Uneton yö

[mauri]

Viestin lähetti varjo
Hmm joku kirjoittaa tänne yhden viestin ja heti useampikin nimimerkki on puolipaniikissa kirjoituksen/lainauksen takia.
Kannattaisi varmaan miettiä omia elämänarvoja jos yhden ihmisen pessimistinen asenne aiheuttaa noin paljon huolta ja murhetta. Huolehtiminen=jees mutta liiallinen toisten asioista huolehtiminen on sairaus.
Maailmassa kuolee itsemurhaan joka minuutti joku joten tilastollisesti kyse on vain yhdestä 60 sekuntin suruajasta.
Kuitenkin itse arvelen että pest laittoi tuon tekstin tänne ihan vain sen takia että se sopii aika hyvin asiayhteyteen.
Musiikkimaailmassahan on useita näitä "itsemurha"-lauluja joista aina välillä nousee hirveä kohu, Metallican Fade to Black ehkä suurimpana. Loppupeleissä kuitenkin niiden merkitys on hyvin vähäinen koko itsemurhajakaumassa.
Ei elämästä selviä hengissä jos suhtautuu elämään jonain sellaisena jonka arvo on määrittelemätön, jokainen kuitenkin kuolee joskus ennemmin tai myöhemmin. Ehkä kaikken onnellisimpia ovat ne jotka kuolevat ennenkuin ehtivät edes asiaa ajatella=> tuntea kuoleman uhkana.

Varjo; voisitko joskus miettiä, milloin kirjoitat ja mitä?! Itsemurhatilastot eivät jaksa kiinnostaa silloin, kun joku kirjoittaa tavalla, joka voi olla viesti muille ihmisille avun tarpeesta (mutta myös aiheeseen liittyvä kirjoitus). En usko, että toisista ihmisistä voi koskaan olla kiinnostunut ja huolestunut liikaa. Pidän erittäin keskeskasvuisena kommenttiasi kokonaisuudessaan. Mielestäni meidän yhteiskunta sairastaa nimenomaa sitä, että ei jakseta olla kiinnostuneita, kuin sitä, että "puututtaisiin liikaa" toisten asioihin.

 

[Paitselo]

Varjo...

Ehkäpä jopa sinunkin elämässäsi tulee joskus aika, jolloin joudut itse ylittämään tuo mainitsemasi "60-sekunnin suruajan"? Siis EHKÄPÄ?

 

[varjo]

Lähdetään liikkeelle reaalimaailmasta kuitenkin aluksi:
Jos minä kopioisin tänne samankaltaista lyriikkaa niin olisiko se merkki itsemurha-aikeista tms. Tilastojen mukaan kuitenkin loppujen lopuksi aika harva itsemurhaa ajattelevista tekee sen. Muistaakseni olisiko ollut niin että joka kolmas suomalainen on harkinnut/jotain sinnepäin itsemurhaa. Ja kuinka paljon itsemurhia sitten tapahtuu Suomessa..muutamia kymmeniä? satoja?. Eli suhdeluku on suunnilleen sellainen että 1:10 000 tekoja ajattelevista tappaa itsensä. Paljon todennäköisempää on se että tupakoiva ystävä saa syövän ja kuolee siihen.

On ymmärrettävää että nämä asiat ovat tunneasioita monelle mutta kokonaisuutena pitää pyrkiä unohtamaan tunteet ja laskemaan puhtaasti niistä todennäköisyyksiä millä mikäkin asia tapahtuu. Jos oma kaverini olisi tappanut itseni niin tottakai olisin ehkä erilaisella asenteella liikkeellä mutta juuri sellainen asenne on se kaikista huonoin. Jos kaikissa asioissa aina ajattelee "entä jos se olisikin xxx" niin kuluu valtavasti hukkaenergiaa asioiden syy-seuraussuhteen pohtimiseen. Tiedätte takuulla mitä tarkoitan kun sanon että henkilökohtaiset tuntemukset olisi pyrittävä jättämään pois laskuista kun joutuu tekemään päätöksiä.
Tässä tapauksessa tilannehan on tämä(ellei pian sitten pest ilmoita asian todellista luonnetta):
Pest tuo esille "uhkaavan" viestin.
Uhkaavan viestin tuoneista 0,01% todella toteuttaa "uhkauksensa".

Sanokaapa rehellisesti: Jos teille sanotaan että teillä on 0,01% suurempi mahdollisuus kuolla syöpään jos syötte loppuelämänne aikana lihaa niin lopetatteko lihansyönnin?

Jos jokaiseen uhkaukseen suhtautuu kuin kyse olisi omasta lapsesta/kaverista niin saattaa käydä niin että se 1:10 000 tapaus joka tosissaan tarvitsisi sitä apua jää avun ulkopuolelle kun teillä on niin kiire hoitaa niitä 9999 muuta joilla on myöskin "hätä".

