Ukrainan sisä-, ulko- ja talouspolitiikka

[Sako]

Siis Saksa on höllentämässä jo alkujaan lieviä pakotteita koska Venäjä ehkä sallii muutaman tarkkailijan? No jo on.

 

[ms.qvist]

Lähes kolmen viikon reissu alkaa olla päätöksessään. Illalla yöjunalla Kiovaan ja huomenna lento koto-Suomeen - edessä paluu arkeen.

Reissun aikana yövytty kolmessa kaupungissa: Kiovassa, Tsernivtsissä ja Lvivissä. Niiden lisäksi vierailtu muissakin kaupungeissa ja kylissä.

Paikallisia tavattu, heidän kanssa keskustelu ja nähty maan muuttuneen kohtuudella sitten kesän 2014, jolloin vierailin Ukrainassa edellisen kerran ja omien kokemusteni mukaan muutos on kokolailla positiivinen sodasta huolimatta - tai kenties juuri siksi.

Omasta puolesta on todettava, että etenkin Tsernivts ja Lviv ovat historiallisesti todella kiehtovia kohteita, samalla niissä on säilynyt oma paikallinen kulttuuri - ukrainalainen kulttuuri - voimakkaana. Henkinen ero Venäjään on suuri.

Laitetaanpa "katutaidetta" Lvivistä - terveiset Putinille: (ja eikä laitetakaan - tiedosto liian suuri).

vlad

 

[Sako]

Toivottavasti @vlad laittaa matkaltaan kuulumiset sitten kun on päässyt kotia.

 

[Myrkky]

Joo, kyllä kiinnostaa lukea lisää kokemuksia. Hyvää kotimatkaa Vladille.

 

[ms.qvist]

@Sako ja @Myrkky sekä kaikki muut, jonkin sortin raporttia tulen lähiaikoina laatimaan - tai mahdollisesti tänne linkittämään "matkakertomuksiani" jollain tapaa.

Mielelläni olisin laittanut kuviakin joukkoon, mutta foorumin liitetiedosto-käytäntö ei oikein kannusta siihen (sen ohella liitetiedostojen koko on max. 1 mt enkä tiedä jaksanko laiskuuttani muuntaa kuvien kokoa alle 1 mt).

Nyt on kuitenkin levättävä pari päivää, sen verran tiukka rypistys tämä vajaa kolmiviikkoinen reissu kuitenkin oli, että nyt on mehut vähissä...

vlad

 

[ms.qvist]

Laitettu maininta uutisesta myös jalkapallon EM-kisoja käsittelevään ketjuun, mutta seurannan kautta laitan saman viestin myös tänne:

"Seuraava uutinen koskettaa omalta osaltaan jalkapallon EM-kisoja, joskin tuo esille sen kisojen yllä leijuvan ikävän varjon:

"A Frenchman detained last month with a large cache of arms was planning mass attacks during the Euro 2016 football tournament, which starts on Friday, Ukrainian officials say.

The man, identified by French media as Gregoire Moutaux, 25, was arrested on the Ukrainian border with Poland.

Intelligence chief Vasyl Hrytsak said the man had planned 15 attacks and was driven by ultra-nationalist views.

...". lainaus: Frenchman 'planned attacks during Euro 2016' - Ukraine's SBU - BBC News ."

Mikäli aiheen tiimoilta tulee esille uusia todisteita, uutisia tms. mainitsen tässä ketjussa - en katso aiheelliseksi viedä niitä uutisia enää kisaketjuun (ne ketään kiinnosta).

vlad

edit: Lisää uutista aiheesta: Frenchman arrested in Ukraine planned Euro 2016 attacks.

 

[ms.qvist]

SSS-Radion blogikirjoitus (I OSA):

"Ukraina matkailijan silmin – kansallisia tragedioita

Useamman viikon Ukrainan “turnee” on saatu päätökseen, vajaat viikko sitten nousin haikein mielin Kiova-Borispylissä lentokoneeseen lentääkseni takaisin koto-Suomeen. Jätin taakseni maan, jota olen oppinut rakastamaan jokaisella sinne tekemälläni matkalla enemmän ja enemmän.

Jo matkan aikana olin pohdiskellut mitä kirjoittaa kokemuksistani, mitä pidemmälle matka eteni, mitä useammalla paikkakunnalla vierailin, mitä useampien ihmisten kanssa olin tekemisissä, aloin huomata ajan rajallisuuden. Kuinka kirjoittaa kaikesta kokemastani blogiin – tai edes useampaan blogiin? Samalla huomasin, että aiempien reissujen muistot alkoivat nousta pintaa. Sitä Donetskia, jonne olin ensimmäistä kertaa matkustanut elokuussa 2012 ei ole enää olemassa – mielessäni saatoin vain toivoa, että voin vielä jokin päivä matkustaa sinne. Matkustaa vapaaseen Donetskiin ja upottaa varpaani Donetskin laakeiden tasankojen mustaan multaan ja tuntea kesäauringon paahteen niskassani ja aistia kuuman, suorastaan polttavan ilman ihollani ja hengittäessäni elokuista paahteista ilmaa tuntea sen paahteisen multaisen tuoksun sieraimissani.

