Huh, huh. Sitä luuli aktiivisena penkkiurheilijana lähes kaiken nähneensä, mutta eilinen oli jälleen jotain aivan muuta. Pelasin kyllä sekä 1-1 tasuria että Liverpoolin 1-2 voittoa, mutta 3-3 varsinaisella peliajalla ei käynyt edes mielessä.
Ekalla puoliajalla Liverpoolilla ei toiminut mikään; Baros yksin kärjessä oli aivan väärä valinta ja puolustus ei ilmeisesti aiemmin ollut nähnyt ristisyöttöjä. 3-0 tilanteessa kävi oikeasti sääliksi Liverpoolin faneja katsomossa, mutta onneksi makaroonit heiluttivat katsomossa valkoisia lippuja ja jokainenhan tietää mitä siitä seuraa, kun italialainen heiluttaa valkoista lippua. Toisella puoliajalla koin twilight zone-ilmiön. Suljin silmäni hetkeksi n. 48 minuutin kohdalla ja säpsähdin hereille, kun taululla oli 3-2 numerot. Mitä, missä, milloin ja hä? Olo oli epätodellinen ja luulin seuraavani jossain muualla jotain toista matsia. Piristyminen oli kuitenkin nopeaa ja olin varma, että nyt Liverpool vie tämän matsin. Kohta perään tuli rankkari, joka oli mielestäni virheellinen tuomio dumarilta, mutta kaikki lasketaan. Olihan Milanilla vielä muutama hyvä paikka, mutta jotenkin vain tuntui siltä, etteivät ne enää millään konstilla käännä tätä matsia itselleen.
Liverpoolin suurin pettymys oli jälleen jokapaikanmussuttaja Baros. Liverpoolin puolustus vuosi pahasti välillä, mutta Hyypiä ei ollut syyllinen yhteenkään takaiskuun. Oma suosikkini löytyi (valitettavasti) Milanin puolelta; Stam on äijä ja vieläpä rehti sellainen.
Eilinen ilta/yö oli ehdottomasti tähän saakka tämän vuoden penkkiurheilijan huippuhetki. Onnittelut Leedsfanilta Liverpool-leiriin.