 

[pest]

'Runoista'

Niin nuo runothan ovat tämän hetken kovimman kotimaisen eli Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen biisien sanoja. Sanoitukset vaan olivat niin aiheeseen sopivia, että ajattelin ne tänne laittaa.

Metallican 'Fade to Black' ylitti ilmestyessään uutiskynnyksen sillä usean nuoren viimeinen viesti oli kyseisen biisin sanat (en uskalla niitä tänne laittaa tai kohta on valkotakkiset ovella...). Minulle musiikki toimii päinvastoin, eli sieltä saa ammennettua energiaa vaikka kuinka paljon (esim. mikään ei piristä paremmin työpäivää kuin joku Panteran ralli).

 

[mauri]

Kiitti. pest, kun reagoit! Jäi nimittäin oiekasti mietityttään nuo runot. On muuten totta, että musiikin kautta monia asioita on hyvä käsitellä. Sama täällä.

 

[mauri]

Viestin lähetti varjo
Lähdetään liikkeelle reaalimaailmasta kuitenkin aluksi:
Jos minä kopioisin tänne samankaltaista lyriikkaa niin olisiko se merkki itsemurha-aikeista tms. Tilastojen mukaan kuitenkin loppujen lopuksi aika harva itsemurhaa ajattelevista tekee sen. Muistaakseni olisiko ollut niin että joka kolmas suomalainen on harkinnut/jotain sinnepäin itsemurhaa. Ja kuinka paljon itsemurhia sitten tapahtuu Suomessa.

Kirjoitan vastinetta myöhemmin. Nyt täytyy lähteä liikenteeseen.

 

[Chip]

Viestin lähetti varjo
Maailmassa kuolee itsemurhaan joka minuutti joku joten tilastollisesti kyse on vain yhdestä 60 sekuntin suruajasta.

Onko sulla tunteita ollenkaan? Mitään muuta mulle ei tule mieleen noista sun tän ketjun viesteistä. Jos joku yrittää itsemurhaa sun nenän edessä, sä vaan annat sen tapahtua, etkä siinäkään tapauksessa halua tietää miksi tuo ihminen yrittää jotain niin lopullista.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Chip


Onko sulla tunteita ollenkaan? Mitään muuta mulle ei tule mieleen noista sun tän ketjun viesteistä. Jos joku yrittää itsemurhaa sun nenän edessä, sä vaan annat sen tapahtua, etkä siinäkään tapauksessa halua tietää miksi tuo ihminen yrittää jotain niin lopullista.

Chip hei, tuo nimim. "varjo" näyttää olevan käyttäjäprofiilista päätellen nuorehko opiskelija. Ehkä häneltäkin laskelmoiva kyynisyys rapisee pois, kunhan tulee hieman ikää lisää. Vai ovatko nuo hänen kommenttinsa jonkinlaista provosointia tai pelkkää "läppää"? Minä en ainakaan osaa tuohon vastata, kun olen niin vanha, tunteellinen ja tyhmä.
MUTTA jos "varjo" todella on tuollainen täysin tunteeton laskelmoija, niin on meillä sitten tulevaisuudessa ainakin tiedossa todella pätevä sosiaaliministeri. Politiikkaanhan tuollaiset empaatit todennäköisesti päätyvät rahaa (itselleen) tekemään...

 

[Jonna79]

Kirjoitit Varjo: Maailmassa kuolee itsemurhaan joka minuutti joku joten tilastollisesti kyse on vain yhdestä 60 sekuntin suruajasta.


Kirjoitit myös: Tilastojen mukaan kuitenkin loppujen lopuksi aika harva itsemurhaa ajattelevista tekee sen.

Eikö nämä ole vähän ristiriidassa keskenään, vai ymmärsinkö väärin?

Ja edelleen kirjoitat: Hmm joku kirjoittaa tänne yhden viestin ja heti useampikin nimimerkki on puolipaniikissa kirjoituksen/lainauksen takia.
Kannattaisi varmaan miettiä omia elämänarvoja jos yhden ihmisen pessimistinen asenne aiheuttaa noin paljon huolta ja murhetta.

Voin kertoa kaksi läheisen itsemurhaa kokeneena, että jos joltakin tutulta vaikkapa kuulee, että joku (jota ei itse tuntenut) on tehnyt itsemurhan, kyllä se nostaa palan kurkkuun. Kun on itse kokenut sen tuskan, pystyy aika hyvin päättelemään miltä omaisista tuntuu.
Ole hyvä ja mieti seuraavan kerran kun kirjoitat, tämä saattaa jollekin olla arka paikka.

(Tuli todella sekava teksti kun mietin miten kirjoitan, yrittäkää saada selkoa)

 

[Chip]

Viestin lähetti Predator


Chip hei, tuo nimim. "varjo" näyttää olevan käyttäjäprofiilista päätellen nuorehko opiskelija.

