Unet – kumma juttu...

[Flou]

Viime öinen uni aiheutti aikamoista naururemakkaa aamulla.

Unessa toimin huumediilerinä/kokkaajana. Ilmeisesti poliiseilla oli vainu työstäni ja jouduin kuulusteltavaksi. Tärkein todiste mikä poliiseilla oli minua vastaan oli, että olen kuulemma käyttänyt Fairya normaalia ihmistä enemmän. Yhden pullon Fairya pitäisi riittää pitempään kuin puoli vuotta. Koitin perustella unessa Fairyn kulutuksen muuttumista sillä, että ennen tiskasin vasta, kun astiat loppuivat ja, että nykyään voin tiskata, vaikka kahdesti päivässä. Ilmeisesti poliisisedällä on astianpesukone eikä uskonut selitystäni.

Huumediilerinä olo tuli mitä ilmeisemmin Breaking Bad -sarjasta jota katsoin juuri ennen nukkumaanmenoa ja päivällä tein huomion, että pitää muistaa ostaa Fairya kauppareissulla... Pitäisköhän vähentää Fairyn käyttöä? :)

 

[True Blue]

En näe usein unia, mutta viime aikoina olen nähnyt samasta aiheesta unia. Unessa luen tai kuulen jonkun uutisen ja hämmästelen sitä sitten. Joskus muistan tuon "uutisen" herättyäni ja ihmettelenkin onko se totta ja mistä nuo "uutiset" tulee. Viime unessa oli "uutinen" että Fedor Tyutin ja Enver Lisin oli nähty Alexander Ovechinin muotisuunnittelijan hautajaisissa.

Öh siis mistähän tuokin kumpuaa? Onko Oviella tuollainen ja onko se kuollut? =D

 

[tutzba]

Olen nyt viime aikoina alkanut näkemään unia hereillä. Tai no en ihan hereillä, mutta sellaisessa pienessä horroksessa. Silmät on kiinni ja pientä nuokkumista on havaittavissa, mutta olen kuitenkin täysin tietoinen ympärillä tapahtuvista asioista. Kuulen keskustelun ja tällaisen. Unien ajankohta on noin 99 prosenttisesti päivisin.

Mielenkiintoista.

 

[Pottajofa]

Itselläni samaa vikaa. Tosin se ajoittuu aamuun ja ennen kaikkea herätykseen. Tavallaan herään, mutta saatan torkkujen välin yhä nähdä unta, kunnes lopulta herään. Kaikki ympärillä kuuluvat äänet kuuluvat. Jännää...

Kerran myös kauhea kusihätä yllätti aamulla kesken loistavan unen. Kävin kusella ja menin takaisin sänkyyn ja toivoin kovasti, että uni jatkuisi, ja niinhän se lopulta jatkuikin ja sen loputtua heräsin sitten kunnolla.

 

[choose_life]

Itse näen aivan samanlaista unta välillä. Niin jääkiekosta kuin salibändistä. Yksi erikoisuus näissä on se, että joskus jopa pääsen kentälle, mutta maila on aivan lötkö tai niin lyhyt, että pelaamisesta ei tule mitään.

Lopettamisesta on jo vuosia, mutta aina vaan näitä tulee täälläkin. Yleensä vilkastuvat kauden aloitusaikoihin (viimeksi moinen uni toissayönä) ja toisaalta alkukeväästä.
Vakioteemoja ovat ylläolevien lisäksi mm. kamojen (etenkin luistimien) katoaminen/pakeneminen kun niitä yrittää pukea, kopin liikkuvat seinät ja penkit (?:), jäällä se ettei mailaa ole, sitä ei löydy vaihtoaitiosta tai ei pääse hakemaan kun pakkopeli pyörii - sekä kauhu siitä, että tajuaa olevansa kentällä alasti.

