Oli mukava selailla tämä ketju läpi, kun törmäsin aikaisemmin tänään teemaan "urbaanit legendat, maaseututarinat, tornihuhut ja kalavaleet". Harrastajayhteisöissä levitetään kaikenlaisia juttuja tosijuttuina, jotka ovat tapahtuneet itselle kaverille tai jollekin kaverinkaverille (mm. kalavaleet). Armeija on näille huhuille tiiviinä ja suhtellisen suljettuna ympäristönä aivan täydellinen ympäristö (tornihuhu), mutta myös koulut, keskusuuret ja suuret työpaikat ovat tietysti myös otollisia mikroyhteisöjä kaikenlaisille huhuille. Laajemmassa sosiaalisessa ympäristössä mennäänkin sitten urbaaneihin legendoihin ja maaseututarinoihin, jotka saattavat levitä jopa mannerten välillä (esim. kauhutarina katoavasta liftarista, jonka itsekin olen kuullut joskus ala-asteikäisenä muka-tositarinana).
Varmaan lähes jokainen suurten sukupolvien sekä ainakin X-sukupolven suomalainen on kuullut nämä asuntovaunumatkailujutut jollekin tutuntutulle tapahtuneen. Ja jutut melkein jokaisen kotikaupungissa olevista valtavista kriisiä varten rakennetuista luolastoista, joista johtaa tunneleita ties mihin. Jokaisen X-sukupolven suomalaisen kotikaupungissa on myös pizzeria, josta on saanut pelkästään pizzaa syömällä sukupuolitaudin tai vähintään jotain rakkuloita suuhunsa. Jokaisessa kaupungissa on myös jotain vähintään tohtoritason kylähulluja (joku voi ollakin, mutta oleellista vaikuttaisi olevan tarve levittää tarinoita kaupunkien kuuluisista, jollakin lailla poikkeavista hahmoista eli n.s. kylähulluista). Armeijan käyneet tietävät kertoa, että Lasse Viren on vetänyt nimenomaan hänen varuskunnassaan järjettömän cooper-tuloksen ja jokaisessa joukkoyksikössä on joku kouluttajakapiainen ylenemiskiellossa jonkun vakavan rikkomuksen takia. Vaikkei Virenin asepalvelusaikana armeijassa juostu cooperia eikä ylenemiskieltoa ole Suomen armeijassa ollenkaan käytössä.
Nuo jutut valtavista kriisiaikaa varten rakennetuista luolastoista ja tiloista on aivan selkeä sukupolvijuttu: suuret sukupolvet elivät nuoruuttaan kylmän sodan ollessa kiihkeimmillään ja taustalla vaikutti lähes jatkuva uutisointi supervaltojen välisestä ydinsodan uhasta. Ne jutut (ja osin myös ydinsodan pelot) periytyivät ja levisivät vielä minun sukupolveni (eli X-sukupolven) keskuudessa, mutta tuskin nuo enää millenniaalien keskuudessa ovat niin suosittuja tarinoita.
Ihminen on tässä tarpeessaan huhujen levittämiseen mielenkiintoinen otus.
Mitä kuuluu klassisille, pääosin viattomille, urbaaneille legendoille nykyään post truth -aikakaudella, kun paskapuheita levitetään tarkoitushakuisesti poliittisen agendan, vallan sekä oman edun tavoittelun nimissä? Entä miten klassiset urbaanit legendat selviävät sosiaalisen median aikakaudella, kun yhtäältä juttuja voidaaan levittää helposti, mutta toisaalta ne voidaan myös debunkata helposti?