Voi olla, mutta mä olen kaikesta päätellen "varjoa" nuorempi :) . Toisaalta "varjo" on kenties tyypillinen matemaatikko tai fyysikko, tiedetiedetiede, muuta elämää ei voi olla...

Viestin lähetti Predator

MUTTA jos "varjo" todella on tuollainen täysin tunteeton laskelmoija, niin on meillä sitten tulevaisuudessa ainakin tiedossa todella pätevä sosiaaliministeri. Politiikkaanhan tuollaiset empaatit todennäköisesti päätyvät rahaa (itselleen) tekemään...

No, toivottavasti tulee vanhetessaan järkiinsä :)

 

[varjo]

rahaa...mulle kiitos...:)

Takerrutte koko ajan siihen asiaan mitä olen yrittänyt saada teidän päihinne sisäistettyä, lainaus:

"Onko sulla tunteita ollenkaan? Mitään muuta mulle ei tule mieleen noista sun tän ketjun viesteistä. Jos joku yrittää itsemurhaa sun nenän edessä, sä vaan annat sen tapahtua, etkä siinäkään tapauksessa halua tietää miksi tuo ihminen yrittää jotain niin lopullista."

Siis lue viestini niin siellä taidetaan mainita että suhtautumiseni olisi varmaankin erilaista jos kyseessä olisi joku tuttuni.
Mutta pointti on juuri siinä että Minä EN Tunne Jokaista Maailman Ihmistä, kuten ette varmaan tekään. Jos jokaista kohtaan tuntisin hirveästi surua tms. koko elinaikani menisi suremiseen.
hmmm en nyt oikein osaa kirjallisesti ilmaista sitä mitä päässäni liikkuu.

Jonna:
Maailmassa on myös ne muut 6 mrd ihmistä jotka eivät kuole itsemurhaan tms. Olen kyllä vähän miettinyt tuota kuolema/minuuttia juttua ja se ei kyllä olekaan oikein hyvä suhde. Ehkä enemmänkin 1/15 minuuttia tms, siis koko maailmassa. Tarkoitin viesteilläni sitä että yksittäinen kuolema maailman mittakaavassa on vain minuutin(tai 15) kestävä ennenkuin seuraava tappaa itsensä, tämä siis jos surisi jokaista ym. Jos Suomessa tappaa itsensä about 100 ihmistä vuodessa(meneeköhän metsään)--Ol.--maailmassa tappaa vuosittain itsensä 120 000 ihmistä --- n. 14 per/tunti.
Jos surisit jokaisen kuolemaa edes sen minuutin niin omasta elämästäsi menisi 14 minuuttia/60 minuuttia hukkaan pelkästään tuohon hommaan.

Oma ajattelumallia perustuu objektiiviseen näkemykseen EI henk.koht tuntemuksiin, sen takia minua ei juurikaan kiinnosta se mitä itsemurha aiheuttaa yksittäisissä ihmisissä. Olen halunnut tuoda esille juuri tuon em. asian että maailmassa kuolee jatkuvasti ihmisiä itsemurhiin ja yksittäisten tapausten liiallinen sureminen(siis jos asia ei suoranaisesti koske sinua) on hyödytöntä.
Lisäksi kun tiedetään se "fakta" että hyvin moni on enemmän tai vähemmän tosissaan suunnitellut/ajatellut itsemurhaa niin loppujen lopuksi aika harva itsensä tappaa. Eli jos taas kerran puututtaisiin jokaiseen itsemurhaviestiin kuolemanvakavasti kaikki aika menisi niiden setvimiseen ja niiden "oikeitten" viestien setviminen saattaisi jäädä ajanpuutteen takia liian myöhäiseksi.

Mielestäni olisi paremmin kyettävä hahmottamaan niitä tekijöitä jotka ajavat ihmisiä varsinaiseen tekoon sen sijaan että panikoidaan jokaisen viestin takia.

Niinjuu ja ikää todellakaan ei ole vielä paljoa (20) mutta kuolemaan olen kyllä jo törmännyt siltikin useaan otteeseen. On minulla muitakin arvoja kuin "tiede&tilastot" mutta olen päätynyt siihen että on merkityksetöntä suhtautua sellaisiin asioihin tunteella jotka eivät minuun suoranaisesti vaikuta. Aikaa säästyy oman elämänkin hoitamiseen.

Ja loppukaneettina:
Jos joku on hyppäämässä sillalta niin mikä minä olen häntä tuomitsemaan. En minä ole missään asemassa voidakseni päättää hänen puolestaan "hei elämähän on kivaa enpäs annakaan tuon tappaa itseään". Tottakai saatan miettiä että miksi mies hyppäsi(mielenkiintoista tilastoissa on se että miehet tekevät selkeästi enemmän itsemurhia kuin naiset) mutta loppujen lopuksi asia unohtuu mielestäni yhtälailla kuin kukaan teistä ei enää vuoden kuluttua muista mikä oli surmatun taksikuskin nimi tms.