 

[sekolust]

Viime yönä tuli sitten pelattua HIFK:n riveissä. Kiekko pysyi lavassa kuin liimattuna, mutta verkon perille sitä en pystynyt toimittamaan. Upeaa kikkailua, kiemuroita ja mitä, mutta niin vain valkopaitaisen joukkueen veskari torjui aivan kaiken. Tästä vittuuntuneena päätin kävellä Hesburgeriin kyselemään töitä. Samantien tiskillä ilmoitettiin vapaasta vuoroesimiehen paikasta. Palkka olisi ollut kuulemma 900 000€ vuodessa, milliin pääsisi jos tekisi vähän iltavuoroa. Noh, seuraavaksi päästiinkin petipuuhiin, vastapelurina tietenkin aivan jumalattoman läski naikkonen.

Pitäisiköhän vaihtaa ruokavaliota?

 

[tutzba]

jäällä se ettei mailaa ole, sitä ei löydy vaihtoaitiosta

Toisinaan tulee nähtyä sellaista unta, missä olen vaihtoaitiossa ilman luistimia. Sitten koutsi huutaa minut kentälle ja yhtäkkiä luistimet ovatkin jalassa, mutta niitä ei ole kiristetty. Tästä unesta on myös sellainen variaatio, että lähden kentälle painamaan lenkkareissa.

 

[peruspata]

Pitäisköhän vähentää Fairyn käyttöä? :)

Varmaan ainakin kannattaisi istua alas ja miettiä, mihin Fairya käyttää, jos se on ihan poliisitason ongelma. Yliannostusta kannattaa välttää, kuplii liikaa ja näin ollen vaikeuttaa toimenpiteitä ainakin ahtaassa keittiössä, nimittäin huuhtelu on vaikeaa, jos toinen puoli turpoaa vaahtoa ylitse äyräiden.

 

[Varis]

Viime yönä tuli sitten pelattua HIFK:n riveissä. Kiekko pysyi lavassa kuin liimattuna, mutta verkon perille sitä en pystynyt toimittamaan. Upeaa kikkailua, kiemuroita ja mitä, mutta niin vain valkopaitaisen joukkueen veskari torjui aivan kaiken.

Näen itseni kiekkoihmisenä, mutta tuossa noin vuosi sitten näin useaan otteeseen unta jalkapallosta. Olin unissa jatkuvasti hyvissä maalipaikoissa ja sinne palloa hienosti toimitettiinkin. Kun sitten olisi pitänyt kevyellä potkulla siirtää se pallo maaliin, niin jalat jähmettyivät paikoilleen, seurasi armoton vitutus ja sen jälkeen herääminen. Aina sama juttu.

Muutamat kaverit ovat kertoneet nähneensä hyvin samantyylisiä unia. Mistä tämä oikein johtuu? Nuorempana voitin unissani useasti erilaisia kiekkomestaruuksia ja tein tehopisteitä. Jalkapallossa sitten homma päättyy joka kerta pettymykseen. Hyvin jännää.

 

[Anselm Raato]

Viime yönä näin unta missä oli JYPin fanclubilla ja Tapparan vastaavalla joku yhteinen tilaisuus jossain koulun luokassa. No Tapparan fanipoppoopa päätti yhtäkkiä pitää tanssiesityksen. Me oltiin minä ja muut että "MITÄ VITTUA NOI PUUHAA!" No sitten kun tanssi loppui, koku huusi leveällä Tampereen murteella että "Jotai pitää perkele keksiä, että Tappara Päriää!"

Just...

 

[Squit]

Viime yönä ufoilin sitten urakalla. No ekaksi näin unta, että sota syttyi ja tuli paettua pommeja pakoon. Tuntui todella ahdistavalta koko uni, iski kyllä raskaasti meikäläiseen. Noh sitten heräsin ahdistavaan tunteeseen, painajainen oli päättynyt. Mutta sitten tapahtui jotain eriskummallista. Lähdin pois makkarista kuselle, kauhun tunne takaraivossa. Avasin oven ja näin orapihlaja-aidan joka kiertää tonttia. Jämähdin kauhukseni paikalle, koska näin uhkaavan hahmon puskassa! Silti kuljin oman järjen ääneni päässä sanovan "se on vaan puska, jatka matkaa!". Noh pääsin metrin ja näin taas hahmon, nyt toisella puolella pihaa toisesta ikkunasta. Sitten pääsin taas vähän eteenpäin ja rupesin kuulemaan uhkaavia ääniä. Olin varma, että nyt tulee joku päästämään minut päviltäni.

