtaa tämä edustusnäkemys on esitetty, en kyllä muista nähneeni kenenkään sanovan ettei maailmancupissa Suomen näkyvyys kasvaisi.

Sinänsä hupaisa kuriositeetti tuo "varmasti" jos muistelee vanhoja keskusteluja. Kerrotko perusteet tuolle "varmasti muistiin jäämiselle", jos kerta minä normaalina urheilua seuraavana ihmisenä en edes tiennyt tapahtuneesta ennen tätä keskustelua. Itseasiassa eikö jo oma tietämättömyyteni ja toisaalta selvä tietoni Lajusen olympiakullasta kerro päinvastaista kuin "varmasti".

Jos halutaan tutkia asiaa kvantitatiivisesti, voi miettiä mikä on yhdistetyn maailmancupin mediapeitto vs. olympialaiset.

 

[Mace]

Missäköhän kohtaa tämä edustusnäkemys on esitetty, en kyllä muista nähneeni kenenkään sanovan ettei maailmancupissa Suomen näkyvyys kasvaisi.

Kirjoitit aiemmin näin:

Maailmancupissa urheilija takoo rahaa ja mainetta lähinnä itselleen, mutta tuet ovat pääsääntöisesti niitä kisoja varten, joissa urheilijat edustavat maatansa.

Tuosta minä tein sen johtopäätöksen, että MC-kisoissa urheilijan edustama maa ei mielestäsi saa juurikaan positiivista media-arvoa, toisin kuin arvokisoissa. Ja tuohon vlad sitten kommentoi, että tuoneeko urheilija ylipäätään positiivista media-arvoa edustamalleen maalle. Jos tulkitsin väärin kirjoittamaasi, pahoittelen tapahtunutta.

Kerrotko perusteet tuolle "varmasti muistiin jäämiselle", jos kerta minä normaalina urheilua seuraavana ihmisenä en edes tiennyt tapahtuneesta ennen tätä keskustelua. Itseasiassa eikö jo oma tietämättömyyteni ja toisaalta selvä tietoni Lajusen olympiakullasta kerro päinvastaista kuin "varmasti".

Sinä olet vain yksi henkilö, joten en pitäisi tarjoamaasi aineistoa kovinkaan järkevänä. Luotettavuudenkin voisin heti kyseenalaistaa jääviytesi takia. Jos kuitenkin haluat keskustella yksittäisen henkilön muistamisista ja hakea niistä yleistystä suurempiin massoihin, niin mitä sinulle kertoo se, että minä (ahkerana urheilun ja yhdistetynkin seuraajana) en muista tarkkoja vuosilukuja, jolloin Lajunen on voittanut arvokisamitaleja? En muista myöskään Bjarte Engen Vikin menestyskisojen vuosia. Enkä muista, mitä kisoja/mitaleja herrat ovat voittaneet. Sen kuitenkin muistan, että sekä Lajunen että Vik olivat melkein kilpailussa kuin kilpailussa kärjessä (oli kyse MC-osakilpailusta tai arvokisoista). He olivat kestomenestyjiä. Siitä minä heidät muistan. Joku yksittäinen arvokisoissa menestyvä jää täysin unohduksiin ainakin omissa muistikuvissani, jos kaverilla ei ole ollut jatkuvaa näyttöä vuosien varrelta. Yksilöllistä tuo muistaminen taitaa olla.

Jos yleisesti ottaen tarkastellaan tuota aiempaa kommenttiani, niin eikö ole sangen oletettavaa, että jos joku voittaa maailmancupin aivan poikkeuksellisella tavalla, henkilö jää ihmisten muistiin, jos he yhtään lajia seuraavat? Tyyppihän on joka kilpailussa kärjessä. Jos taasen ajatellaan urheilijaa, joka sattuu voittamaan yksissä arvokisoissa kultaa, mutta muita näyttöjä ei ole eikä tule, kenen mieliin sellainen urheilija jää? Ainakaan muuten kuin onnekkaana tähdenlentona. Toki arvokisoja on paljon harvemmin kuin MC-osakilpailuja, mutta jos arvokisat voittaa aivan tavanomaisella tavalla tavanomaisen kilpailun jälkeen, niin onkohan se sen muistettavampaa kuin maailmancupin voittaminen aivan poikkeuksellisella tavalla. Minun mielessäni se ei sitä ole. Itse muistan paremmin (ja "positiivisemmassa" valossa) sen urheilijan, joka on jatkuvasti otsikoissa voittajana kuin sen, joka sattuu voittamaan yksittäisen arvokilpailun. Siksi oletan, että jatkuvaa näyttöä antanut urheilija jää varmasti ihmisten mieliin. Varmasti on siis tässä yhteydessä sama asia kuin varmaankin. Tämä siltä varalta, että oletit sen tarkoittavan jotain "enemmän".

