Illan peli
Huh huh, olipa kyllä pelien peli. Ei varmasti etä-fanista enää voi tämän mahtavammalta tuntua. Aivan kerta kaikkiaan käsittämätön nousu, kirves oli jo vankasti kaivon pohjalla, mutta niinhän se on että peli on ratkennut vasta kun tuomari on käynyt suihkussa. Tervaa ja höyheniä pitäisi antaa semmosille joilta usko loppuu.
Liverpoolin kausihan oli valioliigan osalta täysin paska. Everton siinä irvisteli nelospaikalla muutaman pisteen päässä, mutta eipä saatana saatu pisteitä kaiken maailman crystal palaceilta sun muilta southamptoneilta ja sinne meni CL-paikka. Sitten kun arkipäivinä pelattiin niin toivoteltiin vuoron perään Juventukselle ja Chelsealle moi moi ja hyvää jatkoa. Mourinhon mutinat toisen pelin jälkeen olivat kyllä melkein kuin Jortikalta konsanaan: "mahtaako Benitez voittaakaan Champions Liigaa, mää vähä epäilen", tai jotain vastaavaa ja musiikkia meikäläisen korville. Jos eivät ota Liverpoolia mukaan ensi kauden liigaan, niin siitä vaan pelaamaan välikautta. Taistelkaa jämäjengit kannusta mestarin naureskellessa kädet niskan takana.
Viiden minuutin tehojakso tarvittiin pelin kääntöön. Tämähän on tavallista jossain tammikuun SaiPa-pelissä, mutta harvoin tämän tason matseissa. Rankkarituomioista nyt voi mutista niitä näitä, ensimmäisellä puoliajalla jäi yksi antamatta, joten tuomarin oli helppo antaa näiden kahden tilanteen yhdistelmärankkari. Sekin vielä riparin kautta sisään, mutta jos tyylipisteitä haluaa, pitää ryhtyä mäkihyppääjäksi eikä jalkapalloilijaksi.
Dudek, vittu mitä peliä jatkoajalla ja rankkareissa. Vaikka miehen Liverpoolin-ura on mennyt miten sattuu, oli tämä kyllä miehen työ. Tietty vähän oli tuuriakin mukana, mutta kyllä oli vuosikymmenen paraatitorjunta kolme minuuttia ennen jatkoajan loppua Shevtsenkon avopaikkaan. Ei taida Andrei vieläkään uskoa silmiään, sanalla sanoen käsittämätön venytys ja vielä tuohon paikkaan. Rankkarikisassa Dudek suorastaan murskasi vastapuolen pyssylogisella sodankäynnillään. Ojenteli palloja, hyppeli viivalla, ja se riitti "rankkarien erikoismies" Pirlon ja Ukrainan ihmelapsen lannistamiseen. Perkele tässähän voi kohta, jos vielä yhden oluen korkkaa, melkein mainita Jerzyn samassa lauseessa lapsuusvuosien suosikkimaalivahti Bruce Grobbelaarin kanssa.
Huh, eipä olisi uskonut syksyllä, kun sitä kreikkalaista porukkaa vastaan noustiin nippa nappa siihen elintärkeään kahden maalin voittoon ja jatkoon, että kausi päättyy mestaruuteen ja vielä tämmösellä nousulla, jossa Lazaruskin jää kirkkaasti toiseksi. Kerta kaikkiaan tajuton peli. DVD:tä odotellessa onneksi on tämä matsi nauhalla.