Noh pääsinpä sitten vessaan, mutta en uskaltanu laittaa valoja, ettei möröt näe minua. Kuitenkin oma, järjen ääni taas päässä sanoi, että pistäs valot päälle, ettei aamulla tartte kusta lattialta mopata. Kusin sitten ja taas näin hahmoja. Sitten menin ulkovarastoon (jonne pääsee suoraan sisältä) tupakille.
Sielläkin kuulin raapimisääniä ja olo oli hirveä. Sitten ykskaks, kaikki tämä kauhu ja jännitys minussa häipyi ja palasin normaaliksi.

Osaisiko joku sanoa, että mikä tälläinen unenjälkeinen tila oikein on ja mistä johtuu? Ja en ole juonut alkoholia kuukausiin ja en ole myöskään nauttinut mitään muita aineita. Oli todella pelottavaa, silti olin tolkuissani, kuulin oman järjenjuoksun taustalla. Hrr..

 

[Muhkea]

Tuli nähtyä unta, että olisin voittanut pokerissa viisi tonttua. Lievästi vitutti aamulla, kun kahdeksaksi piti lähteä kouluun enkä ollut sitten voittanut mitään.

 

[Pottakameli]

Näin unta että olin vesillä Bret Michaelsin kanssa. Sellainen keltainen pyöreä kumivene. Jossain vaiheessa kumivene muuttui lasten uima-altaaksi ja siellä me sitten istuttiin. Bretillä oli jotkut juhlat tulossa ja pääsisin niihin ilmaiseksi, kun muut joutuvat maksamaan. Bret puhuu aika yllättävän hyvää suomea.

 

[Baroni]

Olen nähnyt samaa unta ainakin 200 kertaa vuoden sisällä. Uni on todella "aidon tuntuinen" ja liittyy sotaan. Pelottavaa unessa on sen toistuvuus ja se, että uni "katkeaa" aina samaan kohtaan. En ole kertonut unesta kuin yhdelle ihmiselle koska joku voisi luulla minun seonneen.

 

[Nenna]

Samansisältöisenä toistuva uni voi olla alitajunnan viesti jostain käsittelemättömästä ongelmasta tai ristiriidasta omassa elämässä tai ajatusmaailmassa. Ei todellakaan merkki sekoamisesta. Seuraavan kerran kun näet samaa unta, yritä "ottaa unesta kiinni" ja katsoa "sivulle" tai tehdä jotain toisin jos suinkin pystyt. Mitä tapahtuu?

Valveillaollessa kannattaa käydä lävitse omaa elämäntilannetta ja siihen liittyviä mahdollisia solmukohtia, joita ei ole halunnut syystä tai toisesta käsitellä. Voi vaikka katsoa itseään ulkopuolisen silmin eli suomeksi harrastaa objektiivista itsetutkiskelua. Ja vaikka jutustella sen parhaan kaverin tai muuten sinut hyvin tuntevan ihmisen kanssa, joka sanoo asiat rehellisesti mutta ei liian jyrkästi. Enkä sitten lupaa tämän olevan helppoa mutta saattaa mahdollisesti auttaa pääsemään unesta eroon.

Olen joskus vuosia sitten nähnyt sotaunia ja ne ovat yleensä pimeitä/hämäriä ja ahdistavia tunnelmaltaan, mutta viime aikoina ovat onneksi pysyneet poissa. Onneksi ne eivät toistaneet itseään. Olen saattanut kasvaa henkisesti tai oppia tuntemaan itseäni paremmin ja hyväksymään puutteeni tms.