Nyt en kuitenkaan kyennyt matkustamaan itään, se on haave ja unelma, jonka uskon toteutuvan vielä jokin päivä. Nähdä tasangot polttavan auringon alla, keltaiset auringonkukkameret. Nähdä minun Donbass. Tällä kertaa reissuni suuntautui Kiovan kautta Ukrainan lounais- ja länsiosiin. Kiovassa olin vieraillut viimeksi kesäkuussa 2014, tuolloin elettiin EuroMaidanin jälkeistä ensimmäistä kesää, idässä Venäjän jalkeille polkaisema separatismi oli muuttunut laajemmiksi yhteenotoiksi ja tuolloin kuljettiin kohti laajempaa sotaa. Krim oli miehitetty ja laittomasti liitetty Venäjään kevättalvella. Tuolloin Kiovaan kantautuivat ensimmäiset todella huolestuttavat uutiset idässä käytävästä sodasta – opiskelijat kuitenkin viettivät aikaa capuccinolla auringon hymyillessä heille. Tänään Kiovassa oli koulunsa päätteleviä lapsia ja nuoria, toisaalta kaduilla käveli taajaan nuhjaantuneisiin asepukuihin sonnustautuneita veteraaneja – he olivat joko lomalla kotopuolessa tai sotansa sotineet ja aloittamassa arkea sodan traagisten kokemusten jälkeen. Heidän joukossa oli myös vast’ikää värväytyneitä nuorukaisia, joilla oli vielä puhtaat ja siistit asepuvut ja kiiltävät kengät – nuorukaisia jotka odottivat vuoroaan päästä rintamalle puolustamaan maataan. Puolustamaan vapauttaan!

Tämän alustuksen jälkeen tiedän mistä kirjoitan. Tämä kirjoitus ei ole perinteinen matkakuvaus, jossa kerron taidokkain sanakääntein kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Minä en kirjoita ja kerro upeista maisemista, kulttuuriaarteista – ei, minä kirjoitan ja kerron tragedioista joihin matkallani törmäsin. Joiden olemassa olosta toki olin tietoinen, joista olin käynyt keskustelua mutta silti moni näistä hetkistä oli pysäyttävä ja syöpyi mieleeni ikiajoiksi.

Holodomor

Eli ukrainaksi Голодомор, lyhyesti ja ytimekkäästi se tarkoittaa ”nälällä tappamista”. Kiovassa aivan Kiev Pechersk Lavra’an tuntumassa sijaitsee holomodor museo. Itsessään museo on hyvin intiimi ja tiivis, sen sisätilat eivät ole suuret – ne ovat ennemminkin käsin kosketeltavat, tuntuu, että yhdellä silmäyksellä on mahdollista hahmottaa kokonaisuus. Mutta… Kun tämän intiimin ja hyvin tiivishenkisen museon näyttelytilaan kävelee, hiljenee vääjäämättä – kiireiset ajatukset jäävät taakse ja katon suunnaton paino alkaa tuntua harteilla. Tänne ei aurinko paista, sen sijaan lukuisista kirjoista huokuu kuolema – sivu sivun jälkeen kuolleita ihmisiä, perheitä, kokonaisia sukuja. Kirjat nimilistoineen ovat valokuviakin pysäyttävämpiä, sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kirjoissa, joissa on tuhansien ja tuhansien, ei vaan lopulta miljoonien kuolleiden nimet kertoo enemmän kuin yksikään kuva kuolleesta riutuneesta lapsesta tai kadulle uupuneesta aikuisesta. Nämä kirjat miljoonine tarinoineen kertovat kokonaisen kansan tuskasta.

Seuralaiselleni kirjojen lukeminen ja kuvien katsominen oli tuskallinen kokemus – raastava henkisesti, sillä hänen sukunsa on kokenut tämän. Niissä kirjoissa oli hänenkin sukulaisia, sukulaisia joita hän ei koskaan saanut nähdä, joita hän ei koskaan saanut oppia tuntemaan. Niissä kirjoissa kerrottiin nimien kautta kansakunnan historiaa ja sen kansallisen itsetunnon heräämisen julmaa tukahduttamista.

Historia tuntee lukuisia kansanmurhia. Holokausti on meille tutuin, armenialaisten kansanmurha herättää edelleen suuria tunteita turkkilaisissa heidän pyrkiessä kiistämään tapahtunut. 90-luvulla Ruandan kansanmurha nousi otsikoihin – maailma tuli jälleen kerran yllätetyksi ja osoittautui, että se oli kyvytön pysäyttämään pahuutta. Osoittautui, että se oli kyvytön suojelemaan heikoimpia, aivan kuten oli käynyt 30- ja 40-luvulla, jolloin juutalaiset lopulta kokivat lukuisien muiden ihmisuhrien ohella tehdasmaisen tehokkaasti suoritetun kansanmurhan.

