Ulkonäölläkö merkitystä?

[leivoja]

Monesti olen kuullut sanottavan, ettei ulkonäöllä ole merkitystä. Piätääkö tämä kutinsa Jatkoaikalaisten osalta?

Jotenkin allekirjoittaneella on sellainen fiilis, että on suhteellisen hankala kiinnostua tuntemattomasta ihmisestä sisällöllisesti mikäli ulkokuori on sellainen joka ei miellytä. Itse olen tähän törmännyt suhteellisen useasti ja rehellisyyden nimissä sanottuna vastaanottavana osapuolena.

Naisten ulkonäkörasismi on kasvanuta samassa tahdissa kuin median luomat kuvat miesihanteesta ovat lisääntyneet. Aikaa ennen Göran Porvalia ja sTRESSMANN:IA oli mainoksissa vain POIKA maalaamassa taloa ja muuta normaalia. Nyt on jokapaikka täynnä treenattua kroppaa ja jykeviä leukaperiä.

En kiistä, etteivätkö myös miehet syyllistyisi ulkonäkörasismiin, mutta esimerkiksi tuttavapiiriin kuuluvat naiset ovat huomattavasti vaativampia ulkoisten avujen suhteen kuin miehet, mitä siis tulee vastakkaiseen sukupuoleen.

En siis voi puhua kuin omasta puolestani ja omista kokemuksistani. Ehkä onneksi niin.

 

[Black Adder]

Tottakai ja iät ja ajathan näin on menty. Ei tämä mitään mainosten tuomaa ole. Aivanhan se on luonnollista katsoa ensin ulkonäköä, kun et ihmistä muutenkaan tunne ja tuskinpa aina haluat edes tulla tuntemaan :) Et kai muuten sinäkään siinä itkisi?

Kaikille löytyy joku, sanoo vanha sanonta, mutta kun kaikille ei kelpaa "vain joku". Ei rumile eikä kauniille. "Rumakin" ihminen voi tehdä asialle aika palon itse. Vähän enemmän liikuntaa ja katsoo vähän mitä pukee päälleen sekä on muuten siisti. Kyllä se siitä! :)

Tottahan se on, että joskus jopa hävettää jos joku ihan hirveän näköinen ihminen tulee kovin änkäytymään seuraan/iholle tilanteessa kui tilanteessa. Epäsiisteys on kaikkien luotansa työntävintä.

 

[pp]

"Sisäinenkaunes" on vain rumien ihmisten keksimä juttu, jotta he eivät tuntisi itsetunto-ongelmia kokoaikaa. Ei kauniit ihmiset koskaan puhu että sisäinenkauneus sitä sun tätä, vaan et toi on ruma, tavis tai kaunis...

 

[Tommy]

Ei ole merkitystä, sillä minähän olen ruma kuin aasin perse ja avopuolisoni on erittäin kaunis.

 

[Ted Raikas]

No sitähän valehtelisi päin naamaa, jos sanoisi että ei ole merkitystä. No totta kai kauneus ja komeus jokaista sykähdyttää rinnassa ja/tai pistää puntin vipattamaan. Eriasia sitten on mitä se kauneus/komeus on? Jokaista miellyttää hyvinkin erilaiset asiat vaikka varmaan joitain yleisiä keskiarvoja kauneudelle varmasti onkin olemassa.

Itse en vaadi edelleenkään mitään hyperkaunista, jotta minua miellyttäisi ja kiehtoisi. Melko tavallinenkin voi olla kaunista jos se korostuu oikealla tavalla. Kauneuteen liitän myös sellaiset asiat kuin tyyli, hygienia ja yleinen puhtaus sekä käytöstavat. Ne kummasti kaunistavat ihmistä. Ihastuessa tuo ulkoinen kauneus on ehkä se tärkein asia yleensä, sillä se mitä näemme ensiksi on se mistä kiinnostumme. Rakkaus taas sitten on enemmän liitoksissa näihin sisäisiin asioihin ja kauneustekijöihin, mistä johtuen varmaankin rakkaus on juuri se vaikeampi asia.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Tommy
Ei ole merkitystä, sillä minähän olen ruma kuin aasin perse ja avopuolisoni on erittäin kaunis.

Minä olen käänteinen ilmiö. Meikäläistä on joskus kehuttu komeaksi, mutta naikkostapa ei ole näkynyt. Yhyy.

