Urheilijan suoritusten kritisoinnin perusteista ja kohtuullisuudesta

[varjo]

Olisihan se pitänyt arvata, että "Coloradon puudelin" suurin fanipoika on täällä valittamassa epäonnistujien arvostelusta.

Urheilu on kovaa puuhaa ja "kohtuuttoman glorian*" vastapainona on sitten myös oltava valmis ottamaan tunnepohjaisia arvosteluja.
Jos lähtee ennakkosuosikkina kisoihin ja epäonnistuu aikalailla joka kerta, niin kyllähän sitä saa silloin kritisoida, että mihin urheilija-apuraha menee. Ei apurahan idea ole tietääkseni rahoittaa urheilijoitten "rahankeruuta" maailmancupeissa, vaan mahdollistaa valtion menestys arvokisoissa.

Ilmanala yms. ovat kehnoja selityksiä nykyurheilijoille, joitten hemoglobiiniarvot nostetaan aivan sallituille rajoille ja fysiologisesti jokainen huippu-urheilija on kuin koko elämänsä vuoristossa elänyt ihminen. Se, että kisat järjestetään vuoristossa, on ollut tiedossa jo mitä 8 vuotta?

Toisilla ei pää kestä ja silloin meidän penkkiurheilijoina on täysin sallittua arvostella heitä. Jos hannes kysyy moniko arvostelijoista on käynyt lenkillä kisojen aikana, voin omalta osaltani kysyä, miten paljon Manninen on viime vuosina tehnyt tutkimusta ihmiskunnan tulevaisuuden eteen. Jokainen sitten voi asettaa saavutukset omiin arvoluokkiinsa. Pointtinani ei kuitenkaan ole halventaa urheilun merkitystä, vaan vain tuoda esille sen, että voittajien saama "ylimitoitettu" kunnia ja mammona kyllä mielestäni myös oikeuttaa ylimitoitettuun kritiikkiin.


* Onko oikeasti mitään urheilua merkityksettömämpää puuhaa, jos verrataan asioita, joilla ihmiset elantonsa ja arvostuksensa hankkivat. Tämä siis verrattuna niihin tuhansiin ihmisiin, jotka tekevät tiedettä, avustustyötä tai vast. joilla on oikeasti merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.

 

[Mace]

Ei apurahan idea ole tietääkseni rahoittaa urheilijoitten "rahankeruuta" maailmancupeissa, vaan mahdollistaa valtion menestys arvokisoissa.

Onko tuo puhtaasti mutuasi vai onko jossain ihan mustaa valkoisella siitä, että apurahalla haetaan nimenomaan arvokisamenestystä eikä MC-menestys ole tuen arvoista?

Edit: Lisäkysymyksenä vielä se, että mikä on se sijoitushaarukka, johon tukea nauttivan urheilijan tulisi yltää? Eikö Mannisen 9. sija muka riitä? Varmasti riittää.

Toisilla ei pää kestä ja silloin meidän penkkiurheilijoina on täysin sallittua arvostella heitä.

Mielestäni kyse ei olekaan siitä, etteikö kritiikki olisi sallittua, vaan siitä, että se menee aivan överiksi ja jää esimerkiksi nyt vaille perusteita. Siis tuon pään pettämisen osalta. Epäonnistuminen ei aina selity pään pettämisellä, vaan voi selittyä monella muulla asiallakin. Tietyt tyypit vain eivät tunnu ottavan tuota lainkaan huomioon, koska ovat päättäneet, että suomalaisten mitalisuosikkien epäonnistumiset johtuvat aina heikosta pääkopasta..

Pointtinani ei kuitenkaan ole halventaa urheilun merkitystä, vaan vain tuoda esille sen, että voittajien saama "ylimitoitettu" kunnia ja mammona kyllä mielestäni myös oikeuttaa ylimitoitettuun kritiikkiin.

Olen samaa mieltä siitä, että urheilussa liikkuvat rahasummat ovat järjettömän suuria, mutta toisaalta ihmettelen, jos sinä et tajua markkinatalouden lakeja. Siellä missä raha liikkuu, siellä on myös varaa maksaa. Mielestäni olisi kohtuuttomampaa, jos urheilijoiden palkkiot olisivat paljon pienempiä ja kilpailujen järjestäjät käärisivät valtavat voitot taskuihinsa. Ja nuo valtavat rahamäärät kielivät juuri siitä, että urheilulla on suuri merkitys ihmisille. Eli ei sinulla kyllä olisi mitään syytäkään vähätellä urheilun merkitystä sillä perusteella, ettei se "auta" ihmiskuntaa tieteelliseen tutkimukseen verrattavalla tavalla. Ihmiskunta kun tarvitsee myös hyvin paljon erilaisia virkistäytymismuotoja, tapoja viettää laadukasta vapaa-aikaa. Urheilu on yksi keino siihen eikä sen merkitystä voi todellakaan vähätellä, vaikkei sillä tavalla syöpälääkettä saadakaan kehitettyä.

* Onko oikeasti mitään urheilua merkityksettömämpää puuhaa, jos verrataan asioita, joilla ihmiset elantonsa ja arvostuksensa hankkivat. Tämä siis verrattuna niihin tuhansiin ihmisiin, jotka tekevät tiedettä, avustustyötä tai vast. joilla on oikeasti merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.

On melkoisen hankala arvioida noin erilaisia asioita keskenään, mutta kyllä itse näen urheilulla olevan hyvin tärkeä rooli ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin virkistäytymistapaan, jotka tuovat vaihtelua arkielämän kiemuroihin.

 

[hannes_ko]

Olisihan se pitänyt arvata, että "Coloradon puudelin" suurin fanipoika on täällä valittamassa epäonnistujien arvostelusta.

Avausviestissäni kysyn, onko kohtuullista syyttää urheilijaa maanpetturiksi. Missä vaiheessa minä olen puhunut yhteiskunnallisesta vastuusta? Minun mielestäni on kauhea katsella tällaisia ihmisiä, joiden ajattelua sumentaa joku dogma. Päähän ei silloin mahdu mitään muuta. Urheilu on hauskaa puuhaa. Kai hauskaakin saa olla, vaikka se ei olisikaan yhteiskunnan kannalta varsinaisesti hyödyllistä. Toisaalta ilon merkitystä vaikkapa seuraavan päivän työsuoritukseen on hankala mitata. Mutta mitata kai pitäisi?

Kerronpa eräästä irc-keskustelusta. Yhtensä synkkänä yönä #jatkoaika-kanavalla eräs henkilö tuli selittämään, kuinka Virpi Kuitunen ei saanut Lahden MM-kisojen kärystään rangaistusta, vaan selvisi Kari-Pekka Kyrön otettua syyt niskoilleen. Lisäksi sama henkilö väitti, että Kaisa Varis on kärynnyt kolme kertaa.

Jokainen tietää, että kyseiset heitot ovat heikkoja provoja, heitetty aivan lonkalta ilman mitään tietopohjaa. Tällaista juttua kuitenkin on jatkuvasti liikkeellä. Selkäänpuukottaminen on niin hauskaa puuhaa, että intohimo sumentaa ajattelun. Minä kyseenalaistan tämän typeryyden.

Se, että muualla maailmassa oltaisiin vielä tyhmempiä, ei saa vaikuttaa siihen, mikä meistä on tyhmää. Perusteeton kampittaminen, vahingonilo ja toisen epäonnelle nauraminen, tappuhkaukset ja paskan postittaminen (Ulmalan tapaus) on tuomittava.