30-luvulla neuvostoyhteiskunta pani toimeen erään julmimmista kansakuntaan kohdistuneista joukkotuhonnoista – kansanmurhista – sen nujertaessa monella tapaa uhaksi koetun orastavan ja heräilevän ukrainalaisen kansallistunteen. Mutta jo ennen holodomoria suuri joukko ”rikkaita talonpoikia” eli kulakkeja oli murhattu tai siirretty tuhansien kilometrien päähän kotoaan kuolemaan taivasalle Keski-Aasian aroille tai Siperian mittaamattomien havumetsien keskelle. Eivätkä nämä ”rikkaat talonpojat” meidän käsityksen mukaan rikkaita olleet, he olivat tavallisia, hyvin toimeentulevia ja ahkeria talonpoikia, jotka viljelivät viljaa ja toivat leivän kansan pöytään.

Kulakkien joukkomurhia ja karkotuksia seurasi holodomor eli ”nälällä tappaminen”. Ajallisesti holodomor kesti noin vuoden verran 1932 vuoden puolelta 1933 puolelle, mutta tämä vuosi oli tuhoisa kokonaisille kylille ja pikkukaupungeille – nälkä vei ihmisiä, kokonaisia perheitä ja sukuja, kokonaisista kylistä ei jäänyt kukaan henkiin. Kuolleita oli paljon, mittaamattomasti, niitä oli enemmän kuin miljoona, enemmän kuin kaksi miljoonaa, itse asiassa tähän päivään mennessä ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kuinka monta miljoonaa – pääasiassa ukrainalaista – holodomorin aikana kuoli. Virallisestikin puhutaan 4-6 miljoonasta kuolleesta, mutta todennäköisesti määrä on tätä suurempi ja kaikki tämä vajaassa vuodessa.

Mutta holodomorin ynnä kulakkien murhaamisten, että pakkosiirtojen vaikutus Ukrainan alueella oli monella tapaa tätä merkittävämpi. Holodomorin seurauksena satoja pieniä kyliä ja kaupunkeja jäi likimain tyhjilleen ja näihin kyliin muutti miljoonittain venäläisiä ja muihin kansallisuuksiin kuuluvia – ei välttämättä vapaaehtoisesti vaan yhteiskunnan käskystä ja näin lukuisat sydän-Ukrainan seudut muuttivat etnisesti luonnettaan ja samalla Moskova saattoi huokaista helpotuksesta, he kuvittelivat tuhonneensa orastavan ukrainalaisten kansallisen itsetunnon lopullisesti, että kymmenistä miljoonista ukrainalaisista ei enää koituisi uhkaa neuvostoyhteiskunnalle. Stalin – kaiken arkkitehti – elätteli näitä uskomuksia, mutta kuinka väärässä hän olikaan.

Holodomorin seurauksena orvoiksi jäi suuri joukko lapsia – pitkälti yli miljoona – tiedä sitten oliko hengissä selviäminen heille suurikin onnenpotku. Suurin osa heistä päätyi leireille, joissa heistä kasvatettiin ”onnellisia neuvostonuoria” – heidän menneisyys ja historia, heidän suku ja perhe tuhottiin näin lopullisesti yhteiskunnan toimesta. Ja kuin kaiken kruunuksi yhteiskunta päätti pyyhkiä holodomorin pois olemasta, se muuttui tapahtumattomaksi asiaksi, sitä ei ollut enää olemassakaan. Siitä ei mainittu sanaakaan neuvostohistoriankirjoituksessa, kukaan ei kyseenalaistanut tapahtunutta, kukaan ei virallisesti ihmetellyt sitä, mihin 30-luvun alussa miljoonat ukrainalaiset olivat ”kadonneet”. Holodomor lakkasi olemasta olemassa. Vasta 80-luku ja perestroikan aika toi muutoksia, mutta täysin historiankirjat aukenivat vasta 90-lulla Neuvostoliiton hajotessa ja ukrainalaisten saadessa ilman pelkoa ja sensuuria tutustua historiaansa ja he joutuivat kasvokkain tämän todellisuuden kanssa. Holodomor – genocide!

..."

Kiinnostuneita liene @Sako ja @Myrkky

vlad

 

[ms.qvist]

Blogikirjoituksen II OSA:

"Sota

Sotaan Donbassissa minulla on ollut tuntumaa hetimmiten alusta alkaen, edelleen seuraan tapahtumia Donetskin suunnalla niin tarkkaan kuin mahdollista – kaupungissa elää ja asuu minulle läheisiä ihmisiä. Tästä huolimatta on aina tietyllä tapaa erityislaatuista, kun tapaa kasvokkain ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja syystä tai toisesta johtuen pakenemaan Donetskista. Suurella osalla tähän evakkoon lähtöön liittyy tragediaa ja ahdistavia muistoja, monilla taakse on jäänyt koti ja työ, useilla Donbassissa asuu edelleen läheisiä ja ystäviä – huoli heistä täyttää mielen ja synnyttää ahdistusta arkeen. Kyyneliä, tukahdutettua vihaa hyökkääjää kohtaan, tukahdutettua patoutunutta vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka nostivat aseen kotimaata Ukrainaa vastaan.