 

[varjo]

Tuosta minä tein sen johtopäätöksen, että MC-kisoissa urheilijan edustama maa ei mielestäsi saa juurikaan positiivista media-arvoa, toisin kuin arvokisoissa. Ja tuohon vlad sitten kommentoi, että tuoneeko urheilija ylipäätään positiivista media-arvoa edustamalleen maalle. Jos tulkitsin väärin kirjoittamaasi, pahoittelen tapahtunutta.

Toivottavasti leipähommasi ei ole johtopäätösten tekeminen, koska sen verran rajusti tuossa teet oletuksia ja sitten lyöt lukkoon väitteen.

En ole yhdistetyn maailmancuppia ikinä seurannut, mutta ainakin mäkihypyn maailmancupissa kansallisuus on kohtalaisen toissijainen asia verrattuna sitten olympialaisiin tai MM-kisoihin, joissa ollaan selvästi jonkun maan edustajina.
Uskoisin, että sama pätee ainakin osittain myös yhdistettyyn.

Ja vaatii kyllä rajuja mutkien oikomisia, jos tuosta päättelee, että mielestäni maailmancupissa EI edistetä Suomen mainetta. Voisi jopa sanoa, että älä pistä sanoja suuhuni, jos perusteet ovat noin heppoisat.
Jos tarkkoja ollaan, niin "lähinnä itselleen" on hyvin kaukana siitä, että "vain ja ainoastaan itselleen" minkä voisi taas päätellä muodosta "hän _ei_ edusta maata" (kuulemma on tietenkin vain epäsuoraan viittaukseen liittyvä tekijä, eikä vähennä itse lauseen ehdottomuutta).

Sinä olet vain yksi henkilö, joten en pitäisi tarjoamaasi aineistoa kovinkaan järkevänä. Luotettavuudenkin voisin heti kyseenalaistaa jääviytesi takia.

Jos sanoo "varmasti" niin silloin yksikin taitaa olla liikaa, tosin okei, olen suomalainen.
Tein testin Ruotsissa asuvalle (no suomalaiselle sekin) broidille ja hänellekin Mannisen MC-voitto oli täysin tuntematon käsite.

Jos kuitenkin haluat keskustella yksittäisen henkilön muistamisista ja hakea niistä yleistystä suurempiin massoihin, niin mitä sinulle kertoo se, että minä (ahkerana urheilun ja yhdistetynkin seuraajana) en muista tarkkoja vuosilukuja, jolloin Lajunen on voittanut arvokisamitaleja?

Väität pokkana, että et muista Lajusen voittaneen kolmea kultaa Salt Lake Cityssä?
Mitä sillä väliä montako mitalia hän on voittanut joskus muulloin, jos uran kirkkain saavutus on mielessä.
Ja pointtihan on se, että kun sanot, että joku asia on "varmasti" niin silloin homma kaatuu jo siihen, jos useampi ihminen osoittaa väitteen vääräksi.

Jos yleisesti ottaen tarkastellaan tuota aiempaa kommenttiani, niin eikö ole sangen oletettavaa, että jos joku voittaa maailmancupin aivan poikkeuksellisella tavalla, henkilö jää ihmisten muistiin, jos he yhtään lajia seuraavat?