Olen suunnattoman pettynyt Mannisen suoritukseen ja miehen tuulettelu eilen häiritsi minua todella rankasti. Kritisoida saa ja pitää. Manninen on nyt kahdesti epäonnistunut arvokisoissa, kun hän on ollut suosikki lajissaan. Se on paha tapa.

Mutta kuten Jari Porttila sanoi, Suomi ei menettänyt mitään, Hannu menetti mitalin. (Äläkä viitsi vinoilla, tiedän kyllä kaikki vitsit, jotka liittyvät Sporttilan lainaamiseen auktoriteettina.)

Itse lähden tästä lenkille. Lenkkeily on pitänyt minut terveenä, mikä osaltaan on helpottanut aiheuttamaani taakkaa yhteiskunnalle. Tai jotain.

 

[varjo]

Onko tuo puhtaasti mutuasi vai onko jossain ihan mustaa valkoisella siitä, että apurahalla haetaan nimenomaan arvokisamenestystä eikä MC-menestys ole tuen arvoista?

Eihän sitä tarvitse olla mustalla valkoisella missään, kysehän on puhtaasti siitä mitä me veronmaksajat yleisesti odotamme vastineeksi tuesta.
Olympialaiset 4 vuoden välein ovat talviurheilijan tärkeimmät kilpailut ja käsittääkseni olympiamenestys on myös merkittävä kriteeri tukia päätettäessä.

Jos voittaa järjestään "rahakilpailuja" kauden aikana niin tällöin 9. sija ei ole hyvä saavutus, vaikkakin uskoisin että olympiakullasta saatavat bonukset varmaan olisivat merkittävä osuus Mannisen vuosituloissa (mikä tekee "rahaperusteesta" vähän huonomman vrt. jääkiekkoilijat).

Vain voittajat muistetaan, eivätkä minua henkilökohtaisesti kiinnosta tippaakaan "hyvät suoritukset". Joku toinen suhtautuu asiaan toisella tapaa, mutta näin saakin suhtautua.
Enkä minä ole Mannisen apurahaa viemässä poiskaan, mutta en silti ymmärrä miksei häntä saisi arvostella niillä määreillä mitä kukin itse tuntee osuviksi. Jos jonkun mielestä Manninen on maanpetturi, niin olkoon niin. Toiselle Manninen on hyvän suorituksen tehnyt olympiaurheilija.

Mielestäni kyse ei olekaan siitä, etteikö kritiikki olisi sallittua, vaan siitä, että se menee aivan överiksi ja jää esimerkiksi nyt vaille perusteita. Siis tuon pään pettämisen osalta. Epäonnistuminen ei aina selity pään pettämisellä, vaan voi selittyä monella muulla asiallakin. Tietyt tyypit vain eivät tunnu ottavan tuota lainkaan huomioon, koska ovat päättäneet, että suomalaisten mitalisuosikkien epäonnistumiset johtuvat aina heikosta pääkopasta..

Tunnepohjainen reagointi on tunnepohjaista reagointia. Kuten olen yrittänyt sanoa, niin samalla lailla reagoidaan voittamiseen.
Jostain syystä jotkut urheilijat eivät koskaan menesty henkilökohtaisissa kisoissa arvokisoissa, aika ihme että aina ne "muut syyt" iskevät samoissa paikoissa.

Olen samaa mieltä siitä, että urheilussa liikkuvat rahasummat ovat järjettömän suuria, mutta toisaalta ihmettelen, jos sinä et tajua markkinatalouden lakeja.

En minä puhunut rahasta ainoastaan palkkana vaan myös "glooriana".
Hyppele vähän mäessä ja voita kultaa, niin lentokentällä on puoli Suomea odottamassa sankariaan jne.

Markkinatalous on tuttu juttu, mutta missä kohtaa markkinatalous kieltää ylireagoinnin tappioihin?

Ja nuo valtavat rahamäärät kielivät juuri siitä, että urheilulla on suuri merkitys ihmisille. Eli ei sinulla kyllä olisi mitään syytäkään vähätellä urheilun merkitystä sillä perusteella, ettei se "auta" ihmiskuntaa tieteelliseen tutkimukseen verrattavalla tavalla.

Lue viestini ajatuksella läpi.
Kyse oli vain tuoda esille se ero arvostuksessa mikä urheilulla ja toisaalta tieteellä on. Urheilusuorituksia arvostetaan hyvin paljon ja tunnepohjaisesti, koska eihän urheilussa mitään ihmiskunnan kannalta merkittävää saada aikaan.
Tämän huomioonottaen myös negatiivinen kritiikki on oikeutettua, koska niin kohtuutonta on myös positiivinen arvostus suhteessa muihin elämän aloihin.

Enkä missään kohtaa olisi pienentämässä urheilijoitten rahoja, ei se minulta pois ole. Lähinnä mielestäni henkilö, joka tienaa 4,5 miljoonaa dollaria kaudessa kiekkojen väistelemisestä, on sitten myös velvollinen kestämään rankempaakin palautetta (muttei nyt tietenkään väkivaltaa/uhkailua).

Manninen ei tietenkään tienaa yhtä paljoa kuin Theodore, mutta tilanne on muuten sama.

On melkoisen hankala arvioida noin erilaisia asioita keskenään, mutta kyllä itse näen urheilulla olevan hyvin tärkeä rooli ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin virkistäytymistapaan, jotka tuovat vaihtelua arkielämän kiemuroihin.

Enhän minä tätä vaikutusta missään kiistäkään.

 

[varjo]

Kerronpa eräästä irc-keskustelusta. Yhtensä synkkänä yönä #jatkoaika-kanavalla eräs henkilö tuli selittämään, kuinka Virpi Kuitunen ei saanut Lahden MM-kisojen kärystään rangaistusta, vaan selvisi Kari-Pekka Kyrön otettua syyt niskoilleen. Lisäksi sama henkilö väitti, että Kaisa Varis on kärynnyt kolme kertaa.

Niin ja tätä keskustelua ennen joku toinen keskustelija taisi puhua jotain provosoitumisesta yms.
Ja kun katsot ne logit läpi, huomannet etten missään vaiheessa väittänyt juuri mitään, enemmänkin vain heittelin epämääräisiä muistikuvia asioista.

Se, että muualla maailmassa oltaisiin vielä tyhmempiä, ei saa vaikuttaa siihen, mikä meistä on tyhmää. Perusteeton kampittaminen, vahingonilo ja toisen epäonnelle nauraminen, tappuhkaukset ja paskan postittaminen (Ulmalan tapaus) on tuomittava.

Millä lailla perusteeton vahingonilo?
Eikö se ole aikapaljolti kiinni siitä, miten ihminen asiaan suhtautuu.
Kannattaa myös muistaa, että innostus jostain piirikunnallisista hiihtokilpailuista on myös makuasia.

Ehkä ongelma on enemmän omassa päässä, jos toisten ihmisten mielipiteet, olivat ne sitten puhtaita provoja tai oikeita mielipiteitä, saavat herneen vetäytyvän nenään.