Tapasin ihmisiä, jotka olivat lähteneet Donetskista pakottavista syistä – aivan kuten L on joutunut lähtemään. Vaikka elämä uudessa kodissa ja uudessa työpaikassa maan toisella laidalla on asettunut uomiinsa, aiheuttaa sota ja menetetty elämä edelleen ahdistusta ja nostattaa kyyneleet silmiin. Liki kaikilla on toiveena palata takaisin Donbassiin – nähdä koti vielä kerran ja elää vapautetussa maassa turvallista elämää.

Sota jättää ihmisiin jälkensä, se, että on elänyt kuukausia tai pidemmänkin aikaa alueella, jossa normaaliin elämään kuuluu ammunta, räjähdykset, satunnaiset pidätykset, aggressiivisesti heiluvat pyssymiehet ja kuolema – L ei ole suinkaan ainoa, joka on nähnyt ihmisen ammuttavan miehitetyssä kaupungissa niinkin vähäisestä syystä kuin pysähtymiskäskyn tottelematta jättämisestä, ei pyyhkiydy pois sillä, että pääsee turvaan satojen kilometrien päähän kuolemasta. Kaikille heille ensimmäiset viikot rauhallisessa yhteisössä olivat vaikeita, pelko oli läsnä, kovat äänet hätkähdyttivät ja muistuttavat sodasta ja jatkuvasta kuolemanvaarasta.

Evakkoon lähteneiden sodan kokeneiden ihmisten keskinäiset keskustelut ovat usein tiukkoja – sanoja ei säästellä ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä nyt kun ei tarvitse pelätä ”koputtelijoita”. Ukrainassa on sota! Toisaalta mukana on häivähdys ivallisuutta ja pilkanhenkeä, ne ovat ”kansantasavaltoja” joissa on palattu vuosikymmenten taa neuvostoaikaan. Aikaan jolloin oli pulaa ja puutetta. Saatetaan tuumata hymynkare huulilla: Neuvostoliittoa he kaipasivat – sen he saivat!

Kaikille heille oli yhteistä se, että vaikka he ovat turvassa, vaikka he rakentavat elämäänsä uudelleen sodan kauhujen jälkeen, sisimmässään he kaipaavat kotiin – kotiin Donetskiin. Kyyneleitä…

Kävin oppilaitoksessa, josta oli lähtenyt lukuisia nuoria ja hiukan vanhempia oppilaita puolustamaan maataan hyökkääjää vastaan. Nuoria tuskin parikymppisiä poikia – poikia ulkoisesti, mutta moni on ehtinyt kokea enemmän mitä yksi ihminen saattaa harteillaan kantaa. Katsoin lippuja seinällä, repaleista Pravyi Sektorin lippua – se oli kaikki mitä heistä oli jäänyt jäljelle sodan lihamyllyssä – ja hiljennyin kunnioittamaan heitä. Moni heistä oli tullut takaisin arkussa… Lisää kyyneleitä!

Ja moni lähtee puolustamaan maataan – puolustamaan kansaa Venäjän aggressiolta.

Nadiya Savchenko

EuroMaidanin ehkäpä ikonisimmaksi henkilöksi nousi sen ensimmäisiin uhreihin kuulunut Serhyi Nigoyan. Sodan ikonisin henkilö on epäilemättä Nadiya Savchenko – Aidar pataljoonassa vapaaehtoisena taistellut sotilas, jonka separatistit vangitsivat kesäkuussa 2014 ja muutaman päivän kuluessa toimittivat Venäjän puolelle ja luovuttivat viimeistään siellä Venäjän viranomaisille. (1)

Venäjän viranomaiset vangitsivat Nadiya Savchenkon ja syyttivät häntä osallisuudesta kahden venäläistoimittajan kuolemaan, tämän lisäksi venäläisviranomaiset syyttivät häntä laittomasta maahan saapumisesta. Nadiya Savchenkon oikeudenkäynti sai farssimaisia piirteitä, se oli kaikella tapaa oikeudenkäynnin irvikuva – käytännön esimerkki siitä mille tasolle Venäjän oikeuslaitos on vajonnut. Nadiya Savchenkon kokema laiton vangitseminen ja siihen liittyvä oikeudenkäynti kaikkine irvokkaine piirteineen on ollut omiaan nostamaan hänet Ukrainassa – ja kautta maailman – sodan mielipuolisuuden kuvaksi.

Ollessani Ukrainassa oikeastaan kaikkien yllätykseksi Nadiya Savchenko lopulta vapautettiin, tai jos tarkkoja ollaan, kyseessä oli Nadiya Savchenkon vaihtaminen kahteen venäläissotilaaseen - Jerofejeviin ja Alexandroviin, jotka oli vangittu Ukrainan maaperällä heidän suorittaessa sotilaallista tehtävää Ukrainassa. Kyseinen kaksikko kuului GRU:hun eli tiedustelupäähallintoon, joka on Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin. Kuvaavaa asetelmalle oli se, että siinä missä Nadiya Savchenko otettiin vastaan kansallissankarina ja häntä oli vastassa Kiova-Borispylin lentokentällä satoja ihmisiä ja mediaa lukuisista maista, oli Jerofejeviä ja Alexandrovia vastassa vain ja ainoastaan läheisensä Vnukovossa heidän saapuessa vaihdon myötä Venäjälle. Venäjä oli hylännyt heidät, vaikka se oli lähettänyt heidät sotimaan vieraalle maalle.

