Katsoin perjantaina jenkkiviisujen finaalin (alkuerät tuli myös katsottua ihan siitä ilosta että sai sivistyttyä nopeilla kuvauksilla osavaltioista ja territorioista joista ei suunnilleen mitään ole koskaan tiennyt) niin niissä oli mielestäni aika fiksusti rajoitettu finaalissa raatien painoarvo oliko nyt kuudennekseen alkueristä. Eli kun alkuerissä jokainen osavaltio ja territorio (yhteensä 56) oli antanut yleisö- ja raatiäänet, niin finaalissa raadit oli yhdistetty alueraateihin joista jokaisessa oli 5-6 osallistuja-aluetta ja näin ollen yhteispistemäärä jaettavaksi kymmeneltä raadilta kun yleisöäänestys tuli edelleen kaikilta 56 alueelta.
En tiedä mitä aiemmin puhuttu tästä rasmuksesta, mutta ainakin näin seitkytlukulaisena laulajan olemus on myötähäpeää aiheuttava. Ääni ja naurettava mahan esittely teinikuteissa ja meikeissä on jotain sellaista jonka ei soisi yleistyvän. Sulka päässä ja muuenkin neitimäinen olemus kuvottaa. En ole homofoobikko, mutta tämä "rokkibändi" olisi saanut jäädä pysyvälle tauolle aikoja sitten.
Hyvä huomio. Itse aloitin pohdinnat pohjoismaablokista ja Benelux+UK+Irlanti mutta idempänä voi tosiaan olla hankalampi järjestää. Euroopassa voisi sitten raa'asti vaan tiputtaa rastien painoarvoa vaikka neljännekseen yleisöstä. Yleisölle tätä kisaa kuitenkin tehdään vaikka voikin toimia artisteilla ponnahduslautana myös vakavampiin proggiksiin.Ei varmaan onnistuisi tuollainen systeemi Euroviisuissa, koska esimerkiksi Azerbaidzhanin ja Armenian raadit eivät varmasti suostuisi tekemään yhteistyötä keskenään, jos mentäsiin alueraateihin ja itäiset alueet (Armenia , Azerbaidzhan, Georgia, Israel ja Australia?) muodostaisivat oman alueraatinsa.
Puhutko nyt koko UMK:n prosessista vai nimenomaan The Rasmuksesta? Jos koko kilpailusta, niin olisin kallistumassa samoille linjoille: enemmän biisejä ja karsintaa ja jos budjetti tulee vastaan, niin eihän nykyaikana ole mikään pakko tehdä karsintoja areenalla, vaan sen voi hoitaa internetissäkin. UMK:lla itsessään luulisi vetovoimaa riittävän, koska Erika Vikman ja BESS ovat tehneet sen ansiosta läpimurtonsa.Jokohan Suomessakin uskottaisiin tämän jälkeen pikkuhiljaa että näitä "silloin joskus" kansainvälisesti suosittuja akteja on ihan turha laittaa tuonne skaboihin, kun ensinnäkään se ei ole mikään laadun tae, ja toisekseen tuolla on kasvanut kokonainen uusi sukupolvi katsojia joilla ei ole mitään hajua näistä parikymmentä vuotta sitten lyhytaikaisesti isosti menestyneistä esiintyjistä. Vaivaiset 26 pistettä katsojilta on tyly fakta tästä.
Olin ihan aluksi samaa mieltä, mutta Cyan Kicks alkoi hiljalleen maistua aina vain paremmalta ja UMK-finaaliesityksen jälkeen toivoin ihan tosissani, että olisivat sen voittaneet. Cyan Kicks oli livenä todella hyvä. Samaa ei voi sanoa The Rasmuksesta.Rassen kohdalla taas sanoisin, että eipä tuolla parempiakaan ollut. Cyan Kicks on kahden markan Paramore, BESSin live-esitys sukelsi UMK:ssa ihme pesäpallomailoineen + aina yhtä haastava suomen kieli ja mitä muita siellä nyt olikaan. Länä on Länä, mutta ei olisi iskenyt eurooppalaiseen yleisöön.