 

[Shane]

Viestin lähetti Chip
Toisaalta "varjo" on kenties tyypillinen matemaatikko tai fyysikko, tiedetiedetiede, muuta elämää ei voi olla...

Onko meillä matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opiskelijoilla vai tuollainen maine naisten keskuudessa...? :eek:

Järkyttäviä kirjoituksia tässä ketjussa. Toivottavasti nämä tarinat saavat edes jonkun mahdollisesti itsemurha-aikeissa olevan lukijan luopumaan suunnitelmistaan.

Omalle kohdalleni ei onneksi ole vastaavia tapauksia sattunut.

 

[varjo]

Shane:
Osuit asian ytimeen, sen takia itse haenkin huvikseni tuonne TKK:lle ja otan sieltä muutaman matikan/fyssan PK: ovarit ja valehtelen kaikille että olen niin älykäs että suoritan kahta tutkintoa :)
Jotenkin sitä aina tuntuu että siinä vaiheessa kun naishenkilöt kuulevat että opiskelee teoreettista fysiikkaa tms. niin jotenkin kuulee sellaisen "romahduksen" kun kiinnostus laskee alle "vaikkaolisitviimeinenmiesmaailmassaniinenkoskisiedespitkällätikulla"-tason. Elämä on kovaa.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti varjo
Shane:
Osuit asian ytimeen, sen takia itse haenkin huvikseni tuonne TKK:lle ja otan sieltä muutaman matikan/fyssan PK: ovarit ja valehtelen kaikille että olen niin älykäs että suoritan kahta tutkintoa :)
Jotenkin sitä aina tuntuu että siinä vaiheessa kun naishenkilöt kuulevat että opiskelee teoreettista fysiikkaa tms. niin jotenkin kuulee sellaisen "romahduksen" kun kiinnostus laskee alle "vaikkaolisitviimeinenmiesmaailmassaniinenkoskisiedespitkällätikulla"-tason. Elämä on kovaa.

>> No mutta "varjo" hyvä! Kai sinä nyt edes pystyt TEESKENTELEMÄÄN sitä että sinulla on mukamas tunteita? Valehtelemalla miessukupuoli on valloittanut hitusvinkuloita jo iät ja ajat. Joten siitä vaan valehtelemaan, sinunhan ei tarvitse pelätä edes rakastumista... tunteeton kun olet. Joten hauskaa loppuelämää valitsemallasi tiellä.

PS. Jos mitenkään mahdollista, niin älä pyri mukaan politiikkaan...

 

[varjo]

Hmmm Predator-sedälle on dementia iskenyt.
Olenko suoranaisesti sanonut ettei minulla ole tunteita ollenkaan.
Kulkisiko tunteeton ihminen joka syksy Lapissa ruskaa ihastelemassa tai miksi kummassa hän kilpailisi suunnistuskisoissa, eihän tunteettoman pitäisi tuntea voitonhalua/kilpailuviettiä/itsensä voittamisen tunnetta ym.

Joillekin ihmisille vain analyyttinen tapa käsittää asioita tuntuu olevan täysin ehdottoman "väärä". Jos joku kehtaakin sanoa asioita jotka ovat hiukan erilaisia kuin yleinen mielipide, niin hänet samantien luonnehditaan hirviöksi tms.

Koska kuitenkin en itse jaksa kinastella mielipiteistä haluaisin kuulla perusteltua argumentointia esittämiäni asioita kohtaan. On se varmaan hieno tunne kun voi vastata kaikkeen epämiellyttävään "noh sinähän olet niin nuori...." mutta keskustelua se ei vie eteenpäin.

Edit:
ja politiikka...onhan se hyvä että eduskunta olisi täynnä kukkahattutätejä jotka kieltävät jääkiekon väkivaltaisuuden takia, eikö?

 

[Paitselo]

Viestin lähetti varjo
Hmmm Predator-sedälle on dementia iskenyt.
Olenko suoranaisesti sanonut ettei minulla ole tunteita ollenkaan.
Kulkisiko tunteeton ihminen joka syksy Lapissa ruskaa ihastelemassa tai miksi kummassa hän kilpailisi suunnistuskisoissa, eihän tunteettoman pitäisi tuntea voitonhalua/kilpailuviettiä/itsensä voittamisen tunnetta ym.

Joillekin ihmisille vain analyyttinen tapa käsittää asioita tuntuu olevan täysin ehdottoman "väärä". Jos joku kehtaakin sanoa asioita jotka ovat hiukan erilaisia kuin yleinen mielipide, niin hänet samantien luonnehditaan hirviöksi tms.

Koska kuitenkin en itse jaksa kinastella mielipiteistä haluaisin kuulla perusteltua argumentointia esittämiäni asioita kohtaan. On se varmaan hieno tunne kun voi vastata kaikkeen epämiellyttävään "noh sinähän olet niin nuori...." mutta keskustelua se ei vie eteenpäin.