Ollappa ruma. =)

 

[Bone]

Kyllähän sillä vähän on merkitystä.
Kuitenkin katsot ensimmäisenä minkäoloinen lepakko siinä vieressä kiehnää. Jos hänen naamataulunsa ei ensimmäisellä kerralla aiheuta ns. takapotkua, ollaan oikealla suunnalla.

Pääperiaate taitaa olla se, että jos viihtyy naikkosen seurassa, ja pärstä on sellainen, että sen kanssa voi elää, niin silloin ei ole mitään hätää.
Kuitenkin kun pitempään on naisen kanssa, siihen naamaan rakastuu jos rakastuu koko pakettiin.
Vaikeata?

Ensi vaikutelma tosiaan on se tärkein. Jos nainen näyttää miellyttävältä ulkoisesti, on helpompaa lähteä solmimaan lähempää tuttavuutta.

Miehethän ovat aina se rumempi osapuoli. Joskus sitä tulee ihmeteltyä, miten tuollaisella miehellä voi olla tuonnäköinen nainen. Vrt. esim. Karita Tuomola & Joonas Hytönen. Suhdehan on förbi, mutta ihmetystä herätti aikoinaan. Ehkä Karita pääsi selville Joonaksen todellisesta luonteesta.

Usein tulee mietittyä uuden naisen kanssa tavatessa, että voikohan tuon kanssa viettää aikaa. Kuten Rixa74, tuo naisten kanssa pelehtijä, osuvasti kertoi: Jos naisen voi näyttää kavereille, niin sitten se on hyvännäköinen. (vapaasti muisteltu)

 

[Osmo Rapeli]

Ei sillä ulkonäöllä niin kuin lompakon paksuudella.

Ma en saa kaikkia naisia mitä ma haluan, ma saan kaikki naiset jotka haluaa mua. Hehe.

Ei vaan. Tärkeää on se POTENTIAALI. Ns. tarpeeksi kaunis, melko kaunis ja erittäin kaunis ulkonäkö herättää kiinnostuksen helposti. Tai sitten joku merkittävä teko joka samoin herättää toisen osapuolen kiinnostuksen. Kun näkee ja huomaa että tyttö saattaisi olla vaikka kuinka loistava kunhan sen saa oikein liekkeihin.
On olemassa tapauksia jotka ovat yksinkertaisesti niin järkyttäviä vässyköitä ettei yksinkertaisesti ole mitään toivoa. Kun se oman ulkonäön, kunnon, hygienian, harrastusten ja työn tekeminen lähtee kuitenkin sisältä.
Se ettei edes yritä näyttää vähän paremmalta kuin on, elämällä terveellisesti on sisäistä rumuutta ja laiskuutta.

Mulle on yhden kerran elämässä tapahtunut niin että tapaamani nainen lähti toisen matkaan. Tapahtui tsadilaisessa diskossa: En sitä naista kerennyt tuntea kuin kaksi tuntia joten kyse ei ollut mistään suhteesta MUTTA kun se toinen kundi oli Apiksen Toni Virtanen, prkl. En ma itse ole mikään George Clooney mutta hei, se kaveri näyttää lähinnä syöpäpotilaalta. Ei se mamma ois vaihtanut jos ma olisin se kymmeniätuhansia myynyt rokkari.
Vieläkin naurattaa kun mamma lähti morjestamaan siskoaan yläkertaan ja löytyikin kohta Virtasen pöydästä. Kysyin tytöltä aikooko se viipyä siinä kaljun seurassa pitkäänkin.
"Mä en lähe tästä kulumallakaan!"

Bwahaha. Noh, olen ma itsekin tavannut tyttöjä siksi että niitä rupes kiinnostamaan vasta kun kiipesin lavalle ja vetäsin bändin kanssa, plus onhan Apiksellakin pari hyvää biisiä.

 

[teemu_s]

Itseäni on kuvailtu väliltä söpö <> oksettava. Kumpaa päätä sitten olen lähempänä riippuu varmasti katsojasta sekä allekirjoittaneen olotilasta.