No "lajia seuraavat" on aika suppea ryhmä, kun puhutaan yhdistetystä, jos sitten verrataan olympiakisoja ja niitten uutisointia seuraavaan maailmaan.
Ja, itselleni maailmancup on kuin NHL:n runkosarja ja en nyt oikein osaa sanoa, muistanko sitä joukkuetta joka on tehnyt olemassaolevan voittoennätyksen tai vast. Chicago Bullssien 72-10 on aika kova suoritus, mutta se nyt on lähinnä muistissa koska Jordanin Bulls on muutenkin kaikkien aikojen koripallojoukkue...mitä Manninen ei arvokisaepäonnistujana ole yhdistetyn puolella.

Tyyppihän on joka kilpailussa kärjessä. Jos taasen ajatellaan urheilijaa, joka sattuu voittamaan yksissä arvokisoissa kultaa, mutta muita näyttöjä ei ole eikä tule, kenen mieliin sellainen urheilija jää?

Toki tähdenlennot, etenkin mäkihypyssä ovat poikkeus tässä asiassa, mutta toisaalta enhän minä ole sanonutkaan mitään ehdottoman varmaksi toisinkuin sinä. Toisaalta tuplakulta on jotain, mitä toistellaan vielä monessa olympiakoosteessa vuosia ja vuosia SLC:n jälkeen (Amman). Itseasiassa en edes muistanut tapahtunutta, ilman tätä koostetta, mutta nyt taas muistan ja ehkä ensi olympialaisiin mennessä olen taas unohtanut.

Se, että urheilijalla on ikuisen arvokisaflopin maine, ei kuitenkaan unohdu kovinkaan helposti. Siinä ei paljoa muutama maailmancupin voitto paina, etenkin kun voidaan aina spekuloida että olisiko voittoja edes tullut jos Lajunen ei olisi lopettanut.

 

[Mace]

En ole yhdistetyn maailmancuppia ikinä seurannut, mutta ainakin mäkihypyn maailmancupissa kansallisuus on kohtalaisen toissijainen asia verrattuna sitten olympialaisiin tai MM-kisoihin, joissa ollaan selvästi jonkun maan edustajina.
Uskoisin, että sama pätee ainakin osittain myös yhdistettyyn.

Kyllä arvokisat ovat enemmän maan edustamista, sitä mieltä itsekin olen. En kuitenkaan osaa arvioida sitä, miten suuri tuo ero on ja miten medianäkyvyyteen vaikuttaa yksi arvokisavoitto/koko kauden kestävä hallinta maailmancupissa. Ja pääasiassa urheilija tietysti edustaa itseään, maan saamaa julkisuusarvoa voivat sitten pohtia ne tahot, joita asia enemmän kiinnostaa. Mielestäni vain se aiempi ilmauksesi siitä, kuinka urheilija edustaa "lähinnä itseään" piti sisällään varsin vähäisen panoksen maan saamalle julkisuusarvolle. Siksi katsoin, että ei ole "väärin" ajatella, että koet tuon julkisuusarvon olevan "ei juurikaan" -tasoa. Nyt tuli sekin kuitenkin selville, kun sanoit, että tuo tulkinta oli virheellinen.

Jos sanoo "varmasti" niin silloin yksikin taitaa olla liikaa

Luitkos tuon suomennokseni tuolle varmasti-sanalle?

Väität pokkana, että et muista Lajusen voittaneen kolmea kultaa Salt Lake Cityssä?
Mitä sillä väliä montako mitalia hän on voittanut joskus muulloin, jos uran kirkkain saavutus on mielessä.

Puhuin ihan yleisesti Lajusen arvokisamenestyksestä, joka siis ei ole jäänyt minulle mieleen tarkasti. Ennen Salt Lake Cityähän tuota triplakultaa ei ollut, joten uran kohokohdan täytyi olla jokin muu asia. Jos se oli joku arvokisamitali, niin minulta sen vuosiluku on ainakin jäänyt muistista pois.

Ja pointtihan on se, että kun sanot, että joku asia on "varmasti" niin silloin homma kaatuu jo siihen, jos useampi ihminen osoittaa väitteen vääräksi.

Luitkos tuon "suomennokseni" tuolle varmasti-sanalle?

Ja, itselleni maailmancup on kuin NHL:n runkosarja ja en nyt oikein osaa sanoa, muistanko sitä joukkuetta joka on tehnyt olemassaolevan voittoennätyksen tai vast.

