Pascal Lemoix
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Monien odottama klassikko Kanadan ja Venäjän kohtaamisesta toteutuu vihdoin MM-finaalissa. Tämä tietyssä mielessä ikuisesti ratkaisematon kaksikko on kohdannut muutenkin varsin harvoin MM-kisojen pudotuspeleissä. Edellinen kohtaaminen oli välierä 2005, jossa Kanada otti nopean 4-0-johdon, jonka Venäjä sai kirittyä tilanteeksi 4-3, mutta ei enempää.
--
Kanada lähtee mielestäni tilanteesta, jossa ainoa kysymysmerkki on maalivahtipeli. Välierä Ruotsia vastaan olisi saattanut kaatua Pascal Leclairen huonoon suoritukseen. Leclaire tarjosi Ruotsille mahdollisuuden, vaikka myös King Henrik haparoi. Bengt-Åke Gustafsson kuitenkin reagoi laittamalla Tellqvistin maalille viimeiseen erään. Mielestäni Leclairen olisi voinut vaihtaa maalilta tilanteessa 3-3, kun mikään ei jäänyt kiinni. Tellqvistin ansiosta maalivahtipeli meni lopulta Ruotsille välierässä. Reservissä on kuitenkin Stanley Cupin voittanut mies, Cam Ward. Hän voi hyvinkin torjua mestaruuden Kanadalle.
Muuten Kanada on mielestäni lähellä täydellistä jääkiekkoa. Ainakin sen seuraaminen on upeaa katsottavaa. Tietyssä mielessä Kanada on jopa liian ylivoimainen, koska sen päädyssä ei pelata juuri yhtään. Puolustus on ollut haavoittuvainen, mutta toistaiseksi aina saanut pellit lopulta kiinni tarvittaessa. Eli aika pitkälti juuri tuon 2005 välierän tapaan.
Huvittaa suorastaan suomalaisten selostajien ja kommentaattoreiden jatkuvat puheet Kanadan vaikeuksista ja ylimielisyydestä. Mielestäni esimerkiksi tietyt hankaluudet Norja-peleissä eivät aiheuttaneet Kanadan pelaajissa mitään paniikkia tai hätiköintiä. Suomi tuskastuu tasoitus- ja kavennusmaaleista ja sekoaa. Kanadalaiset puhaltavat kerran pari ja tekevät seuraavassa vaihdossa loistavan maalin toiseen päätyyn. He kestävät kaikki tilanteet, kuten Heatley tiivistää IS Veikkaajassa (13.5): "Yksi parhaista puolista Kanadalle pelaamisessa on se, että voi luottaa jokaiseen pelikaveriin, että homma hoituu. Jokaisella on aina usko siihen, että kaikki järjestyy, olimme sitten tasatilanteessa tai maalin tappiolla tai johdossa."
Mielestäni yllä kuvailtu usko on Kanadan ydinsalaisuus, miksi se voittaa niin usein turnauksen. Tämän pohjaton usko joskus tuudittaa kanadalaisia vähän kevyempiin vaihtoihin, jolloin vastustaja voi nousta lähelle, mutta silti Kanadaa on vaikea voittaa, koska he osaavat pelata kaikissa tilanteissa eivätkä ikinä luovuta. Tosin Ruotsin hyvyyttäkin oli välierässä mukana, koska eivät katkenneet, vaikka kyyti oli kylmää. Suomi lopetti pelaamisen Kanadaa vastaan jo kolmannen erän alussa.
--
Venäjä olisi mielestäni ansainnut kultaa jo paristakin turnauksesta: 2005 ja 2007. Tai ainakin 2005 välierä olisi saanut olla finaali. Kotikisoissaan Venäjä pelasi näyttävintä kiekkoa, mitä slaavilaisella tyylillä voi pelata, mutta sortuivat ylihyökkäämiseen Suomea vastaan. Nyt Venäjän peliin on hieman tullut kanadalaisia sävyjä, mistä osoituksena esimerkiksi Ovetskinin maali Ruotsin verkkoon loppuhetkillä. Samoin Venäjä oli taktisesti oppinut virheistään Suomea vastaan ja vei sen pelin suvereenisti.
Washingtonin ketju on todellista huippuosaamista, eikä Zinovjev-Morozov-osasto paljoa jää, vaikka esim. Suomea vastaan keskittyivät paljon puolustamiseen. Joskus Venäjällä on ollut kisoja, joissa kaikki on Ilja Kovaltsukin harteilla. Enää ei. Nimenomaan seurajoukkueissa pelanneet ketjut ovat löytäneet huikean yhteispelin. Mausteena Venäjällä on sitten Kovaltsuk ja Afinogenov, jos paikka aukeaa tai tulee vaikka rankkarit.
Nabokov on ehdottomasti iso tekijä. Hänestä huokuva itsevarmuus rauhoittaa kenttäpelaajiakin. Nyt venäläisetkin voivat luottaa siihen, että todennäköisesti yhtään halpaa maalia ei heidän päätyynsä mene. Nabokov voi hyvinkin olla mestaruuspalanen, joka on ollut pitkään hukassa.
--
Kannatuksen suhteen en tiedä, mitä toivoa. Haluaisin molempien voittavan. Nämä ovat Kanadan kisat ja se ansaitsisi voittaa nämä. Samalla murtuisi kotikirous. Tosin Kanada nyt ei ole ainakaan kotikisojen takia romahtanut. Aiemmin taitaa Ruotsi 1995 olla ainut finaaliin yltänyt kotijoukkue. Venäjä puolestaan ansaitsisi myös jo sen kullan. Monesta vuodesta se ei kyllä enää ole heillä kiinni, sen verran painavaa osaamista alkaa siinä joukkueessa olla ja valmennuskin on uudistumassa oikeaan suuntaan.