Tällä hetkellä olen seurustellut jo parisen vuotta saman naisen kanssa. Kuten olen joillekin tainnut kertoa, tapasimme internetissä ja juttelimme niitä näitä pari-kolme kuukautta ennen kuin tapasimme livenä. Sillä tiellä ollaan edelleen. Kumpikaan emme ole mitään missi- tai mister-materiaalia. Kuitenkin ulkonäkö miellyttää erittäin paljon. Ja muutkin tekijät kuten luonne, huumorintaju, ruumiin rakenne (tissit)..

Beeykkosen kanssa olen samaa mieltä, jos siihen naiseen rakastuu niin rakastuu siihen naamaankin sitten. Ja goldenawelle: ei se nainen ole sinusta ollut oikeasti kiinnostunut. Jos tuolla tavalla lähtee jonkun Wirtasen perään niin anna mennä. Kyllä niitä vielä tulee. Ja varmaan meneekin..

 

[girlzilla]

Kyllähän ulkonäöllä on hirveästi merkitystä. Ainakin nykyään.
Mutta painottaen kuitenkin sitä, että en minä tyhjäpäistä miestä kattelisi vaikka kuinka komea olisi. Kerran pari kuukautta tapailin poikaa joka oli ulkonäöllisesti miltei täydellinen, mutta meidän välinen opettaja-oppilas suhde alkoi ärsyttämään jo reilun kuukauden jälkeen.

Omasta ulkonäöstäni olen neuroottisen kriittinen. Varsinkin oman vartaloni. Vaikka painoa tulisi puoli kiloa lisää, tulee heti lihava olo ja luulen että ihmiset tuijottavat minua pitkään sen takia että näytän lihavalta. Tyhmää, mutta näin se vain on.
Ja kyse ei ole siitä että minun ulkonäköäni olisi haukuttu. Päinvastoin, eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa omahyväiseltä.

Välillä tuntuu että miehet eivät mitään muuta teekään kuin hauku naisten ulkomuotoa. He eivät ehkä itse tajua sitä, mutta he tekevät sitä kokoajan. He eivät hauku suoraan, mutta saattavat haukkua jotain normaalipainoista julkkisnaista "lihavaksi lehmäksi". Jonka jälkeen voi tulla todella epävarma olo.
Naiset tekevät varmasti ihan samaa, en yritä syyllistää vain yhtä sukupuolta.

Erilaiset naistenlehdet ovat muuten todella ristiriitaisia.
Esimerkiksi Cosmopolitanin pääkirjoitus saattaa olla pelkkää "Ole ylpeä ulkonäöstäsi, rakasta jokaista kiloasi, peilikuvasi on ystäväsi" ym. roskaa.
Sitten selaa 20 sivua eteenpäin ja otsikot kirkuvat "Näillä vatsalihasliikkeillä upea vatsa parissa kuukaudessa!"
"Laihdu syömällä hedelmiä!" jne jne.

Itse vieläpä retkahdan näihin, tein eilen puolitoistatuntia "Cosmon tehokas vatsajumppa"-ohjelmaa.
Ilmeisesti saan nyt sikspäkin ja olen ylpeä jokaisesta kilostani.

Mieleeni tuli hyvä juttu jonka kerran kuulin. N.60-vuotias äiti ja tämän 20-vuotias tytär katsoivat MTV:ltä Janet Jacksonin musiikkivideota. Äiti nauroi ja sanoi "Hullua näyttää tuollaisia ihmisiä telkkarissa, eihän kukaan tuolta näytä!".
Tytär kummastui ja ajatteli että hänen sukupolvensa ajattelee hieman eri tavalla. Janet Jacksonin kroppa on normivartalo joka kaikilla pitäisi olla. Kaikki siitä poikkeava on epätäydellistä ja epäviehättävää.
Ja tämä on ihan totta. Oma äitini naureskelee mallien vartaloille, minä ajattelen että ne ovat sitä normaalia miltä kaikkien pitäisi näyttää.

 

[ipa rules]

Minä olen sitten zillan äidin kanssa samoilla linjoilla, vaikka vast 26-vuotta on ikää lasissa. Sairaalloisen laihat mallit muistuttvat enemmän tunturituulen raiskaamaa vaivaiskoivua, kuin naista.

