Tuossa on muutama pointti joihin kiinnittyy huomio kriittisessä mielessä. Ensinnäkin tuo miten Suomi voi kriisin eskaloitumisen ollessa liki, osataa materiaalia miljardeilla. Suomen poliittinen johto on kuitenkin kunnostautunut pään pitämisessä ns. perseissään, eli eivät tunnista edes itseään peilistä (ainakaan jos tunnistaminen tarkoittaisi tosiasioiden tunnustamista ja jopa rahallista panostusta mahdollisen vaalimenestyksen kustannuksella).
Jos tarkastelen koko itsenäisen Suomen aikaista ulkopoliittista historiaa, niin aika nappiin se minusta on mennyt. Suomi onnistui kasaamaan kansan talvisotaa varten melko verisen sisällissodan jäljiltä, onnistui melko köyhänä maana säilyttämään itsenäisyytensä isoa vihollista vastaan, onnistui vaurastumaan N-Liiton vieressä yhdeksi vauraimmista maista maailmassa. Minusta on tuntunut monesti aikaisemminkin siltä, että ulkopoliittisten ratkaisujen kritiikki kumpuaa lähinnä sisäpoliittisista lähtökohdista. Eri mieltä voi aina olla ja ohitettuja vaihtoehtoja osoittaa historiasta, mutta kun nyt mietitään tilannetta, missä juuri nyt ollaan ja mistä lähdetty, niin pirun vaikea sitä on tuloksia kritisoida.
Minä luotan siihen, että Suomen ulkopoliittisella johdolla on ajantasainen ja päivittyvä tilannekuva ulkopoliittisesta- ja turvallisuustilanteesta, eikä se oikeastaan henkilöidy mitenkään kulloiseenkin ulkoministeriin. Koen, että Suomen ulkopoliittinen osaaminen ja kulttuuri on vahvaa virkamiestasolla.
Toisaalta vähintään yhtä tärkeää olisi huoltovarmuuden parantaminen olemalla liitossa sen porukan kanssa, keneltä ne aseet ja ammukset ostetaan joka tapauksessa. amerikkalaisjoukkoja ei Suomi tarvitse, mutta amerikkalaisaseita sitäkin enemmän.
Tuo on ihan hyvä pointti, että huoltovarmuus todennäköisesti paranisi NATO-jäsenyyden myötä. Minusta kuitenkin ulospäin näyttää siltä, että Suomen ja NATO:n yhteistyö tällä hetkellä on niin tiivistä, ettei aseiden hankkiminen nopeallakaan aikataululla olisi mikään ongelma. Toisaalta NATO-jäsenyys maksaa joka vuosi jotain. Ilmeisesti ainakin tällä hetkellä ollaan sitä mieltä, ettei NATO-jäsenyys ole kriittinen asia Suomen puolustuksen tai varustautumisen suhteen.
Suomen puolustus on aina suomalaisten käsissä, mutta jotta niissä käsissä olisi konfliktin pitkittyessä mitään terävää keppiä teknisempää asetta, tarvitsemme luotettavat ja pitävät yhteydet länsimaailmaan.
Minusta ne ovat jo aika pitävät ja luotettavat ainakin mitä mahdolliseen lisävarustautumiseen tulee.
Siis ukrainalaisten? Harva sotaakayvä maa edes sallii mielenosoituksia.
Olen siinä käsityksessä, että Kiovassa ei tällä hetkellä varsinaisesti pommit tipu taivaalta niskaan, eikä Krimillä autopommit kauheasti räjähtele.
Jo nyt, kun Ukrainassa käydään kevyttä asemasotaa, niin asemarkkinat on todella kuivat. Ilman NATOa on täysin turha kuvitella pikaisia asetäydennyksiä. Riippumatta siitä kuinka paljon rahaa on taskussa.
Enpä tiedä kuivista asemarkkinoista. Ainakin tuon linkin mukaan, jonka
@Cobol laittoi esille, niin Ukrainan armeija olisi viime kuukausina vahvistunut. En kyllä osaa olla lainkaan huolissani siitä, etteikö luotettavaan pidettyyn Suomeen virtaisi aseita oikein urakalla, jos rahat löytyvät. Miksi ei virtaisi? Jopa Ranska oli myymässä jotain helikopteritukialusta Venäjälle vielä Ukrainan konfliktin alkamisen jälkeen, ennen kuin kritiikki tuota kauppaa kohtaan voimistui.
Jos nyt palataan tähän Ukrainan konfliktiin, niin onko tosiaan niin, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat antaneet esim. sinulle kuvan voimakkaasta venäläisestä sotilaallisesta suorittamisesta? Minusta Venäjä on ollut konfliktin alkua lukuunottamatta aika kömpelö ja heikko. Putin ei ole uskaltanut marssia Kieviin ilmeisen heikkoa Ukrainan asevoimaa vastaan ja seurauksena taitaa pitkällä tähtäimellä olla se, että käytännössä heidän länsirajalleen Krimin ja mahdollisten muiden alueiden valtauksista huolimatta nousee iso länsimielinen, mahdollisesti katkeroitunut ja tulevaisuudessa vahvasti aseistautunut valtio. Tämä tuskin oli se tilanne, jota lähdettiin aluksi tavoittelemaan.