Juuri tämä tässä hämää, eivätkö ihmiset muka saa reagoida asioihin niinkuin itse tuntevat? Tästähän on paljonkin väännetty erilaisissa keskusteluissa ja sellaisen kuvan olen itse saanut, että jos ihmistä surettaa niin hänen on saatava ilmaista tämä. Miksei sama sitten päde vitutukseen?
Jos joku tuntee, että urheilija on pettänyt hänet/maansa, eikö tämän ilmaiseminen olekaan enää sallittua?

Itsehän lähden nyt kiekon kanssa höntsäilemään, jos vaikka aamun hiihtolenkin jäljiltä jumiutuneet nivuset vähän avautuisivat.
Kyllä muutkin Jatkoajan keskustelijat urheilevat...

 

[Mace]

Eihän sitä tarvitse olla mustalla valkoisella missään, kysehän on puhtaasti siitä mitä me veronmaksajat yleisesti odotamme vastineeksi tuesta.
Olympialaiset 4 vuoden välein ovat talviurheilijan tärkeimmät kilpailut ja käsittääkseni olympiamenestys on myös merkittävä kriteeri tukia päätettäessä.

Eli tämä pitänee ymmärtää siten, että 9. sija olympiakisoissa ja suvereeni maailmancupin hallinta eivät ole riittäviä näyttöjä tuen saamiseksi, vai? Jos näin on, Suomessa ei monella urheilijalla tulisi olla kyseistä tukea. Janne Ahonen taitaisi olla suunnilleen ainoa tuen arvoinen urheilija tuolla logiikalla...

Tunnepohjainen reagointi on tunnepohjaista reagointia. Kuten olen yrittänyt sanoa, niin samalla lailla reagoidaan voittamiseen.
Jostain syystä jotkut urheilijat eivät koskaan menesty henkilökohtaisissa kisoissa arvokisoissa, aika ihme että aina ne "muut syyt" iskevät samoissa paikoissa.

Luepas nyt itse huolella minun viestini. Kirjoitin, että on myös muitakin syitä eikä aina vain se pään pettäminen. Mannisenkin kohdalla varmasti usein on ollut kyse myös huonosta paineensietokyvystä (mikä on näkynyt mäkihypyssä), mutta on naurettavaa käyttää tuota vakioselityksenä jokaiselle epäonnistumiselle. Helppoahan se toki on, muttei kovin perusteltua.

Markkinatalous on tuttu juttu, mutta missä kohtaa markkinatalous kieltää ylireagoinnin tappioihin?

En itse ainakaan ole "kieltänyt" ylireagoimasta, vaan olen lähinnä ihmetellyt moista toimintaa. Kukin reagoikoon haluamallaan tavalla, mutta turhapa siitäkään on sitten ottaa herneitä sieraimiin, jos joku ääneen ihmettelee moista pelleilyä. Kyllä järjen käyttö on sallittua myös silloin, kun vituttaa.

 

[hannes_ko]

heittelin epämääräisiä muistikuvia asioista

Kiitos.

Millä lailla perusteeton vahingonilo?

Haluan kyllä käyttää veto-oikeutta, ja poistaa sanan perusteeton. Vahingonilo ei minusta ole kovin ylevä tunne. Toki itsekin tunnen joskus vahingoniloa, varsinkin jos Norjan joukkueessa sattuisi joukkokäry. Yritän kyllä parhaani mukaan olla tolkullinen siinä, mitä suollan ulkomaailmaan. Jos et varjo hyvä ole huomannut, inter netti on nykyisin paljon enemmän kuin tiedeyhteisön newsien jakelukanava.

Ehkä ongelma on enemmän omassa päässä, jos toisten ihmisten mielipiteet, olivat ne sitten puhtaita provoja tai oikeita mielipiteitä, saavat herneen vetäytyvän nenään.

Sinäkö et ole koskaan provosoitunut toisten palstalaisten lähettämistä mutu-heitoista?

Juuri tämä tässä hämää, eivätkö ihmiset muka saa reagoida asioihin niinkuin itse tuntevat? Tästähän on paljonkin väännetty erilaisissa keskusteluissa ja sellaisen kuvan olen itse saanut, että jos ihmistä surettaa niin hänen on saatava ilmaista tämä. Miksei sama sitten päde vitutukseen?
Jos joku tuntee, että urheilija on pettänyt hänet/maansa, eikö tämän ilmaiseminen olekaan enää sallittua?

Kai sitä tunteiden ilmaisemisella pitää joku rajakin olla. Ja hyvää makua saa käyttää.

Itsehän lähden nyt kiekon kanssa höntsäilemään, jos vaikka aamun hiihtolenkin jäljiltä jumiutuneet nivuset vähän avautuisivat.
Kyllä muutkin Jatkoajan keskustelijat urheilevat...

Tuskin.

 

[varjo]

Eli tämä pitänee ymmärtää siten, että 9. sija olympiakisoissa ja suvereeni maailmancupin hallinta eivät ole riittäviä näyttöjä tuen saamiseksi, vai? Jos näin on, Suomessa ei monella urheilijalla tulisi olla kyseistä tukea. Janne Ahonen taitaisi olla suunnilleen ainoa tuen arvoinen urheilija tuolla logiikalla...

Olinko minä poistamassa tukia Manniselta? En, onhan myös MM-kisatkin olemassa, tosin niissäkin Mannisen menestys on ollut heikommanlaista.
Kyse on vain siitä, että jos urheilija epäonnistuu tärkeimmissä kisoissa, on katsojien viha tukien hukkaanmenoa kohti ymmärrettävää, ei ehkä oikeutettua.
Maailmancupissa urheilija takoo rahaa ja mainetta lähinnä itselleen, mutta tuet ovat pääsääntöisesti niitä kisoja varten, joissa urheilijat edustavat maatansa. Tuethan on ylipäätänsäkin kohdistettu lajeihin, joissa ammatti itsessään ei välttämättä tuo leipää pöydälle jääkiekon, jalkapallon yms. tavoin.

Mutta jos urheilija jatkuvasti voittaa rahakilpailuja ja sitten epäonnistuu niissä kisoissa, jotka ovat tukea maksavalle valtiolle tärkeimpiä, niin ei sen ihan niinkään pitäisi mennä. Tuen poisottamisen kriteerit määrittää joku muu ja sen verran pienistä rahoista puhutaan (mitä se on 1k€/kk?) ettei kansantalous siitä kuole, vaikka tuet pysyivätkin ennallaan.

Luepas nyt itse huolella minun viestini. Kirjoitin, että on myös muitakin syitä eikä aina vain se pään pettäminen. Mannisenkin kohdalla varmasti usein on ollut kyse myös huonosta paineensietokyvystä (mikä on näkynyt mäkihypyssä), mutta on naurettavaa käyttää tuota vakioselityksenä jokaiselle epäonnistumiselle. Helppoahan se toki on, muttei kovin perusteltua.

Pään kestäminen ei nyt yleisesti tarkoita ainoastaan paineensietokykyä jossain suorituksessa, vaan myös tahtoa, asennetta yms.
Hiihdossahan tämäkin "varma kulta" hävittiin, ei mäkiosuudella.
Mikä sitten erottaa Samppa Lajusen ja Mannisen?

 

[varjo]

Haluan kyllä käyttää veto-oikeutta, ja poistaa sanan perusteeton. Vahingonilo ei minusta ole kovin ylevä tunne. Toki itsekin tunnen joskus vahingoniloa, varsinkin jos Norjan joukkueessa sattuisi joukkokäry. Yritän kyllä parhaani mukaan olla tolkullinen siinä, mitä suollan ulkomaailmaan. Jos et varjo hyvä ole huomannut, inter netti on nykyisin paljon enemmän kuin tiedeyhteisön newsien jakelukanava.