Ei nainen saa mikään tolkuton tankki olla, mutta kyllä siitä pitää kiinni saada! :-)

-ipa rules

 

[Spede#17]

Viestin lähetti girlzilla

Ja tämä on ihan totta. Oma äitini naureskelee mallien vartaloille, minä ajattelen että ne ovat sitä normaalia miltä kaikkien pitäisi näyttää.

Pakko tähän väliin sanoa. Että ei helevetti. Siis ei ainakaan minun tai kenenkään kaveripiirissä olevan mielestä nuo mallivartaloiset naiset ole semmosia jonka kelpuuttas. Siis nämähän muistuttaa lähinnä jotain anorektikkoja. Kyllähän sitä nyt jotain pitää olla niiden luiden ympärilläkin. Mieluummin liikaa kuin liian vähän, näin se vain on toki varmaan poikkeuksiakin miehissä löytyy joita nämä missit ja mallit viehättä. Mutta herranen aika eihän näillä naisilla ole mitään muotoja. Mieluummin minä sen normaalin naisen otan tai jonku sporttisen naisen. Kerran tuli tämmönen malli nainen mua iskemään mutta pistin kylmästi mäkeen. Ulkonäkö oli ihan ok ei siis ollut näitä laihimpia. Mutta herranen aika ei siellä päänsisässä mitään liikkunu.Juttu alkoi tyyliin hei mä oon muuten malli. Eli kyllä sillä on aika paljon merkitystä minulle mitä siellä naisen päänsisällä liikkuu.
Voihan olla että olen liian kriittinen naisten suhteen kun tällä hetkellä sinkkuna liikun. Täältä tältä erää tähän.

 

[girlzilla]

Niin, toki on hyvin mahdollista että te olette oikeasti tuota mieltä.
Mutta kyllä sitä vähän mietityttää kun täälläkin haukutaan Hanna Pakarista isoperseiseksi läskiksi, että ei pidäkään kauheesti olla sitä "mistä ottaa kiinni"...

Minä painoin vielä reilu vuosi takaperin n. 15 kg enemmän kuin nyt. En silloinkaan ollut mikään lihava, mutta ajatus siitä että olisi pitänyt näyttäytyä vaikka kesäisin Hietsussa, oli kuin pahin painajainen. Jostain ihmeestä ne paineet tohon ulkonäköön kuitenkin tulevat, jos ei teiltä niin en tiedä mistä...

 

[Bast]

Ulkonäöllä on merkitystä lähinnä siinä vaiheessa, kun suoritetaan ns. esikarsintaa. Hyvännäköiset pääsevät suoraan alkueristä jatkoon, kun taas rumemmat joutuvat pyrkimään suhteisiin keräilyerien kautta.

Esimerkiksi komeannäköistä kundia mimmit lähestyvät itse ja tuppautuvat seuraan siinä missä rumempien on itse tehtävä aloite ja todistettava sisäinen kauneutensa. Siinä vaiheessa, kun ollaan päästy keskusteluväleihin ei miehen ulkonäöllä enää ole suurta merkitystä. Enemmän vaikuttaa se, onko mies kiinnostava ja jännittävä vai umpitylsä tai itseään täynnä oleva hyypiö. Rumempikin mies voi sytyttää naisessa kiinnostuksen jos osaa tarjoilla paketin kiinnostavasti.

Naisten ulkonäkö vaikuttaa miehiin toisella tavalla. Todella hyvännäköistä emäntää ihaillaan ja katsellaan pitkään, mutta harva normaalilla (suomalaisella) itsetunnolla varustettu kaveri uskaltaa lähteä tarjoamaan itseään. Jos tosi hyvännäköisen mimmin kanssa ollaan päästy kuitenkin yhteyksiin, mies on tiettyyn pisteeseen asti valmis sietämään suuriakin puutteita henkisellä puolella. Pidempiaikaisiin suhteisiin miehet lopulta silti päätyvät usein naisen kanssa, joka kuuluu lähinnä osastoon "ihan kiva".
Osasyy on sekin, että jos nainen on liian hyvännäköinen, mies hankkii ennemmin tai myöhemmin itselleen vatsahaavan, joutuessaan koko ajan partioimaan naisen ympärillä, koska kysyntää on yli tarjonnan. Muutkin kundit pyrkivät osille ja aiemmin mainitun suomalaisen itsetunnon omaava mies pelkää jatkuvasti mahdollisen potentiaalisemman tarjokkaan ilmaantumista apajille.