Edit:
ja politiikka...onhan se hyvä että eduskunta olisi täynnä kukkahattutätejä jotka kieltävät jääkiekon väkivaltaisuuden takia, eikö?

>> No niin, aletaan päästä asiaan... siis minulla on "dementia iskenyt"... ihan vaan sen takia kun olen selkeesti iältäni vanhempi kuin sinä?
Itse olet antanut itsestäsi hyvin KYLMÄN kuvan. Mistä minä voin tietää sinun Ruskareisuistasi, tai kompassin kanssa pöpelikössä remuamisesta (edellä mainituista ISO PLUSSA SINULLE.. meillä on sentään jotakin yhteistä... minäkin vanha paska osaan edelleen suunnistaa)

Politiikasta sen verran, että kai tajusit vitsini? En ole laittanut hymiöitä viesteihini enää n. puoleen vuoteen....

 

[Tatzka]

Viestin lähetti varjo
Hmmm Predator-sedälle on dementia iskenyt.
Olenko suoranaisesti sanonut ettei minulla ole tunteita ollenkaan.
Kulkisiko tunteeton ihminen joka syksy Lapissa ruskaa ihastelemassa tai miksi kummassa hän kilpailisi suunnistuskisoissa, eihän tunteettoman pitäisi tuntea voitonhalua/kilpailuviettiä/itsensä voittamisen tunnetta ym.

Joillekin ihmisille vain analyyttinen tapa käsittää asioita tuntuu olevan täysin ehdottoman "väärä". Jos joku kehtaakin sanoa asioita jotka ovat hiukan erilaisia kuin yleinen mielipide, niin hänet samantien luonnehditaan hirviöksi tms.

Koska kuitenkin en itse jaksa kinastella mielipiteistä haluaisin kuulla perusteltua argumentointia esittämiäni asioita kohtaan. On se varmaan hieno tunne kun voi vastata kaikkeen epämiellyttävään "noh sinähän olet niin nuori...." mutta keskustelua se ei vie eteenpäin.

Edit:
ja politiikka...onhan se hyvä että eduskunta olisi täynnä kukkahattutätejä jotka kieltävät jääkiekon väkivaltaisuuden takia, eikö?

Kyllä tunteeton ihminen omaa kilpailuviettiä ja nauttii kauniista asioista, hän elää voitonhimosta ja omasta mielihyvästään. Tämä vain esimerkkinä, et ole missään vaiheessa väittänyt olevasi tunteeton, en siis niin tee minäkään.

Ymmärrän asian ettet sure tuntemattomia ihmisiä ja muita, mutta välillä kannattaa miettiä asioista kirjoittaessaan, muiden tunteita. Jospa heille on tapahtunut jotain traagista ja kylmyys tuntuu hyökkäykseltä heitä vastaan.

Kyynisyys, analyyttisyys, kaikkien asioiden kommentointi tieteellisin termein ei välttämättä ole tervein tapa. Toki siitä on paljon hyötyä, mutta kaikkia asioita elämssä ei voi tieteen ja tilastojen avulla käsitellä. Vielä muutamia vuosia sitten suhatutumiseni mailmaan oli hyvinkin erilainen, sitä ennen vieläkin suppeampi, kyynisemoi ja kylmempi.

Opiskelen ja olen itsekin kai vielä nuori, en sure jokaista ventovierasta, mutta ymmärrän ihmisiä jotka surevat, saatikka jos asia tuntuu läheiseltä omien elämänkokemusten kautta.

Politiikkaan vaan, kirstua vartioimaan, ainiin se paikka olikin varattuna minulle.;)

 

[finnishninja]

Viestin lähetti Jonna79
Kirjoitit Varjo: Maailmassa kuolee itsemurhaan joka minuutti joku joten tilastollisesti kyse on vain yhdestä 60 sekuntin suruajasta.


Kirjoitit myös: Tilastojen mukaan kuitenkin loppujen lopuksi aika harva itsemurhaa ajattelevista tekee sen.

Eikö nämä ole vähän ristiriidassa keskenään, vai ymmärsinkö väärin?

Ja edelleen kirjoitat: Hmm joku kirjoittaa tänne yhden viestin ja heti useampikin nimimerkki on puolipaniikissa kirjoituksen/lainauksen takia.
Kannattaisi varmaan miettiä omia elämänarvoja jos yhden ihmisen pessimistinen asenne aiheuttaa noin paljon huolta ja murhetta.

Voin kertoa kaksi läheisen itsemurhaa kokeneena, että jos joltakin tutulta vaikkapa kuulee, että joku (jota ei itse tuntenut) on tehnyt itsemurhan, kyllä se nostaa palan kurkkuun. Kun on itse kokenut sen tuskan, pystyy aika hyvin päättelemään miltä omaisista tuntuu.
Ole hyvä ja mieti seuraavan kerran kun kirjoitat, tämä saattaa jollekin olla arka paikka.