Mutta kuka määrittää sen mikä on liikaa?
Moderaattorit varmaan.
Jos joku tuntee, että Manninen petti maansa epäonnistumalla paikassa, mitä varten valtio häntä tukee niin sellaista se on.
Erilaisissa tapauksissa ihmiset ovat ilmaisseet suruaan/vihaansa rankemmillakin sanankäänteillä, mutta en muista että olisit availlut ketjuja silloin.

Sekin kannattaa muistaa, että Irc ja keskustelupalstat ovat myös eri maailmoja.

Sinäkö et ole koskaan provosoitunut toisten palstalaisten lähettämistä mutu-heitoista?

Avannut ketjua siitä? Jaa-a, ei tule mieleen.

Kai sitä tunteiden ilmaisemisella pitää joku rajakin olla. Ja hyvää makua saa käyttää.

Kuulostaa tutulta, mutta voiko tätä toteamustasi soveltaa kaikkiin tunneilmauksiin?

 

[Mace]

Olinko minä poistamassa tukia Manniselta?

Et ollut, mutta mainitsit tuohtumisen ja syytteiden perusteiksi ihmisten huolen verorahojensa kohdentamisesta. Mielestäni tuo oli aika selvä vihjaus siihen, että Mannisen tuki olisi eilisen takia jollain tavalla kyseenalainen. Jos näin tosiaankin on, niin silloin Ahonen on ainoa suomalaisurheilija, jolle tuo tuki kuuluu.

Kyse on vain siitä, että jos urheilija epäonnistuu tärkeimmissä kisoissa, on katsojien viha tukien hukkaanmenoa kohti ymmärrettävää, ei ehkä oikeutettua.

Paskat tässä mistään tukien hukkaanmenosta ole kyse, ja oikeutettua tuollainen viha ei todellakaan ole. Ymmärrettävää tiettyyn rajaan asti kyllä. Ei ihmisten turhautuminen ja viha kohdistu yleensäkään hiukan kärjen takana oleviin urheilijoihin, jotka kuitenkin saavat tukea. Se viha kohdistuu niihin, jotka ovat suurimpia suosikkeja ja sitten sattuvat epäonnistumaan. Kyse on vain turhautumisesta, kukaan ei varmasti ole oikeasti huolissaan omista sentin murto-osistaan. Mutta tekosyyhän se tuokin on.

Maailmancupissa urheilija takoo rahaa ja mainetta lähinnä itselleen, mutta tuet ovat pääsääntöisesti niitä kisoja varten, joissa urheilijat edustavat maatansa.

Suvereenit suoritukset maailmancupissa ovat taatusti mainiota mainosta myös Suomelle eivätkä vain Manniselle itselleen. Noin ylivoimainen ja jatkuva näyttö ei kyllä jää huomiotta, vaikka arvokisat eivät putkeen menisikään. Tosin itse muistutan edelleen, että Mannisella on sprintissäkin sanansa sanottavana. Jos se mäki nyt vain onnistuisi vielä siinäkin kilpailussa.

Mutta jos urheilija jatkuvasti voittaa rahakilpailuja ja sitten epäonnistuu niissä kisoissa, jotka ovat tukea maksavalle valtiolle tärkeimpiä, niin ei sen ihan niinkään pitäisi mennä. Tuen poisottamisen kriteerit määrittää joku muu ja sen verran pienistä rahoista puhutaan (mitä se on 1k€/kk?) ettei kansantalous siitä kuole, vaikka tuet pysyivätkin ennallaan.

Ei tietenkään sen niin tulisi mennä, se on selvä. Valtava pettymyshän tuo Hannun suoritus oli, ei siitä mihinkään pääse. Hänen näkyvyysarvonsa on kuitenkin ollut tällä kaudella ylivoimaisesti suurempi kuin koko muulla joukkueella yhteensä, joten kyllä ne velliperseet taitavat löytyä niistä, joilta ei löydy oikein missään kilpailuissa eväitä voittoon. Siis jos kerran pakko on niitä velliperseitä ja paskahousuja etsiä. Itse en sellaisia etsisi vaan toteaisin, että Suomella on hyvä joukkue, jonka johtotähtenä on Manninen. Tallus ja Koivuranta varmistavat hyvän tulevaisuuden.

Pään kestäminen ei nyt yleisesti tarkoita ainoastaan paineensietokykyä jossain suorituksessa, vaan myös tahtoa, asennetta yms.
Hiihdossahan tämäkin "varma kulta" hävittiin, ei mäkiosuudella.
Mikä sitten erottaa Samppa Lajusen ja Mannisen?

No tuskinpa se tahto ja asenne olivat syynä siihen, että Manninen jäi kuin tikku paskaan kärjen karatessa omille teilleen. Voi kunpa se olisikin vain asenteesta ja tahdosta kiinni. Asennevamma ei taatusti vedä miestä niin hapoille, ettei lankku luista. Ja tämä kulta hävittiin nimenomaan suksella, aina ennen se on hävitty mäessä, jossa pääkopan merkitys on varmasti suurempi kuin hiihdossa.

Lajusen ja Mannisen ero on se, että Lajunen on ollut aina raudanluja menestyjä, niin MC-osakilpailuissa kuin arvokisoissakin. Mannisen vankimpana näyttönä ovat olleet suvereenit suoritukset maailmancupissa. Suorituksellisesti suurimman eron näkisin olevan siinä, että Lajunen oli vahva molemmilla osa-alueilla, kun taasen Manninen on aina ollut korkeintaan keskinkertainen (ja siksi myös hyvin epävarma) mäkimies, mutta aivan mahtava suksella. Ei siis yhtä tasainen kuin Lajunen ja siksi epäonnistumisiakin sattuu helpommin. Lisäksi lienee reilua sanoa, että Lajusen pääkoppa on kestänyt suunnilleen aina, Mannisella taasen ei.

 

[varjo]

Et ollut, mutta mainitsit tuohtumisen ja syytteiden perusteiksi ihmisten huolen verorahojensa kohdentamisesta. Mielestäni tuo oli aika selvä vihjaus siihen, että Mannisen tuki olisi eilisen takia jollain tavalla kyseenalainen. Jos näin tosiaankin on, niin silloin Ahonen on ainoa suomalaisurheilija, jolle tuo tuki kuuluu.

Se, että esitän mahdollisia syitä ihmisten turhautumiselle ja vihalle, ei tarkoita että minä olisin samaa mieltä.
Ihmiset repivät kicksejä mitä ihmeellisimmistä asioista ja urheilijapalkka lienee vain osa yleistä "rahanhukkaa", mikä aiheuttaa ärtymystä, jos urheilija kuitenkin pärjää maailmancupissa.
Tuen kyseenalaistaminen ja tuen kyseenalaisuus ovat eri asioita, keskustelun herättäminen lienee tärkeintä ts. haluammeko me maksaa urheilijalle, joka ei näin jenkkitermeillä "deliver" silloin kun on kaikista kovin paikka.
Ei siinä mitään, jos olisi tullut vaikka pronssiakin, mutta 9. sija...