Nautitaan. Nyt on harvinaista herkkua tarjolla.
--
Kanada lähtee mielestäni tilanteesta, jossa ainoa kysymysmerkki on maalivahtipeli. Välierä Ruotsia vastaan olisi saattanut kaatua Pascal Leclairen huonoon suoritukseen. Leclaire tarjosi Ruotsille mahdollisuuden, vaikka myös King Henrik haparoi. Bengt-Åke Gustafsson kuitenkin reagoi laittamalla Tellqvistin maalille viimeiseen erään. Mielestäni Leclairen olisi voinut vaihtaa maalilta tilanteessa 3-3, kun mikään ei jäänyt kiinni. Tellqvistin ansiosta maalivahtipeli meni lopulta Ruotsille välierässä. Reservissä on kuitenkin Stanley Cupin voittanut mies, Cam Ward. Hän voi hyvinkin torjua mestaruuden Kanadalle.
Muuten Kanada on mielestäni lähellä täydellistä jääkiekkoa. Ainakin sen seuraaminen on upeaa katsottavaa. Tietyssä mielessä Kanada on jopa liian ylivoimainen, koska sen päädyssä ei pelata juuri yhtään. Puolustus on ollut haavoittuvainen, mutta toistaiseksi aina saanut pellit lopulta kiinni tarvittaessa. Eli aika pitkälti juuri tuon 2005 välierän tapaan.
Huvittaa suorastaan suomalaisten selostajien ja kommentaattoreiden jatkuvat puheet Kanadan vaikeuksista ja ylimielisyydestä. Mielestäni esimerkiksi tietyt hankaluudet Norja-peleissä eivät aiheuttaneet Kanadan pelaajissa mitään paniikkia tai hätiköintiä. Suomi tuskastuu tasoitus- ja kavennusmaaleista ja sekoaa. Kanadalaiset puhaltavat kerran pari ja tekevät seuraavassa vaihdossa loistavan maalin toiseen päätyyn. He kestävät kaikki tilanteet, kuten Heatley tiivistää IS Veikkaajassa (13.5): "Yksi parhaista puolista Kanadalle pelaamisessa on se, että voi luottaa jokaiseen pelikaveriin, että homma hoituu. Jokaisella on aina usko siihen, että kaikki järjestyy, olimme sitten tasatilanteessa tai maalin tappiolla tai johdossa."
Mielestäni yllä kuvailtu usko on Kanadan ydinsalaisuus, miksi se voittaa niin usein turnauksen. Tämän pohjaton usko joskus tuudittaa kanadalaisia vähän kevyempiin vaihtoihin, jolloin vastustaja voi nousta lähelle, mutta silti Kanadaa on vaikea voittaa, koska he osaavat pelata kaikissa tilanteissa eivätkä ikinä luovuta. Tosin Ruotsin hyvyyttäkin oli välierässä mukana, koska eivät katkenneet, vaikka kyyti oli kylmää. Suomi lopetti pelaamisen Kanadaa vastaan jo kolmannen erän alussa.
--
Venäjä olisi mielestäni ansainnut kultaa jo paristakin turnauksesta: 2005 ja 2007. Tai ainakin 2005 välierä olisi saanut olla finaali. Kotikisoissaan Venäjä pelasi näyttävintä kiekkoa, mitä slaavilaisella tyylillä voi pelata, mutta sortuivat ylihyökkäämiseen Suomea vastaan. Nyt Venäjän peliin on hieman tullut kanadalaisia sävyjä, mistä osoituksena esimerkiksi Ovetskinin maali Ruotsin verkkoon loppuhetkillä. Samoin Venäjä oli taktisesti oppinut virheistään Suomea vastaan ja vei sen pelin suvereenisti.
Washingtonin ketju on todellista huippuosaamista, eikä Zinovjev-Morozov-osasto paljoa jää, vaikka esim. Suomea vastaan keskittyivät paljon puolustamiseen. Joskus Venäjällä on ollut kisoja, joissa kaikki on Ilja Kovaltsukin harteilla. Enää ei. Nimenomaan seurajoukkueissa pelanneet ketjut ovat löytäneet huikean yhteispelin. Mausteena Venäjällä on sitten Kovaltsuk ja Afinogenov, jos paikka aukeaa tai tulee vaikka rankkarit.
Nabokov on ehdottomasti iso tekijä. Hänestä huokuva itsevarmuus rauhoittaa kenttäpelaajiakin. Nyt venäläisetkin voivat luottaa siihen, että todennäköisesti yhtään halpaa maalia ei heidän päätyynsä mene. Nabokov voi hyvinkin olla mestaruuspalanen, joka on ollut pitkään hukassa.
--
Kannatuksen suhteen en tiedä, mitä toivoa. Haluaisin molempien voittavan. Nämä ovat Kanadan kisat ja se ansaitsisi voittaa nämä. Samalla murtuisi kotikirous. Tosin Kanada nyt ei ole ainakaan kotikisojen takia romahtanut. Aiemmin taitaa Ruotsi 1995 olla ainut finaaliin yltänyt kotijoukkue. Venäjä puolestaan ansaitsisi myös jo sen kullan. Monesta vuodesta se ei kyllä enää ole heillä kiinni, sen verran painavaa osaamista alkaa siinä joukkueessa olla ja valmennuskin on uudistumassa oikeaan suuntaan.
Nautitaan. Nyt on harvinaista herkkua tarjolla.