(Tuli todella sekava teksti kun mietin miten kirjoitan, yrittäkää saada selkoa)

Luulen että ymmärrän mitä tarkoitat Jonna.

Se jos lähellä elävä ihminen kuolee koskettaa. Ei auta vaikka miten posiitivisesti ajattelisi - seuraa uneton / unettomia öitä. Jos kuolemalla on selitys, esim. onnettomuus tai sairaus, on helpompaa sopeutua, mutta jos joku läheinen henkilö lopettaa elämänsä oman käden kautta, jää jäljelle vain kysymyksiä, kysymyksiä joita esittää monesti lopun elämänsä.

Itsemurhan tehnyttä muistellaan aina jotenkin eri tavalla. Sillä tavalla keskuudestamme poistunut on ikäänkuin jättänyt jotain kesken. Muistelen yhä usein vanhaa työtoveriani. Istuimme ja nauroimme usein samassa pöydässä, hinkkasimme pitkin ja poikin Svea-mamman maata. Kerroimme tarinoita, väänsimme vitsejä, kirosimme veroja. Yhtäkkiä hän oli poissa.
Pääni oli täynnä kysymyksiä. Sanoinko jotain joka vaikutti asiaan? Olisinko voinut jotenkin auttaa häntä?
Myös itsekritiikki tuli kuvaan väistämättä. Miksi en koskaan sanonut hänelle miten hyvä työkaveri hän oli? Miksi en koskaan kertonut hänelle miten hyvä hän oli työssään? Miksi en piitannut?
Joo... en voinut tietää, mutta jotenkin jäi kaikki sanomatta.
Siitä on kohta 15 vuotta, mutta ajattelen häntä kuitenkin usein. Hän asui samalla kadulla, jossa minä asun tänäpäivänä. Ohitan hänen ikkunansa lähes joka päivä -ja katson onko siellä valot....

 

[varjo]

Predator:
Vairhaisdementia voi iskeä jo 20-vuotiaillekin joten yhtä hyvin minä voisin olla se dementoitunut. Ikä tietenkin voi vaikuttaa...oleko alkanut ihmetellä keitä ne pienet olennot ovat jotka välillä kiljuvat ympärilläsi "isiä" tms. :)

Ymmärsin kyllä vitsisi mutta halusin tuoda esille juuri sen asian miksi "kylmyys" on välillä ihan hyväkin asia. Jos tunteilla ajattelee niin jääkiekko pitäisi kieltää heti, etenkin HIFK. Koska:
-jääkiekossa on paljon väkivaltaa->turmelee nuoria
-jääkiekkoilijoiden toilailut antavat huonoja esimerkkejä nuorille
-jääkiekkoilijat käyttävät nuuskaa->esimerkki nuorille
-HIFK pelaa sikaa
-HIFk pelaajat ovat useinmiten otsikoissa sikailusta
jne.

Jos taas ajattelee realistisesti niin on maailmassa pahempiakin asioita kuin yksi väkivaltainen jääkiekkojoukkue tms.

Ja jos minä annan itsestäni kylmän kuvan niin johtuuko se siitä että
a) ne faktat joita minä olen esittänyt sattuvat vain olemaan normaali-ihmisen mielestä kylmiä tms.
b) olen oikeasti kylmä ihminen ja sairas paska.

Noh molemmat ovat kyllä osittain totta mutta pääperiaate on kuitenkin se että ei se viestintuoja välttämättä ole se pahis tms.
Minä näen asiat sellaisina kuin ne suurinpiirtein ovat ja yritän välttää tunteiden sekoittamista niihin, olenko siis jotenkin huono ihminen kun tuon ilmi faktoja ja tilastoja.
Onko Werner Heisenberg huono tiedemies koska hän aikanaan rakensi ydinpommia kotimaansa puolesta(olkoonkin että Saksasta on tehty jälkikäteen suuri Saatana ja kaikkea Natsi-Saksaan liittyvää pidetään pahana)?

On helppo tuomita ihminen vain sen takia ettei pidä siitä mitä henkilö sanoo.

Ja jottei mene asian vierestä niin lainaan tähän Ciceroa
Mors laborum ac miseriarum quies est
Kuolema tuo rauhan vaivoilta ja vastoinkäymisiltä.

 

[mauri]

Erityisesti Varjolle:

Olisi erittäin terveellistä sinulle miettiä, mistä kommentointini sinulle alkoi. Pohdinnassa olivat erään nimimerkin kirjaamat runot, jotka herättivät joissakin halun varmistua, ettei takana ollut jotain vakavaa viestiä. Tällainen tilanne voi hyvinkin olla mahdollista anonyymillä keskustelupalstalla - eikä liene yliregointia tarkistaa asia.