No, tuohan selittääkin sen, mikset ole kuullut Mannisen poikkeuksellisesta ylivoimasta. Kukapa sitä kaikkia runkosarjatilastoja jaksaisi mieleensä painaa. Tuosta maailmancupin vertaamisesta johonkin runkosarjaan oli jo aiemminkin puhetta ja se polku oli hyvin hedelmätön keskustelumme kannalta. En siis lähde sille tielle.

Toki tähdenlennot, etenkin mäkihypyssä ovat poikkeus tässä asiassa, mutta toisaalta enhän minä ole sanonutkaan mitään ehdottoman varmaksi toisinkuin sinä.

Luitkos tuon "suomennokseni" tuolle varmasti-sanalle?

Se, että urheilijalla on ikuisen arvokisaflopin maine, ei kuitenkaan unohdu kovinkaan helposti. Siinä ei paljoa muutama maailmancupin voitto paina, etenkin kun voidaan aina spekuloida että olisiko voittoja edes tullut jos Lajunen ei olisi lopettanut.

Tiedän toki, että "muutama" on venyvä käsite, mutta jos nyt kuitenkin pitäytyisimme yleiskielen normeissa emmekä käyttäisi ko. ilmausta, kun puhumme neljästäkymmenestäkahdesta (42) MC-osakilpailuvoitosta. Mitä tulee tuohon spekulointiisi Mannisen voitoista, niin kannattaa muistaa, että Lajusen kulta-aikoinakin Hannu keräili hyviä sijoituksia MC-kisoista ja silloin hänen mäkihyppynsä oli huomattavasti epävarmempaa kuin nykyään. Uskon siis, että kiirettä pitäisi Lajusellakin,jos meinaisi nykyisen Mannisen kukistaa. Siinä olisi varmasti kiinnostava parivaljakko.

Sitten ihan pieni irrallinen lisähuomio. Laitoin merkille, että yritit kovin aggressiivisesti puskea kommenttia siitä, että minä olen väittänyt jonkin asian olevan "varmasti" näin. Selvensin jo aiemmin, mitä tuolla sanalla tässä yhteydessä tarkoitin. Sinulta se jäi ilmeisestikin huomaamatta.. tai sitten jätit sen tarkoituksella huomaamatta. Tämän jälkeen et sitä kuitenkaan ainakaan voi olla huomaamatta.

 

[varjo]

Luitkos tuon suomennokseni tuolle varmasti-sanalle?

Tarkoitatko siis sitä, missä oikeastaan kiemurteletkin irti alkuperäisestä väitteestäsi. Jollen haistaisi tässä hieman palaneen käryä, voisin jopa hieman hykerrellä.

Puhuin ihan yleisesti Lajusen arvokisamenestyksestä, joka siis ei ole jäänyt minulle mieleen tarkasti. Ennen Salt Lake Cityähän tuota triplakultaa ei ollut, joten uran kohokohdan täytyi olla jokin muu asia. Jos se oli joku arvokisamitali, niin minulta sen vuosiluku on ainakin jäänyt muistista pois.

Lajunen lopetti 4 vuotta sitten, joten eiköhän tässä vaiheessa ole aika yhdentekevää mikä tilanne oli ennen SLC:tä. SLC:n jälkeen Lajunen on jäänyt historiaan Vikin kanssa triplamestarina, vai itseasiassa oliko sprinttiä Naganossa ts. onko Lajunen ainoa triplamestari lajin historiassa.

No, tuohan selittääkin sen, mikset ole kuullut Mannisen poikkeuksellisesta ylivoimasta. Kukapa sitä kaikkia runkosarjatilastoja jaksaisi mieleensä painaa. Tuosta maailmancupin vertaamisesta johonkin runkosarjaan oli jo aiemminkin puhetta ja se polku oli hyvin hedelmätön keskustelumme kannalta. En siis lähde sille tielle.

Mutta kysehän onkin tässä se, että väitän kuitenkin edustavani kohtalaisen paljon urheilusta kiinnostunutta ihmistä ja "lajiniilojen" tietämyksellä ei tässä asiassa ole niin suurta merkitystä.
Oma väitteeni on, että jos Manninen ei voita sprintissä kultaa, niin 4 vuoden päästä ei yleisesti muisteta Mannisen ylivoimaista maailmancup-voittoa, vaan ainakin itselleni jää ikuisen arvokisaflopin kuva mieleen.