Nuoruusiässä parisuhdemarkkinat ovat selkeästi naisten hallinnassa. Naiset ovat parhaimmillaan kun taas miehet ovat puberteetista selvittyään enemmän tai vähemmän hämillään kehonsa ja hormonitoimintansa kanssa. Iän karttuessa vaakakuppi kallistuu selkeästi toiselle puolelle. Naisten hehkeys katoaa ja markkina-arvo laskee, kun taas miehet muuttuvat elämänkokemuksen myötä kiinnostavammiksi. Karumpikin kundi on kovaa valuuttaa. Tuotteen elinkaaren huippukohdan jo ohittaneet naiset, jotka ovat huippuaikoinaan olleet valikoivia ja nirppanokkaisia sen sijaan ovat pulassa. Tarjonta on ratkaisevasti vähentynyt ja oma markkina-arvo niin ikään romahtanut.

Ohjeistusta:
Naiset - toimikaa nopeasti. Painovoima on väkevä vastustaja. Valitkaa kumppani vielä, kun teillä on varaa valita.

Miehet - The time is on your side.

 

[Axel K.]

Viestin lähetti girlzilla
Niin, toki on hyvin mahdollista että te olette oikeasti tuota mieltä.
Mutta kyllä sitä vähän mietityttää kun täälläkin haukutaan Hanna Pakarista isoperseiseksi läskiksi, että ei pidäkään kauheesti olla sitä "mistä ottaa kiinni"...

Minä painoin vielä reilu vuosi takaperin n. 15 kg enemmän kuin nyt. En silloinkaan ollut mikään lihava, mutta ajatus siitä että olisi pitänyt näyttäytyä vaikka kesäisin Hietsussa, oli kuin pahin painajainen. Jostain ihmeestä ne paineet tohon ulkonäköön kuitenkin tulevat, jos ei teiltä niin en tiedä mistä...

Muistaakseni yksi ihminen haukkui Hanna Pakarista läskiksi. Kyllähän noita esimerkkejä löytyy. Muistat kuitenkin varmaan, että jotkut sanoivat myös Hannaa seksikkääksi! Eli jokainen ihminen näkee sen, minkä haluaa. Myös itsessään. Ainakin itse muistelen, että 15 vuotta sitten olin paljon tyytymättömämpi omaan ulkonäkööni, vaikka painoin 40 kg vähemmän... :)

Kauneuteen liittyy mielestäni myös tyytyväisyys itseen ja itseluottamus. Ja nämä asiathan kasvavat iän ja kokemuksen myötä. Näin siis itse olen kokenut kokenut. Em. syystä on todella pelottavaa, että kauneuskirurgisia toimenpiteitä tehdään jo teini-ikäisille. Tästä syntyy vaan loputon kierre, joka ei johda yhtään mihinkään. Leikkauksilla poistetaan oire, ei syytä. Todelliset toimenpiteet pitäisi kohdistaa pään sisään, ei ulkopuolelle.

Ja em. jututhan pätevät myös miehiin.

 

[Noose]

Viestin lähetti Bast
Ulkonäöllä on merkitystä lähinnä siinä vaiheessa, kun suoritetaan ns. esikarsintaa. Hyvännäköiset pääsevät suoraan alkueristä jatkoon, kun taas rumemmat joutuvat pyrkimään suhteisiin keräilyerien kautta.

Tähän olin juuri itsekin tarttumassa, mutta hieman eri näkökannalta.

Joku lähtökohta on periaatteessa oltava, mutta sen jälkeen sillä sitten ei hirveästi olekaan väliä, kun tyttö alkaa näyttää siltä mitä pinnan alta löytyy. Pitkällä tähtäimellä ulkokuoren merkitys on tosi nihkeä, mutta toisaalta viimeisin mielitietty kuitenkin muokkaa kauneusihanteen omanlaisekseen.

 

[Ted Raikas]

Minä kelpuutan luisevan luuviulun, sopusuhtaisen sopulin tai vaikka pullean punkeron jos vaan tässä ihmisessä on jotain sellaista karismaa joka minua suuresti viehättää. Voin sanoa että olen lyhyen elämäni aikana ihastunut miltei kaikenmuotoisiin naisihmisiin, joten ei se siitä vartalonmallista ja kasvojen muodostakaan kiinni ole ihan kauheasti.

