Mä en nyt muista, mitkä olivat rankingit 205 ja 220 aikoihin, mutta titteliotteluiden vastustajat olisi voinut valita oisimoilleen seuraavalla logiikalla, järjestyksessä sijoilta 1-5:Mitkä ottelut olisi itse bookannut UFC 205 ja 220 pääotteluiksi? Tai mikä olisi ollut "oikeita" titteliotteluita? Matkalla titteliotteluun, Ngannou oli pätkinyt Overeemin, joka taas oli aikaisemmin voittanut Verdumin, joten tie mestaruusotteluun oli urheilullisesti ihan perusteltu. McGregor oli hallitseva mestari toisessa painoluokassa, joten sitä kautta urheilullisesti mielestäni kelpoinen ottamaan heti haasteen mestaruudesta. Tuolloinhan Alvarez oli juuri piessyt Dos Anjosin, ja Khabibin kanssa oli jotain sopimuserimielisyyksiä, joten Conor otettiin korvaamaan.
- onko loukkaantunut? Jos ei, niin
- onko otellut mestaria vastaan viimeisen 1-1,5 vuoden aikana? Jos ei, niin
- onko otellut ylipäänsä viimeisen 3 kuukauden aikana? Jos ei, niin tässä vastustaja.
- jos vastaus yhteenkin kysymykseen on kyllä, siirrytään seuraavaksi rankattuun ottelijaan.
Tuo nyt olisi ainakin urheilullisempi tapa otteluparien muodostamiseen, kuin nykyinen meininki, jossa räikeimpänä esimerkkinä a) puuhaillaan nyt näitä supermatseja ja b) joidenkin painoluokkien (esim. welterweight, lightweight) mestarit eivät suostu matsaamaan. Tämä nykyinen tapa muodostaa ottelupareja maksimoi kyllä UFC:n tulot, mutta on mielestäni pitkällä tähtäimellä helvetin huono idea.