Nadiya Savchenkon vapauttaminen herätti tietty runsaasti keskustelua paikallisten keskuudessa. Vapauttamista itsessään pidettiin poikkeuksetta myönteisenä ja oikeutettuna tapahtumana. Se millaisia toiveita itse kukin on Savchenkon harteille valmis asettamaan, vaihteli kohtuudella. Toiveena oli se, että hän pystyisi muuttamaan Ukrainan poliittista kenttää – muuttamaan niitä käytäntöjä jotka maassa ovat vallitsevia, mutta epäiltiin myös sitä, että se kaikki mitä hän on kokenut, on jättänyt häneen sellaiset jäljet, ettei hän lopulta kykene sujahtamaan politiikkaan vaan sen korruptoituneisuus ajaa hänet pois sen piiristä. Pohdiskeltiin myös sitä, että onko hän liian voimakastahtoinen ja sen myötä eteen tulee liikaa seiniä. Mietittiin sitä, että onko hän liikaa sotilas kyetäkseen olla poliitikko?

Aika näyttää kuinka paljon Nadiya Savchenkon on mahdollista muuttaa Ukrainaa – häneen liittyen olen lukenut vertauksen:

Intialla oli Mahatma Gandhi; Etelä-Afrikalla Nelson Mandela; Ukrainalla on Nadiya Savchenko.

* * *

Kävin Ukrainassa viimeksi kesäkuussa 2014 – lähes kaksi vuotta ehti vierähtää vierailuiden välillä. Näihin kahteen vuoteen mahtuu paljon ja näissä kahdessa vuodessa maa on kasvanut paljon. Muutoksia näkyy – Ukraina on oikealla tiellä – meidän lännessä on tuettava Ukrainaa, jotta se voi voittaa sotansa ja säilyttää yhtenäisyytensä. Ukrainassa nähdessäni evakkojen kyyneleet heidän puhuessa kodeistaan ja taakse jätetystä elämästä, minä ymmärrän enemmän omien sotiemme evakkoja – minä ymmärrän kaipuun Karjalaan.


M...


1. Aiempi kirjoitukseni Nadiya Savchenkosta: Free Savtšenko! — SSS-Radio ."

Jaettu kahteen osaan foorumin merkkirajoituksen vuoksi.

vlad

 

[Myrkky]

Kiitokset näistä tähän astisista, vlad. Toki olen näitä sinun kirjoituksiasi lukenut pitkään tällä foorumilla kuin toisellakin. Hyvä, että palasit tänne kirjoituksillasi.
Mielenkiintoista, että mainitsit Karjalan evakot tuossa lopussa. Samaa ajattelin itse aiemmin lukiessani. Varmasti samanlaisia tuntemuksia ovat käyneet läpi. Nähtäväksi jää pääsevätkö nämä evakot koskaan takaisin.

 

[vilpertti]

Olen tainnut joskus ennenkin sanoa, mutta tuo Holodomor-museo on ylivertaisesti masentavin paikka missä olen ikinä käynyt. Ja olen kuitenkin käynyt Kouvolassa ja suorittanut asepalveluksen Vekaranjärvellä.

 

[ms.qvist]

Tunnelmia reissulta - enemmän "matkakuvausta" kipukohtien kuvailun sijaan. Tekstillä on pituutta sen verran paljon, että laitan vain linkin blogiin:

Marko Enqvist: Ukraina matkailijan silmin – toinen osa — SSS-Radio

tagit @Sako ja @Myrkky

vlad

 

[jalperi]

Hei, @vlad oliko jossain mainittu paljon tuolla Holodomor- museossa on noita nimiä?

 

[ms.qvist]

Hei, @vlad oliko jossain mainittu paljon tuolla Holodomor- museossa on noita nimiä?

En nyt ulkoa muista, että oliko kaikkien tunnettujen/tiedettyjen uhrien nimet kirjoitta, mutta jokaiselta Ukrainan alueelta oli kirja/kirjoja, jossa oli sadoista reilusti yli tuhanteen sivua ja jokaisella sivulla rivi rivin jälkeen nimiä. Yhteensä useita miljoonia nimiä - paljon mahdollista.

vlad

 

[ms.qvist]

Hiukan siviiliuutisia Donetskin suunnalta - tietyistä uutisista on yritettävä tehdä kattava katsaus myöhemmin.

Donetskin keskustan tuntumassa suuri tehdas on pysäyttänyt toimintansa ja lomauttanut kaikki työntekijät, syynä on akuutti hiilipula. Syy on sikäli mielenkiintoinen, että samanaikaisesti näistä ns. kansantasavalloista viedään Venäjälle junalasteittain hiiltä säännöllisesti (viikoittain). Asioilla on siis selkeä tärkeysjärjestys ns. kansantasavalloissa kuin myös Venäjällä, listalla ensimmäisenä ei ole alueen talouden kehittäminen.