 

[Baroni]

Nenna:
Uneni ei ole sisällöltään peloittava vaikka siinä Suomi on sodassa. Enemmänkin se on kuin lyhytelokuva jonka nään usein eri näkökulmasta (minun, jonkun toisen sotilaan ym.)
Unessa on muutama hämärä juttu mitä ei järjellä voi selittää:
Tapahtumapaikka ei ollut ollut olemassa vasta kuin vuoden vaikka näin unen ensimäisen kerran vuonna 2001
Suomalaisten sotilaiden uniformu (http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=66&equipment=62) oli tälläinen unessa jo vuonna 2001 vaikka armeija otti sen käyttöön 2005.

Näin parin vuoden ajan unen n. 3-5 kertaa vuodessa, mutta nyt siitä on tullut suosikkiuneni (n.200 kerta vuoden sisällä) =)

Ehkä unien hienous piileekin siinä, ettei niissä ole mitään järkeä. Yleensä uneni ovat ns. "normaaleita", niissä lennetään, ajetaan avaruusalusella ym perussettiä. =)

 

[Nenna]

Baroni:

Hämärä juttu eli tuo taisteluasu on saattanut osua silmiisi jo ennen kuin näit ensimmäisen unesi, sillä ihmisen muisti on valtaisa. Unessa mieleen palautuu vilaukselta valveilla nähtyjä asioita ja toisaalta aivomme myös yhdistelevät asioita unessa täysin irrationaalisesti. Valveilla suurin osa näkemistämme ja kokemistamme asioista unohtuu tai oikeammin: emme osaa kaivaa tapahtumia muististamme esiin. Unessa käsittelemme kuluneen päivän tapahtumia ja se mitä muistamme aamulla, on verrattain pieni osa unesta.

Jos olet nähnyt saman unen miltei joka toinen yö vuoden ajan, niin joko sillä on jotain tekemistä työsi tai henkilökohtaisen elämäsi kanssa tai sitten sinulla on hirveä hinku päästä takaisin armeijaan/sotimaan. Leikki leikkinä. Jos uni päättyy aina samaan kohtaan, niin kyllä minä sinuna nyt miettisin että mitäs ihmettä tässä nyt oikein tekeillä. Pääsääntöisesti unissa ei ole mitään järkeä, mutta toistuva uni on poikkeus.

Toisaalta: luovassa ammatissa oleva ihminen työstää unissaan töitään ja saa uusia ideoita. Ja mikään ei ole niin vapauttavaa kuin unessa lentäminen paitsi siinä vaiheessa kun huomaa päätyneensä maata kiertävälle radalle ulkoavaruuteen eikä saa pakkia päälle. :)

Jos tässä nyt sitten se uni alkaisi minullekin maittaa.

Ja kysymys kaikille uneksijoille: näettekö unenne väreissä vai mustavalkoisina?

 

[Pottakameli]

Ja kysymys kaikille uneksijoille: näettekö unenne väreissä vai mustavalkoisina?

Yleensä kai väreissä, mutta ei ole mitenkään harvinaista että ne olisivat välillä mustavalkoisia.

Viime yönä näin "värillisiä unia"...unessa oli joukko JYP-paitoihin pukeutuneita ihmisiä jonkun ison kaupan varastotilassa. Itsekkin istuin siellä ja tunnelma oli ihan mukava. Yhtäkkiä kaikki olivat kyyneleet silmissä kuin jotain kauheaa olisi tapahtunut. Lähdin kaupan puolelle välinpitämättömänä ja joku tyttö juoksi minut kiinni huutaen: "Kello on jo yli yhdeksän, kauppa on kiinni". Ihmettelin miksi ihmiset sitten ovat koreineen kaupassa.

Toisessa unessa ajoin jonkun pikkunatiaisen kanssa kilpaa pyörällä. Menin vahingossa väärään suuntaan ja jäin näin ollen pahasti jälkeen. Lopulta pääsin perille, jossa oli muurahaisia kuhiseva suuri puu. Lähdin kiipeämään puuhun tehtyjä portaita ylös ja tulin tasanteelle, jossa oli tiski. Nojasin tiskiin ja tiskin takaa paljastui kaverini, joka tarjosi kolmion muotoista lääkettä. Hän käski laittaa sen johonkin seinässä olevaan koloon. Tein kuten käskettiin ja seinään aukesi pieni luukku. Sukelsin luukusta ja pääsin puun sisään.