Sitten ihan pieni irrallinen lisähuomio. Laitoin merkille, että yritit kovin aggressiivisesti puskea kommenttia siitä, että minä olen väittänyt jonkin asian olevan "varmasti" näin. Selvensin jo aiemmin, mitä tuolla sanalla tässä yhteydessä tarkoitin. Sinulta se jäi ilmeisestikin huomaamatta.. tai sitten jätit sen tarkoituksella huomaamatta. Tämän jälkeen et sitä kuitenkaan ainakaan voi olla huomaamatta.

Selvensit aiemmin? Ensin sanot "varmasti" ja seuraavassa viestissä sitten kiemurtelit irti siitä. Alkuperäinen väitteesihän tässä ontuu ja se ei semantiikalla muutu miksikään.
Varmasti kun on absoluuttinen termi, ei "enemmän" tai "varmaan". Jos olit sanomassa "varmaan", niin sitä varten on, yllättäen, oma sana minkä jo tässä vaiheessa arvaatkin. Nelisen vuotta sitten viilasit pilkkua "varmasti"-sanan merkityksestä, mutta nyt ääni onkin muuttunut erilaiseksi, juuri tämän takia herääkin epäilys.

 

[Mace]

Lajunen lopetti 4 vuotta sitten, joten eiköhän tässä vaiheessa ole aika yhdentekevää mikä tilanne oli ennen SLC:tä.

Tässä vaiheessa ehkä, mutta kuinka se voisi yleisellä tasolla olla yhdentekevää? Kaveri on rohmunnut metallia arvokisoista kahmalokaupalla, mutta ei ole jäänyt noista saavutuksistaan muistiin ennen triplakultaa. Eikös se ole aika merkityksellistä, kun arvioidaan arvokisamenestyksen merkitystä urheilijan muistettavuudelle? Mielestäni on. Itselleni Lajunen tosin oli aivan legendaarinen yhdistetyn mies jo ennen Salt Lake Cityäkin, vaikkei hänellä arvokisakultaa ennen sitä ollutkaan. Ja uskallanpa väittää, että niin hän oli monelle muullekin. Tuon aseman hän oli ainakin omassa mielessäni saavuttanut nimenomaan jatkuvalla näytöllä, ei millään yksittäisellä onnistumisella. Siksi koen maailmancup-menestyksen oleelliseksi osaksi urheilijan muistettavuutta. Tai toinen vaihtoehto on aivan poikkeuksellinen arvokisamenestys, joka tarkoittaa enemmän kuin vain yksittäistä voittoa. Sinä saat toki olla eri mieltä, ei minulla ole mitään suurempaa intohimoa vatvoa tätä asiaa enempää.

Selvensit aiemmin? Ensin sanot "varmasti" ja seuraavassa viestissä sitten kiemurtelit irti siitä. Alkuperäinen väitteesihän tässä ontuu ja se ei semantiikalla muutu miksikään.
Varmasti kun on absoluuttinen termi, ei "enemmän" tai "varmaan". Jos olit sanomassa "varmaan", niin sitä varten on, yllättäen, oma sana minkä jo tässä vaiheessa arvaatkin. Nelisen vuotta sitten viilasit pilkkua "varmasti"-sanan merkityksestä, mutta nyt ääni onkin muuttunut erilaiseksi, juuri tämän takia herääkin epäilys.

Mutta silloin neljä vuotta sittenhän oli tyystin eri tilanne, sinähän silloin nimenomaan tarkoitit sitä mitä sanoit, ja ihan kirjaimellisesti vieläpä. Etkä myöskään missään vaiheessa sanonut (vaikka väittely oli lähes loputtoman pitkä), ettet olisi tarkoittanut sitä, mitä ymmärsin sinun tarkoittaneen. Minä kuitenkin nyt välittömästi suurempien väärinkäsitysten välttämiseksi niin tein. Jos sinä et halua uskoa sanani merkitystä, niin mitäpä minä sitä sinulle sen kummemmin "vakuuttelemaan". Saat pitää uskosi.