Suvereenit suoritukset maailmancupissa ovat taatusti mainiota mainosta myös Suomelle eivätkä vain Manniselle itselleen. Noin ylivoimainen ja jatkuva näyttö ei kyllä jää huomiotta, vaikka arvokisat eivät putkeen menisikään. Tosin itse muistutan edelleen, että Mannisella on sprintissäkin sanansa sanottavana. Jos se mäki nyt vain onnistuisi vielä siinäkin kilpailussa.

Kuka voitti yhdistetyn maailmancupin vuonna 2000, 2001 ja 2002?
EVVK, mutta Samppa Lajunen voitti kolme kultaa SLC:ssä, se on se mikä oikeastaan ihmisten mieleen jää.
Ilmeisesti Lajunen voitti cupin näemmä 2000.

Kyllä Sprintin voitto karistaisi apinan Mannisen harteilta, mutta jos siinäkin sijoitus jää viidennen huonommalle puolelle niin on jo perusteltua kyseenalaistaa Mannisen kyvyt arvokisoissa.
Tällaisen toteamuksen olen kuullut aikanaan intin kouluttajalta:
On inhimillistä tehdä virheitä, toisesta virheestä herää epäilys, mutta kolmannen jälkeen voi olla varma asiasta.

 

[Mace]

Tuen kyseenalaistaminen ja tuen kyseenalaisuus ovat eri asioita, keskustelun herättäminen lienee tärkeintä ts. haluammeko me maksaa urheilijalle, joka ei näin jenkkitermeillä "deliver" silloin kun on kaikista kovin paikka.
Ei siinä mitään, jos olisi tullut vaikka pronssiakin, mutta 9. sija...

Keskustelu on toki aina hyvästä. Minä vain totesin, että jos perusteet ovat nuo, niin Ahonen lienee ainoa tukeen oikeutettu urheilijamme. Ja kuten jo todettua, tuo apuraha on niin pieni, että kyllä se mielestäni kannattaa ilman muuta antaa urheilijalle, jolla on valtavasti potentiaalia.

Kuka voitti yhdistetyn maailmancupin vuonna 2000, 2001 ja 2002?
EVVK, mutta Samppa Lajunen voitti kolme kultaa SLC:ssä, se on se mikä oikeastaan ihmisten mieleen jää.
Ilmeisesti Lajunen voitti cupin näemmä 2000.

Uskallan väittää, että kukaan ei ole koskaan aiemmin osoittanut yhdistetyssä sellaista ylivoimaa kuin Manninen tällä kaudella. Sen takia hän jää mieleen, huomattavasti paremmin kuin MC-voittajat yleensä. Tietysti kauden kruunaisi mitali arvokisoista, mutta kyllä näyttö on kiistaton jo nyt. Arvokisoissa yksi onnekas suoritus riittää, mutta maailmancupin suvereeni hallinta vaatii jatkuvaa näyttöä. Sellaista näyttöä ei ole paskahousuilla tarjota.

Kyllä Sprintin voitto karistaisi apinan Mannisen harteilta, mutta jos siinäkin sijoitus jää viidennen huonommalle puolelle niin on jo perusteltua kyseenalaistaa Mannisen kyvyt arvokisoissa.

Kyllä jo nyt voi ihan hyvin kyseenalaistaa Mannisen kyvyt arvokisoissa, koska epäonnistumisia on useita. Oma kritiikkini onkin kohdistunut siihen puusilmäisyyteen, jolla useat tahot paasaavat hermojen hallinnasta. Epäonnistuminen ei aina ole päästä kiinni, vaan monen asian summa. Tuo tulisi muistaa myös silloin, kun leikkii nojatuolipsykologia ja huutelee paskahousun pään taas pettäneen.

 

[varjo]

Uskallan väittää, että kukaan ei ole koskaan aiemmin osoittanut yhdistetyssä sellaista ylivoimaa kuin Manninen tällä kaudella. Sen takia hän jää mieleen, huomattavasti paremmin kuin MC-voittajat yleensä. Tietysti kauden kruunaisi mitali arvokisoista, mutta kyllä näyttö on kiistaton jo nyt. Arvokisoissa yksi onnekas suoritus riittää, mutta maailmancupin suvereeni hallinta vaatii jatkuvaa näyttöä. Sellaista näyttöä ei ole paskahousuilla tarjota.

Ja kiviäkin kiinnostaa NHL:n runkosarjan voittaja. Puhumattakaan vaikkapa läntisen konferenssin mestaruudesta tai vast.
Ihmiset asettavat erilaisia painoarvoja suorituksille, mutta uskaltaisin väittää että olympiakulta menee ihmisten silmissä helposti ohi maailmancupin voitosta, vaikka se kuinka ylivoimaisestikin olisi tullut.

Kyllä jo nyt voi ihan hyvin kyseenalaistaa Mannisen kyvyt arvokisoissa, koska epäonnistumisia on useita. Oma kritiikkini onkin kohdistunut siihen puusilmäisyyteen, jolla useat tahot paasaavat hermojen hallinnasta. Epäonnistuminen ei aina ole päästä kiinni, vaan monen asian summa. Tuo tulisi muistaa myös silloin, kun leikkii nojatuolipsykologia ja huutelee paskahousun pään taas pettäneen.

No miksei helvetissä kukaan valmentaja tee mitään niille "monille asioille", jos ne kerta toisensa jälkeen estävät voittamisen.
Kyllä, on selvää, että pienet virheet voivat vaikuttaa yksittäisiin kisoihin, mutta miten suureksi otoskoon pitää kasvaa, ennenkuin voidaan alkaa miettiä "muitakin syitä" "muitten syitten" lisäksi.

Ja miten on mahdollista, että nuo muut syyt tuntuvat aina iskevän vain arvokisoissa. Ei ne voiteet nyt voi olla joka ikinen kerta huonosti valittu tai valmistautuminen puutteellista, kun on jo vuosia ollut selvää että kisa käydään vuoristossa jne.
Hmm, Manninen on kilpaillut huipulla ainakin Naganosta lähtien eli Torinon jälkeen takana on kolmet olympiakisat ja kolmet vai neljät MM-kisat.
Alkaa olla jo kasa "muita syitä" tuossa, pitäisikö syyttävä sormi kohdistaa sittenkin valmentajaan, koska maailmancupissa on kyllä tullut hyviä sijoituksia.

Sprintistä voisi tosiaan tulla mitali, niin ainakin osa kritiikistä katoaisi.

 

[Iker]

Ja kiviäkin kiinnostaa NHL:n runkosarjan voittaja. Puhumattakaan vaikkapa läntisen konferenssin mestaruudesta tai vast.
Ihmiset asettavat erilaisia painoarvoja suorituksille, mutta uskaltaisin väittää että olympiakulta menee ihmisten silmissä helposti ohi maailmancupin voitosta, vaikka se kuinka ylivoimaisestikin olisi tullut.

No just. Vai että läntisen konferenssin tai runkosarjan voitto on verrannollinen maailmancupin kokonaisvoittoon. Joopa joo, näinköhän ovat kyseisten lajien ammattilaiset samoilla linjoilla kanssasi.

Harmi että olympialaiset ovat vain neljän vuoden välein, eikä välivuosina ole juurikaan saavuttelemisen arvoisia palkintoja. Mahtaakohan yhdistetyn lähtöviivalla vuosina 2007, 2008 ja 2009 olla ketään, kun tarjolla ei ole olympiamitaleja, vain ainoastaan näitä arvottomia "runkosarjan" voittoja, jotka kiinnostaa kiviäkin.