Sanoisin että sekä että. Se että UMK-kisaan otetaan ylipäätänsä tuollaisia vanhoja tuttuja nimiä, johtaa helposti siihen että niitä äänestetään kotimaassa sen takia kun ei oikein osata päättää että kelle ääni menisi, ja lopulta se menee sille tutulle ja turvalliselle vaihtoehdolle. Eihän se toki näin automaattisesti mene kuten Läntisen heikko menestys todisti, mutta veikkaan että tämä kallisti vaakakupin monella The Rasmuksen suuntaan kun samalla viivalla oli useampi tuntemattomampi nimi. Siksi pitäisin UMK:n nimenomaan Uuden Musiikin kilpailuna tuoreiden nimien kanssa, koska silloin jengi äänestää positiivisen intuition eikä vanhan maineen perusteella. Tuon ensimmäisen perusteella se isokin yleisö äänestää itse varsinaisissa Viisuissa, jos äänestää.Puhutko nyt koko UMK:n prosessista vai nimenomaan The Rasmuksesta?
Sekin on hyvä puoli, että jos kaksi maata ovat kokonaispisteissä tasoissa, niin se, joka on saanut enemmän yleisöpisteitä, rankataan ylemmäksi.Samaa mieltä @heketsu88 kanssa siitä, että raatiäänien painoarvoa voisi laskea sinne 25-30% tuntumaan. Jos ja kun raatien tuomisen alkuperäinen idea oli vähentää naapurien suosimista, niin eipä tuo oikein tunnu toimivan. Ainoa hyvä puoli raadeissa on se, että pisteet jakautuvat hieman laajemmin kuin mitä ne tekisivät pelkillä yleisöäänillä.
Tässä nyt toki täytyy ottaa huomioon se, että raadit ja yleisö äänestää eri kriteerein. Raadit (yli)painottavat laulua, laulutekniikkaa ja niin edelleen, kun puolestaan yleisö pienessä lauantai-illan nousuhumalassa äänestää fiilispohjalta. Tästä selittyvät esimerkiksi Moldovan äänet. Eihän tuon biisin esittäjä kovinkaan taitava laulaja ollut tai itse biisillä ollut kovinkaan syvällistä sanottavaa, mutta hyvän fiiliksen se jätti.Tuosta ammattiraadista vielä. Jos olisin johtoryhmässä yrityksessä josta on ammattiraadissa jäsen, ja raadin äänet menevät ihan ristiin yleisöäänien kanssa, pyytäisin ko. henkilöltä selvitystä mistä tämä johtuu (koska alkaisin epäilemään että henkilö ei ole oikeassa positiossa organisaatiossa).
Esimerkkinä, jurussä on joku levy-yhtiön päällikkö joka päättää isossa kuvassa mitä artisteja heillä on. Ja ko. kaveri antanut ihan päinvastaisia ääniä mitä yleisö samassa maassa.
Sama esim jonkun festivaalijärjestäjän kanssa.
Se on kuitenkin ihan paskan hailee mitä joku jury ajattelee, maksava kansa on se joka liiketoiminnan pitää elossa.
Tämä on totta. Aika monelta päässyt unohtumaan, että The Rasmus oli lopulta tuossa porukassa se tarkkiksen priimus, vähiten heikoin, paras paikallaolijoista. Cyan Kicks olisi saattanut päästä samoille sijoille viisuissa kuin The Rasmus, mutta heidänkin biisinsä oli omiin odotuksiini nähden lievä pettymys. BESS ja Sene olisivat puolestaan jääneet kerran kerrasta semifinaaliin, jostain Läntisestä nyt puhumattakaan. BESSillä olisi ollut potentiaalia, mutta itselleni tönköt sanoitukset tökkivät tuossa eniten, eikä myöskään livenä lunastanut odotuksiaan. Sene taas vaikutti ennen liveä myös potentiaaliselta, mutta live taas oli sellaista kuraa, ettei viisulavalla olisi ollut mitään jakoa.Oli Rasmuksesta mitä mieltä tahansa niin en usko ollenkaan, että tämän vuoden UMK:n kattauksesta mikään muu biisi olisi pystynyt edes tuollaiseen sijoitukseen. Ihan hyviä biisejähän siellä oli tänä vuonnakin (minusta monta parempaakin kuin Jezebel), ja varsinkin BESS:istä tykättiin ulkomailla, mutta live-esitys oli aika karmea sekamelska jossa laulusuorituskin kärsi siinä hössötyksessä. Samoin Isaac Sene herätti kansainvälistäkin mielenkiintoa, mutta myös se oli livenä sen luokan pohjanoteeraus ettei itse viisuihin ollut mitään asiaa.