Samoin työttömyys Donetskissa on lisääntynyt lomautusten myötä. Samalla hintataso jatkaa nousuaan (jokin aika sitten hinnat olivat keskimäärin noin 3x Ukrainan hintoja korkeampia), palkkojen ja eläkkeiden maksut laahaavat jäljessä - osa on jäänyt kokonaan maksamatta. Elämä siis vaikeutuu kaiken aikaa, mikä näkyy siinä, että kesästä huolimatta ihmisiä on vähemmän liikkeellä ja kaupungin keskusta on usein "puolikuollut". Vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna etenkin taloudellinen tilanne on nyt "sormituntuman" perusteella heikompi ja työttömiä on enemmän.

Donetskissa nk. kansantasavallan johto on myös kiristänyt otettaan kansalaisista monella tapaa, jälleen kerran kaupungista muuttaneiden tai muuttamista suunnittelevia on uhattu asuntojen takavarikoinnilla. Osa on luovuttanut ja jättänyt asuntonsa niille sijoilleen talven ja kevään aikana, tietäen, että asunto on mennyttä. Asuntoja on myös siirtynyt "ansioituneiden" taistelijoiden hallintaan - sotarikollinnen Motorola palkittiin keväällä asunnolla. Syyt kaupunkilaisten muutoille ovat usein hyvinkin inhimillisiä, kuten lääkepula tai hoitohenkilökunnan puute - osa alueen eläkeläisistä on lähtenyt terveydellisten syiden tähden, hoitoa Donetskissa ei ole saatavilla. Osalla mahdollisuutta lähtöön ei syystä tai toisesta johtuen ole, esim. eläke ei riitä asumiseen muualla kun huoimioidaan kohoneet vuokrat Ukrainan puolella tms. tekijät.

vlad

 

[ms.qvist]

Blogiin kirjoitettua, teksti on liian pitkä foorumille kokonaisuudessaan kopioitavaksi, joten muutama ote tekstistä ja perään linkki:

"Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä

Sota Donbasissa Ukrainassa on jo kestänyt reilut pari vuotta, ratkaisua siihen ei ole saatu – merkittävimpänä tekijänä on se, ettei Venäjä ole lopettanut separatistien voimakasta taloudellista ja sotilaallista tukemista, eikä osallistumista Ukrainan sotaan omilla joukoillaan. Tässä blogitekstissä käsittelen kuitenkin sitä, kuinka Donetskin asukkaat ovat joutuneet separatistien sodankäynnin välineeksi ja kuinka Donetskin ”kansantasavallan” hallinto propagandakoneistonsa avulla on luonut hyvin erityislaatuista kuvaa tilanteesta kaupungissa. Tämä kirjoitus ei suinkaan ole kattava katsaus reilun parin vuoden tapahtumiin, olen kuitenkin poiminut siihen useita tapahtumia ja kuvaillut keinoja, joita alueen siviiliväestöön on kohdistettu separatistihallinnon taholta – tapahtumat ovat ensikäden tietoa alueella olevilta tai olleilta kontakteiltani.

Alueen separatistihallinto pyrkii omalla propagandallaan luomaan kuvaa siitä, että paikalliset asukkaat tukevat voimakkaasti ”kansantasavallan” hallintoa – yksinkertaisimmillaan toiminta on sitä, että erilaisiin mielenosoituksiin ja demonstraatioihin ohjeistetaan saapumaan paikalle, mutta jotta väkeä todellakin olisi paikalla riittävästi hallinnon alaisia virkamiehiä ja muita ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviä määrätään saapumaan mielenosoituksiin sekä hallintoa ja Venäjää tukeviin marsseihin. Käsky on usein kohdistettu käytännössä kaikkiin ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviin eli myös terveydenhoito- ja opetus- sekä kasvatustoimen alaisuudessa työskenteleviin henkilöihin ja näiden avustajiin. Käskyä myös tehostetaan erilaisin uhkauksin, tuntemani henkilö, joka kieltäytyi osallistumasta marsseihin keväällä 2015 menetti työntekijöille luvatut bonukset. Työpaikan johtajan mukaan syynä oli ”kansantasavallan vastainen toiminta”. Samainen henkilö on myös menettänyt sodan ensimmäisen talven aikana kertaalleen työpaikalla työntekijöille jaetun ”hätäapupakkauksen”, joka sisälsi elintarvikkeita – myös tuolloin syynä oli ”kansantasavallan avoin kritisoiminen”.