Olet täysin oikeutettu mielipiteeseesi, täytyy vain ihmetellä, millä tavalla saat maailmancupin kokonaisvoitosta samanvertoisen kuin esim. kiekkoliigan sinänsä merkityksettömästä runkosarjan ykköstilasta. Näinköhän yhdistetyn ammattilainen antaa mc-kokonaisvoitolle saman vähäisen arvon, kun vaikka liigapelaaja joukkueensa saavuttamalle runkkarivoitolle?

 

[varjo]

No just. Vai että läntisen konferenssin tai runkosarjan voitto on verrannollinen maailmancupin kokonaisvoittoon. Joopa joo, näinköhän ovat kyseisten lajien ammattilaiset samoilla linjoilla kanssasi.

Kerrotko vielä miten runkosarjan voitto eroaa maailmancupista.
Eikö kyse ole molemmissa pitkän useampiosaisen "turneen" voittaminen, pärjäämällä paremmin kuin kukaan muu.

Ainakin sen tiedän, että NBA:ssa joukkueet eivät yleensä edes ota vastaan konferenssivoiton pokaalia, koska se on huono ennen finaaleja varten.
Calgaryhän taisi tehdä poikkeuksen samassa asiassa NHL:n puolella.

Voit ihan hyvin pistää vaikka hfboardseille pollin siitä, miten paljon runkosarjan voittaminen merkitsee verrattuna Stanley Cuppiin, World Cuppiin tai Olympiakultaan.

Harmi että olympialaiset ovat vain neljän vuoden välein, eikä välivuosina ole juurikaan saavuttelemisen arvoisia palkintoja. Mahtaakohan yhdistetyn lähtöviivalla vuosina 2007, 2008 ja 2009 olla ketään, kun tarjolla ei ole olympiamitaleja, vain ainoastaan näitä arvottomia "runkosarjan" voittoja, jotka kiinnostaa kiviäkin.

Onhan siellä MM-kisatkin, joissa Manninen on myös vältellyt voittamista ansiokkaasti.
Ja ennenkuin jatkat surkeitten analogioitten sarjaa, esitä itsellesi kysymys, miksi esim. NHL:ssä pelataan runkosarja, jos vain pleijareilla on oikeastaan väliä.
Ja älä jää siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, eli 16 parhaan joukkueen selvittämiseen, vaan tee yksinkertainen laskutoimitus mitä tarkoittaa esim. Montrealin kohdalla 41*21700*20CAD.

Ja kuten olen jo tässäkin ketjussa todennut, Maailmancupissa urheilijat tekevät "työtänsä" ja toisaalta samalla valmistautuvat arvokisoihin. Samalla lailla kuin runkosarjan loppupuolella jotkut joukkueet pelaavat puolivaloilla raskaan treenijakson aikana, jolloin hankitaan kuntoa pleijariputkea varten.

Olet täysin oikeutettu mielipiteeseesi, täytyy vain ihmetellä, millä tavalla saat maailmancupin kokonaisvoitosta samanvertoisen kuin esim. kiekkoliigan runkosarjan ykköstilasta. Meinaatko tosiaan, että yhdistetyn ammattilainen antaa mc-kokonaisvoitolle saman arvon, kun vaikka liigapelaaja joukkueensa saavuttamalle runkkarivoitolle?

Kyse on suhteutuksesta. Ja toisaalta, mitä väliä yhdistetyn ammattilaisen mielipiteellä on, me katsojathan hänen leipänsä maksamme ja voit kyllä tehdä suppean gallupin jatkoajassa siitä, kumpi merkitsee enemmän, olympiakulta vai maailmancup-kulta.

Toki, pitkässä sarjassa pärjääminen on oma taiteenlajinsa, mutta niin on tiukoissa ja _ratkaisevissa_ paikoissa pärjääminenkin. Se kumman arvostaa korkeammalle riippuu siitä miten asioihin suhtautuu, toisille riittää keskiarvoisesti ihan hyvä grafiitti, mutta toiset vaativat paineessa hioutunutta timanttia.

 

[Chilango]

Eihän se Kolumbiassa tapahtunut jalkapalloilijan (Escobar vai mikä hän nyt olikaan nimeltään) teloitus nyt mikään ärsyyntyneen fanin suorittama teloitus ollut vaan taustalla oli Kolumbian huumekartellit jotka menettivät sievoisen summan rahaa kyseisen pelaajan tekemään omaan maaliin tjsp MM-kisoissa.

Toisekseen on todettava ettei jalkapalloilijoiden teloittaminen ole uutta Kolumbiassa, ennen tätä tapausta ja sen jälkeen useampi sarjatason jalkapalloilija on taanut maistaa lyijyä jos kartellit ovat menettäneet rahoja peleihin ja tappio voidaan laskea yhden pelaajan syyksi.

vlad.

Skeidaa.

Tata samaa tarinaa kerrotaan totena joka hemmetin urheiluun liittyvalla palstalla ja onhan se maukkaan kuuloinen juttu mutta ei se kuitenkaan totta ole.
Escobar meni kisojen jalkeen baariin jossa joku renttu kuittas hanelle etta "panit sitten boltsin omaan verkkoon".
Escobar oli kuullun jutun jo about tuhat kertaan ja vittuuntuneena vastas pikkasen tylysti. Tassa vaiheessa ei kuitenkaan sattunut viela mitaan ja ilta jatkui molempien osalta suht rauhallisesti. Snagarijonossa sitten kuitenkin tuli sama hemmo Escobaria vastaan ja nyt mentiin pikkasen pitemmalle ja renttu tempas raudan esille ja paasti Escobarista ilmat pihalle.

Onhan nuo huumekartellit jne jutut hienon kuulosia mutta ei niilla ole mitaan tekemista Escobarin murhan kanssa.

Tahan on sitten aivan turha kaivella espn tai muun vastaavan jenkkifirman linkkeja koska ne ei pida paikkaansa. Espanjaksi loytyy ihan kolumbialaisten omilta sivuilta pikkasen luotettavampaa tietoa.

 

[Iker]

Kerrotko vielä miten runkosarjan voitto eroaa maailmancupista.
Eikö kyse ole molemmissa pitkän useampiosaisen "turneen" voittaminen, pärjäämällä paremmin kuin kukaan muu.

Ainakin sen tiedän, että NBA:ssa joukkueet eivät yleensä edes ota vastaan konferenssivoiton pokaalia, koska se on huono ennen finaaleja varten.
Calgaryhän taisi tehdä poikkeuksen samassa asiassa NHL:n puolella.

Voit ihan hyvin pistää vaikka hfboardseille pollin siitä, miten paljon runkosarjan voittaminen merkitsee verrattuna Stanley Cuppiin, World Cuppiin tai Olympiakultaan.

Taisi mennä pointti hieman ohi. (Vai menikö se minulta ohi, meinaan oikeasti kysyn nyt, että tarkoitatko sitä, että nämä viimeksi mainitsemasi Stanley Cup, World Cup ja Olympiakulta eivät sijoitu kovin paljon korkeammalle kuin runkosarjavoitto?)