Itse olen kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen, joten ei nuo vaatimustasoni ole toista osapuoltakaan kohtaan mitään kohtuuttomia. Tämä nyt ei myöskään meinaa että kuka tahansa kelpaa, edelleen painoarvo on hyvin paljon siinä miten synkkaa. Yleensä jos se toimii, niin ulkonäkökin miellyttää. Inhoamaasi ihmistä harvoin pidät kauhean viehättävänä, vaikka tämä todella kaunis tahi komea olisikin.

 

[Black Adder]

Viestin lähetti girlzilla
Niin, toki on hyvin mahdollista että te olette oikeasti tuota mieltä.
Mutta kyllä sitä vähän mietityttää kun täälläkin haukutaan Hanna Pakarista isoperseiseksi läskiksi, että ei pidäkään kauheesti olla sitä "mistä ottaa kiinni"...

No mutta Hanna "annoin piparia Jone Nikulalle" Pakarisellahan on iso perse ja vielä sellainen kahvamalli. Hyi, yök! Miesten suurimpia huvejahan oluen oton rinnalla on naisten arviointi sekä arvostelu ja erityisesti perseiden arvostelu. Aijai! Mikäpä mukavampaa kuin tsiigailla kesäisellä patiolla persiitä ja nauttia kylmää huurteista tai vastaavasti baarissa... Haukkukaa vaan pinnalliseksi tms. mutta kivaahan se on ja vielä kivempi on puristella mukavan pyöreää peppua. Ulkonäköä on perseessäkin! :)

Niin ja kyllähän naisetkin kyttää miesten perseitä ja innokkaasti puristelevatkin. Elikkä elikkä...

 

[Habby]

Viestin lähetti girlzilla

Jostain ihmeestä ne paineet tohon ulkonäköön kuitenkin tulevat, jos ei teiltä niin en tiedä mistä...

Väittäisin, että selvästi suurimmat paineet ulkonäköön löytyvät oman pään sisästä. Miksi helvetissä pitäisi välittää mitä muut ajattelevat?

En tiedä mikä on typerämpää; se että ihmiset puuttuvat toisten olemukseen ja ulkonäköön vai se, että ihmiset antavat toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen mitä itse ovat? Jokainen päättäköön itse.

 

[Pärde]

Viestin lähetti girlzilla
Jostain ihmeestä ne paineet tohon ulkonäköön kuitenkin tulevat, jos ei teiltä niin en tiedä mistä...

Saanko arvata, sinulta itseltäsi? Valtaosa meistä on turhankin itsekriittinen ulkonäön suhteen, vaikkei juuri aihettta olisi.

Hanna Pakarisesta voisin itse sanoa sen verran, että hyvinkin kaunis nainen mielestäni. Ei yhtään liian lihava.

Langanlaihat naiset eivät tosiaan sytytä minuakaan. Ja menen oululaisen kollegani (=JA-kirjoittaja) linjoille siinäkin, ettei omassa kaveriporukassani pidetä malleja minään benchmark-tyyppeinä. Ei edes playboy-tyttöjä.

Olen samaa mieltä siinä, että ulkonäöllä on suurin vaikutus nimenomaan seulontaprosessissa, siis ketä lähtee katselemaan sillä silmällä. Mutta pidemmän päälle pelkkä hyvä ulkonäkö on kuin yrittäisi pitää albatrossia ilmassa varpusen siivin - ei vaan yksinkertaisesti kanna pitkälle. Sisältö ratkaisee.

Ainakin omalla kohdallani tämä "sisäinen kauneus" ratkaisee paljonkin. Yksi esimerkki siitä on takavuosilta (yläasteen kasiluokka), kun pidin yhtä rinnakkaisluokan hikipinkoa ärsyttävänä ja rumana kaikkitietäjänä. Kohtalon oikun kautta tutustuin häneen paremmin, meistä tuli ystävät ja yhtäkkiä hän ei ollutkaan mikään rumilus - päinvastoin. Mikä siis muuttui? Opin tuntemaan tämän empaattisen ja mukavan ihmisen.