Tämän vuoden toukokuun suuriin marsseihin Donetskissa ”kansantasavallan” hallinto kuljetti työntekijöitään linja-autoin myös Donetskin ulkopuolelta. Myös tuolloin marsseille käskettiin saapumaan – kyse oli nimenomaan käskystä, josta kieltäytyjiä uhattiin jatkotoimenpiteillä. Kontaktini tietää sen, että jälleen kerran hänen kieltäytymisensä johtaa suurella todennäköisyydellä jatkotoimenpiteisiin, joiden aikaa eikä tapaa voi tietää ennalta. Kyse voi olla bonuksen tai hätäapupaketin menettämisestä, pahimmassa tapauksessa palkka voi jäädä maksamatta – kuten hänelle on kerran käynyt vuoden 2015 kuluessa. Hänen Ukrainan hallinnassa olevilla alueilla olevat omaisensa, kuin myös minä, olemme toivoneet häneltä varovaisuutta ja harkintaa ettei hän joudu todella suuriin vaikeuksiin. Hän kategorisesti tyrmää moiset toiveet tuumaten ”Olen selvinnyt Neuvostoliitosta, selviän kyllä heistäkin” viitaten ”kansantasavallan” johtoon sekä militantteihin.

...

Kevään ja kesän 2014 anarkian jälkeen ihmiset ovat oppineet pelkäämään militantteja, joten ihmiset ovat entistä varovaisempia tekemisissään, täten näkyvät protestit ovat harvinaisempia. Tämä on johtanut myös siihen, että ihmiset varovat sanomisiaan ja suhtautuvat epäillen uteliaisiin vieraisiin, pelko ilmiantajista on läsnä kaiken aikaa. Tämä yhdistettynä aluejohtoiseen propagandaan, jota myös suomalainen Janus Putkonen on toteuttamassa, saa aikaan illuusiomaisen kuvan, jonka perusteella joku voi luulla, että alueen asukkaat seisovat yhteisenä rintamana ”kansantasavaltalaisen” hallinnon takana – mikä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Ilmapiiri alueella on monien mielestä ahdistava, toivoton ja ”henkeä kuristava” – eikä sota suinkaan ole ainoa tekijä vaan toivottomuuden syynä ovat myös alueen ”hallitsijoiden” sanat ja teot.

Se, että alueen asukkaita käytetään osana separatistien propagandaa, heidän avulla pyritään luomaan kuvaa yhtenäisestä ”valtiosta ja kansasta”, on vain eräs tapa käyttää hyväksi alueella edelleen asuvia ihmisiä. Yllä kuvatut toimet ovat kuitenkin maltillisemmasta päästä, vaikka niihinkin liittyy olemassa oleva rangaistusten ja suoranaisen väkivallan uhka, mutta näiden toimien ohella näiden ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat eri ryhmittymät käyttävät siviileitä häikäilemättömästi hyväksi sodankäynnissä tehden heistä propagandan sekä kansan silmissä ”Ukrainan hallinnon mielipuolisten hyökkäysten uhreja” – enkä edellisellä tarkoita sitä etteikö sodan kuluessa Ukrainan hallinto olisi käyttänyt kohtuutontakin voimaa miehitettyjen alueiden siviilikohteita kohtaan. Sen sijaan tarkoitan tapauksia, joissa näiden ns. kansantasavaltojen joukkiot tulittavat itse siviilikohteita miehittämillään alueilla ja hyvin pian tällaisten iskujen jälkeen paikalla on ensimmäisenä yksi tai useampia medioita Venäjältä sekä ”kansantasavaltojen” omista ”mediataloista” – kuten vaikkapa suomalaisen Janus Putkosen johtamasta DONi:sta (1) – välittämässä maailmalle uutisia ukrainalaisjoukkojen veritöistä.

Tiedossani on useita sotavuosien aikana tapahtuneita siviilialueiden tulituksia joissa jäljet johtavat yksinomaan militanttien omiin joukkoihin.

...

Tämän tapauksen taustalla piilee arvioiden mukaan kaksi erillistä tekijää, toinen niistä on eri separatistipataljoonien väliset suhteet ja komentajien välinen politikointi, toinen tekijä on sitten se, että jokainen Donetskin asukkaisiin kohdistuva isku voidaan kääntää Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukkojen syyksi omassa propagandassa kuin myös uutisoida tapahtunut tällaisena ulkomaailmalle. Ulkopuolisten tarkkailijoiden esim. ETYJ:n tarkkailijoiden on aina olennaisesti vaikeampi määritellä tarkkaan, kuka syyllinen on, toisaalta paikallisten haastattelut eivät aina kerro totuutta, etenkin kun asukkaat suhtautuvat varauksella keskusteluihin ulkopuolisten kanssa, taustalla on pelko ilmiannoista ja vainon kohteeksi joutumisesta.