Ensinnäkin, käskit miettimään miten runkosarjan voitto eroaa maailmancupista. Mielestäni toisessa oikeasti voitetaan jotain, toinen on vain lähtöasetelmien luomista playoff-vääntöjä varten. Maailmancupin voittaja on kyseisen vuoden ykkönen, konferenssimestari ei ole kyseisen kauden ykkönen.

Tämän takia äsken ihmettelenkin, miten voit edes verrata runkosarjan voittoa tai konferenssimestaruutta maailmancupin kokonaisvoittoon. Toinen (runkosarjavoitto) on sinänsä merkityksetön välietappi matkalla varsinaisiin mestaruuden ratkaiseviin matseihin, toinen (esim. yhdistetyn maailmancupin voitto) on se, mihin kaikki lajin huiput koko kauden ajan pyrkivät.

Näköjään en esittänyt asiaani tarpeeksi selvästi, mutta varmuuden vuoksi vielä: Sinänsä merkityksetön runkosarjavoitto (verrattuna esim. kakkos- tai kolmossijaan) ei ole mielestäni millään tavalla verrannollinen maailmancupin voittoon, joka on kuitenkin se päätähtäin. Sen voittaja on kuitenkin ehta mestari, kauden ykkönen.

Jotta ideani varmasti hahmottuu: Kuten sanoit, NHL:ssä ja NBA:ssa jengit eivät välttämättä jaksa vaivautua edes vastaanottamaan runkkariykköselle tarkoitettua pokaalia. Väitätkö tosissasi, että esim. mäkihypyssä, hiihdossa, alppilajeissa ja yhdistetyssä alan ammattilaiset suhtautuvat samalla tavalla maailmancupin voittamiseen?

Hieman kieroa verrannolistaa talvilajin normaalin kilpailuvuoden päätavoite (mc-voitto) esim. kiekkosarjan sinänsä merkityksettömään välivirstanpylvääseen (runkosarjavoitto).

 

[ms.qvist]

Suvereenit suoritukset maailmancupissa ovat taatusti mainiota mainosta myös Suomelle eivätkä vain Manniselle itselleen.

Minua kiinnostaisi tietää, että onko tieteellistä näyttöä siitä, että näillä urheilullisilla menestyksillä on todella merkitystä mainoksellisessa mielessä Suomelle, vai onko kyseessä nykyään vain myytti vailla totuutta, vai onko tämä merkitys loppujen lopuksi vain urheilun sisäinen asia eikä merkitystä urheilun ulkopuolelle juurikaan heru?

vlad.

 

[Mace]

Minua kiinnostaisi tietää, että onko tieteellistä näyttöä siitä, että näillä urheilullisilla menestyksillä on todella merkitystä mainoksellisessa mielessä Suomelle, vai onko kyseessä nykyään vain myytti vailla totuutta, vai onko tämä merkitys loppujen lopuksi vain urheilun sisäinen asia eikä merkitystä urheilun ulkopuolelle juurikaan heru?

No mitenpä tuota nyt voisi tieteellisesti todistaa, varsinkaan, kun Manninen on vasta tällä kaudella tuon urotyönsä tehnyt. Ihan terveellä järjellä sitä vain ajattelin sillä tavalla, että historiaa tehnyt urheilija ei varmasti ainakaan kovin huonosti jää ihmisten mieleen. Mutta saatan toki olla väärässäkin.

 

[varjo]

Taisi mennä pointti hieman ohi. (Vai menikö se minulta ohi, meinaan oikeasti kysyn nyt, että tarkoitatko sitä, että nämä viimeksi mainitsemasi Stanley Cup, World Cup ja Olympiakulta eivät sijoitu kovin paljon korkeammalle kuin runkosarjavoitto?)

Ööö, joo, en tuota tarkoita. Juurikin päinvastoin siis, että turnauksen/pleijarien voitto >>>runkosarja.

Ensinnäkin, käskit miettimään miten runkosarjan voitto eroaa maailmancupista. Mielestäni toisessa oikeasti voitetaan jotain, toinen on vain lähtöasetelmien luomista playoff-vääntöjä varten. Maailmancupin voittaja on kyseisen vuoden ykkönen, konferenssimestari ei ole kyseisen kauden ykkönen.

Maailmancupissa voitetaan jotain vain siksi, ettei ole "pleijareita". Mutta toisaalta muuten kyse on vain useasta yksittäisestä kilpailusta, joitten lopuksi katsotaan kenellä on eniten pisteitä.
Toki, tällöin pitää jokaisessa kisassa pärjätä hyvin, mutta toisaalta voi myös käydä niin että mestaruuden voi varmistaa hyvissä ajoin ja sitten vain höntsäillä loppukisat. Jalkapallossahan mestaruudet ratkotaan näin ja onkin sitten mielipidekysymys onko tämä tapa, jossa mestari voi selvitä joulukuussa parempi kuin se, että pelataan tiukat pudotuspelit kauden lopuksi.

MM-kisoja ja olympialaisia on kuitenkin sen verran usein ja urheilijat _itse_ yleensä asettavat tavoitteensa niihin, joten voisi kuvitella että maailmancupin osakilpailut ovat etenkin olympiavuosina lähinnä valmentautumista "tosipeleihin".

Tämän takia äsken ihmettelenkin, miten voit edes verrata runkosarjan voittoa tai konferenssimestaruutta maailmancupin kokonaisvoittoon. Toinen (runkosarjavoitto) on sinänsä merkityksetön välietappi matkalla varsinaisiin mestaruuden ratkaiseviin matseihin, toinen (esim. yhdistetyn maailmancupin voitto) on se, mihin kaikki lajin huiput koko kauden ajan pyrkivät.

Maailmancupin voitto on kuitenkin yhä vain yksittäisten kilpailujen summa, ei yksittäinen _ratkaiseva_ kilpailu, jossa paineensietokyky joutuu tosissaan koitokselle. Tasaisella puurtamisellakin voi "voittaa" maailmancupin, mutta olympiakulta vaatii onnistumista juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Jotta ideani varmasti hahmottuu: Kuten sanoit, NHL:ssä ja NBA:ssa jengit eivät välttämättä jaksa vaivautua edes vastaanottamaan runkkariykköselle tarkoitettua pokaalia. Väitätkö tosissasi, että esim. mäkihypyssä, hiihdossa, alppilajeissa ja yhdistetyssä alan ammattilaiset suhtautuvat samalla tavalla maailmancupin voittamiseen?

Paha sanoa miten urheilijat suhtautuvat voittamiseen, kun tavoitteiksi mainitaan arvokisat jo vuosia ennen itse kisoja.
Toisaalta, tämä keskusteluhan on lähtenyt penkkiurheilijan perspektiivistä ja tällä hetkellä alustava irkissä suoritettu galluppi on 4-0 olympiakullan puolesta, joten ehkä on tarve järkätä galluppi jatkikseen?

 

[varjo]

No mitenpä tuota nyt voisi tieteellisesti todistaa, varsinkaan, kun Manninen on vasta tällä kaudella tuon urotyönsä tehnyt. Ihan terveellä järjellä sitä vain ajattelin sillä tavalla, että historiaa tehnyt urheilija ei varmasti ainakaan kovin huonosti jää ihmisten mieleen. Mutta saatan toki olla väärässäkin.

Jos historiantekeminen on tämä maailmancupin voitto, niin on kylläkin mainittava, että itse en edes ollut tietoinen tästä ennen tätä keskustelua.
Se on mainittava, että Lajusen 4 vuoden takaiset kultamitalit ovat kyllä muistissa.