Termisi "60 sekunnin surutyö" on todella irvokas kuvaamaan itsemurhan tehneen ihmisen arvoa. Tällaiset ilmaisut ovat sanoinkuvaamattoman ala-arvoisia, ja kertovat, kuinka vähän sinulla on kykyä aistia, miten erilaisissa tilanteissa ja keskusteluissa kannattaa asiansa esittää, ja milloin pitää ymmärtää olla hiljaa, jos rahkeet eivät riitä edes sympatiaan, saati empatiaan.

Puhut sekä koko maailman että yksittäisen ihmisen kohtalon suremisesta, joka on mielestäsi hyödytöntä. Miksi empatiaan pitää hakea hyödyllisyysnäkökulma? Myötäeläminen on siis laskelmoitua puuhaa, josta pitää saada itselleen jotain hyötyä?Herra varjele...

Sanot myös suhtautuvasi itsemurhateemaan objektiivisesti, etkä halua sekoittaa tunteita asiaan, joka ei suoranaisesti vaikuta sinuun. Tästä nouseekin kysymys: Miksi ylipäätänsä ryhdyit kommentoimaan aihetta, joka ei sinuun varsinaisesti vaikuta? Kun puhutaan tunteista (epätoivosta, masennuksesta, ahdistuksesta), ei voi suhtautua asiaan ilman tunteita - paitsi sinä karmeine tilastoinesi. Herää jo!

Yksi kuolemaa kuvaava viesti ei todennäköisesti hetkauta sinua, vaan koet muutaman nimimerkin "panikoineen" asiasta. Lue nyt tarkoin, Varjo: kun joku puhuu kuolemasta itsemurhasävyyn, viesti PITÄÄ OTTAA AINA VAKAVASTI. Luojan kiitos, jos syytä huoleen ei ole, mutta toisten ihmisten ohittaminen objektiivisuuteen tai hyödyllisyyteen viitaten on todella k y l m y y t t ä ja osoittaa kykenemättömyyttä kohdata ja käsitellä omia ja muiden tunteita.

"Jatkan keskustelua kanssasi vasta, kun olet sisäistänyt nämä asiat!" - vai kuinkas sinä ilmaisitkaan itsesi tuolla jossain...

 

[Kako-86]

Laitetaan tähän lisää Rautiaista. Tämä kyseinen kappale kolahti allekirjoittaneelle kuin leka päähän elämän synkkinä hetkinä. Varsinkin viimeinen säkeistö kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuntuu varmaan oudolta, mutta tästä kappaleesta olo alkoi helpottumaan sen verran, että ne omat unettomat yöt jäi taakse hiljalleen.


Rajaton Rakkaus

niin jäi matka taas puolitiehen
itsestään oli luullut liikoja
myrskyt tulevat lähemmäksi
ajatus ei selkene

hartiat kyyryssä keskellä pihaa
ei jaksa kiviäkään potkia
mies katsoo taakseen tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet

miksi etelään jäi hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua
maita ja metsiä riittäisi
kun vain kyntäisi

vaikka suku sammuu, ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu
vaikka katto on liian alhaalla
ja köysi liian paksu


(tomi tuomaala)

 

[varjo]

mauri:
Itsemurha on ja pysyy kuitenkin myös vain tilastotapahtumana.
Jos jokaisessa asiassa tekisi suoran jaon tunneasioihin ja järkiasioihin ei keskusteluissa päästäisi mihinkään, saati sitten elämässä yleensäkään. Etkö sinäkin yhdistä helposti puhtaan fyysisen lisääntymisvietin ja rakkauden samaksi kontekstiksi vaikka fysiologisesti ne on helppo erottaa hormonitoiminnan pohjalta jne. Tämä siis vain karrikoiden sitä miten asiat voi nähdä analyyttisesti.
Ketju käsittelee itsemurhaa, yhtälailla se voisi käsitellä kerman muuttumista voiksi. Kumpaakin tapahtuu välitämme siitä tai emme ja vaikka jälkiviisaus on nihkeää viisautta tässäkin tapauksessa "säästimme" yhteiskunnan rajallisia virtuaaliresursseja koska emme heti pistäneet nm. Pestiä hoitoon/terapiaan vaan odotimme hänen vastaustaan.
Tätä olen koko ajan yrittänyt sanoa:
Jos keskittyisimme jokaikiseen itsemurhaviestiin täydellä teholla niin resurssit saattaisivat olla lopussa siinä vaiheessa kun tositilanne iskee päälle.

Suurimmalle teille vain tuntuu olevan ylivertaisen vaikeaa käsittää etten minä ota kantaa yksittäiseen itsemurhaan vaan itsemurhiin yleisesti. Siinä te jatkuvasti sotkette sanani ja kiroatte nimeni tms.
"60 sekuntin surutyö" tarkoittaa juuri sitä että maailmassa tapahtuu itsemurhia jatkuvalla syötöllä ja yksittäisen tapauksen erottaminen niistä on epämääräistä.