Minä en ole jääräpää, joka ei voisi myöntää virhettään, joten voin sen aivan hyvin tehdä tässä vielä kertaalleen. Aiempi ilmaisuni oli huono ja epätarkka, mikä mahdollisti väärinkäsityksen syntymisen. Tarkoitin siis, että maailmancupin suvereeni kokonaisvoittaja jää _varmaankin_ ihmisten mieliin. Tuo on se "sanoma", jota siinä lauseessa hain. En siis tarkoittanut sitä, että tuollainen urheiliija _varmasti_ eli välttämättä jäisi mieliin. Nyt se on ainakin korjattu, niin ei tarvitse jatkaa väärinkäsitysten tiellä tämän enempää.

Heh, tiukkaa se näköjään varjolle tekee.. vieläkin.. tosin olihan se kyllä totaalinen nöyryytys sinulle, ei ihme ettet ole vuosien saatossakaan siitä toipunut. :)

 

[floikkari]

Aikamoinen vääntö on aiheesta saatu aikaan. Itse en henkilökohtaisesti jotenkin ymmärrä tuota tarvetta urheilijoiden mollaamiseen. Varsinkaan kun, ainakaan mun mielestä, ei ole esitettävissä mitään vedenpitävää syytä sille miksi vaikkapa tuossa mannis-casessa kävi miten kävi. Ja vaikka syy olisikin, vaikkapa hiihtourheilijan epäonnistumisen kohdalla esimerkiksi huono voitelu, niin ei niitä huoltajia silti tarvitse maanrakoon haukkua ivalliseen tapaan.
"Voitelit muuten ne sukset aika paskasti."

Kysynkin, että onko se jotenkin erityisen hirvittävä asia jos käykin niin, että urheilija hermoilee itsensä ulos mitaleilta? Onko esimerkiksi puutteellinen taitotaso helpommin hyväksyttävissä oleva asia? Ilmeisesti on, ainakin kun katselee näitä joidenkin kirjoittajien kommentteja asian tiimoilta.
Tulee väkisinkin mieleen, että näiden haaskalintujen mielestä tälläinen henkisen kantin ongelma on sellainen asia, josta pääsee yli kun vain vähän hermoilee vähemmän. Paradoksaalista? Masentuneellekin ihmiselle tekee oikein hyvää ottaa itseään hieman niskasta kiinni.

"EIPÄ KESTÄNYT MANNISEN POJAN PÄÄ TAASKAAN OIKEISSA KISOISSA!!!!"

Entäs sitten? Ymmärrän kyllä, että manninen tavallaan "petti" häneen kohdistetut odotukset, mutta en silti ymmärrä miksi pitää väkisin päästä lyömään lyötyä. Omasta mielestäni Manninen on lahja suomalaiselle urheilulle. Harmi kun ei tullut mitalia, mutta mikä oikeus kenelläkään on sitä häneltä vaatia?

Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että spekuloidaan sillä mikä meni pieleen.

Oma veikkaukseni on, että Mannisen oletettua heikompi esitys hiihtoladulla oli monen tekijän summa. Ehkäpä noilla vuoristo-olosuhteilla oli jonkinlaista merkitystä. Ehkä Mannisella oli vain huono päivä - edelliset treenit menneet huonosti tai muuta. Tuskin se ihan mytologinen ajatus on, että sillointällöin kuultavat puheet vaikkapa tilapäisestä yleisestä tukkoisuudesta ovatkin ihan oikeasti totta. Itse en ole sen enempää urheilua harrastanut, mutta uskoisin että aika veitsenterällä kikkailua on kilpailuihin valmistautuminen. Manninen itse kertoi kisan jälkeen haastattelussa että voitelu ei välttämättä ollut ollenkaan paras mahdollinen, ja muilla näytti menevän aika paljon helpommin eteenpäin. Taas yksi mahdollinen osatekijä. Ehkä Manninen hermoili hiihdon aikana ja jäykisteli itsensä sauvaa rutistaen hapoille.