Otoskoko on toki pieni (lue 1), mutta katson kuitenkin edustavani kohtalaisen paljon urheilua seuraavaa yksilöä.

 

[mixu]

Lisäksi lienee reilua sanoa, että Lajusen pääkoppa on kestänyt suunnilleen aina, Mannisella taasen ei.

Nyt sanot itse saman mistä tuomitsit meidät muut jotka epäilimme että Mannisen pää ei kestä tosipaikassa.

 

[Mace]

Ja kiviäkin kiinnostaa NHL:n runkosarjan voittaja. Puhumattakaan vaikkapa läntisen konferenssin mestaruudesta tai vast.

Kuten tässä nyt on jo toisen kirjoittajan toimesta tullut todettua, tuo viittauksesi johonkin helvetin runkosarjaan on täyttä paskaa. Ei maailmancup ole mikään "esikisa" olympialaisia tai MM-kisoja varten. Se on täysin erillinen, oma kilpailunsa, jossa menestyminen vaatiin nimenomaan jatkuvaa näyttöä, yksittäisen onnistumisen/onnenkantamoisen sijaan. Ennemminkin voisit verrata vaikkapa yksittäisen jääkiekon MM-finaalin voittamista siihen, että joukkue voittaa Stanley Cupin, joka vaatii 16 voittoa matkan aikana. Kumpi vaatii sitä jatkuvaa ja pitkäaikaista tasoa ja kumpi korostaa yksittäistä onnistumista? Ja kumpaan tällöin myös erinäiset satunnaistekijät vaikuttavat enemmän? Aivan, siihen yksittäiseen otteluun. Sen voi voittaa melkein kuka vaan, mutta 16 voittoa joukkue ei ota tuurilla. Tosin mielestäni tuollainen vertaaminen on täysin typerää, koska eivät nuo asiat ole keskenään verrattavia.

No miksei helvetissä kukaan valmentaja tee mitään niille "monille asioille", jos ne kerta toisensa jälkeen estävät voittamisen.
Kyllä, on selvää, että pienet virheet voivat vaikuttaa yksittäisiin kisoihin, mutta miten suureksi otoskoon pitää kasvaa, ennenkuin voidaan alkaa miettiä "muitakin syitä" "muitten syitten" lisäksi.

Sitä en tiedä, miksei kukaan tee noille asioille mitään. Joskus ne ovat yllättäviä asioita ja joskus ehkä seurausta ammattitaidottomuudesta, joskus taasen molempia. Toisinaan siihen liittyy varmasti myös Mannisen pään pettäminen. Syitä on monia. Ja kyllähän niitä syitä yritetään selvittää, siitä kielii mm. yhdistetyn joukkueen muuttaminen matalampaan ilmanalaan. Jos olet tilannetta seurannut, olet varmaan huomannut kaiken sen penailun, jota johdon taholta tuohon majoitusasiaankin on liittynyt. Olosuhteet eivät siis ole olleet siltä osin lainkaan ideaalit. Se on sitten kokonaan toinen asia, että mikä on kaiken tuon vaikutus Mannisen kisavauhtiin, mutta yksi syy tuokin voi hyvin olla.

Korostan edelleenkin (kun jostain syystä et tunnu tajuavan asiaa), että mielestäni ainakin osa Mannisen epäonnistumisista voidaan laittaa pään pettämisen piikkiin. Lisäksi mukana on ollut varmasti muitakin syitä. Huvittaa vain se, kuinka monet automaattisesti tuomitsevat kaikki epäonnistumiset samaan karsinaan. Sitä minä kritisoin.

Ja miten on mahdollista, että nuo muut syyt tuntuvat aina iskevän vain arvokisoissa. Ei ne voiteet nyt voi olla joka ikinen kerta huonosti valittu tai valmistautuminen puutteellista, kun on jo vuosia ollut selvää että kisa käydään vuoristossa jne.
Hmm, Manninen on kilpaillut huipulla ainakin Naganosta lähtien eli Torinon jälkeen takana on kolmet olympiakisat ja kolmet vai neljät MM-kisat.

Kyllä "ne syyt" ovat iskeneet myös maailmancupissa, tosin vain harvoin. Kuitenkin muistini mukaan ainakin yhdessä MC-kilpailussa tällä kaudella Mannisen hiihto oli todella takkuista, eiliseen katastrofiin verrattavaa. Mäkihyppyhän Mannisella on vuosien varrella takkuillut vaikka kuinka paljon, joten siinä valossa myöskään arvokisojen epäonnistumiset eivät niin herkässä lajissa ole kauhean yllättäviä.

Kannattaa myös muistaa se tosiasia, että vaikka Manninen on jo monissa arvokisoissa ollut potentiaalinen mitaliehdokas, ei hän ole vielä pitkään ollut selkeä, ns. varma mitalisti. Lajusen menestysvuosina Mannisen mäkihyppy oli hyvin epävarmoissa kantimissa, joten ei ollut lainkaan ihme, ettei mitalisadetta tullut. Nykyään mäki kulkee jo paremmin ja se on ollut tällä kaudella se menestyksen avain. Jos mäki kulkee vielä sprintissäkin, uskon Mannisen ottavan kultaa.

 

[Mace]

Nyt sanot itse saman mistä tuomitsit meidät muut jotka epäilimme että Mannisen pää ei kestä tosipaikassa.

Nyt riittää. Oletko noin vitun tyhmä vai esitätkö vain? Olen jo moneen kertaan kirjoittanut, että mielestäni ainakin osa Mannisen aiemmista epäonnistumisista menee pään pettämisen tiliin. Eilinen hiihto ei kuitenkaan mielestäni mene mitenkään siihen kategoriaan ja siitä minä olen tänne kirjoittanut. Jostain syystä et näköjään vaan tajua hevon vittua lukemastasi. Ei varmaankaan pitäisi olla siitä yllättynyt.

Ja toisekseen: sinä ja "te muut" ette ole epäilleet yhtään mitään, vaan te olette besserwissermäisen suoraviivaisesti väittäneet, että päähän se taas petti. Aivan kuin se olisi jokin fakta. Ja sitähän se ei ole. Voi vittu, miten tyhmiä ihmiset voivat olla...

 

[Mace]

Jos historiantekeminen on tämä maailmancupin voitto, niin on kylläkin mainittava, että itse en edes ollut tietoinen tästä ennen tätä keskustelua.
Se on mainittava, että Lajusen 4 vuoden takaiset kultamitalit ovat kyllä muistissa.

Otoskoko on toki pieni (lue 1), mutta katson kuitenkin edustavani kohtalaisen paljon urheilua seuraavaa yksilöä.

En ota kantaa urheilun seuraamiseesi, mutta yhdistettyä et kyllä ainakaan ole kauhean aktiivisesti seurannut, jos tuo "tiedonjyvänen" on sinulta mennyt korvien ohi. Manninen varmisti siis tällä kaudella maailmancupin kokonaisvoiton aiemmin kuin kukaan koskaan aikaisemmin ja se kertoo miehen ylivoimasta aika paljon. Itse innokkaana penkkiurheilijana muistan myös Lajusen voittaneen paljon kaikenlaista, mutta tarkkoja vuosilukuja en kyllä meinaa muistaa edes arvokisavoittojen osalta. Harmi vaan, kun kyseinen sankari on jo jättänyt kilpaladut.