Siis opetuksesi on:
Jos olet eri mieltä kuin muut ole hiljaa?

Jos te haluatte keskustella asiasta pelkästään tunnepohjalta niin ihan vapaasti vain, valitettavasti nyky-yhteiskunnassa on tiettyjä lainalaisuuksia kuten taloudelliset resurssit ym. jotka estävät sen ettei kaikille ihmisille vain saada sitä apua mitä he tarvitsisivat. Ja kun te innokkaasti jaette apua jokaiseen käteen niin lopputuloksena ei käteen jääkään enää resursseja homman loppuun saattamiseen.
Olisi mielenkiintoista keskustella kanssasi resurssien hallinnasta kun kerran mielestäsi ei pidä tehdä mistään tarpeesta muita tärkeämpää.

Jokainen teko jonka ihminen tekoo on pohjimmiltaan itsekästä ja hyötyä etsivää:
Miksi autat mummoa kadun yli?
-Koska sinulle on lapsesta asti opetettu että se on hyvä teko-> saat siitä mielihyvää etc.
Auttaisitko mummon kadun yli jos sinulle olisi lapsesta asti opetettu että vanhukset ovat pahoja ja iljettäviä otuksia tms?

Ja tuo loppuviittaus oli taas irrotettu asiayhteydestä niin paljon että epäilen että et kykene nyt itsekään keskustelemaan neutraalisti vaan haluat tietoisesti luoda minusta jonkinlaista demonia tms. Selvennyksen vuoksi viittaus liittyy "laittomaan toimintoon" eli sellaisen perustelun käyttöä argumentoinnissa joka perustuu todistuksen päämäärään l. asiaan jota ei ole tapahtunut ennenkuin todistus on saatettu loppuun.

 

[mauri]

Varjo:

"Jatkan keskustelua aiheesta vasta, kun olet sisäistänyt nämä asiat" eli palataan asiaan noin 10 vuoden kuluttua, aikaisintaan. Hauskaa tilastoelämää!

 

[varjo]

Heh noh jos ei keskustelu maita niin ei sitten. Odotan kuitenkin yhä niitä perusteltuja mielipiteitä ja näkökulmia avaavia lauseita joita näkee aina välillä.
Mutta ihan miten vaan, kieltäminenhän on se perisuomalainen keino pantata tunteitaan.
Minullahan niitä näköjään ole joten eipähän ole sitä vaaraa.

 

[TiDo28]

Synkkiä juttuja!

Eräs läheinen sukulaiseni teki "itsarin" jo jokin aika sitten enkä nyt mene tässä yksityis kohtiin mutta itseäni jäi vähän kaivelemaan muutama juttu.

Sukulaiseni/hyvä ystäväni oli käynyt n. vuoden ajan jollain "kallonkutistajalla" mutta eipä ollut sittenkään apua siitä.Tuli vaan mieleen,että tämä alan ammattiauttaja oli tiennyt näistä sukulaiseni vaikeuksista jo vuoden mutta koska heillä on vaitiolo velvollisuus niin ei voinut edes hänen vanhemmilleen kertoa,edes vaikeuksista saatika sitten "itsari" ajatuksista.Tuntematon ihminen oli tiennyt jo vuoden,asiasta joka ei häiritsisi hänen loppu elämäänsä mutta "asianosaisen" vanhemmille ja muille sukulaisille/ystäville tuli täytenä yllätyksenä/shokkina johon ei ollut saanut aikaa varautua.Asianosaisen vanhemmat vaan ihmettelivät sitä ettei edes heille voinut kertoa.

Toinen asia mikä jäi ihmetyttämään kun ajateltiin asiaa jälkeenpäin niin vanhemmille oli sanottu,että alan ammatti-ihmiset eivät voineet määrätä edes pakkohoitoon koska ei asianosainen ollut muille ihmisille vaaraksi ja ainoastaan tässä tapauksessa vain vanhemmilla olisi ollut oikeus toimittaa oma lapsensa pakkohoitoon.Mitenköhän se olisi ollut mahdollista kun vanhemmille ei saanut kertoa heidän lapsensa tilasta ja kun kaikki vanhemmat eivät erota mitään merkkejä,edes lapsessaan,että nyt on joku hätä.

Tästä tapauksesta on nyt n. 10 vuotta aikaa enkä tiedä nykyistä lainsäädäntöä mutta toivottavasti edes jotkut asiat muuttuvat paremmiksi.

Jos itselläni on joskus ollut "itsari" ajatuksia päässä niin olen aina silloin sanonut itselleni:"Haluan nähdä mitä huomenna tapahtuu!".Vielä tässä ollaan vaikka kavereita on mennyt jo edeltäkäsin sinne jonnekin ehkä liiankin monta.Kaikkea hyvää itse kullekin huomiseen!