Puun sisällä oli asunto, jossa asui kaverini mummo. Hän lämmitti meille saunan ja käski laittaa omenan lauteille, jotta tiedämme milloin lämpötila on oikea. Kun menin tarkistamaan omenaa, oli se täynnä muurahaisia.

 

[Teloch]

Sopivasti tämäkin ketju esillä.
Viime yön unesta en muista kuin yhden asian, mutta sekin on selvä merkki Jatkoajan yliannostuksesta täällä oikean elämän puolella. Nimimerkki Golden AWe nimittäin kävi unessa kertomassa, että hänelle tulee kaikesta kämmentä isommasta mieleen Kyle Wellwoodin takalisto. Kaikkea sitä...

 

[Baroni]

Nenna:

Tämä taisteluasu nauratti minua 2001 koska aamulla mietin että "olipa erikoiset asut suomalaisilla sotilailla". Kun puolustusvoimat julkaisi tämän taistelijan asun 05 niin sitä joutui hieman ihmettelemään.

Armeijaan ei kyllä ole enää hinku. =)

Unet ovat usein sellaisia, että aamulla naurattaa. Unessa lentäminen ym. yliluonnolliset asiat ovat niin "todellisia". Nyt pitää lopettaa uneksiminen ja jatkaa töitä...

 

[Nenna]

Onpa unia!

Kyllä näitä lukiessa hymyilyttää, vaikka veikkaan kyllä, että jos Hjallis unessani vastaan tulisi niin epäilisin näkeväni painajaista. XD

Todentuntuiset unet ja etenkin juuri ennen heräämistä nähdyt "valveunet" ovat siitä pelottavimmasta päästä, koska herätessä on aina hieman kuutamolla ja hetken miettii, että missä on ja mitä on tapahtunut. Ja ihmettelee, että hetkinen, teinkö tuon oikeasti vai en.

 

[Muhkea]

Tuli nähtyä ihmeellinen uni tänään. Eli siis unessa luulin, että olin herännyt ja menin selittämään juuri nähtyä unta veljelleni. Oli hieman outo olo herättyäni oikeasti.

 

[Mielikuvitushahmo]

Pakko sepustaa tätä tänne, ettei jää mieleen pyörimään.

Uni alkoi siitä, että olin jääkiekkojoukkueen pukukopissa, jossa oli myös Juji Miura, tämä EA:n lätkäpeleistä tuttu Japanin maalivahti, joku sitten kuiskasi minun korvaan, että hoitele Miura ja revi siltä kypärä päästä. Ei muuta kun tuumasta toimeen, jolloin huomasin pitäväni niskalenkissä Teemu Selännettä jollain toimiston sohvalla. Siinä sitten olin että oho, sori väärä henkilö, jostain syystä Teemulla oli Arturs Irben kypärä päässään. Seuraavaksi olinkin yhtäkkiä kiekkopelissä yleisönä, jossa syntyi pieni kähinä, tämän seurauksena kentälle juoksi sumopainija, joka lähti paljain jaloin juoksemaan toiseen päähän, jossa taas Selänne oli pyrkimässä pois kaukalosta. Siinä vaiheessa kun pelaajakasan keskeltä nousi ylös karjuen "Big Show" (wrestling-stara) kädessään silmälasipäinen Sean Connery, jonka hän heitti keihästyyliin pleksien yli yleisönsekaan, havahduin omaan naurahdukseeni.

Japanilaisia, Selänne, Irben kypärä...

 

[cosmic_rodeo]

Yöllä meni kohtalaisen kovaa.

Olin kylpyhuoneessa ajamassa partaani, kun jouduin jostain syystä hetkeksi poistumaan olohuoneen puolelle. Palatessani kylppäriin paikalle oli ilmestynyt eräs tuttavani. Hän oli pukeutunut tummaan alusasuhaalariin ja tuijotti minua leppoisasti virnuillen.