Ja lopuksi. Mun käsittääkseni tuo yhdistetty ei ole edes niille hyvin menestyville urheilijoille mikään rahasampo. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta Lajunen taisi lopettaa ihan siitä syystä että tuon lajin parissa edes hyvin pienen ja kuivan leivän hankkiminen pöytään on aika kiven takana. Tietenkin ajat ovat tuostakin jo ehtineet muuttua.

Että semmoista tällä kertaa.

 

[hannes_ko]

Oma väitteeni on, että jos Manninen ei voita sprintissä kultaa, niin 4 vuoden päästä ei yleisesti muisteta Mannisen ylivoimaista maailmancup-voittoa, vaan ainakin itselleni jää ikuisen arvokisaflopin kuva mieleen.

Millaista aikaperspektiiviä haet? Kirjoitin tästä jo toiseenkin ketjuun, mutta olympiavoitto sinänsä ei tee kenestäkään kuolematonta. Onko Veikko Huhtanen kuolematon? Onko Esko Rechardt kuolematon? Marjut Lukkarinen (Rolig), Mikko Kolehmainen, Janne Lahtela? Ovatko he legendoja edes Suomen mittakaavassa? Mielestäni eivät.

Toisin päin, muistetaanko Juha Mieto pelkästään ikuisena arvokisafloppina?

Urheilijan jättämään kaikuun vaikuttaa urheilijan luonne, halu olla esillä ja tapa, millä menestyy tai jättää menestymättä.

Suomalaiset varmasti muistavat ainakin jonkin aikaa, että olipa se Manninen aika surkea arvokisoissa. Mutta kuinka kauan sen muistavat norjalaiset? Norjassa asuu se toinen kansa, joka tästä asiasta välittää edes jonkin verran.

Ja mitä väliä kaikella tällä edes on?

Manninen jää lajissaan historiaan siinä missä Kenji Ogiwara tai Fred Börre Lundberg. Eri meriiteillä, mutta kuitenkin. 30 vuoden päästä tunnekuohu on rauhoittunut. Harva jaksaa olla niin friikahtanut, että opiskelee tämän ajan urheilijoiden meriittejä. Ei silloin muisteta Ogiwaraa, Lundbergia tai Mannista. He ovat nimiä tilastokirjoissa.

Itse olen melkoinen urheiluhullu, mutta en kyllä osaa sanoa juuri mitään 1970-luvulla yhdistettyä hallinneista urheilijoista.

Kun joku kaltaiseni selaa 30 vuoden päästä tuloslistoja, hän huomaa, että Manninen oli lajissaan melko ylivoimainen, ja pisti voittotilastot uusiksi. Sen verran hän jaksaa asiaan perehtyä.

Yksi hyvä esimerkki on Pekka Päivärinta. Minua vanhemmat ihmiset pitävät häntä ikuisena luuserina. Minulle hän on maastojuoksun maailmanmestari.

 

[siffa]

Ja lopuksi. Mun käsittääkseni tuo yhdistetty ei ole edes niille hyvin menestyville urheilijoille mikään rahasampo. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta Lajunen taisi lopettaa ihan siitä syystä että tuon lajin parissa edes hyvin pienen ja kuivan leivän hankkiminen pöytään on aika kiven takana. Tietenkin ajat ovat tuostakin jo ehtineet muuttua.

Yritin nopeasti googlettaa noita maailmancupin yhdistetyn rahapalkintoja, mutta en löytänyt niistä mainintoja. Luulisin Mannisen eniten mc-voittoja saavuttaneena yhdistetyn miehenä keränneen jo melkoisen omaisuuden itselleen. Kaiken maailman sponsorirahat vielä siihen päälle. Kiinnostaisi minuakin tietää, onko urheilu tuonut Manniselle rahallisen turvan siirtyä vaikkapa opiskelumaailmaan niinkuin muistelisin Samppa Lajusen tehneen. Tuskinpa Lajusenkaan on tarvinnut turvautua opintolainoihin opiskelujen rahoittamiseksi.
Björn Dählie keskittyi voittamaan lähinnä mc-hiihtoja, koska voitoista maksettiin muhkeita rahasummia. Toki Dählie pärjäsi myös arvokisoissa Mannisesta (toistaiseksi) poiketen.