Tämä tapahtui Donetskissa x-pataljoonan* hallinnoimalla alueella ja se kohdistui erääseen myymälään, jonka omistaja maksaa säännöllisesti korvausta kyseisen pataljoonan miehille. Tapauksen havainneet kertoivat, kuinka myymälän ympärillä tapahtui useampi räjähdys, jonkin aikaa räjähdysten jälkeen myymälään saapui kolme taistelijaa kuorma-autolla tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita. Taistelijat kuuluivat tunnusten perusteella toiseen pataljoonaan, eivät siis olleetx-pataljoonan taistelijoita. Taistelijoille kerrottiin, ettei vaurioita ollut tullut, ettei myymälä ollut vaurioitunut kranaatti-iskussa. Tämän tiedon jälkeen taistelijat poistuivat paikalta. Aikaa taistelijoiden poistumisesta ehti kulua reilun vartin verran, kunnes myymälän lähistöllä räjähti uudelleen useita kertoja – tällä kertaa räjähdykset havaittiin aiempaa lähempänä myymälää. Joidenkin minuuttien kuluttua myymälän eteen pysähtyi jälleen kuorma-auto, samat kolme taistelijaa tulivat tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita, olivat valmiit ”evakuoimaan” myymälän. Merkittäviä vaurioita ei kuitenkaan ollut tullut, joten taistelijat poistuivat hyvin pian. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui alueella eikä uusia iskuja enää tapahtunut kyseisenä päivänä.

...

Näin siis Donetskissa – ”kansantasavallassa”, jossa ”demokratia on aidoimmillaan” Johan Bäckmanin sanoja lainatakseni.

...". (linkki koko tekstiin: Blogistimme Marko Enqvist kirjoittaa Ukrainan tilanteesta: Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä — SSS-Radio

vlad

tagit: @mjr @Sako @MustatKortit @Cobol

 

[Sako]

Tästä voimme päätellä, että sananvapaus on hivenen valikoivaa novorussiassa.

Georgian kriisi on jäätynyt ja kestänyt jo vuodesta -08. Venäjä tekee saman Ukrainalle ja Ukrainan on omin voimin noustava siitä kuopasta. Minskin sopimukset lähinnä edistävät jäätynyttä kriisiä.

 

[Sako]

Kiev car bomb kills top Belarusian journalist Sheremet - BBC News

Ukraina-Venäjä sota osoittelee vilkastumista. Myös useista sankarivainajista ja haavoittuneista on raportoitu rintamalta. Onko Kiovassa jotain länettymistä havaittu, kun pitää ruveta huitomaan?

 

[Merovingi]

Voi jestas, nyt tuli sitten luettua aivan jäätävää paskaa Donetskin tilanteesta. Toisaalta kirjoittajana on kaveri, joka uskoo rokotteissa olevan raskasmetalleja ja kiistää HIV:n olemassaolon, joten seura on oikea.

Iltalehden trollitoimittaja Nina Leinosen modus operandi! (Video) – RAJAT KIINNI! -infopalvelu

Aika hauskaa vinkua kun ei kerrota kuka kertoo Donetskista lähteitä. Ollaanko oikeasti naiiveja vai helvetin tyhmiä, kun ei tajuta mitä sitä seuraisi, jos alkaisi julkisesti omalla nimellään kyseenalaistamaan diktatuurin toimintaa? Toisaalta, mitä muuta sitä voisi odottaa jos HIViä ei ole olemassa ja rokotteissa on raskasmetalleja. Ja kaveri ylistää magneettimediaa.

 

[Ollakseni]

Natottaja, matuttaja, islamisaation edistäjä. Hauska tyyppi. Syyttää toista henkilöön menemisestä ja sitten menee heti henkilöön.

 

[Sako]

Ne suomalaiset, jotka eivät ole natottajia, eivät osaa ajatella selkeästi tai heidän päämääränään ei ole läntinen ja vapaa Suomi.

 

[MeeVee]

Mikäs tämä Krimin uutinen on:
Venäläismedia: FSB on estänyt Ukrainan suunnitteleman terrori-iskun Krimillä

Venäjä "oikeuttaa" tällä aggressionsa ja kohta tulee ryminällä Ukrainaan vai ihan oikeita ukrainalaisia "terroristeja"?

 

[Huerzo]

Venäjä "oikeuttaa" tällä aggressionsa ja kohta tulee ryminällä Ukrainaan vai ihan oikeita ukrainalaisia "terroristeja"?

Odotettava liike Venäjältä. Kun Minskin sopimuksia ei haluta noudattaa ja puskurirahastot tyhjenevät, niin keksitään selkkaus, jonka varjolla pistetään armeija liikkeelle. Mainilan meininki. En keksi mitä Ukraina voittaisi rähinöimällä nyt Krimin suunnalla.

 

[PeteX]

Etyjin tarkkailijat eivät ole havainneet rajalla mitään Ukrainan toimintaa Krimin tilanne kiristyy – Venäjä syyttää Ukrainaa hyökkäyksestä | Yle Uutiset | yle.fi

 

[mjr]

En yhtään epäile, etteikö raja-asemalle olisi hyökänneet puolalaisiiin, korjaan, ukrainalaisiin erikoisjoukkojen univormuihin pukeutuneet sotilaat...

 

[El Lude]

En yhtään epäile, etteikö raja-asemalle olisi hyökänneet puolalaisiiin, korjaan, ukrainalaisiin erikoisjoukkojen univormuihin pukeutuneet sotilaat...

Toi on jo vanha kikka, jota käytettiin elokuussa 1939. Ampuisivat vaikka seitsemän tykin laukausta sieltä Ukrainan Perkjärveltä Krimin Mainilaan...