Niin, ja itselläni on sellainen jännä määritelmä, että todella kauniita ihmisiä ovat ne, jotka eivät sitä itse tiedosta. En varmasti ole ainoa, joka on huomannut, että esim. nainen joka tietää valtaosan kuolaavan peräänsä ja voi saada ihmiset tekemään asioita puolestaan ulkonäkönsä avulla, on monasti tietyssä mielessä koppava ja ylimielinen. Eli viehätysvoima laskee radikaalisti. Tiedä sitten, onko tämä laajempikin ilmiö, mutta itse olen ollut huomaavinani moista.

Olenko minä siis ruma, kun pälpätän "sisäisestä kauneudesta". Kenties. Sitä pitäisi kysyä muilta kuin minulta.

 

[Arnold]

Niin, onhan sillä merkitystä. Itse olen naismaultani melko avarakatseinen, mutta pääpaino sanalla "brunette", heh. Kussakin ihmisessä on jotain kaunista. Kukin on omalla tavallaan kaunis/komea. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Riippuu miten sen kantaa, ja miten sen näkee ulkopuolinen.

Itselläni on erikoislaatuinen juttu, että kun näen naisen, katson hänen hiuksiaan ensin. Mitä pidemmät, sen paremmat. Jostain syystä pitkät hiukset tekevät mielestäni naisellisen kuvan. Silti joillekkin sopii hyvin lyhkäisemmät hiukset, mutta omasta mielestäni naiselle ei sovi nk. "siili". Se tekee naisesta liian uhmakkaan tai poikaimaisen näköisen.

On kliseistä väittää, mutta omasta mielestäni oma kihlattuni on se paras. Hänessä tulee ulkonäöllisesti kaikki seikat, joita olen ihannenaisessani pitänyt. Ja mikä mukavinta, minä tälläinen maatiaiskolli, joka on tavallinen harmaahiiri, on saanut elämäänsä niinkin hyvännäköisen ihmisen. Oma itseluottamus kasvoi huomattavasti, kun aloimme seurustelemaan. Se oli mukavaa, kun huomasi, että tälläinen mr nobody voi saada hyvännäköisen naisen itselleen.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Pärde

Mutta pidemmän päälle pelkkä hyvä ulkonäkö on kuin yrittäisi pitää albatrossia ilmassa varpusen siivin - ei vaan yksinkertaisesti kanna pitkälle. Sisältö ratkaisee.

Juu, jos paria itselleen etsii vain tietyt ennakkoon asetetut ulkonäölliset kriteerit mielessään, niin pitkälle ei kyllä pötki. Toki sellaisen ihmisen voi onnistua nappaamaankin jos on itsellään riittävästi ulkomuotoa, itsevarmuutta ja charmia. Siltikin tulee vääjämättä mieleen että ei noilla kriteereillä haeta lainkaan mitään yhteisymmärrystä ja syvempää, vaan silkkaa fyysistä nautintoa jonka voi tyydyttää vain tuollainen muotovalio yksilö. Minusta moinen on kyllä aika surullista, mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Kauneus on tosiaan joissain tapauksissa vähän kuin musiikki, joka ei aina ensimmäisellä kuuntelukerralla sytytä. Tarkemmalla tutkailulla tai kuuntelulla voi yht'äkkiä tajutakin sen hienouden siellä. Ennakkovaikutelmat ovat usein hämääviä, joskus suuntaa antavia toki, mutta ei sellaisia joiden pitäisi antaa määrätä lopullisen tahdin.

Pitää myös aina muistaa että ulkoinen kauneus on katoavaista, joten siihen ei voi takertua koko elämänsä ajan.

 

[Bast]

Yhteensopivuus

Usein esille ponnahtava asia tuntuu olevan tämä legendaarinen sisäinen kauneus. Toisten mielestä se on ratkaisevin asia, toisten mielestä rumien keksimää todellisuuspakoa.

Itse näkisin asian niin, että kyse on enemmänkin yhteensopivuudesta. Joidenkin ihmisten kanssa yksinkertaisesti synkkaa ja toisten kanssa ei. Se mikä toiselle on sisäistä kauneutta on toiselle luonnevika. Tunnen pariskuntia, jotka rakastavat toisiaan yli kaiken, mutta ulkopuolisen silmin kumpikin on todella rasittava hölösuu ja tyhjänjauhaja. Vastaavasti tunnen suorastaan ihastuttavia ja sympaattisia tyyppejä, jotka tallaavat yhä sinkkuina löytämättä itselleen kumppania. Ja kyllä, he ovat lisäksi miellyttävän näköisiä.