Tässä nyt sitten ongelmana se, että UMK:n arvostus palaa takaisin sinne samoihin pohjamutiin, jossa se muutamia vuosia sitten oli ja viisuihin lähetetään jotain sandjoja, joilla ei ole mitään saumaa pärjätä Viisuissa. Toivottavasti UMK:n kehitys jatkuisi ja mukaan saataisiin jatkossa entistä enemmän laadukkaita, tasonsa jo osoittaneita artisteja sekä bändejä. Tai sitten tuntemattomia, jotka kovempitasoisessa UMK:ssa onnistuvat vakuuttamaan.Sanoisin että sekä että. Se että UMK-kisaan otetaan ylipäätänsä tuollaisia vanhoja tuttuja nimiä, johtaa helposti siihen että niitä äänestetään kotimaassa sen takia kun ei oikein osata päättää että kelle ääni menisi, ja lopulta se menee sille tutulle ja turvalliselle vaihtoehdolle. Eihän se toki näin automaattisesti mene kuten Läntisen heikko menestys todisti, mutta veikkaan että tämä kallisti vaakakupin monella The Rasmuksen suuntaan kun samalla viivalla oli useampi tuntemattomampi nimi. Siksi pitäisin UMK:n nimenomaan Uuden Musiikin kilpailuna tuoreiden nimien kanssa, koska silloin jengi äänestää positiivisen intuition eikä vanhan maineen perusteella. Tuon ensimmäisen perusteella se isokin yleisö äänestää itse varsinaisissa Viisuissa, jos äänestää.
Tämä on toki selvää, mutta kyse onkin siitä, että mitä tällaisessa kilpailussa oikeasti haetaan? Vaikka kyseessä onkin laulukilpailu, niin toisaalta viihdearvo on hyvin pitkälti kaikki kaikessa.Tässä nyt toki täytyy ottaa huomioon se, että raadit ja yleisö äänestää eri kriteerein. Raadit (yli)painottavat laulua, laulutekniikkaa ja niin edelleen, kun puolestaan yleisö pienessä lauantai-illan nousuhumalassa äänestää fiilispohjalta. Tästä selittyvät esimerkiksi Moldovan äänet. Eihän tuon biisin esittäjä kovinkaan taitava laulaja ollut tai itse biisillä ollut kovinkaan syvällistä sanottavaa, mutta hyvän fiiliksen se jätti.
Samaa mieltä toki tästä.Tämä on toki selvää, mutta kyse onkin siitä, että mitä tällaisessa kilpailussa oikeasti haetaan? Vaikka kyseessä onkin laulukilpailu, niin toisaalta viihdearvo on hyvin pitkälti kaikki kaikessa.
En minä ainakaan katso viisuja siksi, että haluaisin löytää teknisesti taitavia laulajia tai laskelmoidun laadukkaita esityksiä, vaan katson ensisijaisesti viihdeohjelmaa ja haluan viihtyä.
Siksi yleisöäänien tulisi vähintäänkin olla suuremmassa roolissa, koska yleisölle tätä kuitenkin tehdään ja yleisö äänestää pääasiassa sen mukaan minkä biisin parissa parhaiten viihtyy.
On se jännä. Itselle Liettuan biisi oli koko finaalin huonoin ja unisin. En todellakaan halua kuunnella enää koskaan.Ukraina odotetusti voittoon .. Mutta musallisesti paras Liettuan biisi ja siitä ei kahta sanaa!!! Ainut jonka pystyi kuuntelemaan toisenkin kerran !!!
Ukraina teki muuten uuden yleisöpiste-ennätyksen. Edellinen oli vuoden 2009 Norjan Alexander Rybakin 378 pistettä (tuolloin oli erilainen pisteiden laskusysteemi).
Aika moni maa lähettää tonne jo Anneli Saariston... ja niillä on enemmän naapureita. Samaa mieltä kuitenkin siitä, että jos voittaa halutaan, meidän pitää erottua ja tarjota sitä missä me ollaan Euroopan kärkeä - Hevimusiikissa. Jos me oltais viime vuonna tehty parempi hevibiisi kuin Italia, niin se olisi ollut aika lailla siinä. Nyt meni toisin päin.Jos tämän paremmin halutaan menestyä niin konsepti on seuraava: Pitää lähettää kovemnam tason heviä sinne mitä mummotkin pelkää jolla saa takuuvarmat max pisteet yleisöltä. Tai sitten tyyliä Anneli Saaristo kauniin kappaleen kanssa ja sillä raatiäänet kotiin.