Koska olin varma, että kyseessä on joko kummitus tai jonkinlainen hallusinaatio, kokeilin potkaista hahmoa napakalla kärkkärillä munille. Kaverini väisti potkun kuin notkea kärppä. Tajusin kyseessä olevan ihan oikeasti kaverini ja pyytelin törkeän väkivaltaista käytöstäni anteeksi.

Ryhdyimme juttelemaan niitä sun näitä. Kaverini piteli oikeassa kädessään partahöylää, jonka päätin omia itselleni. Saatuani höylän pois, nosti hän esiin vasemman kätensä, joka sekin piteli partahöylää. Otin senkin, minkä jälkeen hänen oikeaan käteensä oli jälleen ilmestynyt partahöylä. Nerokasta, eräänlainen ikiliikkuja siis.

Seurasi summittaista kävelyä ympäri keskustaa. Ainakin Gummeruksenkadulla tapahtui jotain hölmöä.

Sitten olinkin jonkinlaisessa auditoriossa verhon takana odottamassa vuoroani. Kävelin pois verhon takaa, mutta yleisö ei puhjennutkaan valtaviin suosionosoituksiin, vaan istui aivan hiljaa tuijottamassa.

Salin etuosassa seisonut professori sanoi jotain sen verran loukkaavaa, että päätin paeta paikalta juosten. En vaivautunut väistelemään ja pakomatkani tyssäsi törmätessäni professoriin. Kaaduin erittäin dramaattisesti kuperkeikkoja tehden ja kaikkia raajojani heiluttaen.

Professori olikin Pulkkinen-sarjasta tuttu Jari Salmi. Hän kommentoi säälittävää pakoyritystäni melko ikävällä tavalla: "Sinä potkit täkysääliä päänpäälle". Käänsin kasvoni nolostuneena kohti yleisöä ja eturivissä istunut P-P Petelius sanoi: "Toivottavasti hyppäät korkeammalle kuin ensimmäiselle portaalle".

Tässä vaiheessa ajattelin tämän olevan niin vammaista uneksintaa, että päätin kirjoittaa Salmen ja Peteliuksen sanomiset muistiin. Siirryin jonkinlaiseen unen ja valveen välitilaan: mieleni heräsi ja tajusin olevani sängyssäni. Kehoani en tietenkään kyennyt liikuttamaan, sillä kehohan oli vielä syvässä unessa. Kykenin määrittelemään nukkumisasentonikin täydellisesti. Yritin herättää itseäni ääntelemällä ja liikuttelemalla vartaloani sen verran kuin se oli mahdollista. Olo oli kuin neliraajahalvaantuneella.

Yhtäkkiä tunsin, kuinka jokin eläin loikkasi sänkyyn ja ryhtyi raapimaan kynsillään peiton peittämää niskaani. Lievä paniikki oli tosiasia, sillä miten vitussa tänne asuntoon oli joku kissa päässyt. Onneksi kynnet eivät osuneet niskan ja käpälien välissä olevan kankaan ansiosta ihoon.

Sitten sain silmäni auki ja elukkakin katosi. Makasin todellakin juuri siinä asennossa, jollaiseksi olin sen houreissani ymmärtänyt.

Nousin istumaan ja kirjoitin näyttelijöiden kommentit kännykän viestimuistiin. Menin takaisin nukkumaan.

 

[Pottakameli]

Koko yö oli yhtä tuskaa...uni ei tullut kunnolla silmään missään vaiheessa, mutta silti tuli oltua puoliunessa ja hourailtua vaikka mitä. Minulla oli joku tauti enkä osannut puhua enää, joten jouduin leikkaamaan lehdistä lauseita kommunikointiin. Pian tuon jälkeen olin ihan varma että pystyn täyttämään ihmisten toiveita...joku nainen sai uuden naaman toivottuaan kauneusleikkausta.

Viimeiseksi pelasin tetriksen tapaista peliä tai oikeastaan olin itse tuo peli. Yritin laittaa palikoita johonkin ihme järjestykseen, mutta tuskanhiki vaan puski päälle.

Kipeänä on kiva olla.