Tähän yhteensopivuuteen/sisäiseen kauneuteen vaikuttaa tosin eräs häiriötekijä. Kun ihminen on parisuhdealttiissa tilassa ts. haku päällä, hänen kompatibiliteettifiltterinsä toimii vajaavaisesti ja on valmis pitämään luonteenpiirteitä, joita normaalisti pitäisi vastenmielisinä, jopa kiinnostavina.

 

[jta]

Ulkonäöllä on merkitystä. Ei sitä voi kiistää.

Vaan kauneus, sepä onkin katsojan silmässä. Ihan oikeasti. Sillä en kai minäkään muuten olisi naista saanut? ;)

Sisäisen kauneuden ongelma tosiaan on se, että sitä on aika vaikea markkinoida sinkkubaarissa.

Tosin minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pelkän ulkonäön sijaan huomioni kiinnittyy kokonaisolemukseen, ilmeeseen, eleisiin, kehon kieleen, joka kertoo ihmisestä hämmästyttävän paljon.

Olen nimittäin tutustunut juuri siitä syystä aivan uskomattoman ihaniin ihmisiin, joista osasta on tullut ystäviä ja osasta enemmänkin.

 

[Bone]

Viestin lähetti Bast
Nuoruusiässä parisuhdemarkkinat ovat selkeästi naisten hallinnassa. Naiset ovat parhaimmillaan kun taas miehet ovat puberteetista selvittyään enemmän tai vähemmän hämillään kehonsa ja hormonitoimintansa kanssa. Iän karttuessa vaakakuppi kallistuu selkeästi toiselle puolelle. Naisten hehkeys katoaa ja markkina-arvo laskee, kun taas miehet muuttuvat elämänkokemuksen myötä kiinnostavammiksi. Karumpikin kundi on kovaa valuuttaa. Tuotteen elinkaaren huippukohdan jo ohittaneet naiset, jotka ovat huippuaikoinaan olleet valikoivia ja nirppanokkaisia sen sijaan ovat pulassa. Tarjonta on ratkaisevasti vähentynyt ja oma markkina-arvo niin ikään romahtanut.

Amen brother. Näinhän se on.
Tosin moni nainen on hankkinut sen miehensä jo viimeistään 25 ikävuoteen mennessä. Poikkeuksia tietysti on, mutta todelliset helmet tuntuvat aina menneen.
Itse olen tällä hetkellä sinkku, mutta tarjontaa tuntuu silti tällä hetkellä olevan. Mietin että mistä se johtuu ja mitä ne naiset oikeasti haluavat. Naamastanihan en ole todellakaan mikään huippu eikä tuo vartalokaan ole adoniksen tasoa. Lähinnä ryhävalaan.
Ovatko sitten nämä naiset vain "mukavan ystävän" perässä? Kuka tietää.

Kunhan tuo maaginen 30 vuotta tulee mittariin, niin jopahan alkaa monella sinkkunaisella tulla ns. paniikki päälle. Ei ole miestä, ei ole lapsentekijää. Vauvakuumehan monella lykkää päälle sen, että mies pitää jostain saada. Silloin on miesten markkinat.
Älkää nyt käsittäkö että nainen tulee ekoilla treffeille kysymään että "Joko yritettäisiin lasta?". Vaan kaikki toiminta tähtää siihen, että vierellä on mies ja myöhemmin lapsi. Suku jatkuu, nääs.

Useimmat miehethän ovat oikeasti parhaimmillaan vasta kolmenkympin pintaan, kun ovat oppineet elämästä paljon, naisten käyttäytymisestä ja kasvaneet osaksi siitä ikuisesta lapsesta ulos. Eräskin em. naisista arvostaa kuulemma minun rauhallisuutta ja käyttäytymistä erilaisten asioiden yhteydessä. Niitä oppeja ei saa kuin elämällä. Ja olen minä monta kertaa kyllä saanut näpeillekin elämän varrella. Nyt niitä hedelmiä korjataan..

Lähtipä käsistä, mutta pääperiaate tuntuu olevan se, että ulkonäöllä on merkitystä alkuvaiheessa. Myöhemmin sisäinen loisto vaikuttaa.